Aamulla, kiireisempien lähdettyä kouluun ja töihin, me kipattiin A:n kanssa puhtaat pyykit sovalle. Suunnittelin että viikkaillaan pyykit ja katsellaan uutiset.
Telkkarista tulikin Namaste Jooga. Niimpä me annettiin pyykkien olla ja joogailtiin menemään. (No, A latoi suurimman osan ajasta pikkuautoja parkkitaloon, mutta oli kyllä ihan meiningissä mukana.)
Joogailun jälkeen tallusteltiin tuohon lähimetsään syömään aamu-välipalaa: mustikoita, puolukoita ja vadelmiakin löytyi vielä vähän.
Nyt on koululaiset haettu, läksyt tarkastettu, pallero nukutettu. Ja tuli ne pyykitkin lopulta viikatuksi.
Juuri tällaisina päivinä tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta että hyppäisin takaisin siihen työssäkäyvän pienten lasten äidin oravanpyörään.
Tulee sekin päivä. Onneksi ei ihan vielä.
Mukavaa rentoa viikkoa kaikille täällä piipahtaville!
Terkuin Taina
Ihana Aatu ja voi miten kivaa, että pystyt olemaan kotona pikku-ukon kanssa!
VastaaPoistapidän tätä kyllä suurena etuoikeutena saada olla kotona lasten kanssa :)
PoistaKylläpäs on tunnelmallinen kuva taaperosta syömässä lähi ruokaa :-). Ja ihanaa kotonaolo aikaa, sitä sitten varmaan tulevaisuudessakin kaipailee!
VastaaPoistaKyllä tää kotona olo aina sen työrumban voittaa :) Ainakin taas tällä hetkellä tuntuu siltä..
PoistaLeppoisan ihania kuvia pikkuisesta metsämiehestä <3
lähiruokaa nimenomaan! :)
Poistamä kävin pari vuotta välillä töissä, sitten taas kaipasinkin kotiin.. :)
Bianca, onneksi sulla on sitä kohta edessä! :)
Ihana postaus <3 Mukavaa viikonalkua teille sinne!
VastaaPoistaKiitos, ja kiitos samoin! :)
PoistaIhana kuvaus ihanasta aamusta! <3 Hiukan tuli mullekin ikävä takaisin kotiin, vaikka näin 30h/vko töitä tekevänä olen kotona lasten kanssa kaikki perjantait - ja jos suoraan puhutaan, 95% noista perjantaista olen manaillut että töissä pääsisi helpommalla. =) Perjantaisin kun purkautuu kaikki se kiukku, uhma, väsymys ja ärsyynnys mikä on viikolla kasaantunut. Mutta on niitä kotipäiviä silti ikävä, omalla tavallaan, mutta kyllä silti oon sitä mieltä että meidän perheelle (lapsille, mun hermoille ja parisuhteelle) oli paras ratkaisu että lähdin töihin kun tytöt täyttivät 2. Mutta niinhän se on että jokainen punnitsee oman tilanteensa ja tekee kuten parhaaksi näkee! Ehkä mä sitten joskus pyöräytän vielä iltatähden ja vanun sen kanssa kotona ihan tappiin saakka, kun nuo kaksi termiittiä viihtyvät jo omissa oloissaankin! ;)
VastaaPoistaMä olin kotona viimeksi 4 vuotta, siihen että keskimmäinen oli melkein 2. SIlloin tuntui että todella olen kypsää kauraa töihin! Mutta pari vuotta töissä, ja sit teki mieli vielä yhtä lellivauvaa ja kotona oloa... :)
PoistaOnneksi me naiset saadaan aina muuttaa mieltämme! :)
Ihanan rauhallisia aamuja ja päiviä, kyllä te vielä kerkiätte viettämään niitä tressaavia kiire aamuja... nyt vaan nautitte :D
VastaaPoistaSitä yritämme parhaamme mukaan! :)
PoistaIhan parhaita tuommoset rauhalliset aamuhetket ja retket!
VastaaPoistaTuli ihan mieleen päivät pikku-K:n kanssa kotona. Samanlaisia mustikansyöntikuvia löytyy.. Pyöräiltiin aina joskus lähimetsään napostelemaan :)
Meillä on mustikka-metsää tuossa ihan parin sadan metrin päässä, todellista lähiruokaa! :)
PoistaMinä en halua edes muistaa enää maanantaita! Onneksi tänään on jo tiistai!!:D
VastaaPoista