perjantai 12. syyskuuta 2014

Hyvinvointipostaus

Dahliat ystävältä
Ajattelin kirjoittaa ajatuksia arjessa jaksamisesta.
Kuvat kuluneen viikon tapahtumista napattuja
sekä netistä löydettyjä suosikkeja.

                                   Tällaisia se neiti taas koulusta kantaa. Ei taida olla äiteensä tullut (ja hyvä kai niin..).                                              Vähempikin riittäis, mutta kyllähän äiti saa vähän ylpeä silti olla.

Viime postauksen jälkeen on taas ollut tapahtumia: työt, koulut ja päivähoidot, vanhempainilta koululla, 3-v tirriäisen siirtyminen isompaan fillariin, lasten yökyläilyä, sekä tytöllä että itsellä 2 tanssitreeniä, keskimmäisellä poitsulla 4 futistapahtumaa (treeniä, turnausta..), lapsilla parit kaverisynttärimenot, tanssi-temppu-tunnin pitäminen nuorimmaisen kanssa, päivä äiskän kanssa myymässä peräkonttikirppiksellä, oma illanvietto tyttökavereiden kanssa, marjapensaiden ja vuorimäntyjen ostamista ja vähän istuttamistakin, mitä vielä.. ainiin, yksi entero-rokko.
Ihan siis sitä samaa mitä varmasti meillä kaikilla ruuhkavuosia elävillä.

Mutta miten pitää itsestään huolta näinä "hulluina vuosina"?

Peräkonttikirppis-päivän saldo: melkein peräkontillinen tavaroita uusiin koteihin, lentolippurahat ensiviikonlopun irtiottoon tienattu, sekä kohtalaisen räjähtänyt myyjätär tohinapäivän jälkeen.
Asioita joita minä olen joutunut opettelemaan ovat 
armollisuus itseään kohtaan sekä tietynlainen (oikeanlainen?) itsekkyys. 
Asioihin ja ihmisiin jotka vain vievät energiaa ei kannata tuhlata aikaansa,
toisaalta pitää luottaa siihen että ystävyydet säilyy vaikkei aina ehdi pitää yhteyttä 
ja niitä monia kiinnostavia tekemisiä ehtii vielä elämässä tehdä myöhemminkin.
Kaikki ei tarvitse olla priimaa, 
välillä voi koti olla mullin mallin ja äiti silti ottaa hetken aikaa itselleen, 
mennä ajoissa nukkumaan tai istua lueskelemassa lapsi kainalossa.
Olisi niin helppoa langeta siihen suorittamisen ansaan, 
ainahan olisi hommia tehtäväksi ja aina ne olisi voinut tehdä paremmin.

Lauantain illanvietossa rakkaiden tyttökavereiden kanssa herkuteltiin, hassuteltiin, naurettiin, ja kai vähän itkettiinkin. Mitä nyt ystävät tekee kun harvoin näkee! *kiitos illan emännälle, kiitos ihanat naiset*


 Riittävän hyvä ON riittävän hyvä. 
Mottoni 80/20 vähän joka elämänalueelle on:
80 % kun menee hyvin voi 20 % olla vähän sinne päin.

tämänhetkinen yöpöytä-pino
Yksi harrastuksistani on "elämäntaito-oppaiden" lueskelu.
Vaikka ne ovat pääasiassa hassua hömppää,
löytyy niistä aina myös totuuden siemeniä omaa ajatusmaailmaa ravistelemaan
ja herättelemään ajatuksia uusille poluille.
Ajatelmia ja hajatelmia vihkonkulmiin raapusteltavaksi.

3-v:n vauhdinhurmaa, tuo on jo innokas lenkkikaveri
Liikunta on ollut minulle aina tärkeä osa elämää, 
mutta nykyään teen sitä ladatakseni akkuja,
pitääkseni mielen ja kehon virkeänä, terveenä ja toimintakykyisenä.
Ei pakkoa, suorittamista, kropan muokkaamista tietynlaiseksi, eikä enää työ.
Mielellään urheilisin paljon enemmänkin, 
mutta haluan säästää iltojen vähiä tunteja 
lasten ja perheen kanssa puuhailuun, oleiluun ja jutusteluun,
ehtiä joka päivä istua yhdessä syömään ja jutella päivän kuulumiset.

töihin pyöräillessä voi nauttia luonnosta ja raittiista ilmasta, seurata vuodenaikojen vaihtelua tutuilla poluilla

Tänä syksynä olen ottanut tavaksi tehdä nämä liikunta-jutut ainakin kerran viikossa:
- tanssitunti (2h) - tanssi on mun juttu, tästä nautin hullun lailla
- jooga (0,5h) joko aamulla ennen muun perheen heräämistä tai illalla lasten mentyä nukkumaan
- kotitreeni (1-1,5h) crosseria, kahvakuulaa, jumppapalloa, käsipainoja, hulavannetta, venyttelyt 
(yleensä viikonloppuna kun lapset huitelee kavereiden kanssa pihalla)
- kävely+hölköttely- tai sauvakävelylenkki (1-1,5h) yleensä ystävän kanssa pojan treenien ajan
- työmatkapyöräily, kotimatkalla lihasliikkeitä kuntopisteellä (yht. n.50 min) (tämä pari x vko)


 Ruokapuolesta olen aina ollut hyvinkin kiinnostunut. (kukapa ei) ;)
Ravitsemuksen merkitys kiinnostaa ja vitamiinioppaat ja jos mitkä tutkimukset on lueskeltu, 
samoin leipominen ja kokkailu on mieleistä puuhaa.
Olen löytänyt itselleni ruokavalion jolla voin hyvin ja tunnen että energiaa riittää:
vehnätön (vehnästä saan atopian) ja kasvispainotteinen,
hiilarit ja sokerit "tiedostava", (niitä kohtuullisesti).
 
lounas on yleensä runsas salaatti
Paljon "superfuudeja", pähkinöitä, kasviksia, marjoja ja hedelmiä,
mutta myös maitotuotteita, kananmunia ja jonkun verran laadukasta lihaa (kalalle olen allerginen).
Aamupala on usein smoothie ja lounas salaatti tai kasviskeitto, välipaloina hedelmiä ja pähkinöitä.
Illallisena syödään tavallista kotiruokaa koko perhe viiden aikaan,
ja iltapalaksi leipää, puuroa tai smoothie(n tapaisia mössöjä) lasten kanssa.

arkiruokaa, esim lasagnea ja porkkanaraastetta, tehdään isot satsit kerrallaan ja syödään usein parina iltana samaa, että aikaa jää arkena muuhunkin kuin kokkaamiseen.
Viikonloppuisin usein herkutellaan, 
leivotaan gluteenittomia juttuja, syödään pihvejä ja "roskaruokaakin".
Viiniäkin juodaan.
 
 Liikunta ja tervellinen ruoka ovat aina kuuluneet oleellisesti elämään,
olen todennut että muuten ei energia riitä arjen pyöritykseen ja pinnakin kiristyy.
Ei mitenkään ryppyotsaisesti, vaan lempeästi kehoa kuunnellen.

kuva netistä löydetty
Tärkeitä palikoita omassa hyvinvoinnissa ovat ihan ne perus jutut:
perhe, koti, työ, liikunta, ystävät, hyvä ruoka ja riittävä uni. 
Toisinaan näiden yhteensovittaminen onnistuu paremmin, 
toisinaan 80/20 keikahtaa päälaelleen.
Toki lähi-isovanhemmat, yhteen hiileen puhaltava perhe, hyvät ystävät ja mieluinen työ 
mahdollistavat jaksamisen ja ehtimisen.

kuva netistä löydetty
Iän myötä sitä oppii yhä paremmin myös sen,
ettei kaikkia voi tai tarvitse miellyttää,
ja hyväksymään myös ne erilaiset ajatukset ihan yhtä oikeina kuin omat mielipiteet.

Vauva-ajat olen halunnut olla lapsille toki läsnä 24/7,
ja kotiäitinä tuli vietettyä yhteensä 7 ihanaa vuotta.
Mutta myös se aikuisten aika pitää muistaa varata
- meillä onneksi on serkkulat ja mummolat joihin lapset ovat tervetulleita.


Olisi hauska kuulla mitä te muut pidätte tärkeinä tekijöinä omassa hyvivoinnissa,
ja miten löydätte niille arjesta aikaa? 

kuva netistä löydetty
Oikein mukavaa, rentoa, akkuja lataavaa viikonloppua 
toivottelee Taina


perjantai 5. syyskuuta 2014

Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee!

Suosikki tuunaus nro.1
 Huomasin juuri että blogin 3-vuotis synttärit lähestyvät.
Uskomatonta miten aika kuluukaan!
Ja mitä kaikkea kivaa sen myötä onkaan tullut,
kuinka paljon tapahtunut.
 
Ajattelin nostalgisoida hieman synttärien kunniaksi. 
Alkuun bloggailu-ajan suosikki tuunauksia.
 
Suosikki tuunauksia: silityslauta
Välillä sitä tulee mietittyä tämän koko harrastuksen mielekkyyttä. 
Mikä järki on käyttää tähän muutenkin vähäisiä vapaahetkiään? 
Toisaalta, juuri niiden bloggailuhetkien kautta olen oppinut ottamaan aikaa itselle, 
rentoutua illalla lasten mentyä nukkumaan tai kahvipaussin verran, 
joko jonkun postauksen kirjoittaen tai blogeja lueskellen. 
Välillä läppärin kanssa sohvalle miehen kainalossa, 
välillä ihan omana aikana
Ei läheskään päivittäin, mutta yleensä viikottain kuitenkin.

Suosikki tuunauksia: oman vanhan nukketalon remontointi ja tytön kaappiin rakennettu Sylvansien koti omista vanhoista ponin taloista ja isosiskojeni vanhoista nukkekodin huonekaluista.
 Sisältöäkin toki mietin. 
Talon rakensimme ja tähän muutimme kuitenkin vasta 4,5 vuotta sitten, 
jatkuville uudistuksille ei ole tarvetta.
Shoppailua pelkän shoppailun takia en harrasta enkä kiertele kaupoissa etsimässä ostettavaa, 
tahi kaikkien ostosten esittelyä blogissa koe omaksi linjakseni.

Itseäni en blogini sisällöksi halua, 
ja lapset haluan julkisessa blogissa pitää kuitenkin sivuosassa ja suht anonyyminä.
Niinpä tästä on muodostunut tällainen  keski-ikäistä, keski-tuloista, keski-painoista, keski-luokkaista
 ja kaikenkaikkiaan tavallista elämää kuvaava lifestyle-tyyppinen blogi.
 
Lempi tuunauksia: tanssijan kello
Niin mahtavia tyyppejä täällä blogi-maailmassa kuitenkin on 
ja niin rakkaaksi harrastukseksi tämä on muodostunut, 
että vielä vuosi töihin palaamisen jälkeenkin olen tätä näköjään kirjoitellut 
vaikka aluksi luulin että saa jäädä kotiäitivuosien harrastukseksi.
 
Toisinaan iskee totaalinen puutumus:
ketä tää nyt muka kiinnostaa, ihan tyhmiä juttuja ja huonoja kuvia-tunnelmat,
ja päätän jo lopettaa.
sitten tulee se -tämä juttu on kyllä pakko vielä postata- olo,
 ja kohta huomaan että olen taas aivan fiiliksissä bloggailusta.
 
Makkari 2011 yläkerrassa
 Synttärin kunniaksi ajattelin koota tähän pienen koosteen siitä
mitä muutoksia meillä on tapahtunut bloggailun aikana. 
 Usein tuntuu blogeja lueskellessa että muut saa vaikka mitä aikaan 
ja täällä jää kaikki suunnitelmien tasolla. 
Mutta löytyihän niitä toteutuneita juttuja täältäkin.
 
 Ensin yläkerran makkari. 
Ennen siellä oli aikuisten makuuhuone.
Nykyään siellä majailee nuorimmainen.
 

lamppu pitäisi kyllä vielä vaihtaa..
Makuuhuone muutti vanhaan työ- ja varastohuoneeseen.
 
 
Pohjapiirrustuksessa takkahuoneeksi merkitty huone oli pitkään "vapaata tilaa" 
johon lapset usein rakentelivat majoja kavereiden kanssa.
 
 
 Vanha leikki- ja vierashuone muutettiin työ- ja urheiluhuoneeksi.
 
 
 
Keittiö on pysynyt suhteellisen ennallaan.
 
 
 Vähän on kuitenkin seinille juttuja tullut, lisää väriä ja romuisuutta kodikkuutta. 
Uusi lamppu on kyllä ostoslistalla, tuohon rottinkiseen olen totaalisen kyllästynyt.
 
 
Rappukäytävä oli alussa mielestäni aika kolkko.
Sittemmin sinne on tullut verho, ja verholle haastavasti asennettavat ovennuppi-ripustimet sekä tarra.
 (muutenkin noita tarroja on ilmestynyt pikkuhiljaa sinne ja tänne..)
 
 
Olkkari on pysynyt ennallaan, vain verhojen värejä, tyynyjä ja muuta pikkusälää olen venkslannut.
 
marraskuu 2012
marraskuu 2013
 Keskimmäisen pojan huone oli talon valmistuessa vielä pikkupojan huone
jossa siskokin tykkäsin usein majailla.


Sittemmin siitä on pienillä muutoksilla tehty koululaisen huone.


Ja siskon huonehan on se joka nyt on pienen järjestelyn alla.
Neiti muuten kommentoi kun nukkumaan mennessä kurkkasi tämän postauksen luonnosta:
"Tungekko sää niinku kaikki romut piiloon kun otat noita kuvia?"
Vastasin että nää on kato vanhoja...
mutta lasten suustahan se totuus kuuluu. Ei meillä juuri koskaan aina näin siistiltä näytä.

Ja niin. Se kodinhoitohuone. On nykyään väriä. vaikka muille jakaa..


Pihalla on tehty hommia paljonkin,
ja paljon on vielä tekemättä.
Pensasaidat on istutettu, portaita rakennettu ja suuremmat linjat autotallia lukuun ottamatta valmiina.
 
 
Saunan porstuasta oli pari ekaa vuotta käynti kuormalavoja pitkin sepelille.
Nythän siellä on ihan viihtyisä terassi.


Paljon on toki tapahtunut elämässäkin:
töihin paluuta, koulujen ja päivähoitojen alkuja,
omasta leikkauksesta, miehen umpisuolen puhkeamisesta ja nuorimmaisen sairasteluista 
johtuvat sairaala- ja sairasloma jaksot,
lomia, reissuja, isoja ja pieniä ilon aiheita,
ja sitä arkea, arkea ja arkea, ruuhkavuosirumbaa.
Paljon muistoja joiden pariin on mukava täällä blogissakin palailla.

Että tarkemmin ajatellen, kai täällä aina jotain pientä tapahtuu ja puuhastellaankin,
ja välillä enempi, välillä vähempi tähdellistä postattavaa löytyy. 
 
vaatehuoneeseenkin yhden tuolin maalailin
 
ja tauluja seinälle virittelin
 
ja niin, eteiseen tehtiin hyllyt ja laitettiin lisää naulakoita muutama vuosi sitten
Synttärin kunniaksi on aikas ihana arvonta luvassa,
ja muutama super-kiva tapahtumakin on syyskuussa tulossa
- eli ette te musta ihan niin helpolla taida kuitenkaan eroon päästä!

Mutta kolme vuotta. Onhan siinä jos siivua.
Ja ihan hyvät fiilikset!
 
Mukavaa syyskuuta ystävät!
Terkuin Tain
 
ps. tästähän se talo-homma lähti, pari vuotta ennen blogin alkua, vuonna 2009..


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Syksy saapui terassille


Tänään hain parit syyskukat
ja rehasin nuo kesällä turkoosiksi maalaamani vanhat puutarhakalusteen röttelöt 
vaihteeksi terassille.


Aivan liian isohan tuo pöytä tuohon tilaan on,
mutta lapset tapaa tuossa talon edessä kavereiden kanssa hengailla 
joten olkoot vaihteeksi nuo kalusteet siinä ettei tarvii vallan portailla notkua.
Ainakin väri on mun mielestä edelleen söpö.


Lyhdytkin nostelin esiin ja sytyttelin vähän kynttilöitä.
Alkaa jo tuntua syksyiseltä illat.

Tätä vanhojen romujen pyörittelyähän tämä on,
tuon betonisen tuikkualustan tein lasten kanssa pari kesää sitten.


Pojalla on tällä hetkellä sen verran noita jalkapallo tapahtumia
ettei pelejäkään tule enää edes kunnolla kuvattua.
Tämän viikon "futiskuvat" ovat sateenkaari Hämeenkyrön kentän laidalta 
ja Ferrari Hämeenlinnan turnaksen parkkikselta!


 Muuta niin kauan kun poika itse innoissaan pelamaan lähtee ja koulu sujuu
niin harrastakoot!
Onpa tuo ehtinyt silti kavereiden kanssa kalastaa ja yökyläillä,
pikkuveljen kanssa leikkiä ja makoilla akkareita lukemassakin.

Aikuisten vapaa-aikaa nämä lasten harrastukset ja kuskaukset toki syö aika tavalla..


Tästä sitten taas polkaistaan uuteen viikkoon.
Töitä, koulua, päivähoitoa, kaverisynttäreitä, vanhempainiltoja, harrastuksia, 
yhdet hautajaiset sekä venetsialaiset ystävien luona olisi ensi viikolla ohjelmassa.
Niin ja hellevaatteiden pois pakkaaminen ja syyskamojen esiin kaivelu..
Omenatoskaakin saisi olla lapsille kokkaamassa vaikka joka ilta!
eiköhän se viikko siitä taas lipsahda melkoisella temmolla.

Ostin minä keittiöönkin uusia kukkia.
Ajattelin että kesälomien jälkeen ehtisi niitä kotona taas ihastella.
Saas nährä ny. 


Mukavaa viikkoa sullekkin!

Taina


perjantai 22. elokuuta 2014

Vanhan ystävän kohtaaminen

 1990, honkkelit kakrut
Tällä viikolla työreissun suunnan johdosta pääsin illaksi tapaamaan vanhoja ystäviä
lapsuuden mökkimaisemiin.

Lapsuuden ja nuoruuden kesiä ja viikonloppuja tuli vietettyä mökillä
perheen ja ystäväperheiden kanssa.
Ihania muistoja ovat nuo ajat tulvillaan,
mutta iso osa mökkeilyssä minulle oli myös poniystävät läheisellä tilalla.
Niiden kanssa sain vapaasti puuhailla,
rakastaa, ratsastaa ja rapsutella.

n. vuonna 1996, rämäpäät nuoret naiset
Vielä nuorena aikuisenakin kurvailin usein viikonlopuksi mökille 3 h ajomatkan päähän
(neljävaihteisella pyöreälamppuisella ladalla joka huusi niin kovaa ettei radiotakaan tarvinnut),
nollaamaan kaupungin kiireitä, opiskeluiden paineita ja tanssitöiden haastavaa arkea
poniystävien kanssa metsäteillä kärryillä köpötellen tai pellolla pukkilaukkaa painaltaen.
Illan hämärtyessä heinän tuoksuisessa tallissa yhdessä omenoita mutustellen.

tyylikkäästi harmaantunut ikinuori.
 
Kaikista rakkain heppa minulle on aina ollut Bonny.
Nyt jo 26-vuotias hieman harmaantunut mutta oikein terve ja virkeä poni-daami.
Ihanan elämän hän on saanut viettää, rakastavien ihmisten hoidettavana 
sekä lasten ratsuna josta nauttii kovin.

Omakin tyttäreni on aikaan ensimmäiset ratsastukset Bonnyn selässä kokenut.

Vuosien tauon jälkeen vihdoin sain aikaan mennä häntä tapaamaan.

kuiskitaan korvaan.
 Kyllähän me toisemme vielä tunnettiin.
Halattiin, rapsutettiin. 
Melko tunnepitoistahan se oli.
Pienellä kävelylläkin käytiin.
(Tosin eleistä päätellen hän muisti että tämä on nyt se likka jonka kanssa kuuluu heittää pienet rodeot
 mutta en tohtinut antaa laukata ettei sydänkohtausta vallan saanut pikkuinen.
Kirmailkoon kevyempien ratsastajien kanssa näillä vuosilla.)


Vesisadetta en ehtinyt edes huomata.
Nautin. Elämän pienistä onnen pipanoista.

Tämä ystävyys on kestänyt jo 25 vuotta.
päätin, ettei tapaaminen saanut jäädä viimeiseksi.

26- ja 36-vuotiaat. Ystävyyden halaus.
Ainiin, oli siellä ne kivat ihmis-ystävätkin. ;)
Kiitos vaan viimeisestä ja terkkuja! :)

Mukavaa viikonloppua kaikille,
vaalikaahan ystävyyksiä, kaikenlaisia ja muotoisia.

Taina

ps. tunnelataus korvatkoon kuvien laadun tässä postauksessa. :)