maanantai 24. helmikuuta 2014

Tanssijan kello ja muut kuulumiset


 Näin netissä tuunauksen joka vanhana (vai onkohan se entisenä, no ehkä vanhana ja entisenä..)
tanssiopettajana sai hyvälle tuulelle.
Pakkohan se oli sitten toteuttaa!
RUSCH seinäkello maksoi Ikeassa 2 euroa.
Kellotaulun tein tämän helpon ohjeen ja pohjan mukaan.

Tämä oli nyt vähän hätäpäissään tehty testiversio,
mutta toimivaksi todettu. Pitää sitten fiksailla vielä maltilla parempi..
Eikä huono lahjaideakaan!

Kuinkahan monta kertaa se: JA 5, 6, 7, 8 on tullut kuultua ja kailotettua?
Aika monta. :)


Viikonloppuna kävi mukavia vieraita ja sunnuntaina sain vielä oman yökylävieraan normaalin yökylä-lapsirallin sijaan. Mukava oli höpötellä ja maanantaina oli hyvä fiilis lähteä töihin "akut ladattuna".
Kamu toi tuliaisiksi söpön kynttilän - oli kuulemma ollut aivan mun näköinen!
(no äläpä!) (uudet hempeät pinkit hinkit Ikeasta)


Herkuteltukkin on (vaihteeksi). Töihin vein myöhäisenä "synttärikakkuna" mokkapaloja,
ja päivävieraille tarjottiin mustikka-vadelmapiirakkaa ja vanilja jäätelöä.
Perusjutut vaan toimii!


Sunnuntaina oli meidän pikku-futarin joukkueen järjestämä harjoituspeli tapahtuma
ja toiminnan hengen mukaisesti vanhemmat olivat puuhamiehinä ja -naisina.
Ihania juttuja olivat ihmiset leiponeet myyntiin!


Itsekkin leivoin myyntiin piirakan, myin kahvia muiden äitien kanssa ja kirjailin yhdessä pelissä ylös maalintekijöitä.
Mukavaa porukkaa koolla ja hauska puuhapäivä koko perheelle!

 
Viikonloppuna tuli myös aika paljon kytättyä isännän kanssa tuota www.rantapallo.fi -sivustoa josko olisi löytynyt joku kiva nopea lähtö lämpimään. Mutta lennot ja hotelli viidelle hengelle ei kuitenkaan niin halvaksi jää että pitäydymme alkuperäisissä, pienimuotoisemmissa hiihtoloma suunnitelmissa.


 Aivan mahtavasti on porukka lähtenyt mukaan tuohon Mehujehu arvontaan!
Tervetuloa uudet lukijat, toivottavasti viihdytte mukana!
Mukavaa viikkoa toivotellen,
Taina


lauantai 22. helmikuuta 2014

Arvonta!


 Näin kaverin lapsilla aivan mahtavan näköiset härpäkkeet - Mehujehu-pillimehukotelot.
Meillä ainakin on lukematon määrä pillimehuja ja -maitoja puristeltu paidoille ja auton takapenkille
ja puoliksi juotuja juomia heitetty pois kun ei niitä saa kuskailtua.
Reissaavana ja harrastavana perheenä nuo tetrapakatut juomat ja mehukeitot ovat meillä vakkari eväitä.

Tämän kotelon avulla ei mehut purskahda rinnuksille pilliä virittäessä
ja tukevalla klipsillä mehun saa roikkumaan vaikka rattaisiin tai kassiin.
 
Niinpä tilasin noita heti kasan - omille lapsille, kummilapsille, viemisiksi.


Mehujehun sivuilta kopsattua:

Mehujehu® on kotimainen polypropeenista valmistettu 2dl pillimehun käyttökotelo.
Mehujehu® helpottaa 2dl pillimehun käyttöä, estää tahatonta mehutetran puristamisesta aiheutuvaa sotkua, pillin karkaamista paikoiltaan ja helpottaa pillimehun säilytystä silloin kun sitä ei heti nautita loppuun.
Mehujehu® on kotimainen Design from Finland- sekä Avainlipputuote. 


Sain myös mahdollisuuden arpoa teille muutaman tuotteen!
Arvonnan säännöt ovat seuraavat:

1. Arpa kommentista jossa kerrot 3 suosikki Mehujehu väriäsi. Vaihtoehdot löydät täältä.
Anonyymit: sähköpostiosoite mukaan kommenttiin.
2. Kaksi arpaa julkisille lukijoille. Liittyä saa myös arvonnan aikana. 
3.  Lisäarpoja heruttelen Mehujehun ja Kotomon fb-tykkääjille sekä blogissa tahi fb:ssä jakajille.
Blogissa jakamiseen voi käyttää tämän postauksen alinta kuvaa.

Kerrothan kommentissa monellako arvalla olet mukana.

Arvon kaksi voittoa joissa molemmissa on 3 eri väristä Mehujehua sekä tarra. 
Pyrin toteuttamaan väritoiveet (jos eivät aivan samat 3 ole)! :) 

Arvontaan voi osallistua 15.3 saakka, arvonta suoritetaan 16.3.


Ja vaikkei itsellä pillimehu ikäisiä olisikaan on tämä loistava lahjaidea!
Itselle ainakin ostin näitä kasan lahja-laatikoon!


Tasapuolisesti arpaonnea kaikille!

Terkuin Taina 

Toteutettu yhteistyössä Mehujehun kanssa 


 

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Masukuvaukset (joo - ei mun)



Yksi rakkaimmista ystävistäni saa vauvan aivan lähipäivinä.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että vauva-masuja kannattaa aina kuvailla,
ensinnäkin siksi että olen aivan vauvahullu,
toisekseen siksi että raskaana olevat naiset ovat niin kauniita,
ja kolmanneksi tietenkin,
kannattaahan sitä kuvailla koska (ilman uutta raskautta) se vatsa ei tule enää ikinä olemaan yhtä tiukassa kunnossa.
Itsestäni on 8 vuotta sitten otettu tällainen kuva, esikoinen halii tulevaa pikkuveljeä:


 Sovimme ensin että minä koitan ottaa jotain kauniita massu-kuvia ystävästä.
Rupesin sitten kyselemään vinkkejä valokuvausta harrastavalta kaverilta.


Koska päädyin tulokseen että mitään niistä kankaista, lisäsalamista
ja muista hienoista välineistä joita Pave ehdotteli käytettäväksi meillä ei ole,
ja koska hän toisaalta oli aivan liekeissä mahdollisuudesta päästä kuvaamaan raskaana olevaa naista,
järjestettiin lopulta niin että Pave tuli kuvaamaan meille kaikkine kuvaus-välineineen
ja minä sain hyvän oppitunnin (no, neljätuntisen) valokuvauksesta.
  


Täällä julkaistavista kuvista on rajattu kuvattavan kasvot pois
ja muutenkin kuvat joissa näkyy enemmän paljasta ihoa tai alusvaatetta jäävät luonnollisesti kuvattavan yksityiskäyttöön.
Toki tällaisesta rankasta rajailusta kuvien tunnelma ja kokonaisuus hieman kärsii,
mutta halusin silti jakaa joitakin kuvia, ideoita ja tunnelmia myös teidän kanssanne.
 

Rakastan Paven kuvien tyyliä yleensäkkin,
ja parhaita ideoita masukuvauksiin häneltä olivat ehdottomasti
verhojen, lasipinnan ja paperisten päivänvarjojen käyttäminen.
Myös erilaiset sivusta, takaa ja alaviistosta tulevat valot ja lisäsalamat
loivat aivan mielettömiä efektejä ja herättivät itsellekkin paloa opetella lisää kuvaamisesta..


Valoja säädettäessä ja mallin levätessä oltiin juniorin kanssa valopäinä.
Joku kuva meistäkin näköjään räpsäisty!


Ihan studio-olosuhteisiin ei toki päästy ympärillä häärivien apulaisten osalta.
Isommat lapset painoivat leikeissään,
pienet ja koirat pyörivät mukana.



Eli postauksen "hienot kuvat" eivät ole mun ottamia. :)
Kiitos päivästä ihanalle malli-murulle, Pavelle
sekä muille osallisille!


Mukavaa viikon jatkoa,
Taina

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Lasten ensiapukurssilla

juniorin painallus ote
 Osallistuin paikallisen MLL:n järjestämälle lasten ensiapukurssille.
Aikaiseksi sain lähteä koska toimin taaperoiden liikkari-ohjaajana sekä pikku-futareiden huoltajana,
mutta hyvää se tekisi ihan vaan äiti-ihmisenäkin. Tai kelle vaan.
Se, mitä tosi tilanteessa sitten muistaa on luku sinänsä, mutta hyvää se tekee aina taitoja kertailla,
ja ehkä tärkeitä on se että uskaltaa toimia kun tilanne on päällä.
Ja muistaa ainakin soittaa sinne hätänumeroon, sieltä niitä ohjeita sitten saa!

Ajattelin koota tähän pää-asioita itselle muistiin, sekä muillekkin kerrattavaksi.
Nämä tiedot ovat omien muistiinpanojeni pohjalta, 
varsinainen opiskelu kannattaa siis tehdä virallisista lähteistä!
SPR:n ilmainen sovellus kannattaa kaikkien ladata kännykkään.

Vauvan painallus ote

Palovammat
- Viilennys 15-20 minuttia
- Jos lapsella rakkuloita, tai palovammaa kasvojen, sukuelinten tai nivelten alueella aina lääkäriin
- Rakkuloita ei puhkota
- Sähköpalovamma (sisään- ja ulostulokohdat harmaat, sisäisiä vaurioita ei voi nähdä) rytmihäiriöriski, aina lääkäriin
- Auringonpistos: viilennys, varjoon, nestettä, jos kouristaa lääkäriin
- Lapselle nestehukka kehittyy nopeasti

Paleltumat
- Älä hiero, lämmitetään rauhallisesti
- Jos valkoiset läntit ei häviä, lääkäriin
- Jos ihminen on kylmettynyt koitetaan pitää liikkeessä, kääritään lämpimään, tajuton kyljellään

Puremat
- Hanahuuhtelu -> lääkäriin
- Ei puhdistella, puristella
- Kyyn puremassa raaja hyvä pitää paikallaan, kyypakkaus, lääkäriin
- Punkkipihdit aina saatavilla (kotona, käsilaukussa..)
                                            
Hengitystien tuke
 - Kun oikeasti hengitysvaikeuksia (ruokakin voi painaa henkitorven tukkoon) ei lähdetä kaivamaan sormella syvältä kurkusta mitään ettei työnnetä tuketta syvemmälle vaan:
- Vauva otetaan polvien päälle syliin mahalleen, pää reippaasti alaviistoon, 5 varovaista mutta napakkaa napautusta lapaluiden väliin, 5 painallusta rintakehään - näitä vuorotellaan
- isommalle 5 napautusta pää ja rintakehä taivutettuna alaspäin samalla käsky yskiä, 5 x Heimlichin ote
- vuorotellaan 5 - 5 muutaman minutin, jos ei lähde irti ja taju alkaa lähteä -> elvytys vaikka tavaraa olisi rööreissä - 112!
 
Myrkytys
- Ei okseteta ellei hätäkeskus käske, vettä kannattaa juottaa jotta aine laimenee
- Tallenna myrkytyskeskuksen numero kännykkään


Tajuttomuus

- Herättele, soita hätänumeroon
- Hengitys tunnustullaan siirtämällä potilas selälleen ja leuka ylös, ja laittamalla oma poski suun eteen
- Jos hengittää mutta tajuton -> kylkiasentoon (käsi posken alle, käännä polvesta)
- Jos ei hengitä, aina elvytys, lapsilla alkaa 5 alkupuhalluksella
- Elvytystä ei lopeteta ennenkuin saa luvan, hätäkeskus kannattaa laittaa kaiuttimeen ja kuunnella ohjeita
- Kova lattia on paras alusta, tarkkaile että rintakehä nousee
- Sopiva tahti painallukselle on Stayin' Alive kappale, laula mielessä, laske ääneen
 -Vauvan elvytyksessä sekä suu että nenä omaan suuhun, 5 alkupuhallusta, 30 painallusta - 2 puhallusta vuorottelu - Painallukset 2 sormella, puhallukset varoen
- Juniorin elvytyksessä painalluksen syvyys 5-6cm yhdellä kädellä
- muista ottaa uutta ilmaa puhallusten välissä sekä nostaa painalluksissa kädet / käsi niin ylös että se ei irtoa rintakehästä mutta että rintakehä pääsee nousemaan ylös saakka.  

- elvytyksessä kaikille: 2 puhallusta, 30 painallusta.
Lapsille ensin 5 puhallusta, sitten sama " Stayin' Alive" tahdilla.

Juniorin painallus, vauvan painallus

 Pidetäänhän itsestämme ja toisistamme huoli!
Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Terkuin Taina

Watson Buzzador

aiheeseen liittymättömät rehut

 Buzzadorina pääsin tällä kertaa testailemaan Watson palvelua.
Palvelun ideana on että suurinta osaa kanavista voi katsoa kaksi viikkoa jälkikäteen,
telkkarista, tabletista tai kännykällä
sekä vuokrata Makuunin leffoja kotisohvalta käsin.
Itsellä ei olisi riittänyt hermoja laitteen asennukseen,
mutta onneksi mies on kärsivällinen insinööri ja Watson saatiin pelittämään.

Käyttömukavuus ei ole aivan digiboxin tasolla,
kaukosäädin tuntui välillä reagoivan hitaasti
ja satunnaisesti ohjelmat tökkivät vaikka meillä on 100M internet-yhteys.

Synttäriviikonloppun kunniaksi katsottiin perheellä pari leffaa.
Makuunin palvelu toimi kätevästi mutta olisimme kaivanneet valikoimaan enemmän perhe-leffoja.

aiheeseen liittymättömät tortut

Tässä kuussa telkkaria ei juuri ole ehditty katsoa,
mutta palvelu todettiin toimivaksi ja kuvan laatu hyväksi.
Jos olisin vaikka sairauslomalla tai muuten pakotettu pitelemään sohvaa selässä vähänkin pidemmän ajan
ostaisin ehdottomasti jatkoaikaakin.
Telkkaria paljon katsoville voin suositella Watsonia ilolla,
meille kuitenkin normi arjessa riittää satunnaisesti tallennettavat ohjelmat digiboxilta ja perus kanavat.

pari sohvaperunaa
Loppukevennys:
Välillä mietin että onhan nää mun päivitykset aina niin arkisia,
mitään hienoa ei saada aikaan, remontit ja tuunaukset roikkuu suunnitelmien ja puolivalmiiden listalla,
eikä kalliita shoppailutakaan ole esiteltäväksi.
Lapsetkin tappelee ja koti on kaaoksessa.
Mutta tähänkään linjaan en haluaisi lähteä.
(aika paljon kyllä naurettiin tälle kun katsottiin kullan kanssa yhdessä sohvalla Siskonpetejä Watsonista, winks winks..):




Buzzadorina pääsee testailemaan erilaisia tuotteita tai palveluita
(kampanjoihin joihin hakee ja tulee valituksi),
"velvoitteena" tahi mahdollisuutena esitellä niitä tutuilleen sekä kuten tässä, kirjoitta blogi-juttu.
Buzzailu on kaikenlaisille ja ikäisille tyypeille sopivaa hauskaa puuhaa.
Ilmoittautua voi vaikkapa tästä (klik).

Buzzaus terkuin Taina

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävänpäivä, synttäripäivä


Tänään on taas se päivä vuodesta jolloin on aika kiittää ystäviä siitä että olette olemassa, mun elämässä.
Lapsuuden ystäviä, uusia ystäviä, 
harrastuksista-, opinnoista-, töistä-, elämän eri kerroksista ja vaiheista mukaan jääneitä ystäviä, 
myös teitä blogi-ystäviä ja -tuttavia.
Kiitos että olette siellä, koen itseni harvinaisen onnekkaaksi!


Tänään vietän myös syntymäpäivääni.
Monena vuonna on synttärit menneet lähes huomaamatta ohi, 
on ollut vauvaa, raksaa, muuta tärkeämpää.
Tänä vuonna olin silti niin lapsellinen että päätin viettää ihan "oikean synttäripäivän"
puuhaillen vain kivoja juttuja.
Sänkyyn sain lahjoja onnittelulaulujen kera,
ja päivän vietin jumppaamalla, leipomalla, käymällä päiväunilla hemmottelu kasvohoidossa.


Äiti tuli synttärilahjaksi imuroimaan talon ja mies on järjestänyt illaksi herkuttelua.
(nyt on hakemassa pizzoja kuten toivoin, jääkaapista bongasin ainakin viiniä ja juustoja..)

Yksi lahja jota olin toivonut oli uusi vatkain.
Vanha oli siitä kiva tällaiselle vilukissalle että siinä oli "kahvanlämmitin",
mutta kun noin 20 vuotta uskollisesti palvellut peli alkoi kuumeta niin paljon että vatkatessa piti käyttää patakinnasta totesin että taitaa olla aika vaihtaa uuteen ennenkuin se räjähtää. :)


Rakkaimpia on silti tietenkin ne lasten tekemät.
Kiitos siskot, perhe, ystävät kaikista lahjoista ja muistamisista!


Toivon sinulle onnelista, rakkaudentäyteistä ystävänpäivän iltaa!
Olkoon se juuri sellainen kuin olet toivonut!

Mää alan nyt syömään pizzaa,
sit taidan käpertyä perheen kanssa sohvan mutkaan kattoon leffaa.

 Rakkaudella, ystävyydellä,
Taina


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Viikko taas vilahti. Mihin?


Perjantaina menin ostamaan leivontatarvikkeita Ruunebereihin.
 Kaupassa myytiin jo laskiaispullia ja mämmiä. Mä oon niin jälkijunassa!
No, yritin silti. Säveltäen tietenkin.

Jälleen on todettava että asia jota en osaa tehdä on
keksiä maidoton-munaton-gluteeniton Ruunebergin resepti lennossa.
Joka vuosi sitä pitää silti (jostain käsittämättömästä syystä) kokeilla.
Tänä vuonna lopputuloksena oli eräänlaisia Ruunebergin korppuja.
Ostin minä lapsille sitten ihan oikeanlaisiakin kaupasta, 
mutta syöttivät ne iskälle ja halusivat näitä käkkänöitä.
Lapsiparat, kuinkahan noin vinksahtaneilla makutottumuksilla pärjää elämässä?!


Siskojen, minun, ja nyt meidän lasten (ja aika monen muun siinä välissä)
lempi ukemistoon on kuulunut tämä jo lähes puhki luettu Onneli ja Anneli.
Vähän siis jännitin leffaan mennessä miten kirjan hempeän satumainen tunnelma 
oli onnistuttu vangitsemaan valkokankaalle, 
mutta aivan ihana oli myös elokuva!
Minun sisäinen pikkutyttöni olisi voinut muttaa elokuvaan aivan välittömästi,
ja ihastuneita olivat myös seuranani olleet neidot!
Elokuva oli riittävän hupsun suloinen, lapsinäyttelijät aivan ihastuttavia, 
eikä mitään oltu "pilattu" niinkuin joskus tuntuu käyvän kun jonkun kirjan on lukenut monesti 
ja elokuva tuntuu latistavan koko jutun.
Voin siis suositella Onneli ja Anneli elokuvaa kaikille lapsenmielisille. :)


Viikonloppu meni viikkosiivousten lisäksi edelleen kotia ja kaappeja raivaillessa remontin edestä.
Siivouspäivästä jokainen nauttii tyylillään.
Äiti puhtaasta kodista, iskä vaimosta joka rauhoittuu sitä myötä kun kaaos kotona helpottaa,
ja pienemmät parvekkeelle matkalla olevista petivaatteista mahtavan hyppypaikkana. 


Ystävänpäiväkorttejakin on askarreltu.
Lapset omia söpöilyitään vapaalla tekniikalla,
ja itse tein ekat yritelmäni 3D-korteista.
Kynsisaksilla onnistui köpelömmältäkin askartelijalta.
Aika koukuttavaa puuhaa!


Koin myös kivuliaan jälleennäkemisen balettitossujen kanssa. 
Ei niinkään kivulias tossuille, mutta varmasti open esteettiselle silmälle, 
sekä niille lihaksille joita en muistanut edes olevan olemassa.
Mutta eiköhän se siitä taas, itseään pitää aina vähän haastaa!


Tämmöisiä puuhia tänne. Arkea. Arkea. Arkea.
Päivähoitoa, koulua, töitä, menemistä, tulemista, 
loputtomasti muistettavia kellonaikoja.
Siivotaan, leivotaan, kokataan, harrastetaan.
Riidellään, sovitaan, halitaan, nauretaan.
Ihmetellään mihin tunnit ja päivät vilisee.
Yrittäen silti nauttia niistä jokaisesta!

Mukavaa puuhakasta viikkoa sullekkin!

Terkuin Taina




sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Taitotaulut


Varmasti emme ole ainoa perhe jossa väännetään lasten kanssa, milloin mistäkin asiasta.
Ja kun ei jaksaisi komentaa, nalkuttaa ja uhkailla, 
meillä koitetaan aina keksiä erilaisia palkitsemisjärjestelmiä.
Milloin on kerätty helmiä, milloin tarroja...

Nyt on otettu käyttöön taitotaulut. 
Yhdessä sovitaan taito jota opetellaan ja lapsi saa itse päättää palkinnon.
Vain yksi taito kerrallaan voi olla "opettelun kohteena" 
ja epäonnistumisista ei saavutettuja merkkejä menetä.
Iän mukaan myös kerättävien merkkien määrä lisääntyy mutta palkinto pitää kuitenkin siintää näköpiirissä.

Harjoiteltava asia on olla vaikkapa reippaan aamulähdöt, syömiset, omista tavaroista huolehtimiset 
tai mikä vaan vaikeuksia tuottava juttu 
- aikuisillekkin tätä voisi varmasti moneen juttuun soveltaa mutta toistaiseksi merkkejä kerää meillä isot lapset. :)

Palkinnoksi lapset saavat valita mm. peliaikaa, yhteisiä kohtuuhintaisia herkutteluita (pullakahveja tai pikaruokaa), uimahallireissua tai muuta "extraa" joka toteutetaan samana päivänä tai viimeistään viikonloppuna.

Toistaiseksi tuntuisi motivoivan mukavasti,
suosittelen kokeilemaan jos teilläkin halutaan kääntää kinaaminen positiivisiksi onnistumisiksi! :)


Viikonloppu on mennyt taas ihan kotihommiin ja lasten kanssa ulkohommiin (luistelut ja pulkkamäet), 
ensi viikonlopuksi on vihdoin aikaa ja intoa taas jatkaa remonttia! 
Toivottavasti pitkään suunniteltu on tässä kohtaa puoliksi tehty!

Oma lauantai meni oikein lupsakkaissa ja rennoissa merkeissä työkavereiden kanssa 
- koulutusta, keilaamista, syömistä ja illanviettoa.
Mun oma hassu "työperhe"! <3
Mukava joskus olla noin vapaamuotoisemmin ja rentoutua porukalla.


Lunta ja leutoa luvassa, saas nähdä pääsisikö ensi viikolla hiihtämään!
Mukavaa alkavaa viikkoa sullekkin!

Terkuin Taina