torstai 20. marraskuuta 2014

Vähän joulun tunnelmaa


Viikonloppuna kuvailtiin joulukorttikuvat.
Terassille virittelin tänä vuonna valkoisen havu-kranssin ja vähän valoja.


Kortista tuli ihan se perinteinen lapset hymyilee meininki sukulaisille lähetettäväksi.
Tänä vuonna otettiin kuva ulkona ja lapset saivat olla ihan itse valitsemillaan ulkovaatteilla.
Saas nähdä kurvataanko tänäkin vuonna korttien kanssa postille 
juuri sinä viimeisenä hetkenä kun on mahdollista niitä lähettää
vai saisiko kerrankin ajoissa tilattua ja kirjoitettua..


Sisälle tein pienen asetelman.
Ostin Kantriinasta nuo kauniit kruunu-kynttilänjalat joissa on piikki pohjassa, 
tarkoitus oli tehdä sammalesta joku asetelma johon nuo tulisivat mutta junttailin niitä tähän nyt 
muovailuvahalla paikoilleen kun ei ole sammalta tullut haettua.
Lidlistä ostin ekat hyasintit euron kappale.
Eihän tuo mikään paloturvallinen viritelmä ole mutta kaunistakoon nyt hetken keittiötä.


Hyasinttipurkkien reunoja fiksailin vähän huomaamattomammaksi washi teipillä.


Talveksi on polttopuut hankittu.


Ja niitä kuljettamaan innostui myös pari pikkuapulaista.


Meillä on podettu flunssaa ja nautittu äitini hemmottelusta.
Kelleppä ei mummin letut ja lihapullat maistuisi kun olo on kehno!
Muuten arki rullaa mukavasti mallillaan, 
töissä työelämän haasteita ja kotona arjen haasteita..


Toivottavasti sullakin on sopivassa suhteessa kaikkea:
mielekästä työtä ja rullaavaa arkea,
leppoisia hetkiä rakkaiden kanssa ja terveyttä,
sekä jo vähän jouluista mieltä!

Terveisin Taina

perjantai 7. marraskuuta 2014

Hääpäivää ja arjen hössötystä


Meillä oli viime viikonloppuna yhdestoista hääpäivä.
Lahjoja vaihdettiin ja syötiin hyvin.
Ilmassa kiitollisuutta ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Itse hääpäivä meni omalta osalta pojan Palloween turnauksessa Turussa 
huoltajan ja kannustajan hommissa, 
miehellä töissä ja kavereiden mökkibileissä piipahtaessa.

Vietin siis päivän tuon minun vähän nuoremman elämäni miehen kanssa. ;)
Oikein hyvä näinkin.


Viime vuonnahan meillä lähti tuo halloween-mopo aivan käsistä
oli koti koristeltu ja monet bileet (täällä) ja (täällä).
Tänä vuonna ei juuri kotia laitettu 
- lapsilla oli useammat halloween juhlat ja discot muualla,
ja katseltiin ikkunasta miehen kanssa kun muksut kirmasivat tänä vuonna naapurin pihassa 
halloween vehkeissään taskulamppujen kanssa hippaamassa.


Kaikenlaista säätöä on eloon taas mahtunut,
mm. yksi pihan futismaaliin itsensä kieputtanut rusakko
(joka onnellisesti saatiin lopulta vapautettua)
ja yksi parkkipirkon edestä suoritettu kirmaus
kampaajan kaapu hulmuten värit ja pyyhe päässä autoa ja kiekkoa siirtämään
(ei tullut sakkoa). ;)

Elämä on yhtä pyöritystä, ruuhkavuosia joita täälläkin olen monesti huokaillut.
Kaikkea ei vaan ehdi mitä haluaisi.
Blogi "ei välttämättömänä" (mutta mielenterveyttä ylläpitävänä) harrastuksena 
on se jolle sitä aikaa ei tuppaa enää jäämään.
Samoin kaikki sisustelu ja somistelu tahtoo jäädä
kun kotia koittaa vain raivailla asuttavaan ja siedettävään kuntoon.


Toisaalta yksi kohtaaminen viime viikolla valoi uskoa bloggailuun.
Vakuutti siitä että jatkan tätä, silloin kun se hyvältä tuntuu.
Pysähdyin vanhaan opiskelukaupunkiin syömään ja kauppaan 
12-tuntiseksi venyneen työpäivän lomassa
(ajelin kouluttamassa yhteistyökumppaneita joka on kyllä mukavaa puuhaa
ja oikein kivaa vaihtelua toimistopäiville).

Kaupan kassaneiti tuli juttelemaan, kertomaan että seuraa blogiani,
sanoi mukavia asioita, kannusti jatkamaan.
 Jotenkin tuo pieni kohtaaminen toi uskomattoman paljon hyvää mieltä,
luottamusta siihen että blogi palvelee kuitenkin sitä tarkoitusta jota toivon
- itse saan hyvää mieltä alleviivatessani arjen hyviä asioita,
ja jossain siellä on lukijoita jotka eivät ehkä kommentoi,
mutta saavat myös hyvää mieltä näistä jutuista ja kuvista.
Vähän arkisemmin ja pienimuotoisemmin, valtavirran ja blogi kliseiden ohi.


Hääpäivän kunniaksi syötiin pitkän kaavan mukaan perheen kesken.
Kynttilöiden koristeeksi kiepautin vaihteeksi rannerenkaat.
Keittiöön tempaisin tuollaisen syksyisen jutun,
kukkakoriin käpyjä ja juniorin syyslehti-arkartelu sekä valosarja.


Nythän on marraskuu ja talviset tunnelmat
joten viikonloppuna ajattelin laittaa loputkin kausivalot ja valosarjat kotiin.

Porraspäiden ruukkuihin sain vihdoin callunat istuteltua.


No nythän ne jo näyttävät tältä..


Niin, tämä oli Pirkanmaalla se päivä kun talvi yllätti taas autoilijat.
Itse nautin kovasti talven tulosta,
tulisi vaan kunnon hiihto- ja lastettelu kelit tänä talvena Etelä-Suomeenkin!


Oikein rentouttavaa ja tunnelmallista isänpäivän viikonloppua kaikille!

Terveisin Taina



sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Arvontalaulun aika, "meloni pizzat", gluteenittomia herkkuja ja muita kuulumisia


Pieni kummineiti kävi perheensä kanssa kaffettelemassa
ja tarjosin vaihteeksi vähän erilaista "pizzaa". :)
Netistä bongattu idea,
niitä harvoja jotka tänä syksynä ovat ehtineet toteutuksen tasolle saakka.
Mariannerouhetta päälle, ja oli muuten hyvää!


Kiireisen syksyn imussa mennään,
paljon ei ole kotirintamalla bloggailun aihetta
mutta koska nyt on arvontalaulun aika 
pistetään tähän pieni kuvakuulumis-pläjäys mukaan.


Syksy on aiheuttanut kotona sitä perus-säätöä jota varmasti nyt on joka kodissa:
syysvaatteiden pakkailua pikkuhiljaa pois kaapeista,
talvivaatteiden sovittelua, kaappeihin järjestämistä ja hankintaa,
talvirenkaiden vaihtamista,
pihahommia, ja tramppakin pitäisi purkaa..

Pienet vapaahetket olen koittanut käyttää "läsnäoloon"
ja niitä pieniä mutta merkityksellisiä juttuja puuhastellen.
Yksi sellainen oli toteuttaa neidin toive pikkuleteistä. 
Muutama tunti meni mukavasti kaksin telkkaria katsellen ja jutustellen.


Lasten kanssa syysloman lopulla leivottiin:
suklainen perhos-kakku ja sydämmellinen rusinaleipä.

Kakku tuli helposti Farinan suklaakakku jauhoseoksella,
heitettiin vain pussi suklaarouhetta mukaan 
ja kuorrutus tehtiin perus mokkapala kuorrutteella.
Lapset hoitivat koristelun.

Rusinaleipä oli Farinan täysjyväleipäjauhoseoksella tehty, 
mukaan vatkattiin omenasosetta, rusinoita ja siirappia.

Helppoa ja herkullista!
(ja yhdellä istumalla syöty)


Sadun luona poikkesin kakkukesteille,
ja siellä tämä gluteenittomana versiona oli viedä kielen mennessään!
Tosin, vartti ennen kahden tunnin tanssitreenejä kakun mähkiminen ei ollut välttämättä paras idea..

Jatkossa meinaan kokeilla tämän leipomista itsekkin,
ja treenejäkin jatkan, mutta ei enää toiste suoraan herkkupöydästä!
(ja enhän minä siinä kakkua naamaan survoessa ehtinyt edes kuvailla,
kuva Sadun blogista, mutta tuo resepti kannattaa käydä ottamassa talteen!) ;)


Kummityttö oli meillä yökylässä ja pyörähdimme museokeskus Vapriikissa
- on muuten perjantai-iltapäivisin ilmaista hupia!

Oma suosikki oli tällä kertaa 1960-luvulla Lenita Airiston Suomen Trikoolle luotsaamasta 
Revontuli-mallistosta kertova näyttely.

Myös uudessa postimuseossa vierähti aikaa.
Koululaisille siellä oli kiinostavia tarinoita ja esineitä,
itse innostuin tutkimaan Tom of Finland -postimerkkien piirtäjän Touko Laaksosen henkilökuvaa
kirjeenvaihdon ja taiteen kautta valottavaan osioon.
Toki lapset jaksavat aina koluta myös ne lelu- kenkä- ja luonnontieteelliset osastot läpi 
- kuten minäkin.

Revontuli vaatemallisto / Lenita Airisto
Neidin kanssa käytiin katsomassa huikea Of(f) Course  tanssiesitys.
Tanssipelejä, improvisaatiota, upeita koreografioita, 
huumoria ja huikeaa lahjakkutta tanssin eri aloilta.
Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa jos suinkin mahdollista!


Eli semmoista tänne, perus menoa.
Arkea, harrastuksia, perhettä, ystäviä - kaikkea sopivassa suhteessa.
Askarrella en ole harmikseni ehtinyt yhtään,
istumatyön vastapainoksi on pitänyt koittaa lenkkeillä, tanssia ja joogailla.

Pojalla on ollut sopivasti
(koska kahdessa tunnissa ehtii hyvin lenkille ja koska Pyynikillä on huikeat lenkkimaastot) 
Pyynikin kentällä kahden tunnin futistreenejä tällä viikolla,
omilla kimppa-kyyti-kuskausvuoroilla olen ystävän kanssa käynyt lenkin ohessa
kesyttämässä parit portaan.

Pyynikin portaita
 Lapset sen sijaan ovat tehneet kovasti näitä kumppari-juttuja,
on muuten hyvä joululahjavinkki tälle vuodelle!
Onko nämä muissakin huusholleissa nyt hitti-kamaa?

 
Mutta nyt vihdoin siihen voittajaan.
Perheen nuorin onnetar arpoi voittajaksi tällä kertaa MinnaM:n.
Pistäppä viestiä niin laitan paketin matkaan!

Kiitos paljon kaikille osallistujille! <3



Mukavaa syksyn jatkoa joka torppaan!
Toivotteleepi Taina

lauantai 18. lokakuuta 2014

Lasten kanssa Tallinnassa


Tallinna syksyisen kauniina

Vietimme syysloman alkua minilomalla perheen kanssa Tallinnassa.
Parin päivän reissu tuntui kuin olisi ollut kauemminkin pois kotimaisemista,
ja matka oli kaikin puolin onnistunut.

poitsu "lyötiin ritariksi"
 
Reissu oli edullinen vaikka päädyttiin upgradamaan perus tarjous-matkapaketin 
hotellihuoneen paikan päällä sviitiksi 20 €:n lisämaksulla 
- tilaa oli enemmän ja lapset plutasivat vaahtokylvyssä onnessaan.


Tallinnassa oli kauniin syksyistä 
ja oli rentouttavaa viettää muutama päivä perheen kesken kiireisen syksyn keskellä.

 

Ensimmäisenä iltana sateli joten päädyttiin paikalliseen "Hoplop-tyyppiiseen" Skyparkkiin.
Sijainti oli keskustan ulkopuolella, paikka oli pienehkö mutta edullinen
- hyvä vaihtoehto sadepäivän tekemiseksi lasten kanssa.


Toisena päivänä kävimme Lentosataman museossa
jossa pääsi tutustumaan mm. sukellusveneeseen ja jäänmurtajaan.

sukellusveneessä

 Paikassa vierähtää helposti monta tuntia
koska nähtävää ja tekemistä on paljon.


Shoppailtua ei tällä porukalla tullut laisinkaan,
mutta vanhaa kaupunkia käveleskeltiin ihastelemassa
ja nautittiin hyvästä ja edullisesta ruuasta.



Reissut niin töissä kuin vapaalla on hetkeksi reissattu
- paljon kivoja kokemuksia ja vaihtelua arkeen on ollut,
toki vastapainoksi koti on kaaoksessa ja tietokoneelle päin ei ole ehtinyt edes vilkaista.


Ensi viikolla palataan taas normaaliin arkeen,
ihan tervetullutta sekin!
Toki 9 harrastusmenoa ja yksi vanhempainilta taitaa pitää huolen siitä
että koti pysyykin kaaoksessa...
no, elämää.

 


Toivottavasti teilläkin on ollut mukava syysloma tai muuten kiva syksyinen viikko!
Ja hei, vielä on viikko aikaa osallistua arvontaan! :)

 Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Toivottelee Taina


lauantai 4. lokakuuta 2014

Ostoksia, sisustuselementtejä ja arjen hapatusta



On se hienoo, että vaikka itse ei ehdi kotona sisustella
pitää muu perhe siitä huolen.
Meille on ilmestynyt mm. 
todella tyylikäs autonosa laatikoineen työhuoneen sohvaa somistamaan.


Pojan huoneen tylsähköön kaapin oveen on omatoimisesti kiinnitetty kori,
sekä matalampi kori pikkuveljeä varten.


Muihin kaottisiin elementteihin en edes tässä mene..

Omat, edellisen postauksen reissulla hankitut kynttilät sentään
olen ehtinyt kotiin viritellä.


Noi Lene Bjerren kynttilät vaan on niin ihania
vaikken muuten mikään merkkien perässä juoksija olekkaan.


Indiskasta ostetut tuikkukupit näyttävät mielestäni oikein somalta
rappukäytävässä.


Itselle on pukannut kalenteriin erinäisiä yön tai useamman ylittäviä työreissuja:
Tällä viikolla Helsinki, ensi viikolla Kokkola ja muutamankin kerran lähiviikoille Mäntyharju.
Yksi menoista sentään on Oktoberfest jossa saatan riipasta korkkarit kattoon..

Tallinnassakin olisi siinä välissä tarkoitus perheen kanssa pyörähtää.

 
Mieluisaahan se on vaihtaa välillä hetkeksi maisemaa 
ja saada mukavaa haastetta ja koulutusta työrintamalla!

Ja mikäpäs se on ajaellessa, kun syksykin on kauneimmillaan.


Pakatessa pyrin minimoimaan kannettavan tavaran:
silmämeikinpoistoainetta (tuppaan nauraa niin monta kertaa päivässä niin että silmätkin tirskuu että pommin kestävät meikit on ainoa vaihtoehto) ja kasvovettä pakkaan vain tarvittavan määrän
valmiiksi aineeseen kastelluissa vanulapuissa,
ja kaikki mahdolliset näytepussukat hyödynnetään reissuilla.
Korujen solmuuntumisen estää hyvin mehupilleillä.



Onneksi miehellä ei ole pakollisia reissuja samaan aikaan,
mutta onhan siinä toiselle hommaa itsekseen pyörittää, harrastuskuskaukset sun muu arjen haipatus.
Heti lastenhoidollisten organiseerausten jälkeen
tulee tietenkin se naisellinen "kaapillinen ei mitään päälle pantavaa"-dilemma,
joten kävin ostamassa iselleni uuden rennon duuniasun.
Täsmästi suunnistin sinne mistä tiedän että löydän, Olgan Puotiin.


Monien kotiäitivuosien jälkeen 
(vaikka onhan siitä viimeisestä töihin paluustakin toki jo vuosi..) 
sitä on vaikea venyttää napanuoraa ja laskea lankoja käsistään. 
 Kun on tottunut siihen että tietää aina missä lapset ovat ja kenen kanssa, 
mitä on päällä ja mitä on syöty.
Lasten kasvaessa se on toki luonnollistakin että kuviot uusiutuu, 
ja tiedän kyllä että kotijoukot pärjää vaikka äiti reissaa, 
siitä ei onneksi murhetta tarvitse kantaa.


Tällä viikolla keskimmäinen poika oli ensimmäistä kertaa discossa
kavereiden kanssa futiskauden päättäjäisten huipentumaksi,
ja neiti näpsä oli ensimmäistä kertaa kaksin kaverinsa kanssa uimahallireissulla.
Onhan ne aika isoja jo,
ehkä se äiti voi jo napanuoraa venyttää.

Kauden päättäjäiskekkeröinnin kisakatsomoon äiti vielä sentään
oli tervetullut seuralainen,
ja hauska oli poikien riemua stadionilla seurata kun oma joukkue vei voiton.


Tällä viikolla vaari helpotti taas vähän äidillistä "kauden vaihtumis tuskaa"
ja kävi lasten kanssa hankkimassa ensi kauden luistimet ja hiihtovehkeet
pieneksi jääneiden tilalle.
Nyt on kaikille luistimet ja hiihtimet,
vain lasketteluvehkeet on päivittämättä mutta sen kyllä ehtii.


 Keskimmäisen kanssa vietin viikolla yhden kotipäivänkin flunsanpoikasen tavoitettua jätkän. 
Silloin ehdittiin leipoa leipää ja mustikkapiirakkaa, 
tosin kuvata muistin just siinä vaiheessa kun viimeisiä murenia vedeltiin. :)



Juniori 3v. on hyvä personal trainerin alku.
Into piukeena polkee ja juoksuttaa tuollaisia 5-6 km lenkkejä.
Ne onkin vähän sellaista toisenlaista intervallia:
jyrkät ylämäet (jos kaverin kanssa ollaan liikenteessä) yksi kantaa poikaa ja toinen fillaria
ja alamäet sitten spurtataan...


Välillä lompsitaan ja ihmettellään ympärillä näkyviä asioita.
Nautitaan raittiista ilmasta, luonnosta ja yhdessä olosta,
se mitä liikuntaa tulee on vähän sivutuote.


Viime viikonloppuna pääsimme viettämään kummitytön synttäreitä,
ja huomenna heti pihatalkoiden jälkeen mennään oman poitsun kummeille kylään.
Käteviä nämä kummi-kuviot
- tulee ystäviä nähtyä vaikka kaikki enemmän tai vähemmän ruuhkavuosia pusketaankin.


Ja puhelinkin sanoo nykyään plim, plim, plim joitakin kymmeniä tai satoja kertoja päivässä
ja viestejä lukiessa saa hihitellä ja höröttää..
ja mitäkö viestittelykamuja mulla?
No ne on nää hassut blogikollegat viime viikonlopun reissulta viestiketjuineen.
Kiitos naiset siellä ruudun takana!


Ja kiitos jos jaksoit lukea tämän jaarittelun loppuun saakka! 
Muistakaas kaikki lukijat myös osallistua edellisen postauksen arvontaan!

Näin siis tätä syksyä edetään.
Koitetaan muistaa nähdä ja nauttia kaikista pienistä onnenpipanoista
arjesta ja aikatauluista huolimatta.

Mukavia syyspäiviä toivotellen,
Taina