Joulurauhaa

Tämä syksy on ollut melko rankka.
On ollut paljon työmatkoja, 

on ollut erinäisiä tilanteita lasten kanssa, koti on ollut kaaoksessa, 

elämä on tuntunut enemmän ruuhkavuosilta kuin koskaan aiemmin. 

Läheisiltä on kuulunut varoituksia että vaikutan burnoutin partaalla olevalta, 

ja tiedän lyöneeni laimin omasta kunnostani ja jaksamisesta huolehtimista. 

Blogi-elämäkin on ollut olematonta. 

Toisaalta, paljon hyvää on mahtunut jokaiseen viikkoon ja päivään, 

välit lapsiin ovat läheiset 

ja paljon kivojakin asioita on tehty perheenä yhdessä.  

Viime viikolla tein myös suuren ratkaisun työelämän suhteen.
Irtisanouduin nykyisestä työstäni, paikasta jossa olen työskennellyt 9 vuotta, 

ja kirjoitin sopimuksen uuteen paikkaan. 

Uuden alun häämöttäminen tuo ihanaa virtaa elämään.
Vanha työpaikka kaikkine yt-myllerryksineen alkoi lopulta tuntua joltain muulta kuin omalta paikalta.
Liiketalouden kannalta välttämättömät muutokset kuuluvat asiaan ja niihin sopeutuu,
mutta tunnelman ja asenteiden muuttuminen oli minulle henkilökohtaisesti liian iso juttu.
Pikkuhiljaa huomasin, ettei tämä ole enää se yritys jota joskus rakastin.
Kun on tunne-ihminen, 

on näissä fiiliksissä kaikkien kannalta parempi tehdä ratkaisuja ja jatkaa eteenpäin.
Todella monesta asiasta olen toki kiitollinen! 

Olen saanut tehdä paljon mielenkiintoisia töitä, on ollut antoisaa ja opettavaista. 

Erityisesti ihania kollegoita jään kaipaamaan 

- nyt tuntuu, ettei näin huippuja duunikavereita voi missään muualla ikinä olla! 

Toisaalta lohduttaudun sillä, että ihan varmasti mukavia ihmisiä on muuallakin. 

Kai se on vähän itsestäkin kiinni millaiset välilöt sitä uusien kanssa tulee. 

Ja ystävyyksien ja yhteyksienhän ei tarvitse loppua vaikka työnantajat vaihtuisivat 

eikä enää päivittäistä tai viikottaista yhteydenpitoa olisikaan.

Luottamus siihen että kaikki järjestyy on kova!
Uudesta työstä olen innoissani! 

 Etukäteen uusi työ vaikuttaa hyvin pitkälle juuri sellaista mitä olen toivonut. 

Edeltäjää tuossa tehtävässä ei ole joten itsekkin pääsee tehtävänkuvaan vaikuttamaan. 

Yritys vaikuttaa todella fiksulta ja mukavalta, 

nykyaikaiselta ja rennolta asiantuntijaorganisaatiolta.
Perheen kannalta on myös tärkeä puoli se että matkustelu vähenee oleellisesti, 

ja päin vastoin rupean tekemään jonkun verran töitä kotoa käsin. 

Loppujenlopuksi, työ ei ole minulle paikka jossa käydään vaan asioita joita tehdään.
Askel kohti uutta on todella jännittävä, kuumottava, innostava!

Nykyisessä työssä tekemistä riittää ihan loppuun saakka 

eli koko kuukauden irtisanoutumisajan verran. 

Toisaalta, ketään en halua jättää pulaan,

 ehdin rauhassa mukaan fiksuun tehtävien jakoon, perehdyttää, kirjoittaa ohjeita,

 tehdä samalla omaa surutyötä tästä työstä luopumisesta. 

Ehkä työsuhteen lopettamisessa on jotain samaa kuin pitkästä liitosta lähtemisessä 

- vaikka tiedät että on mentävä 

on haikeaa luopua kaikesta hyvästä ja yhteisestä, tutusta ja turvallisesta.

Nyt on kuitenkin aika rauhoittua joulun viettoon.

Turhaa hössötystä on muutenkin karsittu,

lapset ovat saaneet pitkälti hoitaa koristelun mielensä mukaan ilman äidin asetelmia,

lahjoista suuri osa on lahjakortteja tai nettikaupoista tilattuja.

Kortit on lähetetty, glögejä maiseltu ja piparkakkutalot leivottu. 

Vuosi vuodelta myöhemmin, mutta silti ennen joulua valmiina.

 

 

 Jokainen suunnitteli oman piparkakku asumuksen,

ikkunat sulatettiin Muumi-tikkareista,

ja kaikki koottiin kyläksi.

Ei ehkä kauneinta toteutusta, mutta hauskaa oli tätä yhdessä tehdä.

Lasten aamu-ylläri kalenterista on tullut taas pieniä juttuja pitkin kuukautta 

- välillä eurot tai namit, välillä muita pieniä tarpeellisia lahjoja 

kuten heijastimia, Stabiloita, "lahjakortteja" yhteisiin tekemisiin, 

aarteen etsintöjä viikonloppuisin joista pisin on sitten perinteisesti aattoaamuna..

Jotain pieniä askarteluja on sentään tehty,

kuten vähän hauskempi pakkaus muuten niin perinteiselle sukka-lahjalle 

Kaikki Paketissa -blogin ohjeen mukaan.

Tänä vuonna rikottiin perinteet ja koristeltiin kuusi jo aatonaattona, 

ei vasta aattoaamuna.
Aatto vietetään omalla sakilla kotona rentoillen, ei säntäillä mihinkään.
Noudatetaan perinteitä: 

molempien lapsuuden kodista peräisin olevia, ja meidän perheen ihan omia.

Niihin kuuluu ainakin joulusauna puhtaassa saunassa, 

 joulupuuro leivinuunissa, lautapelejä, joulurauhan julistuksen katsominen glögin äärellä, 

perinteisiä jouluruokia, pitkä ilta suklaata mutustellen, 

lapsien jekuttelu pukki jutuilla.. 

Iltapala vietettin jo herkutellen,

ja nyt aletaan miehen kanssa vielä pakkailemaan viimeiset lahjat,

ja tekemään muut viime hetken valmistelut.

Rauhoitutaan joulun tunnelmaan,

huokaistaan heipat hektiselle syksylle,

ja valmistaudutaan ottamaan pian pienen loman jälkeen vastaan uudenlainen arki.

 

Oikein ihanaa joulun aikaa sinulle,

olkoon joulusi onnellinen, rauhallinen, riehakas

- juuri sellainen kuin toivot sen olevan!

Rakkaudella, Taina

Synttärikemuja ja talven iloja

Tammikuu on lähtenyt iloisesti käyntiin.

On nautittu talvikeleistä ja vietelty synttäreitä.

Herra 5-v:lle pidettiin ihan perinteiset lastenkutsut.

Oli ongintaa, ilmapalloleikkejä ja piilosta.

Kakun virkaa toimitti synttärisankarin toiveesta jalkapallokenttä-mokkapalat.

On nuo päikky-ikäiset vaan niin hellyttävän aitoja ja viattomia,

kerrassaan suloisia pakkauksia!

Esikoinen täytti 12 vuotta, 

ja mukavaa on että hänkin halusi vielä kaveri-synttäreitä kotona pitää

- toki meininki oli aika eri kuin noilla 5-v lastenkutsuilla!

Juhlia oli kahdet - päiväpirskeet koulukavereille

ja elokuvailta naapurikavereille.

Kyllä ne on kivoja - muksut, kamut ja kemut!

Ja neitikin on jo niin omatoiminen että leipoi omiin juhliinsa kakut itse.

(Ja taisi minulle tuossa eräänä iltana huomauttaa 

että kuka täällä nyt on aikuinen ja kuka lapsi 

kun nuorimman kanssa vaan heittelin hernepusseja 

vaikka olisi pitänyt siivota kotia synttäreitä varten..) 

Pakkasista huolimatta me on nautittu talvesta

ja talvilajeista.

On pulkkailtu..

On lasketeltu..

Ja oli kuulkaa homma houkutella 5 v. rinteestä kahvilaan lämmittelemään

20 asteen pakkasessakaan

- siinä menee kuulemma aikaa hukkaan!

On myös luisteltu
jäähallin vapaavuoroilla, kentällä ja luonnonjäillä..

ja on hiihdetty...

 

Se ei kyllä ole isompien lasten lemppari,
itse taas tuntuu että hiihto koukuttaa vuosi vuodelta enemmän!

Ja aika paljon on retkeilty.

Nuorimmaisen päiväkodin elämys – ja seikkailupedagogiikkaa noudattava luontoryhmä

järjesti perheille mukavan iltajuhlan metsäpaikalla.

Samoin keskimmäisen partion kanssa pääsimme viettämään

mukavaa kokoperheen kota-iltaa läheiselle metsäpaikalle.

Kyllä talvi-iltoina tulen äärellä istuminen on parhautta,

ja silloin ne itse käristellyt makkaratkin vaan maistuu niin hyvälle!

Nyt on ollut kyllä mielettömän kauniita päiviä!

Minut ainakin luminen luonto lumoaa.

Koitettiinhan mekin noita kukanlehdistä tehtyjä lyhtyjä jäädyttää.

 

Ja hirmuisen sievähän niistä tuli.

 

Kynttilät ja takkatuli kuuluvat juuri nyt melkeimpä jokaiseen iltaan.

Vaikka talvilajit ihania onkin,
tänään kyllä poikien mäenlasku päättyi ikävästi.
Nuorimmainen "löysi" liukurin kanssa kiven
ihan omalla pihalla.
Siinä ei paljon auttanut vaikka isä seisoi vieressä,
se käy niin äkkiä, kikkailu ja kops..
No, nyt on tikkejä päässä ja ensi yönä herätellään poitsua aivotärähdyksen varalta.
Taas.

Ensi viikon olen työsuojelu kursseilla,
olisikohan pitänyt mielummin osallistua johonkin lasten turvallisuus koulutukseen..

No, näitä sattuu, eipä sille kai mitään voi!

Leppoisia talvipäiviä

Toivotteleepi Taina

Babyshowereita ja kausivaloja (ja vähän ruuhkavuosi vuodatustakin)

Minulla on ollut ilo nyt kahtena sunnuntaina osallitua babyshower juhliin.

Molemmat olivat yllätysjuhlia,

toiset ravintolan kabinetissa herkutellen,

toiset sankarin kotona nyyttärimeiningillä kahvitellen.

 

 Ohjelmissa oli mm.

vauvan hedelmäsoseiden sokkomaistamista

masun ympäryksen arviointia langan avulla

(jokainen leikkaa langasta pätkän ja lähimmäksi oikeaa ympärystä osunut voittaa)

ja vauvakuvista vieraiden tunnistamista,

mutta eniten tietenkin höpöttelyä, herkuttelua ja yhdessä oloa.

Näyttäisi suomeenkin nyt tuo perinne rantautuneen,

ja olkoon kuinka "ameriikan hapatusta" tahansa

niin aina se on mukava ystävien kanssa kokoontua yhteen

- eikä ystävän äidiksi tulo ole ollenkaan huono syy tapaamista järjestää!

Tänä viikonloppuna on myös laiteltu loput kausivalot sisään ja ulos.

Vaikka ulkona ei kovin jouluista olekkaan

kun vettä vihmoo ja myrskyää

halusin myös tähdet jo ikkunoihin.

Olisi ollut kiva ottaa kauniita olohuone kuvia,

mutta koska täällä kodissa tapahtuu ensisijaisesti sellaista asiaa kuin elämä

on kuvissa mukana myös poikien koko viikonlopuksi sohvalle virittämä maja

ja huonekalutkin ovat vähän vinksin vonksin.

Mutta valoja kuitenkin löytyy. 

Sisustuksellisemmat kuvat sitten toiste.

Olkkariin virittelin myös tuollaisen korin

johon laitoin pehmosydämiä, käpyjä ja ledivaloja.

Noita sydämiä olen ommellut olohuoneen tyynyjen jämäpaloista

ja ne yleensä otetaan joulun aikaan esiin.

Minun ollessa babyshowereilla tänään

olivat pojat laittaneet valosarjoja pihapuihin.

Ihanasti ne sopivat lumisiin puihin

mutta tuovat toki mukavasti kauneutta myös pimeisiin myrskyiltoihin.

Ikkunoistakin ne näkyvät kauniisti sisällekin.

Muuten sitten.. perus ruuhkavuosi arkea.

Tämän viikon ohjelmassa on ollut mm.

molempien koululaisten vanhempainvartit,

päiväkotilaisen puurojuhla,

kokeisiin kyselyä,

kaikkien lasten harrastukset ja niihin kuskaamiset,

oma hammaslääkäri ja kampaaja

sekä parin päivän työreissu,

lasten uimahallireissu mummin ja vaarin kanssa

sekä toinen miehen kanssa viikonloppuna jolloin minä pyykkäsin ja siivosin

- ja kaikki perus arjen pyöritys ja työhaasteet siinä sivussa.

Opin myös sen,

 ettei teini-neidille enää voi vain hakea kaupasta Kuomia tai Vikingin talvikenkiä,

tai ottaa koulukengiksi niitä jotka äiti on sattunut vaihtari-pussissa kaverilta saamaan,

vaan sopivia pitää kierrellä etsimässä ja sovittelemassa useammassakin kaupassa.

Onneksi kivat ja kohtuuhintaiset löytyi ihan Prismasta,

ja ovat jo sellaista kokoa että minä voin ne sitten periä kun käyvät pieneksi.

Arjen kiireistä huolimatta

Me aikuiset koitetaan kuitenkin järjestää itsellemme ja toisillemme

mahdollisuus harrastaa liikuntaa vähintään kolmena päivänä viikossa

ja viettää aikaa myös yhdessä ilman töistä tai kotitöistä murehtimista,

jutella kuulumisia ja tehdä suunnitelmia,

lasten mentyä nukkumaan.

Työreissulla kävin yksinäisen hotelli-illan sijaan 

rakkaimman lapsuudenystävän ja "melkein siskon" kanssa 

pitkällä kävelylenkillä ja maailmaa parantamassa,

ja ajellessa juttelin pitkät puhelut siskojeni kanssa,

joten aina niitä omia voimauttavia hetkiäkin saa viikkoon ujutettua.

Oman pikkujouluristeilyn Gracella jouduin valitettavasti

leikkauksesta (ärsyttävän hitaan) toipuilun takia perumaan viime metreillä,

mutta kuopuksen toiveesta järjestettiin perheen omat pikkujoulut

joissa nautittiin "blögiä ja pipalia". 

Hyvä niinkin.

Blogeja en ole paljon ehtinyt lueskella,

josko sitten joululomalla.

Kyllä se tässä, jaksaa jakssa! ;)

 

Oikein mukavaa viikkoa ja joulukuuta!

Terkuin Taina

Kynttilälyhty askarteluita ja makkarikuvia

Vimeinen leikkauksen jälkeinen saikkuviikko alkaa olla takana.

Syyskuussa tuntui aivan järkyttävän pitkältä ajalta,

mutta nyt huomaan ettei sairausloman pituus ollut tosiaankaan liioittelua.

Ottaahan tämä aikansa.

Lisää saikkua ja toipumisaikaa olisi saanut aika helposti

mutta enköhän jo palaile kiinnistavien projektien ääreen töissä.

Tänään lääkäri vielä varoitteli,

että koko loppuvuosi on syytä ottaa varovasti.

Ei sovi sitten laisinkaan mun luonteelle

mutta eipä tässä vaihtoehtoja taida olla.

Otetaan hissukseen ja päivä kerrallaan.

Maanantaina sentään palataan normaaliin arkeen

ja se tuntuu kyllä erittäin tervetulleelta.

Kuvailin tuossa meidän makkaria vaihteeksi.

Asumme rinnetalossa

ja aikuisten makkari on alakerran ikkunattomassa huoneessa.

Tämä on osoittautunut loistavaksi ratkaisuksi

koska huone on aina pimeä, hiljainen ja viileä.

Vaikka mies on ollut työreissussa ei ole kuitenkaan tarvinnut yksin tuolla nukkua
Koska lapsetkin tykkäävät tuosta makkarin rauhasta ja pehmeästä sängystä..
Lapset ovat vuoro öin olleet vieressä iskän paikalla
(meidän toinen aikuinen työreisussa-perinne)
ja äitinikin on välillä jäänyt yöksi meille.

Makkarin aarteena minulla on mummini vanha peilipöytä.

Tuolin kangas on vaihdettu,

muuten saa elämän jäljet ja kolhut olla näkyvissä.

Lasten kanssa maalailtiin viikolla lyhtyjä.

Askartelukaapin uumenista löytyi 

lasimaaleja, hilettä, kontaktimuovia ja pestyjä purkkeja.

Kontaktimuovista tehtiin sabluunoita "ikkunoille".

Hile tarttui hyvin lasimaalien märkään pintaan.

Näitä taidetaan kääriä pakettiin isänpäivänä..

Mies oli viikon reissussa ja äitini oli onneksi auttelemassa koko viikon.

Äiti on toiminnan nainen ja hänen avullaan siivottiin koko keittiö 

kaappi ja laatikko kerrallaan.

Pyyhittiin hyllyt, järjestettiin

ja hävitettiin vanhentumaan päässeet pakettien jämät ja muu tavara jota ei ole tullut käytettyä. 

(Eli käytännössä äiti teki ja minä välillä pötköttelin keittiön lattialla kommentoimassa

ja välillä osallistuin - muuhun kuin nostamis-hommiin.)

Koska lapset kokkailee ja leipoo paljon

keskenään ja kavereidensa kanssa

ja itsekin harrastan extempore-tyyppistä keittiöpuuhailua

tykkään että perus tarvikkeita on aina kotona.

Nyt on kaikki hyllyt järjestetty ja purkit päivitetty.

Tuli kyllä mukava fiilis kun sai tämän homman tehtyä
ja kaappien perille hiipinyt kaaos on taas hetkeksi kesytetty!

Neiti on aikaan askarrelut kaikkiin pienempiin purkkeihin kyltit

ja tänään hän sai kirjoittaa 

liitutaulutarralla tehtyihin uusiin kyltteihin tekstit.

Viimeisen saikkuviikon olen ottanut itseni huoltamisen kannalta.

Olen koittanut edistää leikkauksesta kuntoutumista kävelyillä käymisellä ja venyttelyllä.

Lisäksi olen käynyt kampaajalla, hammaslääkärissä, kosmetologilla ja luomia poistattamassa.

Luomien poiston seurauksena selässä on nyt yhdeksän päivää 20 tikkiä

niin että rauhallinen vauhti on taattu jälleen hetkeksi eteenpän..

Onhan tämä ollut taas melkoinen viikko.

Tänään tuli aamupäivällä päiväkodista puhelu

että nuorin (4 v 10 kk) oli tippunut pää edellä n. 2 m korkeasta kiipelytelineestä.

(Hoitaja oli seissyt vieressä mutta ymmärrettävästi ei ollut ehtinyt koppia ilmassa ottaa

- ei siis kritiikin sanaa pk:lle tässä).

No, ei muuta kuin terveyskeskukseen

jossa todettiin että ei vakavempia vammoja ole tullut

ruhjeilla ja lievällä päänsäryllä (aivotärähdyksellä?) selvittiin.

Illemmalla sama herra päätti vielä leikkiä robottia

eli kulki lähes polviin saakka yltävä pahvilaatikko päässä ympäri huushollia.

Koska laatikko oli tarpeellinen

en antanut siihen silmänreikiä leikata vaikka tätä lapset kyselivät.

Jotenkin herra onnistui tippumaan rappusista laatikkoineen päivineen.

Eli lisää itkua, kolhuja ja äidin huolta..

Taisin minä muutaman tikin selästä saada repäistyä auki pojan perään rynnätessä.

Tässä vaiheessa oma äiti otti juniorin mukaan mummolaan yöksi.

Että perus lapsiperhe meininkiä tänne

 - sattuu ja tapahtuu.

Ja välillä tapahtuu ja sitten sattuu..

Mutta lopulta säikähdyksillä on selvitty.

Omat vanhemmat on auttaneet arjen haasteiden yli

ja iskäkin saadaan isänpäiväksi työmatkalta kotiin.

Koululaiset kainalossa katselin Vain Elämää

ja hyvillä mielin käydään viikonloppuun.

Kivaa viikonloppua ja iloista isänpäivää sulekkin!

Toivoopi taina