joulua kohden

Joulu 2010, E ja oman kodin joulukuusi, ekaa kertaa

pikku balleriina

Kiitos kaikille kauniista sanoista, myötäelämisistä ja tutuille avun tarjoamisista!
Ja anteeksi hiljaisuus täällä blogi-rintamalla.

Tosiaan, muutama tunti tuon edellisen postauksen jälkeen ajeltiin taas ambulanssilla tayssiin ja siellä piti vielä pari päivää vietellä ennenkin A vihdoin oli kunnossa. Itse sen sijaan olen joutunut vähän luovuttamaan. Edellinen viikko meni melkoisen hyvin valvotuin öin, lapsesta huolehtien, itsekkin kipeänä. Ja vähän puolitehoisena, koska "äidithän ei sairasta", kävin tietysti lasten ju-jutsun ja E:n tanssin pikkujoulut katsomassa. Kunnes sitten lopulta oli pakko luovuttaa kun kuumetta alkoi itsellä olla se 39 ja aivan veto pois. Äiti onneksi jatkoi sitten meidän huushollin pyörittämistä ja itse vedin pari päivää aivan reporankana. Onneksi tuo äidiltä vuosikymmenten perhepäivähoitajan rutiinilla sujuu! <3 Voimia ei varsinaisesti lisää kuvioihin sairastelun myötä palanneet yö-imetykset ja isompien lasten rissaaminen ja äidille kiukuttelu, kellekkäs muulle kun on heilläkin huolta ja stressiä ja erilaista.

Nyt tuntuu että alkaa itselläkin elämä voittaa pikkuhiljaa ja mieskin palasi työmatkalta vihdoin kotiin. Haikeana huomaan että tässä on enää reilu viikko jouluun ja vaikka mitä juttuja joita olin ajatellut tekeväni on tekemättä. Kierros (sori, kommenteeraamatta) blogeissanne lisää haikeutta, vaikka mitä ihanaa olette ehtineet ja jaksaneet!

No, ei pidä jäädä murheisiin rypemään eikä pieruja peiton alle haistelemaan.

sisko ja sen veli

Suunta on ylöspäin ja ehkä jo huomenna alan minäkin joulupuuhiin - on laatikoita tehtävänä ja joululeivonnaisia leivottavana. Ja jos sitä jotain pientä askartelujuttuakin tässä jaksaisi vielä värkkäillä ennen joulua...
Viikonloppuna jos laittaisi jo kuusen sisälle lasten kanssa, eiköhän se joulufiilis ala siitä taas kerääntymään.

joulupainit sisarusrakkaudella

 Meillä on keittiössä tuollainen pyykkinaru-systeemi lasten askarteluille, korteille, lukkareille jne. Tuossa iässä on niin tärkeää saada ne koulussa ja kerhossa tehdyt piirrustukset ja työt esille, ja itsekkin niistä pääsee nauttimaan kun ruokapöytään näkyvät. Nyt ovat vapaasti sommitelleet tuohon oman joulukollaasin - melko villi ja vapaa, mutta varmasti ihan oma!

Kokosin tähän muutamia tunnelmia menneiltä jouluilta. Ehkä jo seuraava postaus olisi tämän joulun valmisteluista!

pikkuiset 2006

mussut 2008

2010, muhkea mamma..

tonttuneiti 2005

Mukavaa joulun odotus viikkoa kaikille, pysykäähän terveenä!!!!

Taina

Erilainen viikko

Heissan ja tervetuloa uusille lukijoille!

Mukava että käytte ja kommentoitte! Kiitos jokaiselle visiteeraajalle!

Meillä onkin ollut vähän erilainen viikko. Itsenäisyyspäivän iltana A:lla alkanut kuume yltyi lopulta kolmeen TAYS:sissa vietettyyn yöhön. Kurkunpääntulehdus oli sen verta sitkeää sorttia että vaadittiin 2 kortisoni piikkiä, sydänfilmiä ja muita testejä sekä lukematon määrä adrenaliinin hengitystä ennenkuin tauti taittui tähän tilaan että päästiin edes kotiin. Kerran meidät jo kotiutettiin mutta noin kahden tunnin päästä jo oli pakko lähteä takaisin...
Ja mies tietenkin jenkeissä työmatkalla. Onneksi on kaksin kappalein näitä eläkkeellä olevia lapsille läheisiä lähi-isovanhempia! Mun äiti on ollut täällä meillä lasten kanssa ja pitänyt huushollin pystyssä, lapset on saaneet jatkaa mahdollisimman normaalia arkea kouluineen ja kerhoineen. (ja pyykitkin on pesty) Ja muutenkin on kaikki osallistuneet naapureita myöten. Kyllä tästäkin taas selvittiin.

Onneksi ne jouluvalmistelut on tehty jo aiemmin.

Kyllä ajatukset kävi sentään monesti niiden ihmisten luona joiden lapset on vakavasti sairaana, jotka joutuvat kokemaan tuota paljon. Pelkäämään, ja näkemään lapsensa kipua ja kärsimystä. Pelkästään se oman lapsen kiinni pitäminen toimenpiteiden aikana, huh. Ja silti siinä haluaa olla mielummin turvana kuin jättää vieraiden käsiin. Ja mietin myös niiden maiden vanhempia joiden ei ole mahdollisuutta saada sairaita lapsiaan sairaalaan, tai edes lääkäriin. Meillä on täällä lääkärit, lääkkeet, pelit ja pensselit niin viimeisen päälle kaikkien saatavissa että olemme kyllä todella onnekkaassa asemassa!

Sen verran laitostunut sitä itse tämän vuoden aikana on että olen jo oppinut miten sairaalaan lähdetään ja miten siellä ollaan. Meillä on molemmat pojat olleet aluksi 5 vrk vastasyntyneiden teholla. Sitten 3 kk iässä A oli keuhkokuumeesta ja RS-viiruksesta ensin lasten teholla ja loppu viikon infektio-osastolla. Ja nyt oltiin 3 yötä infektio osastolla. Vuorokausi sairaalassa tuntuu noin viikolta, eli koen jo melkein olevani vanha tekijä.
Tällaista olen matkan varrella oppinut:
pakkaa aina mukaan, jos epäilet että joudut jäämään lapsen kanssa sairaalaan:
- tyyny (aikuisille olevan retkipatjan kumi-tyyny ei nukkumattia juuri paikalle houkuttele)
- pussipuuroja, banaaneja, vesipullo (pysyy paremmin itse vireessä ja toimintakykyisenä kun syö muutakin kuin suklaapatukoita automaatista)
- hammasharja, hiusharja, dödö, kalsarit, sukat (mahdollisuus säilyttää edes jonkunmoinen hygieniataso pitää kummasti mielenterveyttä yllä)
- kännykän laturi

Vaikka oma maailma käpertyy sairastavan lapsen ympärille:
- koita järjestää muiden lastesi kanssa edes leikkitreffejä sairaalan puistoon tai soitella
- pidä läheiset tietoisina tapahtumista edes tekstarein silloin tällöin, huolissaan ne on kuitenkin koko ajan
- koita saada joku tunniksi päivässä potilaan kanssa, käy syömässä ja hengittämässä raitista ilmaa
- pyydä huoltojoukoilta riittävästi kunnollisia eväitä itsellesi. sairaalassa on lapsille ihan kaikkea (vaippoja, vaatteita, ruokia, tutteja.. mutta aikuiselle ei mitään. paitsi se kumipatja.)

Onneksi kotiuduttiin parahiksi niin että äiti tuli A:n kanssa meille ja minä pääsin suoraan sairaalasta L:n joulujuhlaan. Mun oma pieni paimen Salama McQueen aamutakissaan. <3 Noi pienten esitykset vaan on niin helluja!

Jahka tästä saadaan univelat nukuttua (aika monta yötä tullut valvottua lähes kokonaan), halipulat halittua, kaikki terveeksi ja arkielo taas mallilleen niin palaillaan näihin kotoilu asioihin!
Äiti on täällä mun kanssa yötä, eipä tarvii ketään lähettää yöllä naapuriin jos tulisi vielä päivystykseen lähtö...

Muistakaa arvostaa rakkaita lähellänne, omaa ja lasten terveyttä, omaa kotia, kaikkia niitä läheisiä joilta tiedätte saavanne apua ja tukea hädän hetkellä! Ihan joka päivä.
Ja kiitos kaikille myötäeläneille!
Mukavaa ja rauhallista viikonloppua toivottelee
Taina


__________________
edit. muutama tunti tämän kirjoituksen jälkeen mentiin taas ambulanssilla kohti tayssia ja vietettiin siellä pari yötä lisää. NYT pitäisi olla pikku-tyypin terve, mutta äiskällä voimat aika loppu. Palataan siis joskus tuonnempana. Taina, su-iltana