sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Piha hommeleita



























Puolen päivän aikaan tänään tilanne oli tämä. Taimia ruukuissa, mullat oikeissa paikoissa.
Koivuangervoa, pilvikirsikka puut (koriste) portinpielissä ja kaneli-omena sekä luumupuu tuohon rinteeseen päin.
Onneksi sää suosi meidän pihan laitto päivää! Ja jälleen kerran apuun tulivat myös mun isä ja äiti, kiitos siis taas avusta!
 
Lisäksi käytimme reilusti lapsi- (myös naapurin) (toki vapaaehtoista) työvoimaa. Varsinkin tuo meidän 6-v. poitsu jaksoi koko päivän auttaa ihan oikeasti.
Kasvit saivat juurelleen hevosen lantaa, suodatinkankaan ja haketta.






















Siinä päivän mittaan toki pesin 4 koneellista pyykkiä ja 3 koneellista tiskiä ja illalla vielä kylvetin lapset.
Mies pesi ja putsasi vessan haisevat hajulukot, kaikkea sellaista pientä pakollista puuhaa.

Kun lapset oli saatu nukkumaan meni mies saunaan, mutta itse päätin tehdä vielä illan reenin. Eli reilu tunti crosserin intervalli ohjelmalla sitkuttelua + painojen nostelua.

Ja arvaatte varmaan, paljonko lämmintä vettä oli jäljellä sitten klo 22 kun vihdoin menin saunaan? No ei sitten pisaraakaan.

Muuten hyvä päivä.
Etupihakaan ei muistuta enää aivan täysin itäblokkia, joskaan se ny ei vehreä puutarhakaan vielä ole.
Pikkuhiljaa. :)


Ja voin muuten kertoa, että joskus kun pääsen tuosta meidän etu-rappus virityksestä eroon (mies on luvannut vielä tänä syksynä tehdä, katsotaan..) en todellakaan halua hetkeen kuulla mistään "kivoista kuormalava tuunauksista"!
Been there, done that.
Se on tätä rakentajan arkea.
Mutta tuntuupa joka nurkka ja rappunen ja pensas sitten rakkalta kun lopulta saa ITTE (eli joku meidän perheestä) tehtyä!

Tämän piha-raportin myötä toivottelen kaikille piipahtajille mukavaa alkavaa viikkoa!
Ja jos et vielä ole osallistunut arvontaan niin se löytyy pari postausta alempaa. :)

Terkkulon Taina










lauantai 29. syyskuuta 2012

Syysretkellä

Pääsimme perjantaina pikkuapulaisen kanssa "valvojiksi" kakkosluokkalaisten, eli neidin luokan syysretkelle.

Tottakai lähdettiin, kun eletään vielä tätä vaihetta että että on ihan mukavaa jos äiti osallistuu koulun retkiin ja muihin juttuihin.



Matkaa oli kolmisen kilometriä suuntaan, ja hienostihan nuo pikkuihmiset jaksoivat sen talsia.


Oli myöskin mukava nähdän taas vähän uusia reittejä näissä meidän lähi metsissä.


























Noin tunnin tarpomisen jälkeen päästiin kauniille laavupaikalle. Ilma oli syksyisen raikas ja luonto todella kaunis, ruskan värejä näkyi jo paljon.
Isoa kameraa en viitsinyt lisäkantamukseksi ottaa, mutta jotain sai sentään räpsittyä tuolla pikku-pokkarillakin.


makkarat ja vaahtokarkit
Eväitä oli sekä koululta että kotoa. Ja mikäs noissa maisemissa oli eväitä mutustellessa!




Lasten iloa, innostusta, loputonta kiinnostusta ja heittäytymistä on itsellekkin niin antoisaa seurata.




Mun on tullut kanneltua lapset aina kantoliinoissa aika isoksikin saakka. Nyt vähän harmittaa ettei tullut hankittua tuollaista Ergo- tai Manduga tyyppistä kantoreppua itsellekkin. Nyt, kohta kaksi vuotiaalle ei taida enää viitsiä ostaa, menkööt liinassa pikkureissut ja lainaillaan sit reppua isommille retkille.
Kiitos siis kovasti naapuriin lainasta (saatamme kysyä uudelleenkin)! ;)



Nyt kun tiedetään reitti tuonne laavulle, ihan oman kodin lähellä, meinataan ehdottomasti tehdä ruskaretki vielä oman perheen kesken! Vaikka loppuretkestä homma alkoi olla A:n mielestä jo vähän boring....

























Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!
Terkuin Taina
jolla olis piha täynnä istutettavia puiden ja pensaiden ruukkutaimia, ja toivoo siis että huomenna ei sataisi...


torstai 27. syyskuuta 2012

Syyspuuhia

 Syyssateet. Mikä ihana tekosyy sytytellä kynttilöitä illalla lasten nukahdettua ja hissutella villasukkasillaan kotosalla puuhastellen jotain pientä. Kuunnella takan räiskyntää ja sateen ropinaa.

 Tällä viikolla on A:n kanssa jätetty kerhotkin väliin kun on ollut kaikenlaista muuta puuhaa pankkiasioista pihatöihin. Mutta välillä näin.

Jotain on silti saatu aikaankin. Kuten laitettu syyslannoitteet pusikoille. Tiedän, ne olisi pitänyt laittaa jo ajat sitten, mutta toivottavasti se olisi niitä "parempi myöhään kuin ei silloinkaan" hommia.

A se on innokas apuri joka hommassa - apu ei tosin aina varsinaisesti nopeuta asioita. Mutta mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa.
Tiedättekös muuten mitä tekee pieni auto-miäs kun äiti käskee peruuttaa rappusissa?
Katsoo pää kallellaan suurilla silmillään, nyökyttää pontevasti, lähtee hissuttamaan rappusia alas etuperin sanoen "piip, piip, piip...".

Huomenna olisi tarkoitus lähteä aamupäiväksi mukaan kakkosluokkalaisten syysretkelle A rinkassa ja makkarat taskussa, saa nähdä onko meistä sitten enemmän apua vai vaivaa reissussa! :D
Ja illalla mennään ihan aikuisten kesken ravintolaan syömään. (tähän väliin keskivaikea vaatekriiseily, mulla mitään illallisvaatteita ole....) Muutenkin mukavia puuhia viikonlopuksi suunnitteilla, toivottavasti teilläkin!

Olettehan huomanneet jo osallistua tuohon arvontaani edellisessä postauksessa?
Kiitos ihanista vastauksista tähän mennessä! Ja kyllä niitä arpoja heltiää aika helposti ja ilman kuvaakin linkittämällä, kyl te tiiätte! Kunhan jotain muutakin kuin "mukana" lukee. ;)
Oikein ihanaa viikonloppua kaikille, nautitaan ruskasta, täällä meilläpäin se ainakin alkaa olla nyt parhaimmillaan!
Terkuin Taina



maanantai 24. syyskuuta 2012

Arvonta!

Pitäähän se Kotomon 1 v synttärin kunniaksi pistää pieni arvonta pystyyn.
Ihan kiitokseksi teille siellä ruudun takana, siitä että olette siellä, piipahdatte, joskus kommentoittekin. Koska olisihan tämä aika tylsää jos kukaan ei lukisi ja kommentoisi!

Palkintona on sekalainen kasa kaikkea mun mielestä kivaa. Sellainen sekametelisoppa, vähän niinkuin tämä blogikin.
Pari pakettia servettejä, metallinen sydänkoriste ja YSL:n "luksus" biologinen kuorintavoide.
(Kaikki olen ostanut oikeastaan itselleni, mutta ilahduttakoot nyt siis jotain muuta kun en ollut ehtinyt tahi raaskinut ottaa käyttöön.)

Arpoja saa seuraavasti:
1. Ole kirjautunut lukija bloggerissa ja / tai fb:ssä ja kommentoi tätä postausta ohjeen mukaisesti (1 tai 2 arpa) Lukijaksi voi toki liittyä nytkin
2. Jaa arvonnan linkki kuvan kanssa blogissa ja / tai fb:ssä (voit käyttää yllä olevaa kuvaa) (1 tai 2 arpaa)

Kommenttiin toivoisin risuja ja ruusuja, asioita jotka saavat palaamaan, juttuja joita on mielestäsi blogissa kiva nähdä. Juttu- tai kuva toiveet otan myös ilolla vastaan.
Kerro myös kommentissasi monellako arvalla osallistut (1-4) SEKÄ missä olet lukija / jakaja 

Tällä kertaa siis "Arvonnassa mukana" kommentit joutuvat suoraan delete-napin alle. Eli nyt vaan tarkkana kuin porkkana! ;)
Arvonta suoritetaan maanantai-iltanan 8.10. ja jotta voin ilmoittaa asiasta myös henkilökohtaisestikin laitappa kommenttiin myös s-posti mikäli se ei profiilissasi näy, kiitos!

Hauska olisi myöskin tutustua paremmin teihin lukijoihin, siis joku esittelykin voisi olla kiva!
Eli jotain henkilökohtaista vaihteeksi sinne kommentti-lootan puolelle! ;)

Osan teistä tunnen, osaa en. Googlen kauttakin tänne paljon tullaan, pääasiassa haetaan Kotomoa tai Kotomon Tainaa mutta oudompiakin hakuja on, kuten tässä kuussa:
-kissoja jotka on kuollut punkin takia (meillä ei oo kissoja. eikä punkkeja.)
- pippeli ja pimppi (jepjep)
- Leevi potalla (joka on meidän 6 v, että onneksi ei sentään)
- paras puusauna (meillä on sähköinen)
- pling pling sormukset ideapark. (pling pling vaan teillekkii)
 - omena askartelu (kuullostaa aika nahistuvalta)
- ihania sisustusblogeja (no tätä ei kyllä voi laskea siihen kategoriaan)
- muumitalo-kynttilälyhty (vaikuttaa ihan kivalta, mutta en oo ennen kuullutkaan moisesta)
- puhdas vaippa (?)

On mahtanut olla pettymyksiä jotkut kun ovatkin päätyneet tänne. harmi ;)

Ei muuta ku arvonta onnea kaikille tasapuolisesti!
Toivotteleepi Taina

lauantai 22. syyskuuta 2012

Kotomo 1 v ja Rocky Road
























Olipas mukava päivä tänään! Ensin olimme kummitytön synttäreillä, ja jotta herkuttelu ei olisi jäänyt siihen tarjosimme vielä iltapalat Aatun kummiperheelle.
Molemmissa kekkereissä tai tapaamisissa oli mieluista seuraa niin lapsille kuin aikuisille, ja mukavasti erilaista puuhaa kuin arkena.
Rentoutumista, höpöttämistä, hekottamista, herkuttelua.
Valmistin ekaa kertaa myös blogeissa usein näkynyttä Rocky Roadia, ja olihan se just niin hyvää kuin mitä olen kuvitellut. Ja lisäksi se on helppo tehdä allergia-ystävälliseksi.

Rocky Road suklaaherkku (maidoton, gluteeniton, munaton)

Aseta leivinpaperi helposti jääkaappiin mahtuvalle alustalle, esim. tarjottimelle
Levitä leivinpaperille riisimuroja, rusinoita ja vaahtokarkkeja (tarkista etteivät sisällä maitojauhetta tms)
Sulata 400 g tummaa, maidotonta suklaata, kaada päälle peittäväksi matoksi
Laita jääkaappiin kovettumaan mutamaksi tunniksi
Palostele rennosti lohkomalla
nauti.

Ja tässähän on vain mielikuvitus rajana: pähkinät, karkki- ja keksimurut, maustetut suklaat, kai mikä vaan käy!


Eilen tuli myös vuosi täyteen tätä julkisen blogin pitämistä. Nyt on siis niiden päivittelyiden aika:
onpas vuosi mennyt nopeasti, onpas tämä ollut yllättävän hauska harrastus, ja kuinka kivoihin ihmisiin olenkaan tämän kautta saanut tutustua!
Aloitin homman ihan leikkimielellä, ilman paineita, sinisilmäisestikkin.
Ajattelin että ystävät ja sukulaiset voi käydä lukemassa kuulumisia, ehkä joku muukin samoista asioista kiinnostunut.

Missään vaiheessa en ajatellutkaan että tästä tulisi sellainen hieno vakavasti otettava blogi jossa leipoa pyöräytellään ja kutoa sutkautetaan ja kuin ohimennen tehdään kaikkia mahtavia luomuksia, askarteluja ja herkkuja, ja lukaistaan monisatasivuisia kirjoja tämän tästä.
Askartelut ja muut duunit on mahdollisimman yksinkertaisia ja halpoja ja toisinaan onnistuvat (ja toisinaan ei tosiaan). Suurin osa ajasta menee ihan siihen lapsiperheen arjen pyörittämiseen, niinkun kai kuuluukin.

Tai että tämä olisi blogi jossa esitellään kalliita hienoja ostoksia, Green Gatea ja Pentikkiä ja Mailegin pupuja päälle. Tai edes kirpparilöytöjä. Minä en raaski, enkä oikeastaan haluakkaan, ostaa mitään mitä me ei oikeasti tarvita, enkä viitsi käyttää omaa, saatikka lasteni aikaa kaupoissa kiertelyyn. Saan ystävien ja sukulaisten kaapeista välillä jotain uudistusta, mutta samoja nurkkia ja astioitahan tässä tulee kuvailtua.

Enkä kuvitellut edes että tämä olisi sellainen blogi jossa lapset olisivat aina pitseissä ja kauluspaidoissa ja ja ulkoilisivat talvellakin sievissä villalegginseissä ja mekossa ja duffelitakeissa eivätkä ikinä rypisi ravassa, kulkisi gollareissa ja pissaisi vahingossa matolle.



Siihen nähden kävijöitä on aivan huimasti!
Kirjautuneita lukijoita on 134, kävijöitä välillä satojakin päivässä. Meidän arkea kurkkimassa ja ja mun jorinoita lukemassa. Aika huimaa! Tahdonkin esittää lämpimän kiitoksen ihan jokaiselle täällä piipahtajalle, erityis-lämpimät niille jotka joskus viestinkin ehtivät jättää!

Arvonnan paikkahan tämä on, ehkä jo seuraavassa postauksessa pääsen siihen saakka...

Mutta nyt väsyttää, koska iltapalalla meillä oli Rocky Roadin lisäksi pizzaa, omenapiirakkaa ja vanilja jäätelöä, hedelmiä... Ja reippaana tyttönä söin tietysti ensin omat pöperöt ja santsikierrokset, ja sitten vielä omien lasten jämät.
Taidan siis mennä massun viereen köllöttämään ja jättää blogikierroksen suosiolla huomiselle!

Muistattehan hyödyntää Koti Puhtaaksi Oy:n tarjouksen patjan vakumoinnilla tehtävästä syväpuhdistuksesta!
Kauemmaksikin lähtevät jos keräätte porukaa kuten Saana tuohon postaukseen vastaili, ainakin Vaasan suunnalla on ollut kiinnostuneita joten ei muuta ku keräämään porukka ja pistämään sängyt puhtaiksi!























Oikein ihanaa leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille!
Terkuin Taina

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kun Sylvanian perhe muutti meille

Oletteko lukeneet Onneli ja Anneli kirjoja? Niitä, joissa Vaaksanheimon perhe muuttaa Onnelin ja Annelin nukkekotiin?
Meille kävi vähän niin. Me ollaan niitä karuja vanhempia jotka ei ostele lelulahjoja juurikaan joulujen ja synttäreiden ulkopuolella. Lupasin kuitenkin E:lle, että jos hän ostaa kovasti haaveilemansa Sylvanian Family perheen omilla rahoillaan autan kyllä tekemään niille kodin.
(Ja omaa rahaahan saa tekemämällä töitä, joista mieluisinta on pikkuveljen hoito, 45 min / 1 €.)
Ja siitä se sitten lähti.

 Jotta vitriiniin saatiin paikka perheen uudelle kodille oli koko huone siivottava. Ja voin kertoa ettei ole mikään pikkuhomma neidin kanssa joka haluaa säästää kaiken, ja joka leikkii kavereiden kanssa usein leikkejä joissa rakennetaan majoja ja pakataan kasseja, ja siivoominen sitten on vähän sitä että kaikki kamat työnnetään johonkin laatikkoon leikin loputtua...


Mutta nyt on jokainen parven alus-romulaatikko, kori ja kassi tyhjätty ja järjestetty.

Samalla käytiin läpi barbit, ponit, ja kaikki muutkin pikku tyypit. Järjestettiin siististi isoihin muovilaatikoihin, mutta otettiin "käyttökelpoiset" pikkutavarat sivuun.






























Vitriinin ylähyllyille jäi vielä tilaa kirjoille ja muille leluille. Mutta alaosastoon rakennettiin uusi koti.
























Onneksi remontoin ja tapetoin keväällä noi mun vanhat nukkekodit.
Mummolasta löytyi paljon mun 30 vuotta, ja siskojen ja serkkujen 40 vuotta vanhoja nukkekodin tavaroita.
























Kaikki on sujuvasti hieman eriparista, mutta aika sympaattista ja leikittävää.





















Käyttöön pääsivät myös mun vanhat My Little Ponyjen talot sekä monenmoiset kotoa löytyvät pikkutavarat korurasioista askartelukukkiin.
 Ja pitihän sinne pari viirinauhaakin askarrella.
On se hyvä että sain myös tytön, pääsee vielä vähän itsekkin leikkimään. ;)






















Tuo lelukaappihan on meidän vanha olohuoneen kaappi, joka joskus vuonna 2000 oli ah niin ihanastuttavasti kirsikan värinen. Nyt se on maalattu neidin huoneeseen sopivammaksi, ja suojaa uutta pikku-perheen kotia uteliaiden pikkuveljien tutkimuksilta. No, lähinnä sen pienimmän. :)























Ja samalla vinkki sukulaisille ja ystäville jotka kohta kyselee mitä lapsille jouluksi: E:lle Sylvanian Families hahmoja ja tavaroita, kiitos. :)
Leikkisää viikonjatkoa kaikille,
Taina

maanantai 17. syyskuuta 2012

Lisää siistejä juttuja sekä huippu tarjous!

Minähän olen tämän blogin puitteissa tehnyt yhteistyötä Koti Puhtaaksi Oy:n kanssa valokuvauksen osalta.
Edellinen postaus aiheesta löytyy täältä: KLIK :)


Tällä kertaa sain kokeilla ja kuvata patjan vakumointia.

Pidän itseäni suht siistinä ihmisenä: suihkussa käydään, lakanoita vaihdetaan ja petivaatteita tuuletellaan.

Siksi veden "ennen" kuvan ottaminen tuntui vähän hassulle. Mutta otin kumminkin.





Tämän jälkeen mimmit lastasi meidän petarin, tyynyt ja peitot jättiin pussiin joka imettiin aivan tyhjiin.
Vähän jo epäilin onko noista lituroista enää nukkumavehkeiksi, mutta perustelu moiselle litistelylle on tämä (suora lainaus):
























"Alipaineen ansiosta pölypunkit kuolevat hapen puutteeseen. jos eivät 
siihen, niin viimeistään kun kova alipaine rikkoo punkin kuoren. 
Kuolleet punkit sekä kaikki muu moska (kuollut iho, hiukset, pöly, 
kaikenmoiset muruset jos on tullut mutusteltua sängyssä, yms) nousee 
pintaan alipaineen vuoksi.
Tämän jälkeen alipaine vapautetaan, kaikki tuotteet syväimuroidaan 
tamppaavalla sähköharjalla. Kaikki lika sitoutuu veteen."


Ja voin kertoa että aikas mukavan raikas peti oli illalla, kyllä kelpasi puhtaiden lakanoiden väliin köllähtää!
Ja se vesi sitten. Veteen tuleva harmaa vaahto kuulemma kertoo että pölypunkkeja on ollut.
Arvaattekin varmaan:
























YÖK!!!
Ja selitys oli tämä:
"Jos viet petarit pihalle pakkaseen tai kuumaan saunaan, pölypunkit kuolevat mutta jäävät tuotteiden sisään. Seuraavan kannan ilmaannuttua kuhina on valtaisa- uudet syövät vanhat kuolleet punkit. Pölypunkille otollisin paikka eleskellä on sänky, sillä siellä lämpötila ja kosteus ovat oikealla tasolla ja pölypunkkien ravintoa, kuollutta ihosolukkoa, on saatavilla jatkuvasti. Miljoona pölypunkkia elää viikon yhdellä grammalla kuollutta ihosolukkoa, ja JOKA IKINEN ihminen päästää 1,5r kuollutta solukkoa joka yö!"
Eipä ihme että tämä auttaa esim aamutukkoisuuteen!

Tätä palvelua aion kyllä käyttää jatkossakin. Kyllä raikas makkari vaan on aika ihana!


 Kotomon lukijoille onkin nyt tarjous ko. palvelusta.

Vakumointityö sänkyyn, eli sängyn täysi syväpuhdistus:
 
-90 tai 120 cm leveään sänkyyn 99€ (Ovh 149€)
Hinta sisältää petarin, tyynyn sekä peiton alipaineistuksen sekä 
syväimuroinnin, sekä rungon syväimuroinnin.
-160 tai 180 leveään sänkyyn 119€ (Ovh 179€)
Hinta sisältää petarin, 2x tyynyn, 2x peiton alipaineistuksen sekä 
syväimuroinnin, sekä rungon syväimuroinnin.
 
HUOM! Hinnasta saa kotitalousvähennyksen, -45%!

Koti Puhtaaksi Oy:n toiminta-alue on Tampere-Nokia-Pirkkala, eli jos asut täällä päin tai haluat esim. antaa jollekkin tällä alueella asuvalle lahjaksi tämän palvelun, niin ei muuta kun pirauttamaan Saanalle Koti Puhtaaksi Oy:hyn
Riittää kun mainitsette "Kotomon tarjouksen", ja kannattaa toki kysyä tarjousta muustakin siivouksesta. 


Kuvailtiin samalla myös ikkunan pesua. Tästä salainen sisäinen tuuletus, sillä aikanaan opiskelijana tuli kesätöissä pestyä sen verran monta ikkunaa että kiintiö on kutakuinkin edelleen täynnä.


Otin myös ennen - jälkeen fiiliskuvia kotoa. Silleen "kumpaan kotiin sinä mielummin saapuisit? Siihen jonka jätit aamulla vai siihen jonka siivoojat jättivät jälkeensä hetki sitten?"
Ja surullista kyllä, tätä ei tarvinnut edes lavastaa yhtään, vaikka juuri edellisenä iltana olin kerännyt kertaalleen kaikki tavarat paikoilleen..
Semmosta siivoustarinaa tällä kertaa. :) Eiköhän sitä sitten hetkeksi olisi, mutta en voinut vastustaa kiusausta tarjota teillekin tarjousta tästä huipusta vakumointi-jutskasta!

Mukavaa rentoa syysviikkoa kaikille piipahtajille!
Terkuin Taina

Maanantaiaamu


Aamulla, kiireisempien lähdettyä kouluun ja töihin, me kipattiin A:n kanssa puhtaat pyykit sovalle. Suunnittelin että viikkaillaan pyykit ja katsellaan uutiset.
Telkkarista tulikin Namaste Jooga. Niimpä me annettiin pyykkien olla ja joogailtiin menemään. (No, A latoi suurimman osan ajasta pikkuautoja parkkitaloon, mutta oli kyllä ihan meiningissä mukana.)


Joogailun jälkeen tallusteltiin tuohon lähimetsään syömään aamu-välipalaa: mustikoita, puolukoita ja vadelmiakin löytyi vielä vähän.

Nyt on koululaiset haettu, läksyt tarkastettu, pallero nukutettu. Ja tuli ne pyykitkin lopulta viikatuksi.
Juuri tällaisina päivinä tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta että hyppäisin takaisin siihen työssäkäyvän pienten lasten äidin oravanpyörään.
Tulee sekin päivä. Onneksi ei ihan vielä.

Mukavaa rentoa viikkoa kaikille täällä piipahtaville!
Terkuin Taina


lauantai 15. syyskuuta 2012

Once Upon a Time..

Aatun muistolaatikon aarteita

Lapsuus menee niin nopeasti. Esikoisesta sen jo huomaa. Juurihan hän oli vauva, nyt jo tokaluokkalainen iso neiti. Nyt myös ymmärtää niitä aikuisten päivittelyjä ohikiitävästä nuoruudesta omastassa lapsuudessa.

Minä olen muistojen keräilijä. Haluan tallentaa kuvia ja esineitä tärkeistä hetkistä, vaikka tiedän etteivät ne muistot tavaroissa asu.

L:n muistolaatikon aarteita

Lapsille kokoan muistolaatikot jotka saavat sitten itselleen joskus aikuisena.
Niihin laitan ensimmäiset villapuvut ja muitakin rakaimpia omia pikuvaatteita. Ensikengät, tutit, rakkaimpia pikkuleluja, ensimmäisen koon pieni vaippa, synttäri-numerokynttilöitä. Minejä nappiksia, balettitossuja ja uimahousuja.
Syntymäkuukauden Vauva-lehti niin että voivat sitten omia lapsia saatuaan naureskella millaisia lastenhoito-ohjeita silloin annettiin. Pakko tunnustaa että nyt jo ne vaunu-vertailut näyttävät vähän antiikkisilta, itse kyllä tuollaisilla vanhoilla Emmaljungilla ajelen mutta olen nähnyt ne tredikkäiden mutsien hienot vaunut ja onhan ne jo aika paljon kehittyneet tässä 9 vuodessa....
E:n muistolaatikon aarteita
 Lisäksi teen kaikille lapsille vauvakirjan, omia valokuva-albumeita sekä albumin ekoista omista korteista (ristiäis, synttäri jne).
Rakas ystäväni Elina vannotti aikanaan nähdessään millaista vauvakirjaa tein Emmalle, että seuraaville lapsille teet sitten ihan yhtä paksut kirjat! Elina on juuri niitä perheen toisia lapsia, joiden isoveljellä on paksu vauvakirja, ja Elinan vauvakirjassa lukee ekalla sivulla Elina. Eikä vissiin muuta. Olen minä koittanut tsemptata, mutta ei noista poikien kirjoista nyt taida ihan yhtä paksut tulla..(terkut Elinalle!) :)

Meille itselle teen valokuva-albumeita koko perheestä, kerään talteen valikoituja piirrustuksia ja askarteluja sekä olen säästänyt laatikolisen (no okei kaksi laatikkoa) söpöimpiä ja rakkaimpia muistovaatteita.

Meillä on nyt lapsiemme mummoloina meidän omat lapsuudenkodit jotka ovat täynnä rakkaita muistoja ja esineitä. Olemme myös saaneet meidän lapsille todella paljon omia lelujamme ja kirjojamme, ja onhan siinä mukavaa fiilistä leikkiä äidin barbeilla tai iskän junaradalla, tai opetella lukemista iskän ja äidin aapisista.

vauvakirjoja



























Miten te "tallennatte lapsienne tai lapsenlapsienne lapsuutta", tai mikä teille on ollut mieluisin lapsuudesta säilynyt asia?

Oikein mukavaa ja leppoisaa syys-sunnuntaita sekä iloista alkavaa viikkoa kaikille piipahtajille
Toivottelee Taina
Ja painuu takaisin nautiskelemaan takkatulesta :)