Halloween

Rakastan kaikkia neljää vuodenaikaa,
mutta tämä pimeä ja sateinen kausi kunnon syksyn ja talven välissä on vähän tylsä.
Halloween osuu sopivasti tätä kautta piristämään,
ja monena vuotena meillä on isoja lasten ja lapsenmielisten juhlia silloin vietettykin.

Meidän hääpäivä osuu samalle viikolle, senkin puolesta on jotain pientä extraa aina kiva järjestää,
laittaa hyvää ruokaa, kutsua ystäviä.

Pyhäinpäivän viettoon ei meillä suuremmin perinteitä ole,
toki aiheesta lasten kanssa keskustellaan,
mutta kaikki läheisten haudat ovat satojen kilometrien päässä.

Tänä vuonna ei Halloween-mopo karannut aivan käsistä,
mutta pitää se on aina jotain laittaa!
Aivan liian harvoin tulee tuota pientä rakasta kummityttöä perheineen nähtyä,
joten kiva on jotain pientä extraa hänelle järjestää.

Kaikki esillä olleet rekvisiitat ja koristeet oli Halloween-tavara laatikossa valmiina,
kuten nämä tuolien päälle laitettavat jätesäkki koristeet.
Linkkejä vanhoihin postauksiin meidän Halloween kodista ja askarteluista
löytyy edellisestä postauksesta tai tunnisteiden kautta.

Enpä olisi vielä 10 vuotta sitten uskonut,
että vappu-, pääsiäis- ja Hallooween koristeille on nykyään samankokoiset laatikot varastossa.
Joulukoristeiden määrä onkin sitten jo luku aivan erikseen..

Mutta lasten myötä tämäkin juhla meille on rantautunut ilmeisen pysyvästi,
koulussa ja päiväkodissa se tulee tutuksi siinä missä muutkin,
eivätkä lapset näe tai koe Halloweenia minään kaupallisena hapatuksena,
kuten me vanhat jäärät helposti jämähdetään ajattelemaan.

Eli ei muuta kuin iloa pimeden keskelle tämänkin juhlan muodossa!

Lapset ovat jo pitkään vonganneet suklaaputouksen esille ottamista.
Se on melkoisen vaivalloinen ja sotkua aiheuttava laitos,
joten Halloweenin jätesäkkikattaus passaa paremmin kuin hyvin suklaaputouksen kanssa!
Halloweenina se toki on kakkaputous..

Suklaaseen dippailtiin vaahtokarkkeja, mansikoita ja erilaisia hedelmiä.

Pöytään oli katettu myös mm. salaattia ja paria erilaista gluteenitonta pizzaa,
nakkisormia, sipsiä ja dippiä, karkkeja,
sellaista vaivattomasti laitettavaa napostelu- ja seurusteluruokaa.

Hiilidioksidijäätä piti toki sen verran hankkia että satiin kunnon usvaefektit aikaan.

Päivä sujui oikein leppoisasti, eri ikäiset lapset leikkivät tai pelailivat lautapelejä,
me aikuiset höpötettiin kuulumisia ja naurettiin vedet silmissä toistemme jutuille,
lapsiperheissä kun tuppaa tapahtua yhtä ja toista huvittavaa tapahtua
(siihen vielä koirat, talot, insinöörimiehet ja kovaääniset emännät päälle).

Semmoisen Halloween meiningit meillä tänä vuonna.

Mitenkäs siellä, tuliko vietetty Halloweenia vai perinteisempää pyhäinpäivää?

Iloista alkavaa viikkoa!
Terkuin Taina

Mitä mahtuu yhteen ruuhkavuosimutsin viikkoon?

 Välillä sitä miettii mihin nämä viikot vilahtelee.

Kello lähentelee puolta yötä maanantai-iltana,

ja mietin itsekseen mihin se lomaviikko meiltä oikein niin nopeaan muka katosi.

Päätin kirjata yhden viikon tapahtumia ylös
- mitä siis piti sisällään yksi viikko ruuhkavuosimutsin elämästä lasten syyslomaviikolla.

Maantantai aamuna heräsimme syyslomaan Tampereen kylpylässä.

Hyödynsimme tuollaista Holiday Clubin yhden yön esittelytarjousta

ja päätimme lomailla ihan kotikulmilla.

Lasten mielestä on "todella tyhmää" ja "noloa" että 

työmatkoilla syön hotellissa aina puuroa, kananmunaa ja hedelmiä.

Niinpä otin lasten kanssa kerrankin vohveleita

- tuolla kun oli tarjolla myös gluteenittomia vaihtoehtoja! 

 Lomapäivää vietetin lasten kanssa vanhassa kotikaupungissa Tampereella.

Eipä sinne nykyäänkään ole kuin 15 min ajomatka mutta harvoin tulee käytyä,
ollaan onnellisesti vähän maalaisia nykyään.

Oltiin ihan turisteina, jahdattiin pokemoneja Pikku Kakkosen puistossa,

ihmeteltiin pääkirjasto Metsoa ja käytiin jätskillä.

Iskä kävi töissä ja tuli sitten hakemaan meitä illansuussa kotiin. 

Tiistaina hengattiin kotona ja lapset oli kavereiden kanssa.

Perheen nuorin kävi ensimmäistä kertaa kaverin (ja kaverin äidin) kanssa uimahallissa,

ihan ilman "omaa väkeä". Äidin iso-pikkuinen. <3

Iltapäivällä kävin lääkärillä ja jumpassa, 

Hiit ja zumba oli oikein toimiva yhdistelmä.

Halikuva Bonnyn kanssa 2014

Keskiviikkoaamuna sain suru-uutisen.

Rakas nuoruuden hoitoponi oli kuollut kunnioitettavassa 29-vuoden iässä.

Harmittaa hirmuisesti etten ole häntä viime vuosina juuri käynyt katsomassa.

Tiedän kyllä että parasta hoitoa ja rakkautta sai viimeiseen hengenvetoon saakka,
koko ikänsä saman rakastavan perheen jäsenenä,
aina uusia sukupolvia hevostelun saloihin lämmöllä ja pilke silmäkulmassa johdatellen.

Onni oli tuntea tämä jekkuileva lady 28 vuotta.

Viimeiseksi yhteiseksi ratsastusretkeksi jäänyt kerta poni-rakkauteni kanssa

Keskiviikkona oli aamupäivällä lasten vyöhyketerapiat.

Meidän luotto-hoitajan ohjaili kroppien tasapainoja oikeaan suuntaan
ja hyviä keskusteluita käytiin varsinkin keskimmäisen kanssa siitä

että hänen allergisena kannattaa valita pääosin muuta kuin sokeria ja vehnää

niin ei vatsaan satu.
Siitä kun on taas ollut enemmän vaivaa viime aikoina.

Hyvä että oppivat itse kuuntelemaan kehoaan,

mikä maistuu hetken hyvältä suussa ei aina ole se josta tulee hyvä olo.

Herkuttelut on toki erikseen eikä meillä niitä unohdeta!

Lapsia odottaa aamuisin D- ja monivitamiinit, sinkki ja maitohappobakteerit. Kalaöljy sitten illemmalla.

Kun käsittelyt oli hoidettu ja vitamiinien syömisten tärkeydet kertailtu,

lähdetiin vanhemmilleni eli mummolaan.

Ja aina se on yhtä ihanaa päästä äiskän ruokapatojen ääreen!

Vanhempani ovat puolen vuoden päästä muuttamassa meidän kadulle valmistuvaan rivitaloon,

ja niinpä tuolla lapsuudenkodissani on jos minkälaista vintin siivous projektia käynnissä.

Äidin kanssa kävimme siskojeni ja minun leluja ja askareluita läpi.

Osa kuvatiin perheen WhatsApp ryhmään
ja joitakin kauempana asuvat siskot kommentoivat haluavansa,

 joitakin pitää laittaa nettiin myyntiin,

joitakin pakattiin tuttavien lapsille ja lapsenlapsille,

ja osa meni roskiinkin.

Lapsuuden askartelujani mummolan vintistä

Kaikenlaista, kuten laatikollisen simpukoita, 

joita olen pikkutyttönä kerännyt asuntovaunureissuilla Välimeren rannalta,

roudasin kotiin.

Kyllä minä noista vielä jotain askartelen kun äiti on kerran 30 vuotta säästänyt!

Iltapäivällä käytiin uimahallissa, 

ja meidän 5-vuotias oppi tämän viikon uintien aikana

seisomaan käsillään vedessä, sukeltamaan pitkiä matkoja ja uimaankin vähän.

Mummi ja vaari uivan lasten kanssa,

joten pääsin itsekin uimaan vähän kuntouintia itsekseni.

Se on kyllä mukavaa!

Illalla nuorin jäi mummolaan yöksi. 

40-vuotta vanhoja leluaarteita jotka siskot halusivat nyt itselleen

Torstaina minäkin menin töihin,

isot muksut isovanhemmille (mieheni vanhemmat) serkkujen kanssa, 

josta neiti lähti serkkulaan yökylään.

Töiden jälkeen kävin Olgan Puodissa ostamssa uudet farkut

(kaappi on taas kutistanut mun työvaatteita) ja ruokakaupassa.

Sen jälkeen menin hetkeksi jatkamaan äidin kanssa vintti-projektia ja hakemaan nuorinta kotiin.

Näistä haaveilen tekeväni taulun. Tai pari.

Perjantaina nuorin meni isovanhemmille 

ja vaari eli isäni vei meidän keskimmäistä kaverinsa kanssa pyörärampeille

sekä hampparille.

Itse ajelin töiden jälkeen kampaajalle ja nyt on taas kunnolla punaista päässä.

Kampaajalle sain viestiä että seuraavan päivän tanssitunnin ohjaaja on sairastunut

ja lupauduin tuuraamaan.

Kampaajan jälkeen siis kertailin koreografioita,

mutta ehdin kuitenkin katsomaan Vain Elämää muksut kainalossa.

Lauantaina oli tutut perhoset vatsassa kun ajelin kohti Fiilis Fitnesiä,

mutta tunti meni hyvin ja asiakkaat olivat iloisia ja kiittelivät lähtiessään.

On tuo vaan mukava harrastus tuo ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen,

kun tanssia rakastaa!
Kevätkaudelle pitäisi tehdä päätös siitä otanko tunteja enemmän, vähemmän vai yhtään,

joka on todella vaikeaa.

Kovasti tuosta nautin, mutta tällä hetkellä elämässä on niin paljon muutakin meneillään,

lasten kanssa tekeminen ja perheen yhteinen aika

kun molemmat vanhemmat käyvät töissä ja työmatkoillakin,

muut harrastukset, ystävät, opiskeluhaaveet..

Onko tämän aika nyt vai sittenkin vasta silloin

kun lapset ovat vielä vähän isompia,

kun äitiä ei tarvita yhtä paljon kotona, 

kun toisen menot eivät kuormitta perheen toista aikuista 

kotihommien ja lapsille läsnäolon määrässä enää ihan yhtä paljon?

Neiti Irti Maasta

Kotiuduttuani oli mies laittanut lounaan

ja sitten tulivatkin jo vanhempani auttamaan pihahommissa.

Viisi tuntia purettiin tramppaa, leikattiin nurmea,

kaivettiin sipuleita maahan, tyhjättiin leikkimökkiä, siivottiin rikkaruohoja ja roskia kaatopaikkakuormaan, pinottiin polttopuita puukatokseen, 

eli kaikenmoista syksyistä pihapuuhaa.

No, muut olivat kyllä ahkerampia,

minä kurvasin välillä viemään poikia skuuttirampeille,

hakemaan tyttöjä keskustasta Irti Maasta kiipeilypaikasta,

peseskelin pyykkiä ja lopulta hain pizzat koko sakille.

Muutama pieni makoisa porkkana vielä löytyi kasvimaalta

Illalla rentoiltiin miehen kanssa,

maiseltiin uutta Blossaa ja viiniä ja juustoja,

katseltiin monta jaksoa Californicationia ja löhöttiin sohvalla halimassa.

Blossa on tänäkin vuonna oikein hyvä, 

punainen ja minun makuun mukavasti perinteisen glögimäinen. 

Sunnuntaina oli hauska Mallimaailman tapahtuma

johon olin kutsun perusteella varannut ajan tyttärelle ja minulle.

Itse meikkiopastus ja kuvaus eivät maksaneet mitään,

mutta jos käsiteltyjä kuvia halusi ostaa oli se maksullista.

Ajatuksena minulla oli viettää tyttöjen aikaa kahdestaan,

sekä se että tyttö saisi opastusta kevyen 12-vuotiaalle sopivan ehostuksen tekemiseen

kun meikkaaminen on alkanut pikkuhiljaa kiinnostamaan,

sekä nähdä minkälaista tuo meininki kuvauksissa yleensäottaen on.

Päädyimme kuitenkin myös ostamaan muutaman kuvan,

koska tuollaisen äiti-tytär kuvan haluan kehystää muistoksi,

ja itselläkin oli tarve fiksulle kuvalle mm. Linkediniin.

Hauska päivä ja kokemus kaikkiaan ja upeat kuvat muistoksi!

 Onneksi noita kuvauksissa käytettyjä meikkejä myy Tampereella myös ystäväni Elinan liike,

eli sinne neidin kanssa sitten shoppailemaan kun meikkaus alkaa olla ajankohtaista.

 

Meidän  humputellessa oli mies tehnyt lisää pihahommia,

ja keskimmäinen bongannut tässä lähellä niin ketun kuin pellenkin.

Pelleä olivat isommat pojat lähteneet jahtaamaan ja meidän poika kavereineen pois.

Kyllä on sairas ilmiö tuokin!
Täällä pyörivästä pellestä on ilmoitettu myös poliisille.

Sen verran maalla asutaan että täällä pyörii myös erittäin kesy city-kettu,

joka käy tervehtimässä myös nuorimmaisen metsäpäikkyryhmää nuotiopaikalla.

Sunnuntai iltana syötiin perheellä tacoja ja saunottiin,

mies pelaili neidin kanssa lautapelejä ja kuulusteli ensi viikon kokeisiin,

ja siivoiltiin vähän kotia arkiviikon aloitusta varten.

Että kun joku kysyy että mitäs olette puuhailleet,

niin vähän kaikenlaista on yleensä se paras vastaus.

Tällä viikolla tosin ekstra-paljon mummolointia, lomameininkijä ja mun omia hömpötyksiä 

syysloman ansiosta.
Välillä on viikkoja ettei ole mummolointia tai äidin omia menoja laisinkaan.

Paljon onnenhetkiä, kinoja, haleja, herkkuja, 

tunteita ja tilanteita laidasta laitaan mahtuu yhteen viikkoon!

Halloween 2015

Viime vuonna meillä juhlittiin Halloweeniä isomminkin,
tänä vuonna pienemmin menoin.
Vanhoja Halloween postauksia,
askartelu- ja tarjoiluvinkkejä voit käydä kurkkimassa mm. täältä, täältä ja täältä ja täältä

(joo, meillä on tosiaan lähtenyt välillä tuo Halloween mopo keulimaan..). ;)

Ehkäpä tätä ei kukaan jaksanut lukea loppuun saakka,
mutta pysyköön päiväkirjamerkintönä itselle tuleville vuosille.

Jaahas, nyt jos alkaisi nukkua ehtii vedellä tasan viisi tuntia unta palloon.

Mukavaa uutta viikkoa ystävät!

Taina

Vuosi 2015

Vuodenvaihteessa on ollut tapanani tehdä postaus,

jossa palaan kuluneen vuoden kohokohtiin, iloisiin hetkiin
ja lemppari kuvaan joka kuukaudelta.

Vuosi 2015 on ollut monella tapaa hyvä vuosi.

Perhe on tuottanut eniten iloa

- lasten kasvun ja kehityksen seuraaminen,

yhteiset puuhat, arki.

Toki ruuhkavuositunnelma on ollut käsinkosketeltavissa.

Olen koittanut parhaani mukaan jakaa aikaani tärkeiden asioiden kesken:

koti, puoliso, lapset, omat vanhemmat,

ystävät, sukulaiset, kummilapset,

omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, kuntoilu, "terveyshömpötykset", 

riittävä uni sekä omat harrastukset ja itselle tärkeät puuhat.

Päivittäin on saanut opetella sietämään riittämättömyyden tunteita
ja tyytymään riittävän hyvään täydellisten suoritusten sijaan
näillä kaikilla osa-alueilla.

Mutta pääasiassa olen nauttinut
kaikista pienistä ja suurista onnenpipanoista
joita juuri elämän monimuotoisuus nyt suo!

Työ on ollut kiinnostavaa, inspiroivaa, haastavaakin.

Innostavia projekteja, ihania ja mukavia työkavereita, 

yön tunteina pähkäiltyjä ratkaisuita ja tuhansia ajettuja kilometrejä.

Olen saavuttanut tilan jossa välillä klo 16 ja työpäivän päättyminen

tulee yhtä yllättäen ja pyytämättä kuin nuoruudessa baarin valomerkki.

Vastapainoksi olen opetellut rauhoittamaan kotiajan kotiasioihin ja läsnäoloon,

sekä itsekkäästi ottamaan myös omaa aikaa ja pyytämään apua

luottaen että asiat järjestyvät vaikken itse kaikkea hoitasikaan.

Yöpöydälle ovat jämähtäneet useamminkin selailtavaksi 

Anna Perhon "Anna palaa. Elä omaa elämääsi, älä muiden."

ja "Superarkea! Käytännön opas helpompaan elämään."

sekä Kylli Kuukin  "Kyllin hyvä - OPAS HYVÄÄN OLOON".

Näitä voimauttavia voimanaisten kirjoja voin lämpimästi suositella kaikille! 

 

Bloggailu on tärkeä ja rakas harrastus, mutta sille on ollut yhä vähemmän aikaa. 

Instagramista olen kuluvana vuonna innostunut.

Niitä kuitenkin puuhailen vain sopivina hetkinä

tiedostaen faktan että suosio somessa on kuin olla rikas Monopolissa.
Elämä tapahtuu muualla.

Some on keino taltioida itselle tärkeitä muistoja ja pitää yhteyttä ystäviin 

ei sen enempää.

Tärkeitä asioita kuluvana vuonna ovat minulle olleet 

kyky innostua isoista ja pienistä asioista,

kiitollisuus,

armollisuus itseä ja muita kohtaan.

Näillä teemoilla ajattelin jatkaan myös 2016.

Mutta nyt kuluneen vuoden kuva-muisteloihin. :)

Tammikuussa vietettiin 4- ja 11-vuotis synttäreitä.

Yritin toteuttaa lasten kakkutoiveita - ajatus on tärkein periaatteella..

Helmikuussa toteutui pitkään odotettu ja onnistunut matka Lanzarotelle.

Matkapostaus löytyy täältä.

Maliskuussa vietettiin 9-vuotis synttäreitä

ja nautittiin koko perheen voimin aurinkoisista rinnekeleistä.

Huhtikuussa perheen arki ja aikataulut kokivat mullistuksen

kun keskimmäinen lapsi päätti lopettaa jalkapallon.

Tuolloin kirjoitin aiheesta yhden eniten 
myös blogin ulkopuolella keskustelua herättääneistä postauksistani

"Kun lapsi lopettaakilpaurheilun".

Huhtikuussa pääsin myös pukeutumaan kunnon kasiri-lookkiin

ystävän 80-luvun bileisiin.

 Toukokussa oli äitienpäivää, grillikauden aloitusta ja monia iloisia kyläilyitä ystävien kanssa.

Saimme vihdoin tehtyä talomme sokkelin kivityksen,

eli talon alareuna sai kauniin gratinharmaan / mustan sävyn.

 

Kesäkuu alkoi iloisella Bloggarinaisten reissulla Tallinnaan.

Paljon on tämä bloggailuharrastus antanut,

ja sen myötä saadut ystävät ovat se kirsikka kakun päällä!

Ja reissuhan oli kaikkiaan ikimuistoisen onnistunut, 
kiitos vielä kaikille osallisille!

Juhannusta vietetettiinkin sitten jo Ruotsissa,

ja lomaa jatkettiin heinäkuulle 

siskon luona kyläillen, 

siskon mökillä Öölannissa rantaillen

ja Gotlannissa telttaillen.
Reissujuttuja täällä.

Kevään ruotsin kielen opiskelut pääsivät heti hyötykäyttöön

ja reissu oli kerrassaan onnistunut. 

Heinä-elokuun vaihteessa vietimme viikon Ylläksellä.
Päivittäin retkeilimme luonnossa,
ja nautimme viimeisistä kesäloman päivistä.

Syyskuussa painoin duunia leikkausta edeltävään iltaan saakka.

Oma haavoittuvaisuus konkretisoitu

kun yli vuoden kipuja aiheuttaneen vaivan leikkaamisen myötä

olin syyskuusta marraskuuhun sairauslomalla

ja muiden passattavana.

Elämä jatkui ilman että olin joka asiaan puuttumassa,

opettavaista sekin.

 

Lokakuu kului siis lähinnä
sängyllä ja sohvalla maaten.

Koululaisista oli mukavaa
kun äiti oli aina kotona heidän tullessaan kotiin.
Itselle oli ilo päästä seurailemaan muksujen ja heidän kavereidensa
päivittäisiä hömpötyksiä,
olla tarkastamassa ja kuulustelemassa läksyjä.
Olla paikalla ja läsnä.

 Iloitsin siitä
että lapsilla on paljon hyviä ystäviä
joita he haluavat tuoda kotiin,
vaikka äiti siellä sohvalla pötköttelisikin.

Pysähtymisen pyrin käyttämään ajatusten järjestelyyn,
asioiden tärkeysjärjstykseen ja mittakaavan saattamiseen.

Marraskuu aloitettiin Halloween kemuillen lasten toiveesta
mutta taidettiin me miehenkin kanssa hommasta aikalailla innostua.
Tunnelmia juhlista täällä.

Marraskuussa elämä palaili pikkuhiljaa normaaleihin uomiin.
Pääsin palailemaan töihin,
toki osittain etänä tai palavereista puolet pötkötellen.

Marraskuussa vietettiin isänpäivää, 12. hääpäivää,
babyshowereita ja muita iloisia tapaamisia ystävien kanssa,
keskimmäinen antoi partiovalansa,
oli Monster Jamia, äiti-tytär Hesa-päivää ja käsityömessut.

 Joulua olemme saaneet viettää rauhassa.
Koko perheellä on ollut muutama viikko yhteistä lomaa.
Pienistä flunssista huolimatta
on ehditty kyläillä ja viettää aikaa läheisten kanssa
ja remuta mm. Duudsonit Activity Parkissa.

Uutta vuotta otettiin vastaan ystävien luona
lapset ja aikuiset yhdessä herkutellen, Aliasta pelaten ja raketteja lähetellen.
 Klo 12 ihailtiin Tampereen ja Kangasalan raketteja Haralanharjun näkötornista.

Tänään puolenpäivän aikaan paistelin köyhiä ritareita aamupalaksi 
perheelle joka hengasi vielä pyjamissa. 
Kohta kai tarvitsee palata arki rytmeihin ja ruokiin. 
Mutta ei vielä tänään. 

Sanon siis kiitos vuodelle 2015,
olit hyvä, opettavainen ja onnellinen.

Tuleva vuosi tuo uudet haasteet,
maailman mullistuket, ilot ja surut.
Mutta tärkeimmät asiat säilyy.

Toivon hyvää, onnellista ja iloista vuotta
sinulle ja minulle!

Terveisin Taina

Halloween juhlat

Huhhei, tulipa Halloweenit juhlittua!

Valmisteluita on tehty pikkuhiljaa jo parin viikon ajan 

joten mitään viimehetken ressiä ei päässyt syntymään.

Ruuista, koristeluista ja muista valmisteluista vastasivat pääasiassa lapset

mutta yhdessä näitä on toki puuhasteltu.

Tuo savuefekti on tehty Woikosken kuivajäällä,

helppo ja halpa lisäys koristeluun ja tunnelman luontiin

(mutta sen käsittely on syytä jättää aikuisille turvallisuus syistä).

Tänä vuonna Halloween koristelu alkoi ikkunoista.

Lainasimme pari videotykkiä 

laitoimme ikkunaan valkoisen verhon

ja heijastimme verhoihin Halloween videoita 

jossa mm. luuranko bändi soittaaa tai zombiet pyrkivät verhon läpi.

Näyttivät aika hauskalta niin sisällä kuin ulkonakin!

Jokainen lapsi sai suunnitella oman kurpitsalyhdyn.

Turvallisuussyistä polttelin noissa vain ledikynttilöitä.

Vielä yksi iso koristeena ollut kurpitsa on kaivertamatta,

taitaa olla ensi viikolla ruokana kurpitsasoppaa, piirakkaa ja paahdettuja kurpitsan siemeniä..

mutta hyviähän ne on!

Helppo tapa tuolien koristeluun ovat jätesäkit.

Ja ihan hyvät suojukset ovat myös bileissä joissa on suklaaputous,

eli Halloweenina tietenkin kakka-putous.

Ohjeita tarjoiluihin löytyy edellisistä postauksista

sekä niihin linkitetyistä edellisten vuosien postauksista.

Yksi kurpitsa oksensi dippiä.

Guacamolella tuo olisi ollut näyttävämpi,

mutta perus dippi toimii lasten kutsuilla paremmin.

Aivo-kakkuvuoka lainattiin taas kaverilta

ja tänä vuonna sillä tehtiin mansikkahyytelö.

Ohjelmaan en sen kummemmin puuttunut

mutta hauskaa noilla näytti olevan.

Lapset järjestivät leikkimielisen kilpailun joukkueittain

jossa mm. etsittiin

vihreällä pastavärillä värjätys spagetin seasta kirjaimia

joista piti muodostaa sana.

Muita puuhia oli mm. pimeäpiilonen, murjaahan, alias jne.

Vieraiden ikä oli 4 - 14 v ja hienosti mahtui kaikki mukaan puuhiin.

On ne suloisia!

Kaikki olivat pukeutuneet teeman mukaan,

minä myös. :)

Illalla vielä istahdettiin aikuisten ystävien kanssa

viinilasillisen äärellä

ja koululaiset hyödynsivät videotykit yökyläkavereidensa kanssa

Possen katseluun.

Eipä voi muuta sanoa kuin että huisin hauska Halloween oli!

Toivottavasti teilläkin on ollut kiva viikonloppu!

Terkuin Taina

ps. Mukavasti osallistujia onkin jo arvontaan löytänyt,

olethan jo käynyt arvat heittämässä? :) 

Yhteistyö Oy Woikoski Ab