Viikko taas vilahti. Mihin?

Perjantaina menin ostamaan leivontatarvikkeita Ruunebereihin.
 Kaupassa myytiin jo laskiaispullia ja mämmiä. Mä oon niin jälkijunassa!
No, yritin silti. Säveltäen tietenkin.

Jälleen on todettava että asia jota en osaa tehdä on

keksiä maidoton-munaton-gluteeniton Ruunebergin resepti lennossa.

Joka vuosi sitä pitää silti (jostain käsittämättömästä syystä) kokeilla.

Tänä vuonna lopputuloksena oli eräänlaisia Ruunebergin korppuja.

Ostin minä lapsille sitten ihan oikeanlaisiakin kaupasta, 

mutta syöttivät ne iskälle ja halusivat näitä käkkänöitä.

Lapsiparat, kuinkahan noin vinksahtaneilla makutottumuksilla pärjää elämässä?!

Siskojen, minun, ja nyt meidän lasten (ja aika monen muun siinä välissä)

lempi ukemistoon on kuulunut tämä jo lähes puhki luettu Onneli ja Anneli.

Vähän siis jännitin leffaan mennessä miten kirjan hempeän satumainen tunnelma 

oli onnistuttu vangitsemaan valkokankaalle, 

mutta aivan ihana oli myös elokuva!

Minun sisäinen pikkutyttöni olisi voinut muttaa elokuvaan aivan välittömästi,
ja ihastuneita olivat myös seuranani olleet neidot!

Elokuva oli riittävän hupsun suloinen, lapsinäyttelijät aivan ihastuttavia, 

eikä mitään oltu "pilattu" niinkuin joskus tuntuu käyvän kun jonkun kirjan on lukenut monesti 

ja elokuva tuntuu latistavan koko jutun.

Voin siis suositella Onneli ja Anneli elokuvaa kaikille lapsenmielisille. :)

Viikonloppu meni viikkosiivousten lisäksi edelleen kotia ja kaappeja raivaillessa remontin edestä.

Siivouspäivästä jokainen nauttii tyylillään.

Äiti puhtaasta kodista, iskä vaimosta joka rauhoittuu sitä myötä kun kaaos kotona helpottaa,

ja pienemmät parvekkeelle matkalla olevista petivaatteista mahtavan hyppypaikkana. 

Ystävänpäiväkorttejakin on askarreltu.

Lapset omia söpöilyitään vapaalla tekniikalla,

ja itse tein ekat yritelmäni 3D-korteista.
Kynsisaksilla onnistui köpelömmältäkin askartelijalta.

Aika koukuttavaa puuhaa!

Koin myös kivuliaan jälleennäkemisen balettitossujen kanssa. 

Ei niinkään kivulias tossuille, mutta varmasti open esteettiselle silmälle, 

sekä niille lihaksille joita en muistanut edes olevan olemassa.

Mutta eiköhän se siitä taas, itseään pitää aina vähän haastaa!

Tämmöisiä puuhia tänne. Arkea. Arkea. Arkea.

Päivähoitoa, koulua, töitä, menemistä, tulemista, 

loputtomasti muistettavia kellonaikoja.

Siivotaan, leivotaan, kokataan, harrastetaan.

Riidellään, sovitaan, halitaan, nauretaan.

Ihmetellään mihin tunnit ja päivät vilisee.

Yrittäen silti nauttia niistä jokaisesta!

Mukavaa puuhakasta viikkoa sullekkin!

Terkuin Taina