maanantai 29. lokakuuta 2012

Teatterivinkkaus ja lahjaprobleema

Me vieteltiin hääpäivää jo vähän ennakkoon, käytiin syömässä hyvin ja katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa Isä! - nimistä Stand Up komedia pläjäystä ja voin kyllä suositella!

Esittely tekstistä lainattu:
"Tommi Erosen esittämä isä antaa vastauksen siihenkin, milloin on oikea aika tehdä lapsia. Se on silloin kun " Heräät yhtenä päivänä ajatukseen – Hei, en halua nukkua enkä harrastaa seksiä enää ikinä. Onnittelut. Olet valmis hankkimaan lapsia.”"

Toki juttu oli yliampuvaa kuten tyylilajiin kuuluu, mutta nauraa sai ihan vedet silmissä ja hienosti pysyi paketti kasassa koko 2 h.




Vaikka hääpäivä tuli jo vietettyä olisi kiva muistaa aina jollain pienilla lahjoillakin tuota ukko-kultaa merkkipäivinä (koska itsekkin sellaisia "vähän" odotan..).
Mutta mitä ihmettä voi antaa lahjaksi miehelle? Mulla on tämä joka vuotinen dilemma joka alkaa 1.11 hääpäivästä (nyt yhdeksäs) sitten on isänpäivä, miehen synttärit (35 v.) ja joulu, kaikki tässä perä-perää.
Meillähän on yhteiset rahat ja mies ei mitään kallista halua. Vaatteetkin haluaa ostaa itse. Lasten askarteluja ja yhdessä oloa omalla perheellä, sitä se haluaa.
Mun super-yllätys lahjat on siis sitä perinteistä sukkia-kaulahuiveja-leipomuksia-linjaa.

Onko teillä mitään vinkkejä hauskoista edullisista pikku-yllätyksistä miehelle joka ei välitä yllätyksistä?


Pulkat ja kelkat on kaiveltu esiin, niiden mukana tämä isäni vanha kelkka jolla itsekkin olen aikanaan laskenut, niinkuin moni muukin lapsi viimeisen 60 -70 vuoden aikana. Ja hyvä peli on edelleen!

Vaikka lapset ovat olleet mummoloimassa viikonloppuna ja olisi voinut jotain "tehokasta" puuhaistella meni itsellä kyllä aika lähinnä nukkumiseen ja kotitöihin. Vissiin alkaa tämä pimeys vähän verottaa kaikesta kirkasvalolampun toljottelusta, vitamiineista ja kahvin kiittaamisesta huolimatta!
Ajattelin siis, että jos väsyttää niin sit nukutaan.
Uusilla voimilla uuteen viikkoon!
Mukavaa viikkoa kaikille siellä,
Terkkuloin Taina

Tommi Erosen esittämä isä antaa vastauksen siihenkin, milloin on oikea aika tehdä lapsia. Se on silloin kun " Heräät yhtenä päivänä ajatukseen – Hei, en halua nukkua enkä harrastaa seksiä enää ikinä. Onnittelut. Olet valmis hankkimaan lapsia.”
Tommi Erosen esittämä isä antaa vastauksen siihenkin, milloin on oikea aika tehdä lapsia. Se on silloin kun " Heräät yhtenä päivänä ajatukseen – Hei, en halua nukkua enkä harrastaa seksiä enää ikinä. Onnittelut. Olet valmis hankkimaan lapsia.”
Tommi Erosen esittämä isä antaa vastauksen siihenkin, milloin on oikea aika tehdä lapsia. Se on silloin kun " Heräät yhtenä päivänä ajatukseen – Hei, en halua nukkua enkä harrastaa seksiä enää ikinä. Onnittelut. Olet valmis hankkimaan lapsia.”

lauantai 27. lokakuuta 2012

Halloween


Meillä muksut kävivät jo tänään Halloween bileissä naapurissa. Hauskoja nämä lapset kun järkkäävät juhlia toisilleen - meidän lapset meinaa kuulemma pitää naapurin köörille pikkujoulut - pieni aavistus kyllä on että äiti saattaa päästä vähän auttamaan valmisteluissa.... mutta hyvä että jaksavat hömpöttää!
(vielä kun ne kotibileet on tällaisia mehua, pullaa ja kasilta kotiin juttuja!) ;)

Kaivelin samalla Halloween koristeet esille, ehtivätpähän sitten hetken ollakkin. Itse en oikein koko Halloweenille ole lämmennyt, mutta meidän lasten sukupolvelle se taitaa olla jo juhla siinä missä muutkin.
Pikkuhiljaa alan päästä siitä - pakkojuhla, ei sovi Suomeen - fiiliksestä. Kyllähän tähän pimeyteen vähän hassutteluakin sopii! Ehkä vielä joku vuosi teen minäkin sellaisen ällön näköisen Halloween herkkupöydän. 

Lasten roolivaatelaatikossa on kaikenlaista mun vanhoista tanssi-peruukeista, vappunaamareista ja sekalaisista vaatteista lähtien. Ja kyllähän äiskäkin sitten intoutui vähän hassutuksia sovittelemaan!

Vietättekö te Halloweenia?

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille toivotteleepi,
Taina


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Menin kaappiin
























Aamulla tihkutti, joten kun saattelureissu rattiaden kanssa koululle oli tehty ei ulkoilu huvittanut kauempaa.
Olen ottanut tavaksi järjestää yhden kaapin tai laatikon viikossa. Meillä ainakin niillä on tapana kuin itsestään mennä mahdottomaan sekasotkuun ja kaaokseen! Kun joka viikko ottaa jonkun - lelukaapin, tumppulaatikon, jonkun vaatekaapin, ei urakka pääse mahdottomaksi.

Tänään pikkuapulaisen kanssa otimme aamupäivän urakaksi pari keittiön "kaaoskaappia". Tiedättehän ne, johon työnnetään kaikki se epämääräinen sälä jota tarvitsee harvoin mutta joskus kuitenkin: kakkukuvut, kaulimet, piparimuotit, pursottimet ja muut leivontavälineet, jäätelökoneen, vohveliraudan, salaattilingon ja sitten ne kaikki kuiva-aineet ja vararuuat ja sen sorttinen.
Ja kun on aikanaan myynyt muutaman vuoden tupperia, tuota muoviakin on kertynyt yllättävät röykkiöt...

Ihme kyllä yhtä marenkikakkupohjaa lukuun ottamatta ei löytynyt mitään vanhentunutta. Sensijaan huomasin että ostan aika usein kaupasta varmuuden vuoksi sellaisia aineita kun sokeri, ananasmurska ja kaurahiutaleet. Niitä oli vähintään riittävästi.

Nyt on urakka ohi ja loppupäivä lötköillään! ;)

Miten te saatte kaapit pidettyä järjestykessä? Oletteko jo kaappiin laittaessa järjestelmällisiä, osaatteko karsia tavaraa minimiin vai keräättekö ovien taakse kaaoksia jotka ei tokene kuin totaalisella räjäytysoperaatiolla?

Mukavaa tiistaita kaikille, sateesta huolimatta!

Terkkuloin Taina

maanantai 22. lokakuuta 2012

Mansikkasuukkoset ja muffinssilamput


Suukkoset, eli neekerinpusut meille -70 ja -80 luvun lapsille, on meillä kestosuosikki. :)
Aiemmin tein niitä perinteisiä (täältä ohje vaniljaisiin, klik*), mutta nyt kokeilin mansikkaisia versioita.

Mansikkasuukkoset (neekerinpusut)
6 valkuaista
2 dl sokeria
2 dl mansikka tomusokeria
n. 25 marie tms keksiä

vaahdota sokerit ja valkuaiset kovaksi vaahdoksi
pursota kekseille
paista 8 min 150 asteessa
jäähdytä pari tuntia 
kuorruta dippaamalla sulatettuun suklaaseen - 400 g + 2 tl öljyä


Vaahto olisi saanut olla vieläkin kovempaa, mutta mun 25 v vanha vatkain alkoi kuumeta ja haista sen verta jännittävästi että vatkasin vaahdon vain niin että juuri kärsi kääntää kuppia eikä tullut pois.







Tein meidän allergialaiselle myös pari gluteenitonta, munatonta ja maidotonta pusua.
Kolakeksille kaikettomia vaahtokarkkeja ja sulaa suklaata päälle. Aika kovahan tuo oli mutta ainakin näytti suunnilleen samalta kuin muilla.







 
Vieraita odotellessa innostuttiin vielä leipomaan lasten kanssa (kaikettomia) muffinsseja, ja siitä se idea sitten lähti... Honkasalossa oli tehty ihanat valot keittiöön pahvikupeista ja ajatus taisi jäädä johonkin takaraivoon...
Niinpä meillä on nyt muffinssilamput keittiössä! :)

Tänään työpaikallani on aloittanut sijainen tälle mun hoitovapaan jatkopätkälle. Toisaalta tosi haikeaa ja vähän jännääkin.  Mutta nämä on niitä elämän valintoja.
Tänään, kun muiden lähdettyä A:n kanssa rauhassa joogailtiin Namastet telkkarista, lähdettiin ihmettelemään ulos ensimmäistä kuura-aamua, kärryteltiin rauhassa koululaisia hakemaan, leivottiin ja puuhailtiin isojen kanssa A:n ollessa päikkäreillä, juotiin rauhassa iltapäiväkaffet ystävien kanssa....
Mietin, että oikein tuli valittua.
Ihana elämänvaihe tämä, vaikkei ikuinen. Niinkuin ei mikään muukaan.
Ei auta kuin elellä täysiä, aistit auki, rennosti ja kiitollisena, sitä hetkeä jonka nyt on saanut.
Tänään mies vaihtoi meille talvirenkaat, on lupailtu että tällä viikolla saatetaan nähdä jo ensilumet!
Oikein mukavaa viikkoa kaikille piipahtajille!
Terkuin Taina

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Omenapähkinäpaistos ja seinätekstit


Meillä on vieläkin pari laatikkoa omenaa parvekkeella. Aina jotain uutta pitää keksiä, ei niitä samoja paistoksia jaksa kuukausi kaupalla syödä. Tästä on nyt muodostunut uusi herkku!

Aika terveellinenkin tämä on - on toki rasvaa ja sokeria, mutta paljon omenaa ja pähkinää.

Mittailu menee aina sillee suunnilleen - reilusti omenoita ja pussillinen pähkinärouhetta.
Mutta kutakuinkin näin se tehdään:

Omenapähkinäpaistos

0,5 dl hasselpähkinärouhetta ja 0,5 dl fariinisokeria reilulla kädellä voidellun vuuan pohjalle
reilu litra omenalohkoja päälle
1 dl hasselpähkinärouhetta ja 1 dl fariinisokeria ja vajaa 1 dl rasvaa päälle

uunissa 200 astetta n 40 min

Ihanaa vanilja-soijamaidon kanssa jota meillä paljon käytetään,
mutta pakko tunnustaa ettei vanilja jäätelö tuota varsinaisesti pahenna kun sen heti kuumana syö..

Olen muuten hukannut johonkin keittiön kaaoskaapin perukoille leipävuokani, ja niinpä meillä on ollut viimeaikoina hieman vaihtoehtoisen muotoisia leipiä, kuten eilen tämä kukan muotoinen rusina-leipä. :)

 Olen katsellut vähän "sillä silmällä" sisustustarroja.  kun Asta messujen shoppailujen jälkeen pääsin tarrailun makuun. :)
Katselin myös jotain kivaa tekstiä tuohon meidän keittiön mustalle seinälle..... Ja niin. Todella löysin taas sisäisen blondini - tuo seinähän on liitutauluseinä!  Siis että se teksti on ihan mahdollista kirjoittaa sinne itsekkin.... no joo. Tuommoisen sinne nyt pykäsin, noilla meidän lasten mielestä vanhanaikaisilla kirjaimilla joita silloin ennenvanhaan, kun äiti kävi koulua, opeteltiin.
Mutta kyllä se on silti tarratilaustakin laitettava menemään! :)
 Kiitos mukavista kommenteista tuohon edellisen postauksen pohdintaan. Mukava saada näkökantoja asioihin joita päässään vatkaa.
Tänään tiedossa saunailta perheen kesken, ja huomenna saadaan kylään ihania ystäviä matkan takaa.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille,
ja muistakaas heijastimet!
Terkuin Taina

perjantai 19. lokakuuta 2012

Isoja juttuja, pieniä juttuja

























Päivät menee pikakelauksella. Kummoisia ei arjen pyörityksen lisäksi saa aikaiseksi, aina on jo yhtäkkiä ilta, ja sitten taas aamu, ja hups- ilta. Onneksi koululaisilla on syysloma (3 päivää meillä) ja lapset ovat päässeet nauttimaan mummoloiden rauhasta sekä kavereiden kanssa leikkimisestä tietenkin.
Ensimmäistä kertaa ikinä meillä oli kaikki 3 lasta yöhoidossa vanhemmillani ja hyvin meni, kuinkas muuten.
Ja mitäkö me tehtiin lapsivapaalla? Mies teki töitä, ja minä siivosin, kävin marketissa ja jumppasin. Ja sit me nukuttin kuin pienet possut. :) *aika villiä menoa*

Vaari oli vienyt lapset luistelemaankin, pikkuhiljaa saa siis kaivaa myös talviurheiluvälineitä esiin.

Tämän luistinkassin olen muuten tehnyt joskus jämä materiaaleista - verhonpätkistä, E:n punomista nauhoista, paripuolista napeista ja sukulaistädin tekemästä pitsiliinasta jota en pöydällä osannut pitää.

Meillä perhekerhossa on tosi kivoja askartelu ideoita. *kiitos aktiivisille ohjaajille*
Seuraava on helppo toteuttaa tällaisen käsityötumpelonkin. Tarvitaan heijastin kangasta, paksua huopaa, neula ja lankaa.
Heijastinta liimataan molemmin puolin huopaa ja palat kannattaa myös ommella kiinni. Koristella voi vapaasti esim. helmin ja pykäpistoreunoin.

Tein kaikille meidän lapsille "heidän näköisen" heijastimen - neidin lempivärit ovat vihreä ja pinkki, pienin on kova autofani ja keskimmäinen lievästi sanoen innostunut jalkapallosta. (toi jalkkiskuvio ei ihan onnistunut vapaalla kädellä mutta 6 vuotiaalle onneksi kelpasi..)
No, muutenkin mun ekaluokkalaisia opettava sisko on sanonut joskus kauniisti että mun käsityöt näyttää välillä samalta kuin hänen oppilaillaan, mutta en anna sen haitata! Kuvittelen, että sellainen vähän vinksahtanut on söpöä! ;D
Ajankohtainen ja helppo askartelu, kaikki tarvikkeet saa esim. Tiimarista. Kannattaa kokeilla!

 Muutaman pikku jutun olen ostanut. Nämä suloiset sydänvalot olohuoneeseen sekä kerrostarjottimen. Nämä sydänvalot heijastavat kauniit kuviot verhoon illalla, melkein tekisi mieli ostaa kaikkien neljän olkkarin verhon eteen samanlainen, mutta vielä ainakaan en ole raaskinut....
Kerrostarjotin (alempana) otettiin parempaan käyttöön, ehkä minäkin saan sen vielä joskus. ;)




Ajatukset ovat olleet vähän muualla kuin blogistaniassa.
Minut on vallannut urheiluhulluus ja usein tuleekin mahdollinen vapaaheti käytettyä jumppailuun (lähinnä crosserilla) koneella istumisen sijaan.

Lähipiiriimme on tällä viikolla saapunut sijoituksen kautta 2,5-vuotias pieni lapsukainen, ja paljon on ajatukset myös olleet näiden ihmisten luona, mukana eläen onnellista ja jännittävää aikaa.

Varastoja olen jälleen räjäyttänyt, ja talvivaatteiden esiin kaivelun lisäksi lajittelua olen tehnyt sopivien siistien vaatteiden esille kaiveluun myös tälle "uudelle" pienelle rakkaalle.

Lisäksi olen itse puntaroinut päätöstä  mahdollisesta leikkauksesta. Terveydellisesti minun olisi viisasta mennä operaatioon jonka seurauksena en enää ikinä voi saada lapsia.
Ja vaikka kuinka lapsiluku on täynnä, ja vaikka kuinka eräänäkin talviyönä lähetettyäni isot lapset pyjamissa naapuriin ja kurvaillessani jälleen huonosti hengittävän pienimmän kanssa ensiapuun miehen ollessa työmatkalla vannoin, että jos saan edes nämä 3 lasta pidettyä hengissä en enää pyydä yhtään uutta, silti.
Silti olen vasta 34 ja totaalisen vauvahullu. Ja se ajatus, etten voisikaan enää IKINÄ muuttaa mieltäni asian suhteen tuntuu niin kovin lopulliselta ja vähän ahdistavaltakin.

Tuntuu itsekkäältä miettiä sattuisinko vielä sittenkin joskus haluamaan lapsia kun lähipiirissä on ihmisiä jotka eivät niitä saa vaikka kuinka toivoisivat. Minä olen saanut jo kolme tervettä ihanaa rakasta. Mutta jokainenhan näitä asioita pohtii oman napansa ympärillä.
Operaatio olisi tarpeen, mutta onkohan minusta siihen kuitenkaan?



Ehkä viikonlopun kunniaksi saisin lainata likkojen leikeistä tuota uutta kerrostarjotintani ja leipoisin jotain kivaa. Saas nähä tuleeko inspistä!
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille,
Toivottelee Taina

torstai 11. lokakuuta 2012

Kuinka onnellinen ihminen voi olla kahdesta rappusesta?

Kiitos miehelleni ja isälleni: meillä on nyt ihan oikeat ulkorappuset! Hyvin suunniteltu on melkein tehty, ja parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Ja mitä näitä nyt oli.
Mutta sama on varmasti käynyt monelle rakennusprojektissa joka ei ole "avaimet käteen" teettetty - muuton jälkeen on vielä paljon pientä "ei asumisen kannalta välttämätöntä" tehtävää jäljellä.
Niinpä meillä oli "väliaikaisina" rappusina kuormalavoja.
Ne paljon puhutut kuormalavat löytyvät ainakin jo tästä tammikuussa 2010 otetussa kuvasta


























Ja itseasiassa myös syksyltä 2009... Taitavat tosin olla eri kuormalavat, mutta kuormalavat yhtäkaikki.

























Mutta nyt! NYT meillä on rappuset. Ja pensasaidat. 


Syysistutuksetkin laitoin, ihan silkasta rappus-riemusta!
Ja lyhdyt on kaivettu esiin pimeitä iltoja ilahduttamaan.
Ja kyllä, olin niin tohkeissani, että oli pakko käydä pimeässä vesisateessa kuvaamassa.























Syksy on tullut urheiltua vähän tehokkaammin, ja tänään ajattelin koittaa kolmen tunnin settiä:
zumba-kahvakuula-baletti. Saas nähdä kuinka ämmän käy!
Illalla tuntui hyvältä idealta, aamulla ehkä ei - on muuten varma keski-iän merkki että noin ajattelee jumpasta eikä baarireissusta!
Viikonloppuna mulla on nimpparit, ja ihan varmuuden vuoksi ostin itselleni kukat jo etukäteen. :)
Olen nimittäin päättänyt että kukaan muu ei ole vastuussa mun onnellisuudestani kuin minä itse, ja juuri tällä viikolla mun onnellisuuteen tarvittiin nippu neilikoita. :)

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille piipahtajille!
Toivottelee Taina, kahden hienon rappusen onnellinen omistaja.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Arvonta suoritettu!









Viikonloppuna varastojen "räjäytyksen" yhdeysessä vaihtelin hempeämpiä tyynyjä kesäsäilöön ja tummempia esille. Samoin talvikamoista heitin pari "pulkka-taljaa" olkkariin syssyn viileitä tunnelmia lämmittämään.
Villapaidoista ommellut tyynyt passaa oikein kivasti tähän talvisempaan meininkiin.

Niin, ja niitä sisustusvaloja tosiaan kaivelin esiin. Eli talvivaloja. :)

Olkkarin pöydällä näkyy arvontakippo (ja ikkunasta heijastuneena toinen onnetar...)

Tämä viikko aloitettiin uimahallireissulla. Muksut nauttii, ja itsekkin pääsin uimaan muutaman kierroksen. Uimahallireissu parin viikon välein on ihan jees talvella jo siksi että tulee pidettyä nuo jalkakarvustot ja varvaslakkaukset kunnossa. ;D
Vaikka ei teitä nyt meikäläisen sheivailut kiinnosta vaan se voittaja.
Eli asiaan.

Ensinnäkin KIITOS kaikille osallistumisesta ja todella mukavista vastauksista!

On mukava kuulla kuka siellä ruudun toisella puolella kurkkii, ja mitä tuumaa. :)

Muutama uusi lukijakin tänne on löytänyt, lämpimästi tervetuloa, toivottavasti viihdytte mukana jatkossakin!

Arpoja tuli kaikkiaan 53 kappaletta.
Kirjoitin kaikille oikean määrän lappusia ettei vastauksen pituus päässyt vaikuttamaan arvan kokoon. :)

Onnettaria oli kaksi kappaletta, yhteistuumin valitsemassa voittajaa.  Ja nyt siihen asiaan vihdoin.
























ja tättärääräää, ja rumpujen pärinää.... voittaja on:

























Laitatko yteistietosi vaikka sähköpostilla niin postittelen paketin!

Oikein mukavaa viikkoa kaikille toivottelee,
Taina



lauantai 6. lokakuuta 2012

Arvontamuistutusta ja kuulumispläjähdystä


Olethan jo muistanut osallistua arvontaani joka päättyy maanantaina? Vielä ehdit hyvin! :)
Ulkona vihmoo vettä ja kovasti rupesi tekemään mieli valoa iltaan... kaivelin siis esiin noita talvivaloja. Tai sisustusvaloja.
Ne ei kuitenkaan ole siis jouluvaloja. ;) Koska olisi vähän hassua kaivaa esiin joulvalot kun lehdet on vielä puussa. Mutta sisustaahan aina voi.
Keittiön nurkkaan tuli nyt tuollainen turkoosi vyöhyke. Ainakin viikoksi. ;)

Kertoillaan "vaihteeksi" näitä meidän lapsiperhe kuulumisia.

Olen hyvin köykäisesti mukana MLL:n toiminnassa: tänä vuonna ei ole omia ryhmiä mutta sijaistuksia voin tehdä jos sopivasti sattuu kohille. Niinpä me A:n kanssa käytiin tällä viikolla paikallisessa perhekahvilassa aukomassa ovet, keittämässä kahvit ja "ohjaamassa" syysaskartelua. Äitejä ei ollutkaan tällä kertaa montaa, mutta ehtipähän itsekkin askartelemaan ja rupattelemaan. Otin mukaan kotoa pari helposti lasten kanssa toteutettavaa syysaskartelumallia ja ajattelin laittaa niistä kuvat tännekkin josko joku kaipaa lasten kanssa puuhaa sadepäiville.
sormiväritöitä pienimmän kanssa


säänalle kertomaan päivän säät
Hillopurkki kakkupaperi reunuksella

Pistely / leikkaus / värityskuvia, sateenvarjot jäi kuvasta uupumaan
Viikko meni mukavasti ja nopeasti! Peruskuviot toistuu: aampäivällä eskaria / koulua / kerhoa tai ulkoilua, iltapäivällä lapsilla on usein kavereita leikkimässä pienimmän nukkuessa.
Välipalat hoituu välillä "retkellä", lapsten mielestä kivaa ja jännää, ja äidin mielestä mukavaa että pysyvät huoneissaan ainakin jos lapsia on enemmän, kun pienin on päiväunilla suht. lähellä keittiötä. ;)

Töissäkin olen käynyt kahvit juomassa ja kaverit moikkaamassa. Toisaalta jo mieli polttelisi aikuisten maailmaan ja työkin olisi ihan kiinnostavaa. Silti koemme nyt meidän perheessä niin että äitiä tarvitaan eniten kotona. Että lapset saavat ne leppoisat iltapäivät kotona leikkien ja A saa vielä rauhassa olla pikkuinen. Oppia elämää olemalla osa ihan tavallista arkea.
Mies tekee paljo töitä, mutta sitä se tekisi joka tapauksessa. Nyt on tarjolla vähän "löysää kotihommista" kun äiskä pyörittää huushollia.
Stressihormonien minimointia siis kaikille. ;)
Kuva netistä, eikä millään tavalla liity oman työpaikkani asiakkaisiin. tietenkään.

Aatu ja mummi imuroi
Olen nyt sopinut nyt töissä että jatkan hoitovapaata vielä ensi syksyyn, yli seuraavien kesälomien.
Eli 9 kk pidempään kuin olin alun perin sopinut.

Jotkut pitävät kotiäitejä pahimman luokan työnvieroksujina ja kieltämättä joskus omatunto pistelee. Saako elämä tuntua näin kivalta ja lapsista ehtiä nauttia kiireettä? Eikö kunnon kansalainen paahda niska limassa ruuhkavuosiputkessa kiroten väsymystä kiukuttelevia kakaroita ja karseita duuneja?

Toisaalta, vaatiihan tämä uhrauksiakin. Oma urakehitys ja eläkekertymä eivät päätä huimaa, tietyistä mukavuuksista ja omista (maksullisista) hömpötyksistä saa luopua.
Ja jokainen lasten kanssa aikaa viettänyt tietää että ne toiset päivä ovat parempia kuin toiset.
Mutta silti juuri nyt vaakakupissa painaa enemmän positiiviset kuin negatiiviset asiat. Omaksi ilokseni minä lapset olen tehnyt ja talon rakentanut, nautin nyt niistä mitä olen saanut enkä keskity haluamaan asioita joita juuri nyt en saa!
Eli kotielämä jatkuu kotomolla vielä vuoden päivät! JES!
Ja vielä lisään, että tämä on meidän perheelle sopiva ratkaisu, en tahdo olla arvostelemassa tai arvottamassa muiden ratkaisuita.

Päätös tuntuu omalta ja hyvältä. Töitä ehdin silti tehdä ainakin 30 vuotta vielä. Lapset ovat pieniä nyt.







 Jonain päivänä rupesivat pikkumimmit vonkaamaan että pitäisi saada jotain hyvää.
Leipokaa! totesi tämä mamma.

Ja likathan leipoi -sairaan hyvää omenapiirakkaa (omenasose palojen alla ja kaura-toska päällä).

Helepoksi käy elämä, ei tartte ku sanoa ohjeet ja herkutella!

Ja itse en ehkä olisi keksinyt myöskään koristella omenapiirakkaa näin hienosti! ;)






Tänään olen räjäyttänyt varastot ja kaapit pitkin lattioita. Talvivaatteet käsille ja kesävaatteet perälle, pois menevien vaatteiden lajittelua (kuka saa tytön, kenellä on pieni poika, ketä odottaa äitiysvaatteet) sekä seuraavien kokojen ja talvivaatteiden läpikäymistä.
A:lle on vaatetta joka koossa niin paljon jemmassa että saa olla ihan tarkkana että tulee edes kaiveltua käyttöön kaikki ajallaan. Mutta hyvä näin, kierrätys kunniaan, meillä kavereiden kanssa vaatteet tulee ja menee edes takaisin - ja kaikki säästää.

Mies on myös isäni kanssa ollut tänään ahkerana, seuraava postaus taitaakin tulla paikasta jossa ennen komeili ne väliaikaiset 3 vuotta paikallaan olleet kuormalavat.....


Iloista viikonlopun jatkoa kaikille!
Taina

perjantai 5. lokakuuta 2012

Asta Koti -messut tänä viikonloppuna

Antiikkia antiikkia
Käytiin tänään pyörähtämässä tuolla Pirkkahallissa (joka on viralliselta hienolta nimeltään siis Tampereen Messu- ja Urheilukeskus) Asta Koti -messuilla. Tuli mentyä kun sain ilmaislipun kamulta (kiitos), äiti oli saanut puolen hinnan lipun ja lapset pääsi ilmaiseksi.
Esillä on kodin sisustamista ja kunnostamista sekä Antiikki- ja Taide messut samalla lipulla.


Tuo (tuttavallisesti) Pirkkahalli on meitä niin lähellä että Astoissa on tullut käytyä ennenkin. Olemme ostaneet aikanaan messutarjouksena tuolta mm. kodinkoneet. Tänä vuonna oli mun mielestäni kokonaisuus oikein kiva.
Tietysti mukavuustasoa nosti se että riehakkaammat pikkupojat olivat toisessa mummolassa, järkeviin hankintoihin keskittyvä mies töissä,  ja sai siis rauhassa äiskän ja Emman kanssa pällistellä kaikkia kivoja ja söpöjä juttuja. Niitä ei ihan välttämättömiä. Ihastella Antiikkipuolen retroja ja vanhiksia ja huomata että moni omista nurkista löytyvä juttu onkin kallista antiikkia, katsella kauniita tauluja (neiti metrilaku-lahjottuna) ja hyplätä sisustusosastoilla kaikkia kulhoja ja vilttejä.

Ja sit mulle kävi se mitä aika monelle bloggarille mua ennen... annoin pikkusormen sisustustarroille. Yksi Maanvaivan diilaama mulla onkin, mutta nyt luulen että lähti mopo käsistä - näen kodissa yhdessä jos toisessa paikassa tarran mentäviä aukkoja.
Löydettiin E-neidin kanssa meille uusi "karkkikauppa":
E jo valitsi huoneeseensa koristuksia, vielä jäivät harkintaan...

Ostin jo tuon "Wash Your Hands, mum said so" tarran joka piti tietty saada saman tien seinään, ja luulen että tämä ei nyt jää tähän.

Kuvan mallailua siirtokalvon kanssa...
 Olen minä tehnyt pari muutakin löytöä. Niihin myöhemmin. :)
Nyt laitan kuitenkin koneet kiinni ja painun takkaa pällistelemään.
Moni varmasti olisi saanut tästä paremman kuvan. Mutta, valokuvaamiseen pätee vähän sama kuin moneen muuhunkin elämässä:
Ensin on oltava vähän huono että voi tulla hyväksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille piipahtajille ja hyviä Astoja kuka sinne on suunnistamassa!
Terkuin Taina