perjantai 30. joulukuuta 2016

Silmänrajausten kestopigmentointi ja kulmien 3D kestopigmentointi - kokemuksia ja alekoodi


Blogi-yhteistyöpostaus
Piipahdinpa tuossa päivänä muutamana ElinaK:ssa meikkiostoksilla,
ja samalla tuli puheeksi Elinan uusin tuote, eyeliner pigmentointi. 

Itse meikkaan lähes päivittäin ja tykkään muutenkin huolitellusta lookista,
joten pigmentointeja olen miettinyt aina välillä jo useamman vuoden ajan.
Meikkaaminen ei ole mulle mitenkään "pakollista",
 mutta lähes päivittäin tulee jotain ehostusta käytettyä,
koska siitä tulee itselle kiva fiilis.
Niinpä, noin 0,2 sekunnin harkinnan jälkeen päädyin varaamaan ajan 
sekä kulmien että silmänrajausten kestopigmentointiin
-  kun tehdään niin tehdään sitten kunnolla!


Tavoitteena on menevään elämäntyyliin sopiva, aamurutiineja helpottava 
mutta suht. luonnolllisen näköinen lopputulos.
Iän myötä kun nuo kasvonpiirteet ovat vähän haalistuneet ja valahtaneet,
pieni ryhdistys ilman veistä tuntui ihan sopivalta joulu- + synttärilahjalta itselleni.
(mies ei onneksi pistä pahakseen valmiiksi valittuja lahjoja) ;). 
 
Nyt pärjää hyvin sävyttävällä huulirasvalla ja suojakertoimen sisältävällä kevyellä meikkivoiteella
rinteessä, leirintäalueella telttailemassa, ja muissa ulkoilupuuhissa ihmisten ilmoilla,
ja arkiaamuisinkin riittää muutama tuote vähemmän 
(ripsarista, luomiväristä ja poskipunasta tuskin luovun jatkossakaan).
 

Rajaukset tulee silmiin melkein joka aamu vetäistyä, 
joten valmiit rajaukset olivat minulle erittäin houkutteleva vaihtoehto.
Toki mietin sitäkin että jos niistä tulee ihan karseat,
niin peruutusnappia ei ole, vaan viivat pysyvät naamassa seuraavat pari vuotta,
ainakin sen uusintakerran jälkeen
(pigmentointeihin tehdään vahvistus n. kuukauden kuluttua ensimmäisestä käsittelystä).
 
Toisaalta, Elina on ammattimeikkaaja,
niittänyt mainetta bodypainting kisoissa,meikannut lehtijuttuihin, leffoihin ja musiikkivideoihin
- eiköhän hän yhdet kivannäköiset linerit ja kulmat osaa piirrellä!
Ja osasihan se!

Itse valitsisin tunnetun, laadukkailla aineilla ja välineillä työtä tekevän, 
viimeisimpiä tekniikoita käyttävän ammattilaisen
vaikka ei tuttua tekijää olisikaan ollut.
Ammattilainen osaa valita oikean sävyn, ja luonnollisen kasvoihin sopivan mallin,
sekä hyvältä näyttävän, huomaamattoman määrän epäsymmetrisyyden korjaamista.
 
Eyeliner kestopigmentoinnin teko
 
Eyeliner kestopigmentoinnista käytännössä.
Väriä pistellään viisi kierrosta työkalulla jossa on pieniä rinnakkaisia neuloja.
Värjäyksen tekijällä on sen verran varma ja pitävä ote käsiteltävästä alueesta 
 ettei silmää saa räväytettyä auki kesken käsittelyn.
Koska silmäluomen iho on hyvin ohut väri laitetaan melko pintaan.
Yleensä väri häviää lähes kokonaan ensimmäisen kuukauden aikana,
ja vasta toisella käsittelykerralla väri saadaan "väsytettyä" ihoon.
Tämän jälkeen pigmentointi kestää ihotyypistä riippuen 1-3 vuotta.
Väri laitetaan aivan ripsen tyveen ja ripsien väliinkin,
jolloin omat ripset näyttävät tuuheammilta ja intensiivisemmiltä.
 
Rajaus tehtiin ohueksi ja ripsien linjaa seuraavaksi,
vain ulkonurkasta päädyttiin nostamaan linjaa aavistus muutaman millin mitalta
jolla vältettiin väsynyttä ilmettä ja avattiin katsetta hieman.
 
Kulmien 3D kestopigmentoinnin teko
 
Ja kun vauhtiin päästiin tehtiin myös kulmat.
Ensin piirrettiin peilin edessä kulmien malli.
Ne mukailevat omien kulmakarvojen mallia jolloin ei tarvitse kuin nyppiä muutamat hajakarvat,
mutta kevyesti myös korjattiin epäsymmetriaa 
(sekä nyppimällä aiheutettua että luonnollista kasvojen epäsymmetrisyttä).
 
Aluksi väri näyttää "palkki-efektiltä", 
mutta väri haalistuu noin 50% ensimmäisen viikon aikana.
Kulmien vahvistuskerralla voidaan vielä säätää kulmien muotoa ja väriä.
ja lopputuloksena väri on karvoja mukailevina viivoina luonnollisen näköisesti.

Kulmien kestopigmentoinnista Elina kertoo sivuillaan seuraavaa:
3D- kulmakarvatekniikassa kulmat piirretään kasvoihin ns. karva kerrallaan, 14 rinnakkaista pientä neulaa mahdollistavat luonnollisten kulmakarvojen aikaansaamisen. Tämä tarkka, erittäin hellä ja hienovarainen tekniikka ei lävistä ihoa yhtä syvältä kuin perinteinen konetekniikka. Hinta sisältää värin vahvistuksen 6-8 viikon kuluttua.
Voit lukea lisää infoa täältä.
 
Alkaa olla valmista

Miten pigmentoidun ihon kanssa sitten aluksi toimitaan?
Kestopigmentointi pitää tehdä kaksi kertaa, 
uusintakerta reilu kuukauden päästä ensimmäisestä kerrasta.
Kaksi viikkoa käsittelyn jälkeen pitäisi malttaa olla meikkaamatta silmiä sekä uimatta
ja viikko saunomatta, hikoilematta ja ottamatta aurinkoa,
sekä pitää kaikkiaan silmien alue puhtaana.
(Joululoma löhötyyliin sopi siis erinomaisesti pigmentoinnille!)
Ensimmäisenä vuorokautena iho oli käsitellyltä alueelta hieman arka ja turvoksissa,
mutta mitään varsinaista kipua ei ollut.

Ennen / Jälkeen heti käsittelyn jälkeen

No sattuiko se pistely sitten?
Kyllähän se epämiellyttävältä tuntui.
Eyelinerin laitto tuntui pistelyltä, kulmakarvojen piirtäminen taas raapimiselta.
Ei millään lailla sietämättömältä kuitenkaan, 
veri ei lentänyt ja samalla jutskailtiin kuulumisia ja naureskeltiin.
Käsittelyn aikana lotrailtiin myös useamman kerran puudutusainetta, 
joka vähensi kipua vaikka ei kokonaan tuntoa poistanutkaan.
Sanoisin että pigmentointi sattuu huomattavasti vähemmän kuin synnytys tai tatuoinnin ottaminen,
epämukavuus on ehkä samaa luokkaa kuin kulmien nyppimisessä, 
kasvojen mekaaninen puhdistuksessa kosmetologilla tai sokeroinnissa.
 
Eli ei varsinaisesti kivaa, mutta asioita joita ollaan valmiita tekemään "kauneuden eteen".
Elina lupasi että lopetetaan heti jos niin sanon,
ja vaikka kipukynnykseni on aika alhainen ei tullut oloa että olisi pitänyt lopettaa.
Pari kertaa kyllä taisin sanoa voimasanan ja kertoa että "kohta on se hetki kun lyön sua!",
mutta nekin olisin jättänyt väliin jos kyseessä olisi ollut joku muu kuin yksi parhaista ystävistäni.

2 vuorokautta pigmentoinnin jälkeen

Ja nyt, olen ihan mielettömän tyytyväinen Lopputulokseen!
Muutama hetki epämiellyttävää oloa on aika pieni hinta siitä
ettei pariin vuoteen tarvitse eyelinereitä piirrellä kuin ehkä juhliin voimakkaamat versiot,
ja rajaukset on aina tasaiseet ja symmetriset!
Eikä enää vinkkeliin nypittyjä kulmia, kulmien värjäilyä ja ryhditöntä kasvojen lookkia.
Tykkään!

Ennen / Jälkeen 2 vuorokautta pigmentoinnista

Ja sitten ElinaK:n tarjous teille lukijani:

Kaikki tammikuun aikana varatut ajat kestopigmentointiin 
koodilla KOTOMO:
- 20 % alennus eyelinereiden tai kulmien kestopigmentoinnista!
 
Pari vuotta sitten olen tehnyt myös postauksen Elinan tekemistä kestoripsari-käsittelyistä joka löytyy täältä.
Käy ihmeessä lukaisemassa myös se!

Mikäli kiinnostuit niin rohkeasti kyselemään Elinalta lisää aiheesta,
ja on tuo kauppa muutenkin piipahtamisen arvoinen!
terkuin Taina
 

Liike sijaitsee Tampereen keskustassa

PS. Kyseessä on yhteystyöpostaus, jossa olen saanut alennusta, jota olisin saanut muutenkin, kiitoksena postauksesta, jonka olisin tehnyt muutenkin.

PPS. Kuvia katsellessa huomasin että kylläpä nuo omat silmäkulmat näyttää ryppyiseltä!
Mutta naururypythän kertoo vain siitä että hauskaa on ollut ja elämästä nautittu!
Myönnettävä kyllä on, että muutama viikko sitten meinasi iskeä ikäriisi.
Olen siis tyytyväisenä kertonut koko vuoden olevani 37-vuotias
- minusta ei ole mitään syytä miksi naiset eivät voisi ikäänsä kertoa,
vaan pitäisi osata olla tyytyväinen siihen ikään joka sattuu menossa olemaan.
Miehellä oli synttärit joulukuun alussa, ja lasten kysyessä kertoi täyttävänsä 39.
Minä siihen inttämään, että et suinkaan sinä vielä niin paljon täytä, mehän täytetään seuraavaksi 38!
(Olen siis syntynyt helmikuussa, mies joulukuussa,
eli syntymävuoden perusteella on minua vuoden vanhempi mutta käytännössä muutaman kuukauden.)
Mies kehotti laskemaan vähän tarkemmin, jonka jälkeen totesin,
että minähän täytänkin ihan kohta 39, eli alan käydä NELJÄTTÄKYMMENTÄ,
vaikka luulin olevani viriili 37-vuotias.
Huhhei, aivan silmissä vilahti yksi kadotettu vuosi elämästä!
Mutta äkkiä koko juttu jo vain nauratti,
ikähän on vain numeroita ja ikinä en ole enää niin nuori kuin tänään,
joten ehkä näillä kilometreillä nuo uurteet kasvoissa kuuluvat kuitenkin jo asiaan. :)

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulurauhaa


Tämä syksy on ollut melko rankka.
On ollut paljon työmatkoja, 
on ollut erinäisiä tilanteita lasten kanssa, koti on ollut kaaoksessa, 
elämä on tuntunut enemmän ruuhkavuosilta kuin koskaan aiemmin. 

Läheisiltä on kuulunut varoituksia että vaikutan burnoutin partaalla olevalta, 
ja tiedän lyöneeni laimin omasta kunnostani ja jaksamisesta huolehtimista. 
Blogi-elämäkin on ollut olematonta. 

Toisaalta, paljon hyvää on mahtunut jokaiseen viikkoon ja päivään, 
välit lapsiin ovat läheiset 
ja paljon kivojakin asioita on tehty perheenä yhdessä.  


Viime viikolla tein myös suuren ratkaisun työelämän suhteen.
Irtisanouduin nykyisestä työstäni, paikasta jossa olen työskennellyt 9 vuotta, 
ja kirjoitin sopimuksen uuteen paikkaan. 

Uuden alun häämöttäminen tuo ihanaa virtaa elämään.
Vanha työpaikka kaikkine yt-myllerryksineen alkoi lopulta tuntua joltain muulta kuin omalta paikalta.
Liiketalouden kannalta välttämättömät muutokset kuuluvat asiaan ja niihin sopeutuu,
mutta tunnelman ja asenteiden muuttuminen oli minulle henkilökohtaisesti liian iso juttu.
Pikkuhiljaa huomasin, ettei tämä ole enää se yritys jota joskus rakastin.
Kun on tunne-ihminen, 
on näissä fiiliksissä kaikkien kannalta parempi tehdä ratkaisuja ja jatkaa eteenpäin.
Todella monesta asiasta olen toki kiitollinen! 
Olen saanut tehdä paljon mielenkiintoisia töitä, on ollut antoisaa ja opettavaista. 
Erityisesti ihania kollegoita jään kaipaamaan 
- nyt tuntuu, ettei näin huippuja duunikavereita voi missään muualla ikinä olla! 
Toisaalta lohduttaudun sillä, että ihan varmasti mukavia ihmisiä on muuallakin. 
Kai se on vähän itsestäkin kiinni millaiset välilöt sitä uusien kanssa tulee. 
Ja ystävyyksien ja yhteyksienhän ei tarvitse loppua vaikka työnantajat vaihtuisivat 
eikä enää päivittäistä tai viikottaista yhteydenpitoa olisikaan.

Luottamus siihen että kaikki järjestyy on kova!
Uudesta työstä olen innoissani! 


 Etukäteen uusi työ vaikuttaa hyvin pitkälle juuri sellaista mitä olen toivonut. 
Edeltäjää tuossa tehtävässä ei ole joten itsekkin pääsee tehtävänkuvaan vaikuttamaan. 
Yritys vaikuttaa todella fiksulta ja mukavalta, 
nykyaikaiselta ja rennolta asiantuntijaorganisaatiolta.
Perheen kannalta on myös tärkeä puoli se että matkustelu vähenee oleellisesti, 
ja päin vastoin rupean tekemään jonkun verran töitä kotoa käsin. 
Loppujenlopuksi, työ ei ole minulle paikka jossa käydään vaan asioita joita tehdään.
Askel kohti uutta on todella jännittävä, kuumottava, innostava!

Nykyisessä työssä tekemistä riittää ihan loppuun saakka 
eli koko kuukauden irtisanoutumisajan verran. 
Toisaalta, ketään en halua jättää pulaan,
 ehdin rauhassa mukaan fiksuun tehtävien jakoon, perehdyttää, kirjoittaa ohjeita,
 tehdä samalla omaa surutyötä tästä työstä luopumisesta. 
Ehkä työsuhteen lopettamisessa on jotain samaa kuin pitkästä liitosta lähtemisessä 
- vaikka tiedät että on mentävä 
on haikeaa luopua kaikesta hyvästä ja yhteisestä, tutusta ja turvallisesta.


Nyt on kuitenkin aika rauhoittua joulun viettoon.
Turhaa hössötystä on muutenkin karsittu,
lapset ovat saaneet pitkälti hoitaa koristelun mielensä mukaan ilman äidin asetelmia,
lahjoista suuri osa on lahjakortteja tai nettikaupoista tilattuja.

Kortit on lähetetty, glögejä maiseltu ja piparkakkutalot leivottu. 
Vuosi vuodelta myöhemmin, mutta silti ennen joulua valmiina.
 
 
 Jokainen suunnitteli oman piparkakku asumuksen,
ikkunat sulatettiin Muumi-tikkareista,
ja kaikki koottiin kyläksi.
Ei ehkä kauneinta toteutusta, mutta hauskaa oli tätä yhdessä tehdä.


Lasten aamu-ylläri kalenterista on tullut taas pieniä juttuja pitkin kuukautta 
- välillä eurot tai namit, välillä muita pieniä tarpeellisia lahjoja 
kuten heijastimia, Stabiloita, "lahjakortteja" yhteisiin tekemisiin, 
aarteen etsintöjä viikonloppuisin joista pisin on sitten perinteisesti aattoaamuna..


Jotain pieniä askarteluja on sentään tehty,
kuten vähän hauskempi pakkaus muuten niin perinteiselle sukka-lahjalle 
Kaikki Paketissa -blogin ohjeen mukaan.


Tänä vuonna rikottiin perinteet ja koristeltiin kuusi jo aatonaattona, 
ei vasta aattoaamuna.
Aatto vietetään omalla sakilla kotona rentoillen, ei säntäillä mihinkään.
Noudatetaan perinteitä: 
molempien lapsuuden kodista peräisin olevia, ja meidän perheen ihan omia.
Niihin kuuluu ainakin joulusauna puhtaassa saunassa, 
 joulupuuro leivinuunissa, lautapelejä, joulurauhan julistuksen katsominen glögin äärellä, 
perinteisiä jouluruokia, pitkä ilta suklaata mutustellen, 
lapsien jekuttelu pukki jutuilla.. 


Iltapala vietettin jo herkutellen,
ja nyt aletaan miehen kanssa vielä pakkailemaan viimeiset lahjat,
ja tekemään muut viime hetken valmistelut.

Rauhoitutaan joulun tunnelmaan,
huokaistaan heipat hektiselle syksylle,
ja valmistaudutaan ottamaan pian pienen loman jälkeen vastaan uudenlainen arki.

 

Oikein ihanaa joulun aikaa sinulle,
olkoon joulusi onnellinen, rauhallinen, riehakas
- juuri sellainen kuin toivot sen olevan!



Rakkaudella, Taina

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kokemuksia Polar Loop 2 aktiivisuusrannekkeesta, sekä kuulumisia viikon varrelta

Tämän vuoden glögi- ja pipari-kausi on aloitettu

 Sain viime jouluna lahjaksi aktiivisuusrannekkeen,
kuten niin moni muukin suomalainen - taisi olla oikein hittituote jouluna 2015.

Ajattelin nyt kertoa kokemuksia tuosta härvelistä,
josko joku sellaista harkitsee vaikka tänä jouluna toivoa tahi ostaa.
Mukana muutama aiheeseen kuulumaton kuva viikon varrelta.

Ensinnäkin - onhan tuo Polar Loop 2 ihan hauska peli.
Olen ollut ikäni melko liikunnallinen
mutta nyt lähivuosina jämähtänyt turhan paljon toimistoon ja autoon istumaan,
ja liian usein sinne sohvanmutkaankin tai kotitöitä tekemään,
silloinkin kun tiedän että jaksaisin paremmin ja olo olisi parempi jos liikkuisin.
Ruuhkavuodet tekosyynä oman aktiivisuuden hiipumiseen.


Rannekkeen kanssa minua on aktivoinut se 
että yritän saada "päivän aktiivisuudet" ja 10 000 askelta päivässä täyteen.
Hyödyllistä on myös ollut, kun päätteen ääreen liian kauaksi aikaa jämähdettyään
alkaa tuo ranteessa täristä ja huomautella että "IT'S TIME TO MOVE".
Pari askelta, venytystä ja hypähdystä, ja taas virtaa veri aivoissakin.
(Toisaalta, pitkiä matkoja ajaessa tuo toiminto on rasittava. Yleensä on kiire töihin tai kotiin, eikä reissun päällä itsekseen viitsi pitää kuin ne pakolliset pissi-tauot ja silloin tuleekin ranneke nakattua käsilaukkuun kun alkaa moista huomautella.) 

13. hääpäivän ruusut

Päivän 10 000 askelta metsästäessä
ollaan muistettu työkaverin kanssa säännöllisesti käydä lounaslenkeillä,
eli syödään 10 minutissa eväät ja kävellään reipas 15 min kierros ulkona.
On tullut kyykkäiltyä Skype-palaveria kuunnellessa 
ja käveltyä ympäri toimistoa työpuhelua puhuessa.
On tullut tulostettua eri kerrokseen ja kipaistua portaan ylös ja alas.
Välillä olen jopa tepottanut kotona rappusissa illalla että tulee aktiivisuudet ja askeleet täyteen.

Toisaalta, olen yleensä kaikenlaista mittaamista, punnitsemista 
ja sääntöjen mukaan liikkumista ja syömistä vastaan.
Mielestäni olisi tärkeämpää oppia kuuntelemaan kehoaan,
minkälainen ruoka saa olon tuntumaan hyvältä,
minkälainen liike ja liikunnan määrä pitää olon hyvänä ja vireänä.
Ja muistaa, että riittävästä unesta ei kannata tinkiä.

Tällä viikolla saatiin ensilumet

Mikäänhän ei estä olemasta aktiivinen ilman rannekettakin.
Mutta minulle tämä on kyllä toiminut välillä hyvänä "potkuna persuuksiin".

Jos haluaisi että tulokset olisivat enemmän totuudenmukaisia 
pitäisi rannekkeen olla vähän kallimpaa mallia ja ottaa huomioon myös syke.

Välillä on turhauttanut, 
kun ranneke ottaa Zumban ja tanssin juoksuksi 
mutta Body Pumpin, kuntosalin ja joogan seisomiseksi tai korkentaan käveleskelyksi.
Hiihto ja uinti ovat tämän rannekken mukaan hyvää liikuntaa,
mutta pyöräily istumista ja laskettelu seisoskelua.
Ei siis pidä orjuuttaa itseään tällekkään laitteelle,
jos tietää liikkuneensa on ihan sama mitä illalla ruudussa seisoo. 

Välillä menee pitkiä aikoja etten käytä ranneketta.
Aina ei huvita, ja metalliosat ärsyttävän pidemmän päälle atopiaan taipuvaista ihoa.
Samasta syystä on unenlaatua mittaava toiminto jäänyt lähes käyttämättä.
Välillä innostun ottamaan rannekkeen käyttöön, 
ja silloin kyllä huomaan kerääväni askeleita vähän aktiivisemmin. 

Hauskaahan tietenkin on seurata noita lukemia sitten koneelta tai kännykän sovelluksesta.



Päivätasolla huomaa ettei arkena klo 8 - 16 välillä askeleita juuri kerry,
enemmänkin noita passiivisuusleimoja.


Viikkotasolla voi koittaa saada keskiarvon hyväksi.


 Tai vähintään kuukausitasolla..


Välillä kyllä työkaverin kanssa tuntuu että meidän rannekkeet antaa ihan erilaisia lukuja.
Samaan aikaan työnantajalta joululahjaksi saadut samanlaiset rannekkeet siis kyseessä.
Meillä kun on tietoihin syötetty aika tarkalleen sama paino ja pituus
(kyllä, olemme molemmat uljaat 155 cm pitkiä)
ei askelten määrässä pitäisi tulla suuria heittoja.
Niinpä me on vähän testailtu rannekkeita töissä siten,
että olen pitänyt molempien rannekkeita samassa kädessä
- tuloksen pitäisi siis olla aivan sama.

 
Vaan eihän se ihan sama näytä.

Pieni yhteenveto edellisistä:


Ero ei ollut niin suuri kuin oletimme,
sillä yhdessä lenkkeillessä omilla rannekkeilla erot ovat olleet todella suuria.
Huomasimme että askellustyylimme on erilainen,
Idan vähän naisellisempi pieni askel
näyttää mittarissa tehokkaammalta kuin meikäläisen harppominen.

 Eli muistetaan suhtautua näihin mittareihin sillalailla suuntaa-antavina
positiivista aktivoitumista edistävinä leluina,
ei aukotonta totuutta kertovina orjuuttavina tai toimintaa liikaa ohjaavina laitteina.

Pääasia liikunnassa on minulle se hyvä olo joka siitä tulee,
ei kehon muokkaaminen, kilpailu tai mitattaviin tuloksiin pääseminen.


Ja lasten myötä sitä kaikenlaista liikuntaa tulee kuin itsestään.
Kuten tänä viikonloppuna, kun työtuolille on kyllä jätetty majan kattoon aukko,
mutta kulku tietokoneelle kulkee tuollaisen hyllyn reiän läpi ryömien.
(juuri ja juuri mahduin, vähän kyllä jännitti jäänkö takapuolesta jumiin)


Tänä viikonloppuna saatiin nautiskella ensilumesta,
jota nuorimmaisen mielestä oli vallan riittävästi hiitokauden aloitukseen.
Itse taidan malttaa odottaa vielä vähän valkoisempaa maata,
mutta kyllä täällä jo kovasti odotetaan että päästään talvilajeista nautiskelemaan!
Koko perhe odottaa laskettelurinteiden aukeamista,
ja on tätä talvea jo muutenkin odotettu!
Kohta luistellaan, ihan muuten vaan..
Kolmattatoista hääpäivää juhlistettiin
hyvällä ruualla kotona perheen kesken,
sekä käymällä kaksin elokuvissa ja kävelyllä metsässä
äitini ollessa lapsenvahtina.
(Kävimme katsomassa jännitysdraaman Nainen junassa - voin suositella!)
Ja muistihan se mies taas ihanat ruusutkin tuoda.


Halloweenia vieteltiin ihan pienesti,
vähän koristeita ja herkutteluita.
Kynttilöitä toki poltettiin myös rakkaita muistellen pyhäinpäivänä.

Ensi viikolla lähteekin nuorin mummin kanssa Ouluun siskolleni serkkuilemaan,
ja minä suuntaan pidemmälle työreissulle.
Viikonloppuna isot pojat lähtee partioleirille
ja neidillä jatkuu Galaxin pienelokuvassa näyttelijähommat avustajan roolissa.
Ja sittenhän se onkin jo isänpäivä!
Puuhakas viikko siis taas luvassa!


 Onko sinulla kokemuksia aktiivisuus rannekkeista?
Ja oletko yhtä innoissaan talven alkamisesta?

Iloista marraskuista viikkoa!
Terkuin Taina




tiistai 25. lokakuuta 2016

Mitä mahtuu yhteen ruuhkavuosimutsin viikkoon?


 Välillä sitä miettii mihin nämä viikot vilahtelee.
Kello lähentelee puolta yötä maanantai-iltana,
ja mietin itsekseen mihin se lomaviikko meiltä oikein niin nopeaan muka katosi.

Päätin kirjata yhden viikon tapahtumia ylös
- mitä siis piti sisällään yksi viikko ruuhkavuosimutsin elämästä lasten syyslomaviikolla.


Maantantai aamuna heräsimme syyslomaan Tampereen kylpylässä.
Hyödynsimme tuollaista Holiday Clubin yhden yön esittelytarjousta
ja päätimme lomailla ihan kotikulmilla.

Lasten mielestä on "todella tyhmää" ja "noloa" että 
työmatkoilla syön hotellissa aina puuroa, kananmunaa ja hedelmiä.
Niinpä otin lasten kanssa kerrankin vohveleita
- tuolla kun oli tarjolla myös gluteenittomia vaihtoehtoja! 


 Lomapäivää vietetin lasten kanssa vanhassa kotikaupungissa Tampereella.
Eipä sinne nykyäänkään ole kuin 15 min ajomatka mutta harvoin tulee käytyä,
ollaan onnellisesti vähän maalaisia nykyään.
Oltiin ihan turisteina, jahdattiin pokemoneja Pikku Kakkosen puistossa,
ihmeteltiin pääkirjasto Metsoa ja käytiin jätskillä.
Iskä kävi töissä ja tuli sitten hakemaan meitä illansuussa kotiin. 


Tiistaina hengattiin kotona ja lapset oli kavereiden kanssa.
Perheen nuorin kävi ensimmäistä kertaa kaverin (ja kaverin äidin) kanssa uimahallissa,
ihan ilman "omaa väkeä". Äidin iso-pikkuinen. <3
Iltapäivällä kävin lääkärillä ja jumpassa, 
Hiit ja zumba oli oikein toimiva yhdistelmä.

Halikuva Bonnyn kanssa 2014

Keskiviikkoaamuna sain suru-uutisen.
Rakas nuoruuden hoitoponi oli kuollut kunnioitettavassa 29-vuoden iässä.
Harmittaa hirmuisesti etten ole häntä viime vuosina juuri käynyt katsomassa.

Tiedän kyllä että parasta hoitoa ja rakkautta sai viimeiseen hengenvetoon saakka,
koko ikänsä saman rakastavan perheen jäsenenä,
aina uusia sukupolvia hevostelun saloihin lämmöllä ja pilke silmäkulmassa johdatellen.
Onni oli tuntea tämä jekkuileva lady 28 vuotta.

Viimeiseksi yhteiseksi ratsastusretkeksi jäänyt kerta poni-rakkauteni kanssa
Keskiviikkona oli aamupäivällä lasten vyöhyketerapiat.
Meidän luotto-hoitajan ohjaili kroppien tasapainoja oikeaan suuntaan
ja hyviä keskusteluita käytiin varsinkin keskimmäisen kanssa siitä
että hänen allergisena kannattaa valita pääosin muuta kuin sokeria ja vehnää
niin ei vatsaan satu.
Siitä kun on taas ollut enemmän vaivaa viime aikoina.
Hyvä että oppivat itse kuuntelemaan kehoaan,
mikä maistuu hetken hyvältä suussa ei aina ole se josta tulee hyvä olo.
Herkuttelut on toki erikseen eikä meillä niitä unohdeta!

Lapsia odottaa aamuisin D- ja monivitamiinit, sinkki ja maitohappobakteerit. Kalaöljy sitten illemmalla.

Kun käsittelyt oli hoidettu ja vitamiinien syömisten tärkeydet kertailtu,
lähdetiin vanhemmilleni eli mummolaan.
Ja aina se on yhtä ihanaa päästä äiskän ruokapatojen ääreen!
Vanhempani ovat puolen vuoden päästä muuttamassa meidän kadulle valmistuvaan rivitaloon,
ja niinpä tuolla lapsuudenkodissani on jos minkälaista vintin siivous projektia käynnissä.
Äidin kanssa kävimme siskojeni ja minun leluja ja askareluita läpi.
Osa kuvatiin perheen WhatsApp ryhmään
ja joitakin kauempana asuvat siskot kommentoivat haluavansa,
 joitakin pitää laittaa nettiin myyntiin,
joitakin pakattiin tuttavien lapsille ja lapsenlapsille,
ja osa meni roskiinkin.

Lapsuuden askartelujani mummolan vintistä
Kaikenlaista, kuten laatikollisen simpukoita, 
joita olen pikkutyttönä kerännyt asuntovaunureissuilla Välimeren rannalta,
roudasin kotiin.
Kyllä minä noista vielä jotain askartelen kun äiti on kerran 30 vuotta säästänyt!

Iltapäivällä käytiin uimahallissa, 
ja meidän 5-vuotias oppi tämän viikon uintien aikana
seisomaan käsillään vedessä, sukeltamaan pitkiä matkoja ja uimaankin vähän.
Mummi ja vaari uivan lasten kanssa,
joten pääsin itsekin uimaan vähän kuntouintia itsekseni.
Se on kyllä mukavaa!
Illalla nuorin jäi mummolaan yöksi. 

40-vuotta vanhoja leluaarteita jotka siskot halusivat nyt itselleen
Torstaina minäkin menin töihin,
isot muksut isovanhemmille (mieheni vanhemmat) serkkujen kanssa, 
josta neiti lähti serkkulaan yökylään.

Töiden jälkeen kävin Olgan Puodissa ostamssa uudet farkut
(kaappi on taas kutistanut mun työvaatteita) ja ruokakaupassa.
Sen jälkeen menin hetkeksi jatkamaan äidin kanssa vintti-projektia ja hakemaan nuorinta kotiin.

Näistä haaveilen tekeväni taulun. Tai pari.
Perjantaina nuorin meni isovanhemmille 
ja vaari eli isäni vei meidän keskimmäistä kaverinsa kanssa pyörärampeille
sekä hampparille.
Itse ajelin töiden jälkeen kampaajalle ja nyt on taas kunnolla punaista päässä.
Kampaajalle sain viestiä että seuraavan päivän tanssitunnin ohjaaja on sairastunut
ja lupauduin tuuraamaan.
Kampaajan jälkeen siis kertailin koreografioita,
mutta ehdin kuitenkin katsomaan Vain Elämää muksut kainalossa.


Lauantaina oli tutut perhoset vatsassa kun ajelin kohti Fiilis Fitnesiä,
mutta tunti meni hyvin ja asiakkaat olivat iloisia ja kiittelivät lähtiessään.
On tuo vaan mukava harrastus tuo ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen,
kun tanssia rakastaa!
Kevätkaudelle pitäisi tehdä päätös siitä otanko tunteja enemmän, vähemmän vai yhtään,
joka on todella vaikeaa.
Kovasti tuosta nautin, mutta tällä hetkellä elämässä on niin paljon muutakin meneillään,
lasten kanssa tekeminen ja perheen yhteinen aika
kun molemmat vanhemmat käyvät töissä ja työmatkoillakin,
muut harrastukset, ystävät, opiskeluhaaveet..

Onko tämän aika nyt vai sittenkin vasta silloin
kun lapset ovat vielä vähän isompia,
kun äitiä ei tarvita yhtä paljon kotona, 
kun toisen menot eivät kuormitta perheen toista aikuista 
kotihommien ja lapsille läsnäolon määrässä enää ihan yhtä paljon?

Neiti Irti Maasta
Kotiuduttuani oli mies laittanut lounaan
ja sitten tulivatkin jo vanhempani auttamaan pihahommissa.
Viisi tuntia purettiin tramppaa, leikattiin nurmea,
kaivettiin sipuleita maahan, tyhjättiin leikkimökkiä, siivottiin rikkaruohoja ja roskia kaatopaikkakuormaan, pinottiin polttopuita puukatokseen, 
eli kaikenmoista syksyistä pihapuuhaa.
No, muut olivat kyllä ahkerampia,
minä kurvasin välillä viemään poikia skuuttirampeille,
hakemaan tyttöjä keskustasta Irti Maasta kiipeilypaikasta,
peseskelin pyykkiä ja lopulta hain pizzat koko sakille.

Muutama pieni makoisa porkkana vielä löytyi kasvimaalta
Illalla rentoiltiin miehen kanssa,
maiseltiin uutta Blossaa ja viiniä ja juustoja,
katseltiin monta jaksoa Californicationia ja löhöttiin sohvalla halimassa.

Blossa on tänäkin vuonna oikein hyvä, 
punainen ja minun makuun mukavasti perinteisen glögimäinen. 



Sunnuntaina oli hauska Mallimaailman tapahtuma
johon olin kutsun perusteella varannut ajan tyttärelle ja minulle.
Itse meikkiopastus ja kuvaus eivät maksaneet mitään,
mutta jos käsiteltyjä kuvia halusi ostaa oli se maksullista.

Ajatuksena minulla oli viettää tyttöjen aikaa kahdestaan,
sekä se että tyttö saisi opastusta kevyen 12-vuotiaalle sopivan ehostuksen tekemiseen
kun meikkaaminen on alkanut pikkuhiljaa kiinnostamaan,
sekä nähdä minkälaista tuo meininki kuvauksissa yleensäottaen on.
Päädyimme kuitenkin myös ostamaan muutaman kuvan,
koska tuollaisen äiti-tytär kuvan haluan kehystää muistoksi,
ja itselläkin oli tarve fiksulle kuvalle mm. Linkediniin.
Hauska päivä ja kokemus kaikkiaan ja upeat kuvat muistoksi!

 Onneksi noita kuvauksissa käytettyjä meikkejä myy Tampereella myös ystäväni Elinan liike,
eli sinne neidin kanssa sitten shoppailemaan kun meikkaus alkaa olla ajankohtaista.

 
Meidän  humputellessa oli mies tehnyt lisää pihahommia,
ja keskimmäinen bongannut tässä lähellä niin ketun kuin pellenkin.
Pelleä olivat isommat pojat lähteneet jahtaamaan ja meidän poika kavereineen pois.
Kyllä on sairas ilmiö tuokin!
Täällä pyörivästä pellestä on ilmoitettu myös poliisille.
Sen verran maalla asutaan että täällä pyörii myös erittäin kesy city-kettu,
joka käy tervehtimässä myös nuorimmaisen metsäpäikkyryhmää nuotiopaikalla.


Sunnuntai iltana syötiin perheellä tacoja ja saunottiin,
mies pelaili neidin kanssa lautapelejä ja kuulusteli ensi viikon kokeisiin,
ja siivoiltiin vähän kotia arkiviikon aloitusta varten.

Että kun joku kysyy että mitäs olette puuhailleet,
niin vähän kaikenlaista on yleensä se paras vastaus.
Tällä viikolla tosin ekstra-paljon mummolointia, lomameininkijä ja mun omia hömpötyksiä 
syysloman ansiosta.
Välillä on viikkoja ettei ole mummolointia tai äidin omia menoja laisinkaan.
Paljon onnenhetkiä, kinoja, haleja, herkkuja, 
tunteita ja tilanteita laidasta laitaan mahtuu yhteen viikkoon!

Halloween 2015
Viime vuonna meillä juhlittiin Halloweeniä isomminkin,
tänä vuonna pienemmin menoin.
Vanhoja Halloween postauksia,
askartelu- ja tarjoiluvinkkejä voit käydä kurkkimassa mm. täältä, täältä ja täältä ja täältä
(joo, meillä on tosiaan lähtenyt välillä tuo Halloween mopo keulimaan..). ;)

Ehkäpä tätä ei kukaan jaksanut lukea loppuun saakka,
mutta pysyköön päiväkirjamerkintönä itselle tuleville vuosille.

Jaahas, nyt jos alkaisi nukkua ehtii vedellä tasan viisi tuntia unta palloon.

Mukavaa uutta viikkoa ystävät!
Taina