 |
| Aatun muistolaatikon aarteita |
Lapsuus menee niin nopeasti. Esikoisesta sen jo huomaa. Juurihan hän oli vauva, nyt jo tokaluokkalainen iso neiti. Nyt myös ymmärtää niitä aikuisten päivittelyjä ohikiitävästä nuoruudesta omastassa lapsuudessa.
Minä olen muistojen keräilijä. Haluan tallentaa kuvia ja esineitä tärkeistä hetkistä, vaikka tiedän etteivät ne muistot tavaroissa asu.
 |
| L:n muistolaatikon aarteita |
Lapsille kokoan muistolaatikot jotka saavat sitten itselleen joskus aikuisena.
Niihin laitan ensimmäiset villapuvut ja muitakin rakaimpia omia pikuvaatteita. Ensikengät, tutit, rakkaimpia pikkuleluja, ensimmäisen koon pieni vaippa, synttäri-numerokynttilöitä. Minejä nappiksia, balettitossuja ja uimahousuja.
Syntymäkuukauden Vauva-lehti niin että voivat sitten omia lapsia saatuaan naureskella millaisia lastenhoito-ohjeita silloin annettiin. Pakko tunnustaa että nyt jo ne vaunu-vertailut näyttävät vähän antiikkisilta, itse kyllä tuollaisilla vanhoilla Emmaljungilla ajelen mutta olen nähnyt ne tredikkäiden mutsien hienot vaunut ja onhan ne jo aika paljon kehittyneet tässä 9 vuodessa....
 |
| E:n muistolaatikon aarteita |
Rakas ystäväni Elina vannotti aikanaan nähdessään millaista vauvakirjaa tein Emmalle, että seuraaville lapsille teet sitten ihan yhtä paksut kirjat! Elina on juuri niitä perheen toisia lapsia, joiden isoveljellä on paksu vauvakirja, ja Elinan vauvakirjassa lukee ekalla sivulla Elina. Eikä vissiin muuta. Olen minä koittanut tsemptata, mutta ei noista poikien kirjoista nyt taida ihan yhtä paksut tulla..(terkut Elinalle!) :)
Meille itselle teen valokuva-albumeita koko perheestä, kerään talteen valikoituja piirrustuksia ja askarteluja sekä olen säästänyt laatikolisen (no okei kaksi laatikkoa) söpöimpiä ja rakkaimpia muistovaatteita.
Meillä on nyt lapsiemme mummoloina meidän omat lapsuudenkodit jotka ovat täynnä rakkaita muistoja ja esineitä. Olemme myös saaneet meidän lapsille todella paljon omia lelujamme ja kirjojamme, ja onhan siinä mukavaa fiilistä leikkiä äidin barbeilla tai iskän junaradalla, tai opetella lukemista iskän ja äidin aapisista.
 |
| vauvakirjoja |
Miten te "tallennatte lapsienne tai lapsenlapsienne lapsuutta", tai mikä teille on ollut mieluisin lapsuudesta säilynyt asia?
Oikein mukavaa ja leppoisaa syys-sunnuntaita sekä iloista alkavaa viikkoa kaikille piipahtajille
Toivottelee Taina
Ja painuu takaisin nautiskelemaan takkatulesta :)
Muistoja on kiva kerätä. Itse olen joitain ihanimpia vaatteita säilyttänyt joita esin mummi on ulkomailta tuonut lapsille.
VastaaPoistaVauvakirjaakin olen tehnyt mutta ei ihan sekään projeksti loppuun asti päässyt ;)
Kuvia pitää paljon ottaa niistä sitä lasten kasvua voi ihmetellä.
Omat rakkaimmat lapsuus muistot on omalla nimelläni oleva valokuvakehys, joissa ihanat pitsireunus. Toimi kruununakin pienenä leikeissä kun kuva oli hukkunut. Ja omat lelut jotka on tallessa.
Ihanaa syys sunnuntaita!
No mä kanssa luotan siihen että vauvakirjoja voi vielä täytellä... :)
PoistaTätä oli mukava lukae, ihana idea tuo laatikon kerääminen! :)
VastaaPoistakiitos :)
PoistaMuistolaatikot on tosiaan ihania! Miehelle ei ole säästetty oikeastaan mitään, mutta minulle on jotain ihanimpia vaatteita, tärkeimpiä leluja vuosien varrelta, kirjoja, ensikengät. Nyt olen säästänyt omille lapsille synnäriltä kotiutumisvaatteet,ristiäisissä käytetyn asun, 1-v kuvassa olleet asut, ensikengät,ekat tutit, villapeitot, joitain leluja ja muita erityisen ihania vaatteita yms.
VastaaPoistaLisäksi teossa on vauvakirjat ja omat valokuva-albumit.
Ajattelin joskus tehdä noista ristiäisasuista sievät taulut kummilusikan/kastetodistusputken kera.
ihania muisto keräilyitä sielläkin! :)
PoistaMeillä kummilusikat on ihan päivittäisessä käytössä.
Hieno tuo taulu-idea!
Minulla on myös kolmen, nyt jo aikuisen lapsen pikkuvaatteita, lempileluja yms. tallessa. Olen myös säästänyt kaikki synttärikortit ja kaikki koulusta saadut kuuniakirjat yms. Matilla, joka on 27 v., on mm. koulun enntys pinaattilettujen syömisessä. Yhdellä aterialla meni ala-asteella joskus 43 lettua! Niitä on kiva lueskella nyt jälkeen päin!
VastaaPoistaKastepukuun haaveilen kirjovani kaikkien siinä kastettujen lasten nimet. Itse olen se ensimmäinen ja Maija, tyttärentytär viimeisin n. vuosi sitten!
Hih, oon hymyillyt tuolle pinaattilettu-ennätykselle nyt jo vuorokauden! :D
PoistaVOi tuollainen kastepuku kirjailuineen on kyllä aivan ihana!
Mulla on ihan samantyyliset muistolaatikot kaikille lapsille. Just noita tutteja, pikku vaatteita, kortteja, lehtiä, ristiäiskakun koriste, navantyngätkin taitaa olla... ja sit aapiset taitaa kans olla kaikkien laatikoissa. Ja olen iloinen, että olen kaikille neljälle täyttänyt myös ihan suht yhtä paksusti vauvakirjatkin. Mulla on myös jokaiselle lapselle oma valopkuvakansio, isoimmalle taitaa olla kaksikin, eli valokuvaaminen on hiukkasen hilliintynyt ja nyt kun ovat jo isoja niin ei tule kyllä kuvattua enää juurikaan, eivätkä ees suostu kuviin sillä lailla kuin pienempänä.
VastaaPoistaKoko perheen valokuvakansioita on sitten aika monta, vissiin yli kymmenen. Mutta nyt on digiajan kuvia sitten monen vuoden ajalta vain tikulla tai koneella.. suunnittelen koko ajan, että teetän vuosikirjoja niistä - kun vaan saisin aikaan. Mut valokuvia on niin hirveesti (niitä digejä siis) että tarttis teettää kyllä aika monta kirjaa. Mut olis ne kyllä aika kivoja, ja parhaiten taitaa kuvat niissä säilyäkin.
Mulla ei ole omasta lapsuudesta oikein muuta jäljellä kuin joku pikkuinen mekko, joka on kyllä sit ollu molemmilla tytöilläkin joskus päällä. Valokuvia mun lapsuudesta on jonkun verran, isäni ja myös molemmat mummoni on olleet kovia kuvaamaan (toinen mummo jokseenkin myös ammatikseen kai kuvannut joskus). Miehellä ei montaa valokuvaa ollut, saatikka mitään muutakaan.
No on munkin tunnustettava että vähän laahustaa perässä tuo albumeiden päivitys täälläkin, noita vuosikirjojen teettämisiä olen harkinnut. mut katotaan.
PoistaTuollaiset lapsuuskuvat on varmasti ihania jos oikein harrastuneisuutta on ollut asiaan!
Voi miten ihana idea tommonen laatikko! Olisin varmasti kopioinut sun idean, jos olisi tullut aiemmin juttua :) On mulla poitsun vaatteita jonkin verran jemmassa (ne mitkä eivät sotkeutuneet sammaksen hoidossa puolukkaan), mutta tavarapuolesta ei juurikaan mitään. Kuvia ja vauvakirja löytyy (pitäisikin taas vauvakirjaa päivittää...) Toi vauvakirja on kyllä semmonen, että olisi mukava, jos oma äiti olisi sinne kehitysvaiheisiin kirjoittanut jotain muuta kuin "kaikki nämä taidot opit aikanaan" :D Tosin tuleepa nyt panostettua omalta osalta kirjoittamiseen vähän enemmän!
VastaaPoistaNo, mulla ei ole vauvakirjaa ollenkaan. :) Mutta onneksi äiti on arjessa läsnä ja jutut oon kuullu kyllä sitten livenä. :)
PoistaMulla on kans muistolaatikot jokaiselle, missä vauvakortit, vauvanvaatteita, vauvaleluja... Täytyy vissiin hankkia isommat laatikot, tuli niin paljon uusia ideoita! Valokuvat on koneella, albumit yritän jaksaa väsätä sitten kun tämä pikkulapsivaihe ja taloudellinen tilanne helpottaa.
VastaaPoista