lauantai 29. elokuuta 2015

Aika on läsnä


Kävimme taannoin mieheni suvun vanhalla tilalla tunnelmoimassa.
Lapset kuuntelivat mumman tarinoita siitä
kuinka ennen on eletty,
ja tutkimme niitä rakennuksia joihin uskalsi vielä mennä sisään.


Vuosikymmeniin tuolla ei kukaan ole asunut,
mutta säännöllisesti tuolla käydään
ja kaikenlaisia aarteita on yhä tallessa.


Me saimme mukaamme yhden taulun.
Mumma oli melko varma että se on 1800-luvulta.

Taulun tarinasta ei ole tietoa,
mutta kuten mumman sanoi
eipä ole aika enää ollut aikoihin läsnä sille joka sen on tehnyt
tai sille jollen se on tehty.


Taulun takapahvi on rikki haurastunut
ja kirjainten hopeinen ja kukkien kultainen kimallepaperi osittain rapissut
sekä lasiin ja takapahviin kiinni liimaantunut
eikä juuri kestänyt koskettelua.

En edes yritä taulua sen kummemmin entisöidä,
putsasin vain varovasti ja laitoin seinään.


Paikaksi valikoitui työhuoneen seinä
johon olen suunnitellut pientä taulukollaasia.
Tämä olkoon ensimmäinen,
katsotaan mitä tuohon rinnalle kerääntyy.


Hyvä muistutus itsellekin aina koneelle istahtaessa.
Ajan rajallisuudesta ja läsnäolosta.

Mielestäni lause on kaikessa yksinkertaisuudessaan
pysäyttävä ja tunteita herättävä.


Ja ennenkaikkea on mukava tuoda 
pala lasten suvun historiaa kotiin.


Toinen, vähän arkisempi mutta kaivattu hankinta 
on uusi keittiön lamppu.
Olin jo totaalisen kyllästynyt siihen rottinkiseen,
joten perus harmaa Ikea-valaisin
valkoisella kangaspäällysteisellä johdolla miellyttää silmää.

Ruokailutilan valaisin näkyy myös olohuoneeseen
ja mielestäni tuo passaa myös kokonaisuuteen.


Venetsialaisia ei ole sen kummemmin tänä vuonna vietetty,
vaikka kynttilöiden polttelu kausi on toki aloitettu.
Toisaalta ihan ilman ilotulitteitakin on selvitty kun tupa on täynnä
lasten pieniä serkkuja pyjama-bile meiningillä.


Illalla kaikki saivat tehdä itselleen pizzan.
Oikaisin mutkat käyttämällä valmispohjia,
ja hyvin rennolla meiningillä tässä muutenkin mennään.

Siskonpetejä on pedattu pojille yksi ja tytöille toinen huoneellinen.

Hyvin nuo touhuavat keskenään ilman kummempaa paimentamista,
ollaan saatu miehen kanssa keskittyä kaiteiden rapsutteluun..


On meinaan ollut aika läsnä,
kuten sateet, lumet ja auringon porotuskin
noille meidän etuterassin ja parvekkeen kaiteille.

Maali alkoi kupruilemaan,
joten pakko on tehdä kunnon hionta ja uudelleen maalaus 
vielä ennen syksyä.


Joten näillä mennään tämä viikonloppu
- lapset leikkii ja aikuiset tekee omakotitalollisen hommia,
jotka ei kyllä tekemällä lopu
vaikka kuinka ottaisi rennolla otteella. 


Leppoisaa viikonlopun jatkoa,
terkuin Taina

lauantai 22. elokuuta 2015

Koululaisten huoneet ja vauhdikas viikonlopun aloitus


Neiti viidesluokkalainen oli pitkään haaveillut uudesta sängystä
ja pehmeämmästä patjasta.
Mielessä hänellä oli ihan tietty sänkymalli, 
Ikean Hemnes-sohvasänky.
Edellinen sänky olikin sellainen lasten malli,
nyt oli jo aika "ison tytön sängylle"
jossa on myös mukava kavereiden kanssa istuskella.


Tyttö halusi myös valita itse uudet tekstiilit Ikeasta.
Mukaan lähti päiväpeitto, torkkupeitto ja pari löhöilyyn sopivaa koriste-tyynyä.


Samalla reissulla hankittiin myös uusi lukuvalo.
Ikkunan edessä olevalta jakkaralta tuo valaisee oikein hyvin
sängylle saakka.


Sängyn saa levitettyä helposti parivuoteeksi,
joka on tällä yökyläily tahdilla 
(joka viikonloppu kavereita tai serkkuja) 
melkoisen kätevää.
Myös nuorin pikkuveli käpertyy mielellään 
ison siskon viereen nukkumaan,
yökylään arkenakin.


Nyt on huone päivitetty iän mukaiseksi.
Ilman suurempia pintaremontteja,
muutamalla hankinnalla ja järjestelyllä selvittiin.


Haikeana pakkaillaan leluja pikkuhiljaa poispäin
uusien leikkijöiden iloksi.
Ei ihan kaikkea sentään vielä.


Myös pojalle hankittiin uusi patja ja päiväpeitto.

Nyt on koululaisten huoneet sillä mallilla että niissä hoituu ne hommat jotka kuuluukin.
On hyvä sänky nukkua,
pöytä ja välineet tehdä läksyjä,
mukava paikka ja hyvä valo lueskeluun,
ja tila jossa on hauska kavereiden kanssa viettää aikaa,
leikkiä ja puuhailla.


Tämä viikonloppu on alkanut vahdikkaissa merkeissä.
Perjantaina kurvailin töistä islanninhevostalleille.
Kyllä kunnon maastolenkki saa väkisin työajatukset unohtumaan,
ja hymy nousee korviin saakka 
upeissa kesäisissä maalaismaisemissa kavionkopseen saattelemana kulkiessa,
vauhdikkaissa laukkapätkissä pellonpientareilla
ja unelmaisen keinuvissa tölttisuorissa niittyjen halki.


Onneksi käly kutsui mukaan reissuun,
täytyy järjestää aikaa heppailulle hyvässä seurassa pian uudestaan!


Vauhti ja letkeä meno jatkuivat tänäänkin,
oli nimittäin aika lunastaa lapsille jo viime kesänä luvattu särkänniemen reissu.
Niinpä me päivä sitten vimputettiin jos minkälaisissa härveleissä,
ihasteltiin delfiinejä ja herkuteltiin hampurilaisilla.

Ja kyllä, minä olen juuri niin lapsellinen mutsi,
että piti se itsekkin päästä ne hurjimmat laitteet kiertämään kertaalleen läpi.
Onneksi ei ollut jonoja ja sää oli mahtava!


Huomiseksi on luvattu taas kesäistä ulkoilusäätä.
Tarkoitus olisi maalailla parvekeen kaiteita,
laittaa keittiön uusi lamppu kattoon
käydä lasten kanssa pyöräretkellä
ja keräillä vadelmia oman pihan perältä.

Sittenhän se jo pukkaakin uutta arki viikkoa!

Mukavaa aurinkoista meininkiä toivottelee
Taina

lauantai 15. elokuuta 2015

Kesäinen Ylläs


Nyt kun on arkeen palailtu on mukava vielä muistella kesälomaa.
Toki säiden puolesta kesä jatkuu vielä,
illat ja viikonloput on yhä aikaa puuhailla kesäisiä juttuja!


 Vietimme kesäloman viimeisen viikon Ylläksellä.
Matkalla pohjoiseen yökyläilimme mieheni mumman luona Härmässä
sekä muutaman yön siskoni perheen luona Oulussa.
Lomien kohokohtia on ehdottomasti se että ehtii nähdä 
niitä vähän kauempanakin asuvia tärkeitä ihmisiä
- niiden hetkien tärkeys on mittaamattoman suuri.


Ylläksellä ehdimme viettää lähes viikon.
Saimme asustella mukavasti mökillä,
ja päivisin lähinnä retkeilimme luonnossa.

 
 Ylläksen seuduilta löytyy paljon kauniita reittejä
joiden varrella on hyvin hoidettuja laavupaikkoja taukojen pitämiseen.
Lapset jaksoivat hyvin tuollaisia 4-9 kilometrin reissuja,
kun välillä tehtiin tulet ja paisteltiin makkaraa ja vaahtokarkkeja.
Toki neljävuotiasta kannoin selässä pidemmilla taipaleilla välillä pätkän
että pienet jalat saivat levähtää.


Luonto lapissa on kyllä niin mykistävän kaunista 
että ehdottomasti tuonne vielä kesälläkin palataan
vaikka talvilaji-ihmisiä olemmekin!

 
Meidän kolmasluokkalainen poitsukin innostui retkeilystä niin paljon
että toteutti jo vuosia mielessä hautuneen haaveensa
ja aloitti tänä syksynä partion.


Toisten unelmalomakohde on kaupungin sykkeessä
tai täyden palvelun hotellissa
- ja mukavaa sekin toki on!

 

Meille parasta lomailua on kuitenkin oman perheen kesken 
mökkeillen tai telttaillen
paikoissa jossa pääsee liikkumaan luonnossa.

Ollaan stressittä ja aikatauluitta yhdessä,
lapset höpsöttävät keskenään,
laitetaan kimpassa hyvää ruokaa,
jutustellaan, pelaillaan, halitaan.


Sydän on pakahtua kun saa seurata 
kuinka lasten välille muodostuu vahva sisaruus-side
omine kuijeineen vahvasti toisista huolehtien ja yhdessä tehden. 
 


Toki retkeilyn lisäksi puuhailtiin muutakin
- ajeltiin kesäkelkoilla Levillä, 
pelattiin frisbeegolffia melkein joka päivä,
saunottiin iltaisin pitkään,
ajeltiin gondolihisseillä katselemaan maisemia,
nukuttiin pitkään. 


Ja porojahan jolkotteli joka puolella lasten riemuksi!

Lapin matkailua ei kannata rajata vain talveen ja ruskaan,
lapin taika löytyy kyllä kesälläkin!


Hyttysiä ei ollut liikaa (karkoite-suihkeita kyllä käytettiin)
ja säät olivat leppoisat.
Pieniä sateita oli muutamana päivänä mutta ne eivät menoa haitanneet 
- kuten sanottua säät ovat pitkälti pukeutumiskysymys!


Tänään ajeltiin Ikeaan tekemään muutamia
jo pitkään harkinnassa olleita hankintoja.

Seuraavassa postauksessa siis luvassa sisustusjuttuja
pitkästä aikaa.


Sitä ennen ihan oikea arkiviikko:
lapsien koulu alkaa oikealla lukujärjestyksellä,
uudet harrastukset alkavat
ja itsellä on parin yön työreissu. 

Hyvien lomien jälkeen tuntuu arkeen siirtyminenkin ihan mukavalta.


Nautitaan kauniista keleistä,
ja ei ressailla!

 
Terkuin Taina

torstai 13. elokuuta 2015

Kampaus häihin

Perheen juniori tutkii juhlapaikaa
Tulkoon tästä pitkästä aikaa ulkonäkökeskeinen postaus.
Saimme viikonloppuna osallistua ihanaan hääjuhlaan - kiitos vielä. <3

Oman tukan kanssa meinasi tosin mennä vähän plörinäksi. 
(Ei nyt oteta tässä ollenkaan lukuun esimerkiksi sitä että vielä tunti ennen häitä kurvattiin äkkiä 
kaupasta hakemaan keskimmäiselle juhlapaita 
- yli viikon mittaisen reissun kamoja pakatessa aina näköjään jotain jää matkasta..)


Koska oma tukkani on piikkisuora (sellainen roikkuupitkinpäätäkuinlevä-malli
tykkään laittaa vähän ilmavuutta ja laineita helpoilla pötkylä-paplareilla.
Yöksi on helppo laittaa yksi pötkylän letin tai nutturan sijaan
kun tukka auki en tykkää nukkua kuitenkaan.  

Eikös se kuulu tavaallaan asiaan että kiharatukkaiset suoristaa ja suoratukkaiset kihartaa?

No juhlan kunniaksi päätin testailla uudenlaisia pötkylöitä.
(Virhe.)
Laitoin illalla saunan jälkeen niitä päähän enemmänkin kauniin laine-tukan toivossa,
nämä kun olivat niin pehmeitä etteivät haitanneet nukkuessakaan.

Aamupäivällä oli autossa kaksi tuntia aikaa syödä, meikata ja laittaa tukka 
- no broblemos!
Meikkasin ensi ja ajattelin että lopuksi kampaan tukan auki ja laitan pannan päälle..
no joo.


Tulos oli tuollainen kasari-afro-permanenttia muistuttava pehko.
Nauraa käkätin siinä autossa omalle peilikuvalleni häämeikit pitkin poskia.
Mies pyöritteli päätään ja lapset kysyivät varovasti takapenkiltä että
ehtisitkö äiti nopeasti vaan pestä tukan ihan tavalliseksi ennen häitä.
No en ehtinyt.
Ei muuta kuin auton pienen meikkipeilin avustuksella tökkimään tukka pinneillä nutturalle
ja panta perään.
Ihan hyvä siitä lopulta silti tuli.

 


 Eipä se oma tukka kuitenkaan kovin isoa osaa muiden häissä näyttele,
joten enpä jaksanut ottaa isompaa ressiä.

Juhla oli ihana,
hääpari kaunis, herttainen ja onnellinen.
Hääpaikkana oli todella upea Santamus Rovaniemellä.
 
 
Lisää pohjoisen reissusta viikonloppuna,
instassa reissukuvia toki on jo ollutkin.
nyt on tämä arjen aloitus,
koulut, päiväkoti ja sadonkorjuu.
Tänään pyörähdin takapihalla pannukakun kypsymistä odotellessa 
ja keräilin iltapalalle ja huomisiksi evästarpeiksi töihin tällaiset herkut.


Ja onhan nuo lapsetkin aika tohkeissaan 
- keväällä istutetut jutut oikeasti kasvaa ja maistuu hyvälle!

Iloista elokuuta kaikille
ja tsemppiä koulujen ja arjen alkuun!
Otetaan silti rennosti - vielä on kesää jäljellä.


Muistetaas ajella super rauhallisesti lähiöissä
kun pienet koululaiset taapertavat siellä taas joukossa!
(ja pyöräilijät, käyttäkää kypärää,
nimimerkillä kypärä oli tällä viikolla tarpeen kun tämä muori vetäisi kunnon lipat fillarilla..)

toivotteleepi Taina




maanantai 27. heinäkuuta 2015

Pesto porkkananvarsista, vierailu Lillassa ja kukkien asettelu vinkki, sekä some-pohdinnat päälle


Toisen kesälomapätkäni pääsi korkkaamaan Pepin ihanassa siirtolapuutarhamökissä "Lillassa" 
paikalle ennättäneiden Tallinan reissulta tuttujen blogi-ladyjen kanssa 
kesäpäivää vietellen.


 Voi sitä Lillan kauniiden yksityiskohtien ihastelun,
rempseiden naisten naurun ja höpötyksen
sekä tietenkin herkuttelujen määrää!
Ihana päivä, 
kiitos emännälle ja kanssa-rentoilijoille!


Pepi tarjoili kuohuvat ja muut tarjoilut hoituivat pääosin nyttäri-meiningillä.
Tätä Micun kinderpiirakkaa pääsi meidän juniorikin vielä tänään maistelemaan 
kun uudestaan piipahdettiin Lillassa ja nuori-herra herkkusuukin ihastui ikihyviksi.
(mutta se on jo ihan uusi tarina se, tämäkin postaus jo rönsyilee aiheeseen jos toiseen..) 

Ihana Lilla, ihanat frendit!








Niin.
Se porkkananvarsi pesto.
Sattuipa tuossa päivänä muutamana että lähetin meidän pikkupojat 
hakemaan pihanperältä salaatinlehtiä ja persiljaa.
Ja pojathan toivat onnellisena kulhon porkkananvarsia.
Sattuuhan näitä.
Pikkupojat <3

Porkkanapenkki olikin harvennusta vailla,
mutta googlettelemalla ja face-vinkkien perusteella 
päädyin tekemään porkkanavarsista peston.


Pestohan on kiitollinen kokattava siitä
että sen voi surauttaa lähes mistä vaan,
ja sitä voi työntää lähes minkä vain ruuan kastikkeeksi.

Päädyin kuitenkin tällaiseen reseptiin
(kotoa löytyvien ainestekin perusteella):

1 dl oliiviöljyä
1 dl makadamiapähkinäöljyä
50 g pinjansiemeniä
3 valkosipulinkynttä
suolaa, valkopippuria
80 g porkkanavarsia

Surautin ensin valkosipulinkynnet pieneksi,
sitten ajoin muut ainekset joukkoon
(porkkananvarret pätkittynä hienontuu helpommin).

Niin tuli hyvää että tätä tehdään meillä toistekkin!


Ja lopuksi vanha mutta toimiva vinkki.


Jos haluat asetella kukat kauniisti maljakkoon
kannattaa maljakon suulle tehdä ensin ristikko läpinäkyvästä teipistä.

Rennompikin kesäpuska asettuu kauniisti ristikon avulla
ja jokainen kukka pääsee nousemaan kauniisti esiin.

Gotlannista ostettu Saku ottaa rennosti kukkien katveessa.


Minä jatkankin seuraavat pari viikkoa lomaillen,
ja saattaapi olla että nettipimento jatkuu tämänkin loma-pätkän..

Vaikka netissä surffailu on hyvin viihdyttävää,
niin meinaahan se some-ähky välillä iskeä.

Varsinaisten uutisten ja säiden lisäksi on vaikka mitä selailtavaa. 
Unohtamatta WhatsApp- ja Messenger- sekä sähköposti keskusteluja- ja ryhmiä
hulvattomine ja syvällisinekin käänteineen.

Facebookissa kavereiden kuulumiset ja omat kuulumiset kavereille
(ja arjen aivopierut siinä sivussa)
instassa kuva-kuulumisten jakaminen ja kuvien selaamiseen unohtuminen
(lasten ja heidän kavereidensa kuvien seuraamista unohtamtta)
 LinkedInissä virallisena työelämän puolesta
ja Twitterissäkin pitäisi uutis-otsikoita ja viisaiden pohdintoja käydä kurkkimassa.
Ja bloggerissa pyöriminen tietenkin,
kuvat ja kirjoittelut on rakas harrastus,
ihaninen blogien ja kavereiden postausten kurkkimiseen ei kai ikinä kyllästy.

 Hassu ilmiö muuten on tuo,
jonka muutaman seuraamani "julkkiksen" kohdalla olen huomannut.
(Kun työ-elämän puitteissa olen yrittänyt päästä sisään asiapitoisempaankin some-maailmaan.)
Omat insta-face-blogi-twitter-sutkautukset käydään linkittämässä joka palveluun.

Itse en ole sentään siihen lähtenyt,
vain blogi-postaukset linkitän myös Kotomon fb-sivuille
koska tiedän monen kaverin (ja sukulaisen) seuraavan blogia sitä kautta.
Ja satunnaisesti jonkun insta-kuvan postaan myös henk.koht. facessa
koska läheskään kaikki facekaverit eivät ole instassa.

Ja loppujen lopuksi joka some-kanavassa on pääosin eri ympyrät.
Toisaalta päiviä tai viikkoja pois mistään palvelusta ei tee tiukkaakaan.
Ja välillä olenkin.

Mutta somessa tavoittaa ja kuulee 
niin suuren osan monenen rakkaan ja tuttavan tämän hetkisestä elämästä.
Syntymät. Kuolemat. Ilot ja surut.
Kun kaikille vaan ei ehdi soitella,
vaikka se ihanaa olisikin.
Onneksi sentään ei koko elämä ole kellään netissä. ;)  
Kuten täälläkin, vain pieni siivu elämästä. ;)

Siihen tietenkin pyrin,
että mikään somettaminen tai nettisurffailu
ei ole perheen ajasta tai "irl-elämästä" pois
- kuten nytkin postailen tätä muun perheen mentyä nukkumaan. 

Pääosin "somettelen" muutamia minutteja kerrallaan 
esim. jotain asiaa odotellessa tai kahvikupin äärellä hengähtäessä.
Toisinaan kai sinä aikana kun joku muu katsoisi telkkaria (tai siivoaisi).

Olisi hauska kuulla miten ja missä määrin te käytätte somea?


 Njäh, taidan upota sohvanmutkaan lukemaan kirjaa.
Se on loma, ei kiire nukkumaan tai muuallekaan. :)

Iloisia kesäpäiviä toivotellen,
Taina