Kotomo

Kiitos tuhannesti kommenteista! Olen jo saanut muutaman lukijan, tervetuloa ja toivottavasti viihdytte matkassa! <3

Sadonkorjuuta ja lapsuuden makuja

Vanhempieni pihassa kasvaa omenapuita joiden sadosta mekin saamme nauttia. Yksi lapsuuden herkuistani oli omenapannari jota päätin tehdä sovellettuna meidän nykyiseen allergialais-elämään. siis luontaisesti gluteinitonta ja maidotonta. Ensi kesänä meidänkin piha on toivottavasti sillä mallilla että voidaan istuttaa mm muutama omenapuu.  Siihen menee aikaa varmasi ainakin sen 10 vuotta että meidän puutarha on yhtä kaunis ja satoisa kuin mun vanhemmilla, noin niinkuin teoriassa. Jos siis opin ja innostun vielä piha- ja puutarha hommiin. On kai sekin mahdollista, aika näyttää!

*******************************************************************
Näin se tehtiin:
1 paketti Farina -lettujauhoseosta (riisijauhoa, suolaa, sokeria, ksantaania..)
4 dl soija vanilja maitoa
2 dl vettä
2 munaa
1 banaani survottuna
juoksevaa margariinia vapaalla kädellä

Pinnalle omenoita suupalan kokoisina siivuina, kanelia, sokeria
leivinpaperille / pellille juoksevaa margariinia

********************************************************************

Keittiöapulaisia

Lastenhoitoa Kotomossa: 5 v huutaa "äiti, A (8kk) osaa kuperkeikan! Se on jo oppinu! Tai siis autoin mä ihan vähän. Tai aika paljonkin oikeestaan. mutta se nauraa!"
Niin, näinhän se menee. Esikoinen oli äidin pieni silmäterä jota hoidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Toinen tuli siihen jonon jatkoksi, aisaparikis, parhaaksi kaveriksi joita ovat vieläkin. Kolmas syntyi osaksi valmiiseen perheeseen. Aina on viihdyttäjiä, leikittäjiä, ihanaa seurattavaa, pusuttajaa ja halittajaa. Yhden lapsen äitinä aikanaan mietin miten ikinä voisin rakastaa toista lasta yhtä täydesti sydämestä. Sitten huomasin että rakkaus ei jakaudu, se lisääntyy. Ja kuinka onnellinen olenkaan että saan olla kotona näiden omien rakkauspakkausteni kanssa! Eilen kävin viemässä työpaikalle virallisen ilmoituksen siitä että vielä vuoden pysyn kotona; nenän niistäjänä, kokkina, erotuomarina, metsäretkioppaana. Äitinä, nauttimassa elämästä täyteläisimmillään! Juotiin kahvit hyvässä hengessä, mukava on sitten aikanaan palatakkin.

Pieni lipaston kokoaja

Viikonloppuna tosiaan puuhasteltiin kaikenlaista, mm koottiin uusi Artwoodin taso saunan pukkariin. Olikin jo aika päästä siitä pöytäliinalla peitetystä vanhasta Lundian rämästä. Tai siis ko. miehen lapsuuden Lundia-kokonaisuus on nyt koottuna meidän työhuoneeseen että sinne pääsi tuokin jatkopalaksi. Aina noille perus hyllyille tuntuu olevan käyttöä - milloin varastossa, milloin väliaikaisratkaisuna lasten makkarissa. Ja olihan ne meillä ekassa yhteisessä asunossakin, vuonna 2000.. niin se aika vierii.

No, takan maalauksen sijaan sain luettua pari hyvää kirjaa. Niin voi joskus käydä. Touhuaminen ei mun "filosofiassa" saisi olla itsetarkoitus, vaan tehdään sen verran kuin tuntuu mukavalta, ei hampaat irvessä yötämyöten. Nyt tosin kun on vajaa viikko aikaa siihen että meidän kotia tullaan kuvaamaan Kotiliesi-lehteen alkaa itselläkin olla vähän jännäri päällä. Kummasti on löytynyt lähi päivinä motivaatiota mm. pestä ikkunoita. :) Paljon on kaikkea pientä fiksattavaa ja puunattavaa vielä seuraavaan viikkoon! Mutta palkintona on sitten mukavia kovia omasta kodista.

Ja mukavasti nämä pikkuihmiset järjestävät äidille hommaa ihan tässä perus arjessakin, mm pyykkiä..

No, niistä kirjoista. Luulin etten pidä Anna-Leena Härkösen kirjoista koska menin lukemaan "Heikosti positiivinen" -kirjan nauttiessani täydestä sydämestäni esikoisestani ja tunnelmat muunmuassa "imetysterroristeista" olivat aika kaukana omistani. (toivon etten terroristi olisi vaikka ystäviä koitan asiassa kannustaa jos sitä haluavat).. No, nyt tauon jälkeen luin hänen keittokirjansa "Sopan syvin olemus", ja voi että se oli hauska teos! Meillä tehdään ruuat ja leivonnaiset melkoisilla rajoitteilla allergioiden takia joten normaalisti en jaksa edes keittokirjoja lukea, mutta tässä kirjassa välissä olevat tarinat ja pohjustukset olivat ihanan hersyviä ja kerronta mukavan reipasotteista! "Halutessasi koristele persiljalla. Minä en ikinä tee niin." -tyyppisiä ohjeita.

Toisena luin Marklundin ja Snickaren kirjan  "Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan". Varsinkin alun tutkimukset siitä kuinka ihmiset jotka kuvittelevat olevansa valveutuneita ja tasapuolisia kuitenkin tietämättään kohtelevat tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia hyvin eri tavoin. Ihan viihdyttävä kirja tämäkin!

Alkuviikko on hujahtanut kuin itsestään. Tyttöä kaverinsa kanssa kuskasin maanantaina tanssitunnille ja käväisin itse odotellessa kuntosalilla. Tiistaina olivat mun vanhemmat auttamassa pihahommissa ja lasten hoidossa että sain hoidettua asioita ikkunan pesusta, työpaikalla, marketissa ja kelassa käynnistä 5 v pojan kanssa liikkarissa käyntiin. Minä kun rupesin Liikunta kerhon ohjaajaksi paikallisella MLL:llä että meillä on keskimmäisenkin kanssa joku "oma juttu". Pyöräiltiin kaksin rauhassa, jumppailtiin muitten muksujen kanssa ja pyöräiltiin kotiin, samalla tuli kuulumisetkin höpöteltyä. Mies tekee ahkeraan töitä mutta onneksi pystyy kulkemaan niin että lasten kuljetukset kouluun ja kerhoon hoituvat aamusella.
Tänä aamuna kävin kamun kanssa pururadalla vaunulenkillä ihastemassa syksyn värejä ja mun "vauveli" sai nukkua unet raikkaassa syyssäässä.

Mutta seuraava viikko tässä varmasti tulisi nyt panostaa näihin kodin viimeistelyihin: takan maalaus, vitriinin järjestäminen, tyttären huoneen järjestäminen, yksi verhotanko paikoilleen, sellaista kaikkea pientä.

Neiti ekaluokkalaisen kanssa alettiin huoneen järjestäminenkin, on päässyt laatikot vähän pursuilemaan..

Pidelkäähän peukkuja että viikon päästä Kotomo on kuosissa!
Kauniita syyspäiviä toivotteleepi Taina