Elämää kroonisen kivun kanssa, sekä juttua kevään juhlista ja kuulumisista

Kevät humpsahti nopeasti, kuusi viikkoa sitten vielä lasketeltiin,
ja nyt tuntuu että eletään jo aivan kesää!
Kevääseen on mahtunut paljon kivoja menoja kuten ystävän karonkka, 50-luvun teemabileet, vappu,
käyntejä eri museioissa ja Mamma Mia! musikaalissa, äitienpäivä.. niistä kertoilen tässä postauksessa.

Lisäksi ajattelin tässä sairauslomalla pötkötellessä avata hieman näitä terveysongelmia
joiden takia blogi on ollut paljon hiljaisempi kuin toivoisin sen olevan.

Osa teistä muistaakin varmaan, että minulle tehtiin alavatsan alueelle isohko leikkaus vuonna 2012,
samoja alueita korjailtiin verkoin 2015.
Kipuja on ollut viime leikkauksesta lähtien, mutta viime kesän lopulla kivut äityivät todella koviksi.
Syksy meni ihmetellessä ja tutkiessa kroonistuneen kivun syytä,
vuoden vaihteessa vihdoin syyksi paljastui liian kireä verkko joka "repii" ja kiristää kudoksia.
Siitä alkoi hoidot taysissa, puudutuspiikkisarjaa, fysioterapiaa, kipukynnystä nostavia lääkityksiä.
Kivut, hoidot ja lääkkeet ovat sekä aikaa vieviä että todella väsyttäviä.
Työpäivän jälkeen jaksoinkin usein juuri ja juuri perheen iltahommat ja simahdin usein samoihin aikoihin lasten kanssa.
Elämä kutistui väkisin, kun rasitusta vältteli automaattisesti kipujen pelossa
ja lääkkeet aiheuttivat väsymystä, "krapulaista oloa" ja muita sivuoireita.
Kaikki tämä aiheutti myös lievää painonnousua joka ei sinänsä nosta mielialaa.

Viime viikolla vihdoin päädyimme toteutamaan leikkauksen, jossa kiristävän verkon ankkureita katkaistiin.
Josko kiristys ja sen myötä kivut vihdoin loppuisivat.
Kipukynnystä nostavan lääkkeenkin saan ehkä lopettaa juhannukseen.
En muuten yhtään ihmettele että jotkut jäävät noihin kolmiolääkkeisiin koukkuun
- jos ne aiheuttavat jollekin samassa määrin hyvää oloa mitä minulle epämiellyttävää oloa,
niin varmasti on ihan huikeaa!

Oman kokemuksen perusteella suosittelen jokaista, joille verkkoleikkaukset ovat ajankohtaisia,
tutustumaan aiheeseen monipuolisesti ennen operaatioon menoa.
Itse nykytiedolla jättäisin väliin. Lisää esim. linkkejä aiheesta voi kysellä sähköpostitse.

Nyt olen sairauslomalla ja toipuminen on lähtenyt käyntiin ihan mukavasti.
Joihinkin työsähköposteihin vastailin, mutta sain esimieheltäni ystävällisen kohotuksen
keskittyä nyt lepoon ja itsestäni huolehtimiseen.
Ja niin se on kai tehtävä.
Vihdoin myönnän itselleni, että ehkä tarvitsen tämän pysähdyksen myös henkisesti,
voimien keräämiseen, asian käsittelyyn ja yli pääsemiseen.
Tämän sairausloman jälkeen toivottavasti elämä jatkuu vihdoin
kivuttomana, voimaantuneena, luottavaisena, rohkeana ja tyynenä.

Uhriutumaan en ainakaan aio ruveta, vaan nauttia elämästä joka päivä!
Koen, että nämä vastoinkäymiset ovat nimenomaan lisänneet kiitollisuutta ihan jokaiseen päivään
- elämästä, terveydestä, kaikista rakkaista ihmisistä ympärillä, hyvästä työnantajasta.
Sekä entistä rennompaa asennetta pieniä arjen kommelluksia ja pölykoiria kohtaan.

Paljon kivoja touhuja on onneksi terveysongelmien lisäksi kevääseen mahtunut.
Niistä toki jokaisesta olisi ollut kiva postaus tehdä jo tapahtuman aikoihin,
mutta kirjataan ne nyt tänne hyvän mielen päiväkirjaan mukavina muistoina ja kiitollisuuden aiheina.
(Tämän kevään jaksamisesta kertoo myös se, että kaikki kuvat ovat kännykällä otettuja,
kameraa en ole jaksanut mukana kanniskella.)

Rakas ystävä, nuorimmaisen kummitäti väitteli tekniikan tohtoriksi.
Pääsimme hienoon karonkka juhlaan, joka oli kaikkiaan aivan mahtava kokemus!
Valkoisen Oksan Jenni teki meikin ja kampauksen, puvun sain lainaan ystävältä.
Juhla oli arvokas, ruuat herkulliset ja tunnelma mukava,
ja yö jatkui lopulta vielä yökerhoon jammailemaan iltapuvuissa ja tummissa puvuissa.
Olen niin ylpeä ystävästä joka teki upean urakan, muistot täydellisestä illasta säilyvät pitkään!

Toiset aivan upeat juhlat joihin olen saanut osallistua olivat ystävän 35-vuotissynttärit 50-luvun teemalla.
Järjestelyt olivat hulppeat, oli pitopalvelu, bändi, ammattilaisjakaja Texas holdem pokeriturnauksessa,
ja tunnelman toki krunasi se, että kaikki olivat pukeutuneet teeman mukaisesti.
Koko juhla oli niin lämminhenkinen, railakas ja iloinen, että juuri tällaisten naisten iltojen toivoisi jatkuvan ikuisesti
- ja aika myöhään (tai aikaiseen) siinä menikin ennnekuin sulka vinossa metsän poikki kotiin hilppaiasin.

Sairastumisien, matkojen, ynnä muiden muuttujien johdosta alkuvuoden syntymäpäivät kahviteltiin
sukulaisten kanssa vasta kevään korvilla.
7-, 12-, 14- ja 40-vuotiskakun sijaan järjestin jätskibaarin,
josta jokainen sai tehdä mieleisensä annoksen, tai useammankin.
Vieraista suurin osa oli kuitenkin pieniä serkkuja,
joten homma toimi oikein hyvin näinkin rennolla meinigillä!

Yhtenä huhtikuun viikonloppuna perheen "isot pojat" olivat partioleirillä ja neiti kaverillaan,
ja niinpä me eskarilaisen kanssa vietimme harvinaista laatuaikaa aivan kahdestaan.
Museokortti pääsi jälleen käyttöön kun teimme pienen Tamperen museokierroksen.
Itse ihastuin kovasti Tampereen Taidemuseossa Anita Snellmanin värimaailmaan,
ja tuon keskimmäisen taulun teoksesta "Suudelma" ostin myös postikortin jääkaapin oveen.

Nuorin nautti eniten Vapriikin pelimuseosta, ja hauskaahan se oli mm. kokeilla yhdessä flipperiä.
Illalla pelailtiin lautapelejä, halittiin ja herkuteltiin.
Ihania yhteisiä muistoja päivä täynnä!

Vappuna kävimme ensin päivällä työkaverini juhlissa,
ja loppupäivän vietimme meillä nuorimmaisen kummiperheen kanssa.
Hampurilaiset grillattiin ja munkit paistettiin porukalla,
lapset hyppivät trampalla ja touhusivat omiaan, kaiken ikäiset, tytöt ja pojat yhdessä.

Kevään kuvia selaillessa huomaan näissä meillä järjestetyissä kemuissa saman teeman
- ei oo paljon ressattu tai touhuttu tuhannen monimutkaisia tarjoiluita,
mutta senkin edestä nautittu yhdessä olosta läheisten kanssa.

Toukokuun alkupuolella tehtiin tosi hauska tyttöjen reissu neidin luokkakaverin ja hänen äitinsä kanssa.
Lähdettiin neljään likkaan junalla Helsinkiin, käytiin Mamma Mia! musikaalissa,
syötiin illalla hyvin ja mentiin hotelliin yöksi.
Tyttö sai uuden hyvä ystävän seiskan alussa,
ja hauska on ollut huomata että me äiditkin tullaan juttuun todella hyvin!
Uusia tyttöjen reissuja on siis jo suunnitteilla.

Tuo Mamma Mia! oli kyllä mahtava elämys!
Hieman jännitti miten noi biisit voi toimia suomeksi,
mutta Paula Vesala oli tehnyt todalla upea jälkeä suomennosten kanssa!
Ja Laura Voutilaisen lahjakkuudesta olin suorastaan äimistynyt - loistava tanssija, laulaja, ja mikä lavakarisma!
Tämä "eläkeläistanssijan" silmää hiveli myös taidokkaat tanssikohtaukset ja koreografiat.

Seuraavana aamuna seuralaisten piti kiiruhtaa tanssikilpailuihin,
joten meille tarjoutui neidin kanssa päivä ihan kahdestaan Helsingissä.
Rauhallisen hotelliaamisen jälkeen suunnattiin Kansallismuseoon Barbie - The Icon näyttelyyn.
Minulle tämä oli ensimmäinen kokemus siitä, että Museokorttilaisellekin oli 3 € lisämaksu
- 14-vuotias sen sijaan pääsi sisään ilmaiseksi (kaikki alle 18 v.).

Tyttären sukupolvelle Barbiet ei ole olleet ihan yhtä kova juttu kuin omassa nuoruudessa,
mutta hyvä tovi tuolla vierähti silti näyttelyä yhdessä ihaillessa.
Oli julkkisten näköisnukkeja, erilaisia upeita nukkeja muotiluomuksissa
sekä tietenkin taloja ja muuta Barbien rekvisiittaa eri vuosikymmeniltä.
Ehdottomasti suosittelen tutustumista! (avoinna 26.8.-18 asti)

Päivä jatkui kaupoissa kiertelyllä ja pienillä shoppailuilla.
Iltapäivästä haimme kaupasta evästä ja menimme piknikille Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan pihalle.
Ihasteltavaa riitti jälleen niin pihalla kuin kasvihuoneissakin!

Sää oli kauniin kesäinen, niinkuin tänä keväänä on tavannut olla,
ja oli mukava viettää päivä turistina Helsingissä.
Ja mikä tärkeintä, aikaa, keskusteluita ja yhteisiä kivoja kokemuksia tyttären kanssa.

Ja sitten on tietenkin se yksi kevään kohokohdista, äitienpäivä.
Tämä vuosi oli unettavien lääkkeiden ansioista ensimmäinen vuosiin,
kun en maannut sängyssä  odottelemassa herättäjiä
ja kuuntelemassa keittiöstä kantautuvaa kilinää, kolinaa (ja kinaamista),
vaan oikeasti heräsin vasta lasten tullessa herättämään aamupalalle.
Lahjat sain sängyssä ja aamiaispöydässä odotti lämpimät sämpylät ja uunituore vadelmapiirakka.
Päivä meni leppoisasti mm. frisbeegolf kierroksella,
sekä tietenkin vieraillen myös minun ja miehen äideillä.

Muuten arkea on elelty ihan normaaliin lapsiperhe-ruuhkavuosi malliin.
Pojat ovat aloittaneet pihafutiskauden,
mukava oli nähdä että meidän eskarilainen uskaltautui ja innostui mukaan.
Että kentän laidalla seisoskelua taitaa täksikin kesäksi olla luvassa!

Ennen leikkausta aloitin myös työmatkapyöräilykauden, vaikka siitepölyt vähän vaivailevat.
Töissä on suihku, ja vaihtovaatteet ja eväät kulkee kätevästi mukana lasten mielestä "mummojen etukorissa".
Matkaa tulee kymmenisen kilometriä suuntaansa, ja työpäivä on mukava sitten aloittaa
suihkunraikkaana, liikunnasta, kauniista maisemista ja raittiista ilmasta reipastuneena.
Vähintään kotimatkalla koukkaan yleensä Hatanpään arboretumin kautta ihastelemassa kukkaloistoa.

Nyt leikkauksesta on kulunut viisi päivää, ja olo on vielä melko kipeä.
Toivon todella, että tämä leikkaus olisi ratkaisu vaivoihin, ja pääsisin vihdoin jatkamaan kivutonta elämää,
ilman turruttavia ja väsyttäviä lääkkeitä, ja voisin tehdä asioita ilman pelkoa taas pahenevasta kivusta.
Tai sitten jatketaan ratkaisujen etsimistä ja elämää tämän homman ehdoilla.

Ihan hyvää elämää se on toki näinkin, aina voi omia vaivojaan pistää mittasuhteisiin,
isompia ongelmia ja vakavampia sairauksia löytyy aina eikä tarvitse katsoa edes kovin kauas.

Pihalla on nyt niin kaunista, jopa tällaisen viherpeukalo keskellä kämmentä syntyneen piha kukkii!
Se on muutama hetki kun minä olen takaisin töissä ja lapset kesälaitumilla.
Toivottavasti sinäkin voit hyvin ja olet päässyt nauttimaan kauniista kesäpäivistä!

Aurinkoisin terveisin,
Taina

Kesän aloitus, ja iloiset hedelmäsateenkaaret

Ihanaa aurinkoista kesäkuuta ystävät!
Nyt on jo kesäkuu, koululaiset ovat aloittaneet ansaitun lomansa ja illat ovat pitkiä ja valoisia.

Meidän lasten koulussa on mukava tapa viettää kutosille Ruusujuhla,
jossa kaikille "isoille" ruusuin, puhein ja musiikkiesityksin toivotetaan kaikkea hyvää jatkoon.
Niin meidänkin neiti ruusun ja stipendin kanssa siirtyi odotaamaan seiskaluokkaa isossa (vielä isommassa) koulussa.
Iso muutos tuo tulee olemaan, yläloulussa on sitten pelkästään  seiskaluokkia 15 kappaletta,
4 jaksoa jonka jokaisen päätteeksi saadaan todistus, aineopettajat kaikisa aineissa,
60 minuutin oppitunnit..
jännittävä syksy on edessä!

Koupus siirtyy elokuussa koulun puolelle eskariin,
ja virallisesti muutaman päivän päästä ovat siis päikky-ajat meidän perheessä ohi.
Keskimmäinen sentään jatkaa tutun luokan ja opettajan kanssa viitoselle,
toki omat tsempattavat asiansa hänelläkin on syksyksi
itselleen asettamiensa todistuksen parantamis tavoitteiden kanssa.
Mutta ensin pitkä ja ansaittu kesäloma kaikille!

Omaa kesälomaa ei paljon olekkaan kun aloitin vasta tänä vuonna uudessa työpaikassa,
onneksi etätyömahdollisuus tuo vähän lisää joustonvaraa kesään.
Mukavasti on saatu kesä suunniteltua niin että pientä reissua on tiedossa,
ja lapsille paljon kivaa kyläilyä ja riittävästi rentoilua.
Ja aamuja, jolloin ei ole pakko nousta liian aikaisin.

Olen odotellut sopivaa ajankohtaa postata meidän pihakuulumisia.
Että joku juttu olisi ihan valmiskin, siitä olisi sitten hauska kertoilla.
Mutta ei.
Eli tässä muutamia keskeneräisiä projekteja, ja samalla syitä (jälleen kerran) blogi hiljaisuuteen.

Sain työkaverilta 150 kukkasipulia. Olen siis tehnyt kukkapenkkejä.
Myös viljelylaatikkoon on istuteltu porkkanaa, hernettä, ruohosipulia ja persiljaa.
Toivotaan, että joku näistä kaikista kasvaa, kukkii tai tuottaa satoa, kuten toivotaan!

Kukkapenkki hommat tekee hieman haasteelliseksi tänä kesänä se,
että aloitimme vihdoin autotallin rakennus projektin.
Työkoneita siis jyllää pihalla, rinnetontin maata on täytetty,
ja koko kesän tuossa taitaa käydä melkoinen säpinä.
Varmaan pitää vielä omenapuu ja pensasrivistökin siirtää!

 Mutta mikäänhän ei ole pysyvää paitsi muutos,
ja kun on lainan määrää haluttu pitää edes jotenkin maltillisena,
niin kerralla ei tullut valmista vaan projekti seuraa toistaan.

Yhtänä projektina on ollut leikkimökin remontointi.
Leikkimökki haluttiin maalata samalla värillä kuin talokin,
mutta tämäkin projekti osoittautui hieman pidemmäksi kuin aluksi ennakoitiin.
Auringon puoleisen seinän laudat olivat menneet jo niin huonoon kuntoon,
että ne päätettiin uusia, ja tehdä uuteen seinään kauppaleikkeihin soveltuva luukkuikkuna.
Tästäkin lisää kun on saatu tuo mökki valmiiksi ja leikkialue siistittyä.
Nyt on vielä täysi tohina maalaushommien kanssa menossa.

Viime viikonlopun meillä oli kylässä kevään odotetuin yökylävieras,
mun "työkaveri" eli meidän toimistokoira, työkaverin koira Abbe.
Voi tätä halailun ja metsässä käveleskelyn määrää!

Haluan myös vinkata teille yhden tarjoiluehdotuksen.
Hauska ja helppo jälkkäri tai iltapala idea on kesän aloituksessa meillä ollut seuraavanlainen.
Varaa esim. pensasmustikoita, mansikoita, nektariinia, kiwiä, vesimeloneita sekä brie- ja gouda juustoa. Melonista voi halutessaan ottaa piparimuotilla kuviopaloja.
Kokoa varrastikkuihin samanlaisia settejä ja asettele "sateenkaaren" muotoon.
Mukavasti uppoaa lapsille hedelmät, ja myös ne ei niin mieluisat maistiaispalat kun kattaus on kaunis ja yhdessä istutaan herkuttelemaan.

Yhtä onnistunut valinta ei ollut karkki ostokseni tälle keväälle.
Kun oli näitä kaikenmaailman päättäjäisiä ja luokkaretkiä ym.,
johon pitää muistaa pakata eväät, päätin olla kätevä emäntä
ja ostaa 1,3 kg BonBon laatikon josta voi sit aina eväsrasiaan heittää
ne parit pakolliset karkit mukaan.
Jännä, ettei lapset kuitenkaan halunneet viedä niitä kouluun / päikkyyn / harrastuksiin..
Keskustelu meni suunnileen näin:
"Äiti, Ootko kattonu minkä muotosia ne karkit on?"
"En, kuin niin?"

Mulla jatkuu siis työt, ja työmatkoja olen yrittänyt kulkea pyörällä muutaman kerran viikossa,
sen, mitä muun perheen menot antaa myöden.
Matkaan menee kokonaisuutena kuitenkin vähän kauemmin kuin bussilla,
ja työt aloitan vasta käytyäni työpaikalla suihkussa.
Paluu matkalla kurvaan yleensä Hatanpään arboretumin kautta ihailemassa kukkaloistoa.

Sellaista kesän aloitusta tänne,
paljon puuhaa, lomailevia lapsia, riittävästi rentoilua josta johtuen ei juurikaan mitään valmista.
Aika perus kesämeininki siis!

Ensi viikolla onkin kummalista oloa luvassa.
Vanhin lapsi lähtee serkkujen kanssa Italiaan,
keskimmäinen kavereiden kanssa urheiluleirille
ja nuorin isovanhempien kanssa veneelle.
Me miehen kanssa ollaan muutama päivä (no, työpäivän jälkeinen ilta) ihan keskenään!

Saisikohan sitä vaikka jonkun noista meidän keskeneräisistä projekteista silloin maaliin?
Vai nautitaankohan vaan hiljaisesta talosta tai urheillaan...
Nähtäväksi jää, fiiliksen mukaan mennään!

Iloista kesäkuuta sulle!
Terkuin Taina

Joulurauhaa

Tämä syksy on ollut melko rankka.
On ollut paljon työmatkoja, 

on ollut erinäisiä tilanteita lasten kanssa, koti on ollut kaaoksessa, 

elämä on tuntunut enemmän ruuhkavuosilta kuin koskaan aiemmin. 

Läheisiltä on kuulunut varoituksia että vaikutan burnoutin partaalla olevalta, 

ja tiedän lyöneeni laimin omasta kunnostani ja jaksamisesta huolehtimista. 

Blogi-elämäkin on ollut olematonta. 

Toisaalta, paljon hyvää on mahtunut jokaiseen viikkoon ja päivään, 

välit lapsiin ovat läheiset 

ja paljon kivojakin asioita on tehty perheenä yhdessä.  

Viime viikolla tein myös suuren ratkaisun työelämän suhteen.
Irtisanouduin nykyisestä työstäni, paikasta jossa olen työskennellyt 9 vuotta, 

ja kirjoitin sopimuksen uuteen paikkaan. 

Uuden alun häämöttäminen tuo ihanaa virtaa elämään.
Vanha työpaikka kaikkine yt-myllerryksineen alkoi lopulta tuntua joltain muulta kuin omalta paikalta.
Liiketalouden kannalta välttämättömät muutokset kuuluvat asiaan ja niihin sopeutuu,
mutta tunnelman ja asenteiden muuttuminen oli minulle henkilökohtaisesti liian iso juttu.
Pikkuhiljaa huomasin, ettei tämä ole enää se yritys jota joskus rakastin.
Kun on tunne-ihminen, 

on näissä fiiliksissä kaikkien kannalta parempi tehdä ratkaisuja ja jatkaa eteenpäin.
Todella monesta asiasta olen toki kiitollinen! 

Olen saanut tehdä paljon mielenkiintoisia töitä, on ollut antoisaa ja opettavaista. 

Erityisesti ihania kollegoita jään kaipaamaan 

- nyt tuntuu, ettei näin huippuja duunikavereita voi missään muualla ikinä olla! 

Toisaalta lohduttaudun sillä, että ihan varmasti mukavia ihmisiä on muuallakin. 

Kai se on vähän itsestäkin kiinni millaiset välilöt sitä uusien kanssa tulee. 

Ja ystävyyksien ja yhteyksienhän ei tarvitse loppua vaikka työnantajat vaihtuisivat 

eikä enää päivittäistä tai viikottaista yhteydenpitoa olisikaan.

Luottamus siihen että kaikki järjestyy on kova!
Uudesta työstä olen innoissani! 

 Etukäteen uusi työ vaikuttaa hyvin pitkälle juuri sellaista mitä olen toivonut. 

Edeltäjää tuossa tehtävässä ei ole joten itsekkin pääsee tehtävänkuvaan vaikuttamaan. 

Yritys vaikuttaa todella fiksulta ja mukavalta, 

nykyaikaiselta ja rennolta asiantuntijaorganisaatiolta.
Perheen kannalta on myös tärkeä puoli se että matkustelu vähenee oleellisesti, 

ja päin vastoin rupean tekemään jonkun verran töitä kotoa käsin. 

Loppujenlopuksi, työ ei ole minulle paikka jossa käydään vaan asioita joita tehdään.
Askel kohti uutta on todella jännittävä, kuumottava, innostava!

Nykyisessä työssä tekemistä riittää ihan loppuun saakka 

eli koko kuukauden irtisanoutumisajan verran. 

Toisaalta, ketään en halua jättää pulaan,

 ehdin rauhassa mukaan fiksuun tehtävien jakoon, perehdyttää, kirjoittaa ohjeita,

 tehdä samalla omaa surutyötä tästä työstä luopumisesta. 

Ehkä työsuhteen lopettamisessa on jotain samaa kuin pitkästä liitosta lähtemisessä 

- vaikka tiedät että on mentävä 

on haikeaa luopua kaikesta hyvästä ja yhteisestä, tutusta ja turvallisesta.

Nyt on kuitenkin aika rauhoittua joulun viettoon.

Turhaa hössötystä on muutenkin karsittu,

lapset ovat saaneet pitkälti hoitaa koristelun mielensä mukaan ilman äidin asetelmia,

lahjoista suuri osa on lahjakortteja tai nettikaupoista tilattuja.

Kortit on lähetetty, glögejä maiseltu ja piparkakkutalot leivottu. 

Vuosi vuodelta myöhemmin, mutta silti ennen joulua valmiina.

 

 

 Jokainen suunnitteli oman piparkakku asumuksen,

ikkunat sulatettiin Muumi-tikkareista,

ja kaikki koottiin kyläksi.

Ei ehkä kauneinta toteutusta, mutta hauskaa oli tätä yhdessä tehdä.

Lasten aamu-ylläri kalenterista on tullut taas pieniä juttuja pitkin kuukautta 

- välillä eurot tai namit, välillä muita pieniä tarpeellisia lahjoja 

kuten heijastimia, Stabiloita, "lahjakortteja" yhteisiin tekemisiin, 

aarteen etsintöjä viikonloppuisin joista pisin on sitten perinteisesti aattoaamuna..

Jotain pieniä askarteluja on sentään tehty,

kuten vähän hauskempi pakkaus muuten niin perinteiselle sukka-lahjalle 

Kaikki Paketissa -blogin ohjeen mukaan.

Tänä vuonna rikottiin perinteet ja koristeltiin kuusi jo aatonaattona, 

ei vasta aattoaamuna.
Aatto vietetään omalla sakilla kotona rentoillen, ei säntäillä mihinkään.
Noudatetaan perinteitä: 

molempien lapsuuden kodista peräisin olevia, ja meidän perheen ihan omia.

Niihin kuuluu ainakin joulusauna puhtaassa saunassa, 

 joulupuuro leivinuunissa, lautapelejä, joulurauhan julistuksen katsominen glögin äärellä, 

perinteisiä jouluruokia, pitkä ilta suklaata mutustellen, 

lapsien jekuttelu pukki jutuilla.. 

Iltapala vietettin jo herkutellen,

ja nyt aletaan miehen kanssa vielä pakkailemaan viimeiset lahjat,

ja tekemään muut viime hetken valmistelut.

Rauhoitutaan joulun tunnelmaan,

huokaistaan heipat hektiselle syksylle,

ja valmistaudutaan ottamaan pian pienen loman jälkeen vastaan uudenlainen arki.

 

Oikein ihanaa joulun aikaa sinulle,

olkoon joulusi onnellinen, rauhallinen, riehakas

- juuri sellainen kuin toivot sen olevan!

Rakkaudella, Taina

Äitenpäivän viettoa ja maalailuhommia

 

Äitienpäivä meni leppoisasti,

upeassa säässä kiireettömyydestä nauttien.

Aamulla heräsin 6:30 siihen että 5 v. kömpi kainaloon, 

pisti nenän nenää vasten ja huokasi "ihana äiti, äiti, äiti.." - ja nukahti. 

Sitten odottelin että muu perhe heräsi,

kuuntelin vatkaimet ja kolinat ja kinat puoliunessa odotellen,  

kunnes hellyttävät herättäjät tulivat lahjoineen ja kortteineen 

herättämään yllätys aamupalalle.

Päikkäreiden jälkeen (minä ja juniori otettiin kunnon pätkät)  

olimme minun vanhempien luona

mummin kanssa pihapelejä pelaillen

ja vaarin grillaamista herkuista nauttien.

Lapsille päivä on sitä että hemmotellaan äitiä,

koitetaan olla kiltisti ja tappelematta.

(Vaikka aika monta kinaa ja kiukuttelua ehdin äitienpäivänäkin selvittää..)

Minulle äitienpäivä on ensisijaisesti kiitollisuuden päivä.

Kiitollisuutta lapsista, omasta äidistä,

kaikesta hyvästä jota minulle on suotu.

Mahdollisuudesta äitiyteen.

Äitienpäivänä, kuten monena muunakin päivänä,

ollaan lasten kanssa pelailtu frisbeegolffia

kodin lähellä olevalla radalla.

Samalla, kuin ohimennen, 

tulee liikuttua luonnossa,

viettettyä aikaa yhdessä mukavan tekemisen merkeissä.

Minähän olen ihan surkea,

enkä oiken edes jaksa yrittää opetella tekniikoita ja laskea pisteitä.

Eikä se tunnu merkitykseltäkään.

Pääasia ovat nämä hetket.

 

Lämpimät kelit ovat innostaneet pihahommiin.

Kukkapenkkien nypertelijää minusta ei edelleenkään saa,

mutta painepesuria ja hiomakonetta on tullut lähipäivinä käyteltyä.

Parveke ja terassit on pesty,

ja etuterassi jota viime postauksessa parjasin

on otettu työn alle ja tulee vaihtamaan sävyään lähi päivinä viikkoina. 

 Minulta karkasi käsistä sellainen turkoosin sävyinen mopo,

maalausmopo tarkemmin,

ja aika moni pihan romu sai uuden sävyn.

Meillä on parvekkeella ja alapihan terassilla ruokailuryhmät

(niistä kuvia näissä postauksissa: alaterassi ja parveke)

mutta lisäksi mukana pyörii muutama vanha kaluste.

Vanhan pihakeinun saimme vanhemmiltani,

mutta mielestäni se kaipasi iloisemman värin.

Samoin uutta väriä kaipasi vanha puutarhakalusto

jonka ei ikinä edes pitänyt tähän taloon mukana muuttaa..

Mutta raksa-aikana nuo vanhat tuolit toimivat hyvinä maalaustelineinä

ja aina niitä lisä-tuoleja tarvitsee,

samoin vanha laatikonräsä on hyvä hiekkalelujen säilytyspaikka.

Joten ei muuta ku väriä pintaan ja ruuveilla kasaan!

Ja taas on kesä tai pari lisää elinikää noillakin kalusteilla.

Kivasti rimmaa nyt puutarhakalusteet mun lempi arki-lasiin!

Ja voin kertoa että väriä pintaan sai myös tämä mamma,
tänään olin töissä ja pidin koulutusta hieman turkoosilaikukkaana 

kun ei kaikkia tahroja käsivarsista jaksanut hinkata..

Omatoimisesti olivat koululaiset tänään iltapäivällä kaivelleet uima-altaan varastosta,
täyttäneet sen kaverin iskän kompressorilla
kantaneet meidän takapihalle
(kun saivat sen ensin täytenä ulos sieltä kaverin iskän autotallista)
ja täyttäneet puutarhaletkun kylmällä vedellä.
Kunnon kesämeiningit jo päällä!

Pihakin alkaa kukkia sieltä ja täältä,
kaikesta epä-puutarhuroinnista huolimatta.

Mutta lisää näistä terassien uudistuksista lähi viikkoina kuukausina.
Sitten kun joutaa valmiiksi saakka.

Hissukseen, ei ressailla.

Toivottavasti vietit mukavan äitienpäivän
ja olet päässyt nauttimaan upeista toukokuun keleistä!

Aurinkoista oloa,
terkuin Taina