Koronakevät

Koronakevään nallehaaste

Kuinka uskomattomalta tämä koronakevät olisi kuulostanut vielä puoli vuotta sitten!
Ja tässä sitä ollaan, kummallisesti ihminen lopulta sopeutuu, vaikka mihin. Koronakevääseenkin.
Tilanne on aiheuttanut inhimillistä hätää ja kärsimystä käsittämättömälle määrälle ihmisiä,
enkä aio tässä postauksessa lähteä politikoimaan, kauhistelemaan tai neuvomaan ketään sen enempää,
vaan haluan tehdä pieniä päiväkirjamerkintöjä siitä, miten tämä koronakevät on omassa
ja oman perheen elämässä näkynyt.

Töissä teen hommaa nettikaupan ja sähköisen markkinoinnin sekä ammatillisten blogien näkyvyyden kanssa,
joten tämä blogi on taas jäänyt heitteille kun vapaa-ajalle on halunnut ihan muuta...
nyt kuitenkin päätin jatkaa, ihan pienesti omaksi iloksi ja muistojen paikaksi,
ilman hakusanaoptimointia tai muita näkyvyystavoitteita.

Kotitoimisto- ja jumppahuone, huone, jota ennen myös vierashuoneeksi kutsuttiin.

Näihin neliöihin on tiivistynyt suuri osa hereilläoloajasta. Kotitöitä ja kotijumppaa.
Olemme nyt olleet miehen kanssa etätöissä kahdeksan viikkoa,
9.-, 7.- ja 2.-luokkailaiset lapset etäkoulussa kuusi viikkoa.
Etätöitä olemme tehnyt viikoittain tähänkin saakka joustavasti,
joten töiden kannalta ei meillä suuri mullistuksia ole.

Lasten koulu on sujunut yllättävän hyvin! Ei voi kuin hattua nostaa opettajille!
Lapset hoitavat hommat hyvin itsenäisesti, edes nuorimmalle emme ole opettajia nytkään,
vaan tunnit ja tehtävien palautukset hoituvat monipuolisesti eri sähköisiä välineitä hyödyntäen.
Ja onhan se vaan suloinen näky tuo pikkukoululaisten etäoppitunti,
rivi pieniä päitä kuulokkeineen kuuntelemassa, kun ope lukee satua aina koulupäivän päätteeksi.

Toki meillä lapset kouluun kaipaa (enpä olisi tätäkään nähnyt tulevaksi),
mutta nyt täällä talossa on välillä viisi eri etäpalaveria menossa ja päivällä syödään, ainakin välillä, yhdessä lounasta.
Tunnelma on yllättävän seesteinen.

take away- kouluruoka

Tervetullut helpotus etätyö-etäkoulu-aikatauluhärdelliin oli tällä viikolla alkanut take away -kouluruuan jakelu.
Ruuan valmistamiseen menee vaan tosi paljon aikaa, vaikka kuinka koittasi tehdä isoja satseja!
Ja kyllähän perhe myös ihan hyviä määriä syö, että ei se taloudellisestikaan mitätöntä ole.

Joissain kunnissa saa tarvikkeita ruuan laittoon, mutta mielestäni tämä on silti parempi,
että tulee tosiaan lämmin ruoka annoksina lisukkeineen kaikille lapsille,
erityisesti tietenkin niille, joiden kotona on hommat vinksallaan ja ongelmat lähteneet eskaloitumaan,
he ovat nyt huolestuttavassa asemassa.
Mutta kyllä minäkin tästä todella kiitollinen olen, vaikkei meillä mitään
taloudellista tai jaksamisen kriisiä tässä olekaan menossa.

Koronakeväänä on moni juttu peruuntunut ja koko perheen harrastukset tauolla,
mutta mulla ei ole ollut kyllä mitään vaikeutta saada kalenteria uudelleen täytettyä.
Enemmänkin tuntuu, että asioiden tärkeysjärjestykset on saaneet pienen päivityksen,
ja tämän jälkeenkin on ajankäytöstä taas turhaa karsiutunut pois ja aidosti tärkeää enemmän tilalla.

Toisaalta, nyt parin kuukauden sosiaalisen eristäytymisen jälkeen huomaan myös,
että kohtapuoleen jonkunlainen korona-ajan ilmoittautumislomakkeiden täytön estotoiminto olisi paikallaan.
Olen nyt osallistunut mm. lukemattomaan määrään nettijumppia ja webinaareja,
ja lisäksi seuraavat projektit ovat startanneet:

• 3 viikon meditaationhaaste
• 12 viikon elämäntaparemotti / kuntokuuri (FitFarmin Superdieetti)
• 1,5 vuotta kestävä HR-ammattilaisen oppisopimuskoulutus (sis. liiketoiminnan erikoisammattitutkinto)

Näihin olen tyytyväinen, kyllä, mut nyt sais nää innostavat ideat ja ilmoittautumiskaavaakkeet jo hetkeksi riittää!

Ulkoiltua on tullut nyt paljon, ja jonkun verran myös niiden kavereiden kanssa,
keiden lasten kanssa omat lapset ulkoilee, niin pysyy nuo kontaktimäärät aisoissa lasten ehdoilla.
Metsään tekee mieli joka päivä kun siihen rutiiniin on taas päässyt.
Välillä seuraksi saa myös ystävien lemmikkejä, koiria ja ponejakin.

Teineille tämä on kyllä tylsää aikaa, juuri nyt heidän kuuluisi kulkea kavereiden kanssa,
mutta sosiaaliset ympyrät ovat kutistuneet lenkkipoluille, frisbeegolf radoille, ja tietysti someen.
Nuorimmainen, joka ei ole joukkuelajityyppiä, on sen sijaan onnellinen,
kun kaverit ei koulun jälkeen ole treeneissä vaan kaikki ehtii olla ulkona, rakentaa majoja ja pelata katusählyä.
Hyvin on kuitenkin lapsetkin onneksi uskoneet, että muutama kaveri kerrallaan ja ulkona tavataan.

Itsellä on töissä ollut ainakin toistaiseksi hyvin tekemistä, jopa entistä enemmän vastuuta ja puuhaa.
Kiitollinenhan siitä pitää olla!
Oma duuni on IT-alalla, jossa digiaikaa etäkokouksineen ja -töineen on eletty jo pitkään.
Tosin, olihan tuo ensimmäinen kokonainen kokous- ja koulutuspäivä illanistujaisineen jotain ihan uutta itsellekin.
Yleensä mun homma on hoitaa tilat, ravintolat ja ohjelmat,
nyt virvokkeet ja tarjottavat kaikki hankki kotiin kuka mistäkin firman piikkiin,
ja pikkutunneille saakka kestänyt online-sessio spontaaneine levyraateineen ja musavisoineen
oli monen mielestä yksi hauskimpia iltoja pandemian aikana.

Tätä se nyt on toimistohommissa.

Joku jättää pitkää keskittymistä vaativan työn suosiolla viikonlopulle ja käy työpäivän aikana lasten kanssa välkillä ulkona,
toinen vie päivällä vanhempiaan lääkäriin ja kolmannen pitää kesken kokouksen mennä pyyhkimään.
Aloilla, joilla tämä on mahdollista, on tämä nykyään onneksi jo aika normaalia.
Koska normaaliahan se on, mahdollisimman hyvin yhteen sovitettavista elon eri osa-alueiden palikoista koostuvaa Elämää.

Tietenkin olisin toivonut, että etätyön yleistyminen, ja perhe- ja työelämän yhdistäminen
olisivat tapahtunut vähemmän dramaattisissa merkeissä tässä isossa mittakaavassa,
mutta silti on pakko todeta, että tykkään todella paljon siitä suunnasta johon työelämä on tänä keväänä mennyt.

Vaikka nyt tulevaisuus näyttää loputtoman pitkältä poikkeusajalta,
luotetaan siihen, että maailma ei lopu tähänkään.
Toivon voimia ja jaksamista kovasti niille, joiden elämään tämä on vaikuttanut radikaalimmin tai dramaattisemmin.
Osaltani koitan tukea yrittäjiä mm. hakemalla take away -ruokaa, osallistumalla maksullisiin nettitreeneihin
ja suosimalla kotimaista kaikessa missä voi.
Nettiin ja telkkariin tullut lisääntynyt kulttuuritarjonta ilahduttaa toki myös!
Monia keikkojakin voi nyt katsoa kotisohvalla.

Me jatketaan täällä parevekeremontin kanssa, 10 vuodessa olivat kaiteet ja lattia uusimiskunnossa.
Lisäksi tälle sunnuntaille on ohjelmassa viikon markettireissu itselle ja vanhemmilleni sekä töitä, ja kotitreeni.
Huomenna on ensimmäinen virallinen koulupäivä 19 vuoteen, jännää ja innostavaa!

Rentoa ja elämänmakuista, täyteläistä, kriisitöntä koronakevättä just sulle!

Terkkuloin, Taina

Elämää kroonisen kivun kanssa, sekä juttua kevään juhlista ja kuulumisista

Kevät humpsahti nopeasti, kuusi viikkoa sitten vielä lasketeltiin,
ja nyt tuntuu että eletään jo aivan kesää!
Kevääseen on mahtunut paljon kivoja menoja kuten ystävän karonkka, 50-luvun teemabileet, vappu,
käyntejä eri museioissa ja Mamma Mia! musikaalissa, äitienpäivä.. niistä kertoilen tässä postauksessa.

Lisäksi ajattelin tässä sairauslomalla pötkötellessä avata hieman näitä terveysongelmia
joiden takia blogi on ollut paljon hiljaisempi kuin toivoisin sen olevan.

Osa teistä muistaakin varmaan, että minulle tehtiin alavatsan alueelle isohko leikkaus vuonna 2012,
samoja alueita korjailtiin verkoin 2015.
Kipuja on ollut viime leikkauksesta lähtien, mutta viime kesän lopulla kivut äityivät todella koviksi.
Syksy meni ihmetellessä ja tutkiessa kroonistuneen kivun syytä,
vuoden vaihteessa vihdoin syyksi paljastui liian kireä verkko joka "repii" ja kiristää kudoksia.
Siitä alkoi hoidot taysissa, puudutuspiikkisarjaa, fysioterapiaa, kipukynnystä nostavia lääkityksiä.
Kivut, hoidot ja lääkkeet ovat sekä aikaa vieviä että todella väsyttäviä.
Työpäivän jälkeen jaksoinkin usein juuri ja juuri perheen iltahommat ja simahdin usein samoihin aikoihin lasten kanssa.
Elämä kutistui väkisin, kun rasitusta vältteli automaattisesti kipujen pelossa
ja lääkkeet aiheuttivat väsymystä, "krapulaista oloa" ja muita sivuoireita.
Kaikki tämä aiheutti myös lievää painonnousua joka ei sinänsä nosta mielialaa.

Viime viikolla vihdoin päädyimme toteutamaan leikkauksen, jossa kiristävän verkon ankkureita katkaistiin.
Josko kiristys ja sen myötä kivut vihdoin loppuisivat.
Kipukynnystä nostavan lääkkeenkin saan ehkä lopettaa juhannukseen.
En muuten yhtään ihmettele että jotkut jäävät noihin kolmiolääkkeisiin koukkuun
- jos ne aiheuttavat jollekin samassa määrin hyvää oloa mitä minulle epämiellyttävää oloa,
niin varmasti on ihan huikeaa!

Oman kokemuksen perusteella suosittelen jokaista, joille verkkoleikkaukset ovat ajankohtaisia,
tutustumaan aiheeseen monipuolisesti ennen operaatioon menoa.
Itse nykytiedolla jättäisin väliin. Lisää esim. linkkejä aiheesta voi kysellä sähköpostitse.

Nyt olen sairauslomalla ja toipuminen on lähtenyt käyntiin ihan mukavasti.
Joihinkin työsähköposteihin vastailin, mutta sain esimieheltäni ystävällisen kohotuksen
keskittyä nyt lepoon ja itsestäni huolehtimiseen.
Ja niin se on kai tehtävä.
Vihdoin myönnän itselleni, että ehkä tarvitsen tämän pysähdyksen myös henkisesti,
voimien keräämiseen, asian käsittelyyn ja yli pääsemiseen.
Tämän sairausloman jälkeen toivottavasti elämä jatkuu vihdoin
kivuttomana, voimaantuneena, luottavaisena, rohkeana ja tyynenä.

Uhriutumaan en ainakaan aio ruveta, vaan nauttia elämästä joka päivä!
Koen, että nämä vastoinkäymiset ovat nimenomaan lisänneet kiitollisuutta ihan jokaiseen päivään
- elämästä, terveydestä, kaikista rakkaista ihmisistä ympärillä, hyvästä työnantajasta.
Sekä entistä rennompaa asennetta pieniä arjen kommelluksia ja pölykoiria kohtaan.

Paljon kivoja touhuja on onneksi terveysongelmien lisäksi kevääseen mahtunut.
Niistä toki jokaisesta olisi ollut kiva postaus tehdä jo tapahtuman aikoihin,
mutta kirjataan ne nyt tänne hyvän mielen päiväkirjaan mukavina muistoina ja kiitollisuuden aiheina.
(Tämän kevään jaksamisesta kertoo myös se, että kaikki kuvat ovat kännykällä otettuja,
kameraa en ole jaksanut mukana kanniskella.)

Rakas ystävä, nuorimmaisen kummitäti väitteli tekniikan tohtoriksi.
Pääsimme hienoon karonkka juhlaan, joka oli kaikkiaan aivan mahtava kokemus!
Valkoisen Oksan Jenni teki meikin ja kampauksen, puvun sain lainaan ystävältä.
Juhla oli arvokas, ruuat herkulliset ja tunnelma mukava,
ja yö jatkui lopulta vielä yökerhoon jammailemaan iltapuvuissa ja tummissa puvuissa.
Olen niin ylpeä ystävästä joka teki upean urakan, muistot täydellisestä illasta säilyvät pitkään!

Toiset aivan upeat juhlat joihin olen saanut osallistua olivat ystävän 35-vuotissynttärit 50-luvun teemalla.
Järjestelyt olivat hulppeat, oli pitopalvelu, bändi, ammattilaisjakaja Texas holdem pokeriturnauksessa,
ja tunnelman toki krunasi se, että kaikki olivat pukeutuneet teeman mukaisesti.
Koko juhla oli niin lämminhenkinen, railakas ja iloinen, että juuri tällaisten naisten iltojen toivoisi jatkuvan ikuisesti
- ja aika myöhään (tai aikaiseen) siinä menikin ennnekuin sulka vinossa metsän poikki kotiin hilppaiasin.

Sairastumisien, matkojen, ynnä muiden muuttujien johdosta alkuvuoden syntymäpäivät kahviteltiin
sukulaisten kanssa vasta kevään korvilla.
7-, 12-, 14- ja 40-vuotiskakun sijaan järjestin jätskibaarin,
josta jokainen sai tehdä mieleisensä annoksen, tai useammankin.
Vieraista suurin osa oli kuitenkin pieniä serkkuja,
joten homma toimi oikein hyvin näinkin rennolla meinigillä!

Yhtenä huhtikuun viikonloppuna perheen "isot pojat" olivat partioleirillä ja neiti kaverillaan,
ja niinpä me eskarilaisen kanssa vietimme harvinaista laatuaikaa aivan kahdestaan.
Museokortti pääsi jälleen käyttöön kun teimme pienen Tamperen museokierroksen.
Itse ihastuin kovasti Tampereen Taidemuseossa Anita Snellmanin värimaailmaan,
ja tuon keskimmäisen taulun teoksesta "Suudelma" ostin myös postikortin jääkaapin oveen.

Nuorin nautti eniten Vapriikin pelimuseosta, ja hauskaahan se oli mm. kokeilla yhdessä flipperiä.
Illalla pelailtiin lautapelejä, halittiin ja herkuteltiin.
Ihania yhteisiä muistoja päivä täynnä!

Vappuna kävimme ensin päivällä työkaverini juhlissa,
ja loppupäivän vietimme meillä nuorimmaisen kummiperheen kanssa.
Hampurilaiset grillattiin ja munkit paistettiin porukalla,
lapset hyppivät trampalla ja touhusivat omiaan, kaiken ikäiset, tytöt ja pojat yhdessä.

Kevään kuvia selaillessa huomaan näissä meillä järjestetyissä kemuissa saman teeman
- ei oo paljon ressattu tai touhuttu tuhannen monimutkaisia tarjoiluita,
mutta senkin edestä nautittu yhdessä olosta läheisten kanssa.

Toukokuun alkupuolella tehtiin tosi hauska tyttöjen reissu neidin luokkakaverin ja hänen äitinsä kanssa.
Lähdettiin neljään likkaan junalla Helsinkiin, käytiin Mamma Mia! musikaalissa,
syötiin illalla hyvin ja mentiin hotelliin yöksi.
Tyttö sai uuden hyvä ystävän seiskan alussa,
ja hauska on ollut huomata että me äiditkin tullaan juttuun todella hyvin!
Uusia tyttöjen reissuja on siis jo suunnitteilla.

Tuo Mamma Mia! oli kyllä mahtava elämys!
Hieman jännitti miten noi biisit voi toimia suomeksi,
mutta Paula Vesala oli tehnyt todalla upea jälkeä suomennosten kanssa!
Ja Laura Voutilaisen lahjakkuudesta olin suorastaan äimistynyt - loistava tanssija, laulaja, ja mikä lavakarisma!
Tämä "eläkeläistanssijan" silmää hiveli myös taidokkaat tanssikohtaukset ja koreografiat.

Seuraavana aamuna seuralaisten piti kiiruhtaa tanssikilpailuihin,
joten meille tarjoutui neidin kanssa päivä ihan kahdestaan Helsingissä.
Rauhallisen hotelliaamisen jälkeen suunnattiin Kansallismuseoon Barbie - The Icon näyttelyyn.
Minulle tämä oli ensimmäinen kokemus siitä, että Museokorttilaisellekin oli 3 € lisämaksu
- 14-vuotias sen sijaan pääsi sisään ilmaiseksi (kaikki alle 18 v.).

Tyttären sukupolvelle Barbiet ei ole olleet ihan yhtä kova juttu kuin omassa nuoruudessa,
mutta hyvä tovi tuolla vierähti silti näyttelyä yhdessä ihaillessa.
Oli julkkisten näköisnukkeja, erilaisia upeita nukkeja muotiluomuksissa
sekä tietenkin taloja ja muuta Barbien rekvisiittaa eri vuosikymmeniltä.
Ehdottomasti suosittelen tutustumista! (avoinna 26.8.-18 asti)

Päivä jatkui kaupoissa kiertelyllä ja pienillä shoppailuilla.
Iltapäivästä haimme kaupasta evästä ja menimme piknikille Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan pihalle.
Ihasteltavaa riitti jälleen niin pihalla kuin kasvihuoneissakin!

Sää oli kauniin kesäinen, niinkuin tänä keväänä on tavannut olla,
ja oli mukava viettää päivä turistina Helsingissä.
Ja mikä tärkeintä, aikaa, keskusteluita ja yhteisiä kivoja kokemuksia tyttären kanssa.

Ja sitten on tietenkin se yksi kevään kohokohdista, äitienpäivä.
Tämä vuosi oli unettavien lääkkeiden ansioista ensimmäinen vuosiin,
kun en maannut sängyssä  odottelemassa herättäjiä
ja kuuntelemassa keittiöstä kantautuvaa kilinää, kolinaa (ja kinaamista),
vaan oikeasti heräsin vasta lasten tullessa herättämään aamupalalle.
Lahjat sain sängyssä ja aamiaispöydässä odotti lämpimät sämpylät ja uunituore vadelmapiirakka.
Päivä meni leppoisasti mm. frisbeegolf kierroksella,
sekä tietenkin vieraillen myös minun ja miehen äideillä.

Muuten arkea on elelty ihan normaaliin lapsiperhe-ruuhkavuosi malliin.
Pojat ovat aloittaneet pihafutiskauden,
mukava oli nähdä että meidän eskarilainen uskaltautui ja innostui mukaan.
Että kentän laidalla seisoskelua taitaa täksikin kesäksi olla luvassa!

Ennen leikkausta aloitin myös työmatkapyöräilykauden, vaikka siitepölyt vähän vaivailevat.
Töissä on suihku, ja vaihtovaatteet ja eväät kulkee kätevästi mukana lasten mielestä "mummojen etukorissa".
Matkaa tulee kymmenisen kilometriä suuntaansa, ja työpäivä on mukava sitten aloittaa
suihkunraikkaana, liikunnasta, kauniista maisemista ja raittiista ilmasta reipastuneena.
Vähintään kotimatkalla koukkaan yleensä Hatanpään arboretumin kautta ihastelemassa kukkaloistoa.

Nyt leikkauksesta on kulunut viisi päivää, ja olo on vielä melko kipeä.
Toivon todella, että tämä leikkaus olisi ratkaisu vaivoihin, ja pääsisin vihdoin jatkamaan kivutonta elämää,
ilman turruttavia ja väsyttäviä lääkkeitä, ja voisin tehdä asioita ilman pelkoa taas pahenevasta kivusta.
Tai sitten jatketaan ratkaisujen etsimistä ja elämää tämän homman ehdoilla.

Ihan hyvää elämää se on toki näinkin, aina voi omia vaivojaan pistää mittasuhteisiin,
isompia ongelmia ja vakavampia sairauksia löytyy aina eikä tarvitse katsoa edes kovin kauas.

Pihalla on nyt niin kaunista, jopa tällaisen viherpeukalo keskellä kämmentä syntyneen piha kukkii!
Se on muutama hetki kun minä olen takaisin töissä ja lapset kesälaitumilla.
Toivottavasti sinäkin voit hyvin ja olet päässyt nauttimaan kauniista kesäpäivistä!

Aurinkoisin terveisin,
Taina

Kellon tuunaus ja muita syyskuulumisia

Tein tänään pienen kello-tuunauksen lahjaksi.
Ikean 2 € maksava Rusch seinäkello on oiva pohja tuunailuille.
Etuseinän saa helposti irti, tilalle voi laittaa mieleisensä kellotaulun
ja viisaritkin voi maalata.

Käytin aikoja sitten tulostamaani pohjaa.
(Harmillisesti viivat hieman suttaantuivat kun jouduin niitä jatkamaan tussilla
mutta en malttanut alkaa uutta väsäämään koneella,
ajattelin ettei nuo sutut ehkä niin pahasti seinältä sitten näy..
Viisaritkin tökin osoittamaan tarkemmin oikeaa aikaa kuvaamisen jälkeen.)

Viisarit maalasin violetilla kynsilakalla johon ripottelin heti hilettä vielä päälle.

Ehkä tämä tanssikoulun seinälle silti passaa: JA vii kuu sei kaa...

Eilen kävimme ikeassa hakemassa lisää kaappeja nuorimmaisen huoneeseen.
Ja niin, liha- ja kasvispullilla tietty myös.
Itse olen jo pari kertaa vastustanut nämä ihanuudet, mutta nyt ei itsehillintä pitänyt!
Violetit lautaset ja pinkit skumppalasit!
Perustelin lautasten hankintaa (tselleni lähinnä) sillä,
että meillä samanlaiset lautaset meinaa aina loppua kesken kun on enemmän vieraita.
Näitä on nyt 16, pitäisi riittää. :)
Ja nuo lasithan on vaan niin karkit, hyvin maistui niistä limpparikin!

Ja miksikäs ei pizza sunnuntai (vaikka pizza perjantaikin pidettiin),
kun huomisen lomailen syyslomailevien lasten kanssa!
Muuten lasten syysloma menee kavereiden ja serkkujen kanssa sekä mummoloissa.

Saisi kyllä sataa vähän vähemmän, pääsisi pojat ulos purkamaan energiaa..

Viime viikonlopun vietimme Saimaan kylpylässä.
Lapset saivan valita kylpylän tai laivan syksyn reissuksi
kun kummempaa lomaa töistä ei nyt tähän syksyyn aikuiset pysty pitämään.
Kohde valikoitui kyllä heidän puoleltaa erittäin nopeasti ja yksimielisesti!
Onnistuttiin löytämään sopu-hintainen viikonlopun pakettikin
kun oltiin vähän ennen varsinaista lomaviikkoa.
Saimaan kylpylästä olen kirjoitellut pidemmän jutun aikanaan osittaisen yhteistyön merkeissä tässä.

Mikäs siinä, päivät pulikoitiin ja illat lepposteltiin mökissä herkkujen ja pelien parissa.
Ihanaa perhe aikaa!

Ja todella kaunistahan tuolla on myös, vaikka ulkoilun sijaan kyllä enemmän uitiin.

Vaan kauniita ovat syyspäivät olleet Tampereellakin!

Tamperelaiset ainakin tietävät tuon yhden kaupungin maamerkeistä,
Tempon talon kellon.

Vaan tiedättekö miltä se näyttää toiselta puolelta katsoen?
Se on meidän työpaikan neukkarin seinä,
Päivällä vaalea kehystetty rinkula, mutta aamuhämärssä melkoisen kaunis valokoriste!

Parasta parhautta syksyssä minulle on sänkipellolla ratsastaminen!
Miehen siskon luona pääsin onnekseni sitä ihanuutta tekemään.
Vaan kyllä tuntui lihaksissa kun ei ollut taas muutamaan kuukauteen ratsailla ollut!

Vapaa-ajan ongelmia ei kyllä tänä syksynä ole ollut,  kun autotalliprojekti vihdoin on kunnolla vauhdissa.

Eiköhän se tuosta talveksi vielä!

Leppoisaa lokakuun jatkoa,
muistakaahan heijastimet!

Terkuin Taina

Kesän aloitus, ja iloiset hedelmäsateenkaaret

Ihanaa aurinkoista kesäkuuta ystävät!
Nyt on jo kesäkuu, koululaiset ovat aloittaneet ansaitun lomansa ja illat ovat pitkiä ja valoisia.

Meidän lasten koulussa on mukava tapa viettää kutosille Ruusujuhla,
jossa kaikille "isoille" ruusuin, puhein ja musiikkiesityksin toivotetaan kaikkea hyvää jatkoon.
Niin meidänkin neiti ruusun ja stipendin kanssa siirtyi odotaamaan seiskaluokkaa isossa (vielä isommassa) koulussa.
Iso muutos tuo tulee olemaan, yläloulussa on sitten pelkästään  seiskaluokkia 15 kappaletta,
4 jaksoa jonka jokaisen päätteeksi saadaan todistus, aineopettajat kaikisa aineissa,
60 minuutin oppitunnit..
jännittävä syksy on edessä!

Koupus siirtyy elokuussa koulun puolelle eskariin,
ja virallisesti muutaman päivän päästä ovat siis päikky-ajat meidän perheessä ohi.
Keskimmäinen sentään jatkaa tutun luokan ja opettajan kanssa viitoselle,
toki omat tsempattavat asiansa hänelläkin on syksyksi
itselleen asettamiensa todistuksen parantamis tavoitteiden kanssa.
Mutta ensin pitkä ja ansaittu kesäloma kaikille!

Omaa kesälomaa ei paljon olekkaan kun aloitin vasta tänä vuonna uudessa työpaikassa,
onneksi etätyömahdollisuus tuo vähän lisää joustonvaraa kesään.
Mukavasti on saatu kesä suunniteltua niin että pientä reissua on tiedossa,
ja lapsille paljon kivaa kyläilyä ja riittävästi rentoilua.
Ja aamuja, jolloin ei ole pakko nousta liian aikaisin.

Olen odotellut sopivaa ajankohtaa postata meidän pihakuulumisia.
Että joku juttu olisi ihan valmiskin, siitä olisi sitten hauska kertoilla.
Mutta ei.
Eli tässä muutamia keskeneräisiä projekteja, ja samalla syitä (jälleen kerran) blogi hiljaisuuteen.

Sain työkaverilta 150 kukkasipulia. Olen siis tehnyt kukkapenkkejä.
Myös viljelylaatikkoon on istuteltu porkkanaa, hernettä, ruohosipulia ja persiljaa.
Toivotaan, että joku näistä kaikista kasvaa, kukkii tai tuottaa satoa, kuten toivotaan!

Kukkapenkki hommat tekee hieman haasteelliseksi tänä kesänä se,
että aloitimme vihdoin autotallin rakennus projektin.
Työkoneita siis jyllää pihalla, rinnetontin maata on täytetty,
ja koko kesän tuossa taitaa käydä melkoinen säpinä.
Varmaan pitää vielä omenapuu ja pensasrivistökin siirtää!

 Mutta mikäänhän ei ole pysyvää paitsi muutos,
ja kun on lainan määrää haluttu pitää edes jotenkin maltillisena,
niin kerralla ei tullut valmista vaan projekti seuraa toistaan.

Yhtänä projektina on ollut leikkimökin remontointi.
Leikkimökki haluttiin maalata samalla värillä kuin talokin,
mutta tämäkin projekti osoittautui hieman pidemmäksi kuin aluksi ennakoitiin.
Auringon puoleisen seinän laudat olivat menneet jo niin huonoon kuntoon,
että ne päätettiin uusia, ja tehdä uuteen seinään kauppaleikkeihin soveltuva luukkuikkuna.
Tästäkin lisää kun on saatu tuo mökki valmiiksi ja leikkialue siistittyä.
Nyt on vielä täysi tohina maalaushommien kanssa menossa.

Viime viikonlopun meillä oli kylässä kevään odotetuin yökylävieras,
mun "työkaveri" eli meidän toimistokoira, työkaverin koira Abbe.
Voi tätä halailun ja metsässä käveleskelyn määrää!

Haluan myös vinkata teille yhden tarjoiluehdotuksen.
Hauska ja helppo jälkkäri tai iltapala idea on kesän aloituksessa meillä ollut seuraavanlainen.
Varaa esim. pensasmustikoita, mansikoita, nektariinia, kiwiä, vesimeloneita sekä brie- ja gouda juustoa. Melonista voi halutessaan ottaa piparimuotilla kuviopaloja.
Kokoa varrastikkuihin samanlaisia settejä ja asettele "sateenkaaren" muotoon.
Mukavasti uppoaa lapsille hedelmät, ja myös ne ei niin mieluisat maistiaispalat kun kattaus on kaunis ja yhdessä istutaan herkuttelemaan.

Yhtä onnistunut valinta ei ollut karkki ostokseni tälle keväälle.
Kun oli näitä kaikenmaailman päättäjäisiä ja luokkaretkiä ym.,
johon pitää muistaa pakata eväät, päätin olla kätevä emäntä
ja ostaa 1,3 kg BonBon laatikon josta voi sit aina eväsrasiaan heittää
ne parit pakolliset karkit mukaan.
Jännä, ettei lapset kuitenkaan halunneet viedä niitä kouluun / päikkyyn / harrastuksiin..
Keskustelu meni suunnileen näin:
"Äiti, Ootko kattonu minkä muotosia ne karkit on?"
"En, kuin niin?"

Mulla jatkuu siis työt, ja työmatkoja olen yrittänyt kulkea pyörällä muutaman kerran viikossa,
sen, mitä muun perheen menot antaa myöden.
Matkaan menee kokonaisuutena kuitenkin vähän kauemmin kuin bussilla,
ja työt aloitan vasta käytyäni työpaikalla suihkussa.
Paluu matkalla kurvaan yleensä Hatanpään arboretumin kautta ihailemassa kukkaloistoa.

Sellaista kesän aloitusta tänne,
paljon puuhaa, lomailevia lapsia, riittävästi rentoilua josta johtuen ei juurikaan mitään valmista.
Aika perus kesämeininki siis!

Ensi viikolla onkin kummalista oloa luvassa.
Vanhin lapsi lähtee serkkujen kanssa Italiaan,
keskimmäinen kavereiden kanssa urheiluleirille
ja nuorin isovanhempien kanssa veneelle.
Me miehen kanssa ollaan muutama päivä (no, työpäivän jälkeinen ilta) ihan keskenään!

Saisikohan sitä vaikka jonkun noista meidän keskeneräisistä projekteista silloin maaliin?
Vai nautitaankohan vaan hiljaisesta talosta tai urheillaan...
Nähtäväksi jää, fiiliksen mukaan mennään!

Iloista kesäkuuta sulle!
Terkuin Taina