keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kiitos tuhannesti kommenteista! Olen jo saanut muutaman lukijan, tervetuloa ja toivottavasti viihdytte matkassa! <3

Sadonkorjuuta ja lapsuuden makuja




Vanhempieni pihassa kasvaa omenapuita joiden sadosta mekin saamme nauttia. Yksi lapsuuden herkuistani oli omenapannari jota päätin tehdä sovellettuna meidän nykyiseen allergialais-elämään. siis luontaisesti gluteinitonta ja maidotonta. Ensi kesänä meidänkin piha on toivottavasti sillä mallilla että voidaan istuttaa mm muutama omenapuu.  Siihen menee aikaa varmasi ainakin sen 10 vuotta että meidän puutarha on yhtä kaunis ja satoisa kuin mun vanhemmilla, noin niinkuin teoriassa. Jos siis opin ja innostun vielä piha- ja puutarha hommiin. On kai sekin mahdollista, aika näyttää!

*******************************************************************
Näin se tehtiin:
1 paketti Farina -lettujauhoseosta (riisijauhoa, suolaa, sokeria, ksantaania..)
4 dl soija vanilja maitoa
2 dl vettä
2 munaa
1 banaani survottuna
juoksevaa margariinia vapaalla kädellä

Pinnalle omenoita suupalan kokoisina siivuina, kanelia, sokeria
leivinpaperille / pellille juoksevaa margariinia

********************************************************************





Keittiöapulaisia

Lastenhoitoa Kotomossa: 5 v huutaa "äiti, A (8kk) osaa kuperkeikan! Se on jo oppinu! Tai siis autoin mä ihan vähän. Tai aika paljonkin oikeestaan. mutta se nauraa!"
Niin, näinhän se menee. Esikoinen oli äidin pieni silmäterä jota hoidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Toinen tuli siihen jonon jatkoksi, aisaparikis, parhaaksi kaveriksi joita ovat vieläkin. Kolmas syntyi osaksi valmiiseen perheeseen. Aina on viihdyttäjiä, leikittäjiä, ihanaa seurattavaa, pusuttajaa ja halittajaa. Yhden lapsen äitinä aikanaan mietin miten ikinä voisin rakastaa toista lasta yhtä täydesti sydämestä. Sitten huomasin että rakkaus ei jakaudu, se lisääntyy. Ja kuinka onnellinen olenkaan että saan olla kotona näiden omien rakkauspakkausteni kanssa! Eilen kävin viemässä työpaikalle virallisen ilmoituksen siitä että vielä vuoden pysyn kotona; nenän niistäjänä, kokkina, erotuomarina, metsäretkioppaana. Äitinä, nauttimassa elämästä täyteläisimmillään! Juotiin kahvit hyvässä hengessä, mukava on sitten aikanaan palatakkin.


Pieni lipaston kokoaja

Viikonloppuna tosiaan puuhasteltiin kaikenlaista, mm koottiin uusi Artwoodin taso saunan pukkariin. Olikin jo aika päästä siitä pöytäliinalla peitetystä vanhasta Lundian rämästä. Tai siis ko. miehen lapsuuden Lundia-kokonaisuus on nyt koottuna meidän työhuoneeseen että sinne pääsi tuokin jatkopalaksi. Aina noille perus hyllyille tuntuu olevan käyttöä - milloin varastossa, milloin väliaikaisratkaisuna lasten makkarissa. Ja olihan ne meillä ekassa yhteisessä asunossakin, vuonna 2000.. niin se aika vierii.

No, takan maalauksen sijaan sain luettua pari hyvää kirjaa. Niin voi joskus käydä. Touhuaminen ei mun "filosofiassa" saisi olla itsetarkoitus, vaan tehdään sen verran kuin tuntuu mukavalta, ei hampaat irvessä yötämyöten. Nyt tosin kun on vajaa viikko aikaa siihen että meidän kotia tullaan kuvaamaan Kotiliesi-lehteen alkaa itselläkin olla vähän jännäri päällä. Kummasti on löytynyt lähi päivinä motivaatiota mm. pestä ikkunoita. :) Paljon on kaikkea pientä fiksattavaa ja puunattavaa vielä seuraavaan viikkoon! Mutta palkintona on sitten mukavia kovia omasta kodista.

Ja mukavasti nämä pikkuihmiset järjestävät äidille hommaa ihan tässä perus arjessakin, mm pyykkiä..


No, niistä kirjoista. Luulin etten pidä Anna-Leena Härkösen kirjoista koska menin lukemaan "Heikosti positiivinen" -kirjan nauttiessani täydestä sydämestäni esikoisestani ja tunnelmat muunmuassa "imetysterroristeista" olivat aika kaukana omistani. (toivon etten terroristi olisi vaikka ystäviä koitan asiassa kannustaa jos sitä haluavat).. No, nyt tauon jälkeen luin hänen keittokirjansa "Sopan syvin olemus", ja voi että se oli hauska teos! Meillä tehdään ruuat ja leivonnaiset melkoisilla rajoitteilla allergioiden takia joten normaalisti en jaksa edes keittokirjoja lukea, mutta tässä kirjassa välissä olevat tarinat ja pohjustukset olivat ihanan hersyviä ja kerronta mukavan reipasotteista! "Halutessasi koristele persiljalla. Minä en ikinä tee niin." -tyyppisiä ohjeita.

Toisena luin Marklundin ja Snickaren kirjan  "Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan". Varsinkin alun tutkimukset siitä kuinka ihmiset jotka kuvittelevat olevansa valveutuneita ja tasapuolisia kuitenkin tietämättään kohtelevat tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia hyvin eri tavoin. Ihan viihdyttävä kirja tämäkin!

Alkuviikko on hujahtanut kuin itsestään. Tyttöä kaverinsa kanssa kuskasin maanantaina tanssitunnille ja käväisin itse odotellessa kuntosalilla. Tiistaina olivat mun vanhemmat auttamassa pihahommissa ja lasten hoidossa että sain hoidettua asioita ikkunan pesusta, työpaikalla, marketissa ja kelassa käynnistä 5 v pojan kanssa liikkarissa käyntiin. Minä kun rupesin Liikunta kerhon ohjaajaksi paikallisella MLL:llä että meillä on keskimmäisenkin kanssa joku "oma juttu". Pyöräiltiin kaksin rauhassa, jumppailtiin muitten muksujen kanssa ja pyöräiltiin kotiin, samalla tuli kuulumisetkin höpöteltyä. Mies tekee ahkeraan töitä mutta onneksi pystyy kulkemaan niin että lasten kuljetukset kouluun ja kerhoon hoituvat aamusella.
Tänä aamuna kävin kamun kanssa pururadalla vaunulenkillä ihastemassa syksyn värejä ja mun "vauveli" sai nukkua unet raikkaassa syyssäässä.

Mutta seuraava viikko tässä varmasti tulisi nyt panostaa näihin kodin viimeistelyihin: takan maalaus, vitriinin järjestäminen, tyttären huoneen järjestäminen, yksi verhotanko paikoilleen, sellaista kaikkea pientä.

Neiti ekaluokkalaisen kanssa alettiin huoneen järjestäminenkin, on päässyt laatikot vähän pursuilemaan..

Pidelkäähän peukkuja että viikon päästä Kotomo on kuosissa!
Kauniita syyspäiviä toivotteleepi Taina




lauantai 24. syyskuuta 2011


Viikonlopun saldoa:

 Ipanat saivat itse koristella keksejä synttäreiden viettoon. Tulos oli vähintäänkin luova!
Ja tässä. Tein taas jonkun sortin syttyrän ja kiemuran ompelun ennätyksiä, mutta valmistahan siitä tuli, tän viikonlopun ompelu projektista eli keinutuolin päällysteen tupsuloista!

perjantai 23. syyskuuta 2011

kohti viikonloppua

Mitä enemmän tätä ajatusta pyörittelen, sen paremmalta se tuntuu. Kyllä, minä tarvitsen tän uuden harrastuksen, bloggailun. Viime vuosina blogielämä on vatvonut pitkälti tuolla vauvankakka-aiheissa, ja kavereihin tullut pidettyä yhteyttä facbookissa. Tällä tavalla uskoisin (ja toivoisin) tavoittavani paremmin just niitä tyyppejä jotka on kiinnostuneita samoista aihepiireistä ja tällaisesta kepeästä hyvänmielen kirjoittelusta.

Mehän tosiaan rakennettiin tämä talo itse. Kierreltiin ensin useampi vuosi katselemassa valmiita taloja, mutta sopivaa sopivalla hinnalla sopivalta alueelta ei tuntunut löytyvän. Lisäksi olimme jo kiintyneitä tähän alueeseen jossa asuimme jo aiemmin rivitalossa. Tontti saatiin ihan tästä vanhan kodin läheltä arvonnassa mielettömällä tuurilla 2008  ja rakentaminen aloitettiin kesäkuussa 2009 - muuttamaan päästiin pääsiäisenä 2010. Olin hokenut sitä ennen miehelleni n 10 vuotta että me ei sitten taloa ikinä rakenneta, varmaan riideltäisiin niin että tulee ero! Mutta toisin kävi, rakennusprojekti oli mukava yhteinen projekti jossa pääsi tekemään ja suunnittelemaan yhdessä, puhaltamaan yhteiseen hiileen, näki toisesta ihan uusia piirteitä ja taitoja, huomasi että toihan on oikeesti aika hyvä ja taitava tyyppi.

Toisaalta oli mahtavaa myös itse oppia uusia taitoja ja asioita. Ja kuinka rakkailta jokainen nurkka tuntuukaan kun niitä on itse tasoitellut, pohjamaalaillut, tapetoinut, listoittanut....



Mun sisko varoitteli aikanaan että pahin ei ole rakennus vuosi vaan vuosi muuton jälkeen, ja se on kyllä totta. Rakentaessa on tietty tavoite ja aikataulu, mitkä hommat on tehtävä että päästään muuttamaan. Mutta sen jälkeen sitä hommaa vasta onkin! Sitten on voimat loppu ja rahat loppu ja 1000 asiaa vaiheessa, pihat tekemättä jne. Siinä kohtaa sitä kärsivällisyyttä sitten kysytään. Pitää vaan yhdessä päättää ja sopia työmäärä, aikatalulu ja budjetti sellaiseksi ettei tule liikaa ressiä ja sopu säilyy. Nyt todella vasta ymmärrän senkin mitä tarkoittaa että omakotitalo on ikuinen projekti!
Mehän saatiin sauna valmiiksi vasta jouluksi, 9 kk joulun jälkeen, ja työhuoneeseen tapetit ja parketit viikko sitten, 1,5v muuton jälkeen. Nyt olen hoitovapaalla vielä yli vuoden ja tulot ovat siis minimaaliset. Kaikki suuret projektit ovat siis jäissä. sitten kun on taloudellisesti pakko mennä töihin jatkuu kodin laittokin: ostoslistalla on mm uusi iso valkoinen lasipintainen ruokapöytä, tuulikaappiin toimivien kalusteiden teettäminen, vessojen peilit ja kunnon valaistukset, autotallirakennuksen rakentaminen ja sitä pihan laittoahan riittääkin ihan loputtomiin..

Mutta kun rahat loppuu niin luovuus alkaa, ja tätä meidän "kotomon" laittoa tässä blogissa aioin rennnolla otteella seurailla. Kotiäidin elämä tietysti pyörii paljon lasten ympärillä joten sitä aihepiiriä tulee väkisinkin. Kun nyt on sattunut tekemään noi maailman parhaat lapset juuri itselleen, täytyyhän niiden rakkaidenkin hommia ja juttuja kirjoitella!

Täksi viikonlopuksi on suunnitteilla muutamia hommia. Olen tilannut Tampereen Pintavärin kautta Decosin takkapinnoitteita joten tuo muurarin rappaama pinta pitäisi vihdoin saada väriin. Ja tällaisella bimbo-otteella, kuinkas muuten kuin glitter-valkoiseksi. No, luukun syvennykset sentään maalataan mustalla tummumisen näkymisen välttämiseksi. Pinsiön taimistolta pitäisi käydä varaamassa taimia, varata niille kuljetus ja kaivaa kuoppia. Tontin rajalle laitetaan serbian kuusia ja pihlajaa, lisäksi tilataan puistosyreenin piiskataimia jotka istutetaan sitten lehtien pudottua. Jos olisi sitten keväällä jo vähän valmiimmalla mallilla tuo piha, tai edes sinneppäin että voisi alkaa kunnolla laittamaan.
Yksi pieni ompelu-projektikin tuossa viikonlopuksi olisi suunnitteilla. Rakkaan mummini vanha keinutuoli sai jo muuton yhteydessä uuden olkkarin uusiin tyynyihin mätsäävän DG:n kankaisen pehmusteen. Haluan koristella vielä sen reunan tupsunauhalla. vähän söpöstelyä siis. Kyllä sitten kelpaa kiikkustella takan edessä kirjaa lukemassa! Vuoden verran olen pyöritellyt tuota ajatusta - aivan täydellisiä, simpukankuori - helmi -hässäkkä reunanauhoja olisi löytynyt, tuolta 80-100 € hintaluokasta, joten yritän nyt päästä yli tästä mielleyhtymästä vanhemman keittäjän kalsarin väriin ja päättää että tämä 10 € /m maksanut tupsunauha on hieno, ja sillä sipulit.
Ja niin, minä en ole käsityö- enkä puutarha ihminen ollenkaan, mutta toiminnan ihminen olen. Niin, ainakin sille päälle sattuessani... Katsotaan siis mitä näistä tulee, yrityksen ja erehdyksen kautta! "Itte ku tekee saa justi sitä mitä sattuu tuleen!"
Lisäksi saadaa ihana kummityttö viettämään 9-vuotis syntymäpäiväänsä meille, eli kikattavia siskonpetiläisiä ja leivontaa olisi tiedossa. Lauantaina mun pitäisi raaskia erkaantua "vauvaasta" muutamaksi tunniksi, kampaamo käynnin ajaksi. Alkaa olla niin vauhdikas kaveri että tuollaisilla reissuilla on jo vähän vaivalloinen pitää mukana kun kipeää ja vilistää joka paikkaan silmänräpäyksessä. Kotijoukot pärjää kyllä, joten enköhän minäkin!
Sellaisilla meiningeillä tähän viikonloppuun!

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Jo vuosia olen seurannut ihania sisustus blogeja ja-lehtiä. Itsekkin kirjoittelen paljon ystävieni kanssa mutta julkista blogia ei ole tullut pidettyä vuosiin.
Nyt tuli halu kokeilla itsekkin siipiäni tällä saralla, kun tuntuu että kotoilua, sisustusta, kokkailua ja lasten kanssa elämästä nautiskelua harrastavia ihmisiä täällä blogimaailmassa kovasti pyörii.
Tällä hetkellä eletään kodin laitossa hektistä aikaa kun aivan retuperällä ja raksa-kondiksessa oleva piha pitäisi saada jonkunmoiseen kuntoon ennen talvea, edes vähän niitä pensaan taimia maahan ja sitä rataa.
Sisustusrintamalla koitetaan saada muutamat nurkat kuntoon ennenkuin kotiamme tullaan kuvaamaan lokakuun alussa. Kuvia olisi tarkoitus sitten nähdä tulevaisuudessa muutamassa sisustuslehdessä. Ja sitä pikkuviimeistelyähän on sitten ihan loputtomasti vielä tässä 1,5 vuotta muutosta! Mutta mukavasti antaa lisäpotkua tuo lehtikuvauksen päivämäärä tähän puuhasteluun.

Tahdin elämässä määrää tietysti ekaluokkalainen tytöntyllerö, kerholainen pojan viikari ja 8 kk vanha pikkupojan pallero. Sinnikkäästi jaksaa mies kuitenkin tehdä noita to do-listoja vielä työpäivien jälkeenkin. :)

Eikä meillä suostuta ottamaan näistä asioista ressiä - omakotitalo ei ole ikinä valmis, pikkuhiljaa laitellaan budjetin, mielikuvituksen ja perheen ehdoilla.

Niistä asioista täällä olisi tarkoitus kirjoitella: sisustelusta ja kodinlaitoista, lapsista ja vauveleista, allergiaruuista ja leipomuksista, surkean puutarhurin pihan laitosta. Kotoilusta ja elämästä.

No, katsotaan mihin suuntaan tämä bloggailu-into tästä vielä suuntaa. :)


Terkkuloin Taina ja 3 pientä elämäni tahdittajaa