Keittiön uusi pöytä

 

Vuonna 2013 saimme häälahjaksi toivomamme keittiönpöydän.

Se oli mielestäni silloin todella kaunis

- neljän hengen, jatkettava, kirsikanvärinen ihanuus. 

Viimeiset vuodet se on piilotellut liinan alla

Koska olen ollut totaalisen kyllästynyt koko kirsikan väriin

eikä se nykyiseen kotiin muutenkaan sopinut. 

Toisaalta, tykkään käyttää pöytäliinoja

(pyyhittäviä tai helposti pyykkiin heitettäviä)

joten ei tuo piilottelu ole toisaalta käynyt liian rasittavaksi.

Jatkopala on ollut vakituisesti paikoillaan perheen kasvettua, 

ja muutenkin on usein pöydän ääressä tuota väkeä ihan mukavasti.

Pöydän tuunausprojekti oli suunnitteilla,

valkoinen maalikin ostettuna kaapissa pitkään,

vaan enpä saanut ikinä aikaiseksi vanhaa pöytää hioa ja maalata.

Siinä se meni arjessa mukana,

siihen tottui ja turtui ja sitä rataa.

Aina oli tärkeämpiä käyttökohteita rahalle,

kun pöytä vielä pöydän virkansa toimitti.

Viime viikonlopun meillä oli kylässä ystäväperhe,

kuusihenkinen perhe isolla autolla.

Bongattiin siinä ohimennen FB-kirpparilla ilmoitus juuri sen tyyppisestä pöydästä jota on katseltu

vaan ei olla raaskittu vielä ostaa.

Varauksia oli, mutta ilmoittauduttiin jonoon.

Lopulta myyjä taisi kyllästyä av, mittaan, kysyn, varaan - rumbaan

ja ilmoitti että ensimmäinen hakija saa ostaa pöydän.

Niinpä miehet kävivät rivakasti hakemassa pöydän kotiin meidän vieraiden autolla.

Meidän tila-autoon tuo ei olisi mahtunutkaan.

Paikallisessa FB:n roskalava ryhmässä sain vanhan pöydän hukattua uuteen hyvään kotiin,

ja niin ihan yhtäkkiä ja yllättäen olikin meidän pöytä vaihtunut!

Palmusunnuntai aamuna päästiin jo testaamaan miten 11 henkeä sopii sen ääressä ruokailemaan..

no, sopu sijaa antaa, 

saisihan tuo vielä pidempi olla kuin kaksi metriä,

mutta eiköhän tuolla taas joitakin vuosia mennä!

Virpomishommat tuli hoidettua ja suklaamuna överitkin on ehditty jo vetää.

Pääsiäistä on laiteltu kotiin maltillisesti,

koska pääsiäistä vietellään muuallakin kuin kotona.
Niistä sitten tuonnempana.

Keittiön pöydästä teatterihommiin.

Aiemmin vinkkasin täällä koko perheen teatteri esitystä

 Vesta-Linnea ja aavelapsen arvoitus Tampereen Työväen Teatterissa.

Toinen esitys, joka sopii koko perheelle, 

ollen hauska ja viihdyttävä, on 

 Tuttiritari ja lohikäärmeen salaisuus.

Kumpikaan ei sovi perheen pienimmille,

mutta 6-vuotias, alakoululaiset ja me aikuiset tykättiin kovasti molemmista!

Lasten suosikki taisi olla Vesta-Linnea,

mutta olin itse positiivisen yllättynyt molemmista

vaikka paljon kehuja noista olin lukenutkin.

Jos ei siis muuta puuhaa ole pääsiäiseksi

ja satut liikkumaan lasten kanssa Tampereella,

kannattaa ehdottomasti kurkata saisiko noihin lippuja! 

Ja näinhän se menee, että jos on jotain semmosta pikkusen hölmöilyltä haiskahtavaa hommaa, niinkuin vaikka orkesterimonttuun tai lavasteiden taakse kurkkimista, 

niin isoveljen apuun voi aina luottaa!

Kameraa on tullut tosi huonosti pidettyä mukana,
näitä kännykkä-räpsyjä kertyy sitten sitäkin enemmän.
Muutama kuva vielä viime viikoilta:

• Työmatkapyöräilyn iloja (kun se tervellinen elämä ei olekkaan ihan niin terveellistä, ainakin jos oikaisee sen pururadan kautta joka ei vielä ole sula..).
• Toimistokoira Abben kanssa hengailua töissä.
• Yölliset virpomavitsojen askartelijat. (Mitä  ei äidit tekisi että lapset pääsee virpomaan?)
• Uusi hiusväri kampaajalla.
• Juniorin kanssa hupsuttelua ravintolassa ruokia odotellessa.
• pieniä virpojia: oma muru, kummimuru ja muutenvaan muru. (Iskät kantoivat vitsat. Mitäpä ei iskät tekisi että lapset pääsee virpomaan?)

Tulppaanit saivat pääsiäisen kunniaksi pajunkissoja kaveriksi.
Ja samat kukat kuvasin työpaikan pääsiäistoivotukseen vähän enemmän Apple-hengessä.
Toimii muuten hyvänä valkoisena kuvausalustana tuo uusi keittiön pöytä!

Loppuun vielä yksi "lasten suusta" sutkaus jolle jaksoin hihitellä monta päivää:
"Mun äiti on pehmeempi ku sun äiti!" 
Lesosi nuorin lapseni kaverilleen männä viikolla isoon ääneen kotikadulla.
Meriitti se kai on sekin! 

Iloista pääsiäisen aikaa sinulle!

Taina

Pääsiäiskuulumisia ja keväthangista nauttimista (sekä pieni tarina jäihin tippumisesta)

Äkkiä se muutama viikko miehen työreissua vierähti.

Vahvasti tämä nyt on ollut läsnäolemista,

lasten kanssa on puuhasteltu pääsiäisvalmisteluita ja ulkoiltu.

Pieniltä kommelluksilta ei toki olla vältytty,
mutta kaikesta on selvitty
- jopa siitä tilanteesta kun poika soitti töihin että
"Äiti mitä mä teen kun kaveri tippui jäiden läpi järveen?"
(Pieni kylmänhiki-momentti siinä pukkasi päälle,
mutta siinä vaiheessa poika oli jo kuivilla,
rannassa oli onnistunut dippaamaan jäiseen veteen
ja onneksi pääsemään heti omin avuin ylös..)

No, kävin nopeasti viemässä kastuneen pojan kotiin
ja soitin tietenkin vanhemmille.
Säikähdyksellä onneksi lopulta selvittiin.

Ehkä pojat jotain ottivat opikseen!
Toivottavasti ainakin sen että varoitukset ja kiellot on olemassa syystä,
ja että AINA pitää uskaltaa soittaa ja kertoa aikuiselle
vaikka mitä olisi hölmöilty.

Paljon on tuosta tilanteesta puhuttu kotona,
siitä mitä olisi voinut käydä,
ja kuinka vaarallista olisi ollut jäädä märissä vaatteissa pakkaseen.
Ja että kaveriporukassakin pitää uskaltaa sanoa
jos joku homma ei tunnu viisaalta,
ja lähteä pois.
Ja että lapsi ei ole tyhmä vaikka joku teko olisikin.
Näitä vanhemmuuden hommia. ;)
Huutamiset jätin väliin,
eiköhän säikähdys ja keskustelu hoitanut opin menemisen perille.

Enpä olisi uskonut että oma lapsi on se joka lähtee
kavereiden kanssa rantaan jäitä hajottamaan..
Siitä en ylpeä ole,
mutta siitä kuitenkin poikaa kiitellyt
että kavereiden kielloista huolimatta soitti ja kertoi tilanteen.

No,
Joukossa tyhmyys tiivistyy
ja pojat on poikia
ja mitä kaikkia näitä nyt oli.

Tämän episodin jälkeen töissä kahvipöydässä muisteltiin omia
nuoruuden hölmöilyitä
ja miehet miettivät että mitenhän on yleensä mahdollista
että aikuisia miehiä on edes olemassa
sen verran paljon oli kommelluksia kaikilla takana..

On meillä vähemmän dramaattisiakin kuulumisia. :)

Viime viikonloppuna vein neidin serkkulaan

ja samalla pääsin heppailemaan.

Jäälle ei sentään lähdetty vaikka siellä paljon hiihtäjiä ja pilkkijöitä näkyi,

tyydyttiin kurkkimaan rannalta ja jatkettiin metsäteitä ja polkuja.

Tällaisesta ei kevättalven päivät enää parane!

Ja serkkulassa saa aina ihastella muitakin söpöjä eläinystäviä.

 Heppailun jälkeen lähdettiin pikkupoikien kanssa rinteeseen,

ja sunnuntaina sama homma.

Kummasti sitä vaan neljän tunnin lipun verran viihdytään ihan tuossa

paikallisessa pikkumäessäkin!

Ja huomenna virpomisten jälkeen suunnataan taas samaan paikkaan.

Toiset hehkuttaan kesän lähestymistä,

me nautitaan vielä täysillä talvilajeista.

Nyt on rinnekelit oikeastaan parhaimmillaan!

Pääsiäisvalmistelutkin on hyvällä mallilla.

Rairuohoja on kasvateltu, 

tänä vuonna vaihteeksi munankuoriin ja pestyihin säilykepurkkeihin.

Ja suklaamuniakin on hankittu kasa,

pääsiäisaamuksi lapsille piilotettavaksi (omille ja yökyläilijöille),

ja tietenkin virpojille palkoiksi.

Virpomisiinkin ovat lapset valmistautuneet,

alakerrassa on ollut jo monta päivää melkoin kaaos ja sutina

kun lapset kavereineen ovat siellä vitsatehdasta pitäneet.

Isommat ovat auttaneet pienempia
ja ihan hyvän määrän he ovat noita aikaiseksi saaneet.

Tänä vuonna en ostanut mitään uusia koristelutarvikkeita,
vaan päätin samalla hoitaa askartelukaapin siivous / tyhjennys homman.
Hyvin sieltä kaapin uumenista on silkki-, kakku- ja kreppipaperita,
höyheniä ja rusettinauhan pätkiä löytynyt
ja vielä tarvikkeita jäi vallan riitävästi kaappiikin.

 

Kerrankin myös pojat innostuu vapaaehtoisesti askartelemaan

- olkoonkin suklaan kiilto silmissä ja palkkojen toivossa!

Lähitaloissa ja tutuilla saa toki virpoa

jos huolella tehdyn vitsan joka taloon antaa,

ja mielellään meilläkin ovi pienille virpojille avataan ja palkat annetaan.

Lapsille innostuin värkkäämään taas noita banaanidelfiineitä,

hauskoja, helppoja, ja hedelmiä menee kuin itsestään vähän normaalia isompi satsi.

Mukavasti kevätaurinko tuo virtaa oloon,

terveellinen syöminen ja kuntoilu maistuu.

Työelämässäkin on mukavaa säpinää.

Kuun alussa titteli vaihtui myynti ja koulutuskoordinaattoriksi.

Kivoja juttuja ja vähän uusia tuulia siis työrintamallakin.

Ja työkampaukset äiskälle laittaa yleensä oma tytär.

Kätevää!

 

Hyvillä fiiliksillä siis pääsiäiseen,

mukavaa pääsiäisoloa sullekin!

Ja varokaahan niitä heikkoja jäitä
ja kerratkaa taas lastenkin kanssa miksi niitä pitää varoa!

Terkuin Taina

Iloiset banaanidelffiinit

Noniin, saattoihan tää taas ihan vähän lähteä lapasesta..

netissä näin kuvan ja pakko oli kopsata.

Helppo, hauska, ja muksut tykkäsi - pojatkin innostui hedelmiä ahmimaan!

Ja tytärkin innostui tekemään näitä, teki heti seuraavana päivänä ilatapalalle
hedelmä-pannukakku annokset.
(banaaneja ei ollut tarpeeksi, joten iskä sai pelkkää pannaria eikä ollut edes pahoillaan) 

Meille asennettiin kotiin hälytysjärjestelmät.

Liike-, ovi-, palo ym tunnistimet ja kaikki.

Mukavampi tunne olla reissussa, ja muutenkin.

Ystävältä saadun narsissitkin kurkistelee kevättä kohden..

Oikein iloista keväistä viikonloppua!

Taina