Risuja ja Ruusuja, Hyvää ja kaunista

Jollain kanssa-kuntalaisella oli välähtänyt. Kotimme lähellä sijaitsee paikka johon saa käydä viemässä risuja.

Vaan mikäs kyltti se siellä taustalla häämöttää?

Ei se, että joku on keksinyt tuon, vaan oikeasti nähnyt vaivan ja toteuttanut. Repesin, kuten kuulemma aika moni muukin. Loistava!
Lomalla ollaan edelleen, ja lämmintäkin on piisannut. Äiskän puutarhassa on taas vierailtu.

  Sieltä tarttuu aina mukaan jotain hyvää

Sekä jotain kaunista

Tyttö kaverinsa kanssa kävi myös keräämässä mummin ja vaarin pihalta marjoja, leipoivat itse piirakan ja tarjoilivat leikkimökistä meille vanhemmille kesäkahvit. <3

Näissä tunnelmissa on hyvä jatkaa lomailua!
Leppoisaa viikkoa kaikille toivottelee Taina

Ystäväni yrtit

 Olen täällä jo joskus kirjoitellutkin surkeasta viherpeukalostani. Minua harvoin ruukkukukat piristää, päin vastoin, ne on aika masentavia, koska yleensä hoidossani ottavat ja kuolevat alta viikossa. Yrtit sen sijaan on loistavia! Niiden ei tarvitsekkaan olla ikuisia, senkun pönöttävät aikansa keittiössä kauniina, ja kun eivät ole enää kauniita ne voi syödä. Ja jos vallan kulahtaneeksi päätyvät niin ne voi aina silputa johonkin ruokaan muhimaan, ja maku senkun paranee.
Näiden tänhetkisten toivoisin tosin säilyvän jonkun aikaa koska näillä pakkasilla ei kaupasta kotiin säästy freesinä kuin pakastevihannekset.

A:nkin siirsin nukkumaan päiväunia viileään eteiseen vaunuissa kun mittari näyttää -25 C, eilen vielä nukkui pihalla -20 asteessa oikein tyytyväisenä, ja vällyistä kaivettassa lämpimänäkin. Mutta -25 on jo ehkä liikaa. Ja eilen olin vielä vaunulenkilläkin, mukavan raikas keli ja niin kaunista! Ainoa tuossa talviurheilussa on miinuspuoli se ältsi tunne kun on niinku hiki ja vähän vilu yhtaikaa.  Mutta silti nautin neljästä kunnon vuodenajasta ihan täysillä, nyt on mahtava talvi, ei haikailla kevään perään vaan otetaan ne suksettimet ja luistimet alle, eikös?
Mä en oikein jaksa ymmärtää sitä perus suomalaista meininkiä että talvella on liian kylmä ja liikaa lunta ja kesällä on liian kuuma ja syksyllä sataa liikaa ja on liian pimeää ja kevät on ihan liian hidas, tulisi jo kesä. Eikö voisi koittaa nauttia siitä mitä sattuu olemaan kun ei se valituksella kummiskaan muutu?
No, se pakkasista ja takaisin kukkiin.

Nimittäin muutama sinnikäs vihreä ystävä meillä elää. Tämän palmun lainasin (eli sain) äidiltä syksyllä lehtikuvauksia varten. Ajattelin että olis niin kivan ja kodikkaan näköistä jos täällä eläisi jotain vihreää. Optimoitiin, ja kuskattiin tää meille vasta 2 päivää ennen kuvausta, vaikka ei tämä sitten päätynyt mihinkään julkaistuun kuvaankaan. Siinä hötäkässä tää jäi keittiöön törröttämään, mutta tämä turjakeppa viihtyy siinä mainiosti. Nyt minä en uskalla enää vaihtaa sitä mihinkään muuhun huoneeseen, suuttuu pian ja kuolee pois. Eli meillä on keittiössä palmu. Ja toinen sinnikäs on tuo kasvi joka törröttää olkkarissa vitriinin päällä. Se on pysynyt hengissä jo monta vuotta, olen tappanut sinä aikana jopa kaktuksen, mutta tämä viihtyy meillä. Ja kiva niin.
Hieman kauhulla odotan kesää kun mun pitää ruveta laittamaan pihaa. Meillä on toki teetetty pihasuunnitelma kriteerein "halpoja super helppoja kasveja jotka viihtyy juuri meidän pihan olosuhteissa ilman hoitoa". Budjetin (olemattoman) puitteissa sitä aletaan sitten pikkuhiljaa toteutta.
Mitähän siitäkin tulee?
Taidan tästä mennä laittamaan (täysjyväriisi)pastat ja bologneesi kastikkeet. Olisi nimittäin tuota nuupahtanutta basilikaa joukkoon aika reilusti! ;)
Viikon jatkoja toivottelee,
Taina

Kälyisiä ruunebergejä kälyille

 OT: Tyttäreni meinasi tikahtua nauruunsa kun näki nää kahvikupit ekaa kertaa. "Äiti jua kahvia kukkaruukusta, hoohoohoo!!!"

 

Eilen tuli illalla soffalla isännän kainalossa herkuteltua, kun katsottiin loistavaa sarjaa Game Of Thrones.
Aika vähän tulee kyllä telkkua katottua, mun "pahe" on enempi tää koneella möllöttäminen. Mutta aina välillä on kiva olla joku sarja digiboksilla jota voi katsoa yhdessä.
Ajattelin sitten tänä aamuna että josko sitä muutaman päivän oikein tarkkailisi syömisiään. Turhia naposteluja pois ja sitärataa. Että kesään mennessä jos karistelisi näitä viimeisiä raskauskiloja - parikymmentä on taas lähtenyt, pari jäljellä. Raskaus tekee musta aina valaan, no can do.

(malliksi tässä kuva reilu vuoden takaa, tätä pötsiä olisi vielä vähän jäljellä vaikka vauva jo täytti vuoden..)

Mutta sitten muistin että iltapäivästä tulee miehen siskot ja liuta muksuja kylään ja päätin lopettaa moiset laiharit heti aamupalaan. Imettävä äiti ja kaikkee, jos sitten keväämmällä! ;D
Ja on se niin kiva saada vieraita, juttuseuraa ja tupa täyteen tenavia - tarviihan ne hyvänen aika pullaa!

Ja sitten se taas iski. Kätevä emäntä- kohtaus. Joskus niistä seuraa ihan hyviä juttuja, toisinaan, kuten tänään, ei. Näppäränä tyttönä aloin soveltaa normaalia ruuneberin tortun ohjetta gluteenittomaksi, ilman siihenkään soveltuvia aineksia. Ja sitten vähen säveltelin, ja unohdin osan aineista, ja sit ... voi voi.
Lapset lohdutti, että älä äiti välitä, ei se ulkonäkö aina meinaa mitään, ja että äiti on maailman paras leipoja. Ja söivät niitä molemmat tänään 5 - kun en antanut enempää. Tosin ne oli aika pieniä torttuja. Ja ruunebereiksi ihan uskomattoman litteitä. Lähes keksejä. En osaa ihan päättää kumpi oli eksoottisempi, rakenne vai ulkonäkö. Vähän kävi sääliksi nuo suloiset violetit polka dots-muffarivuuat joita oon säästänyt ihan erikoistapausta varten.
Vaikka kyllähän tää oli, vähintään erikoinen tapaus.
Tein minä sitten ihan suunnilleen ohjeen mukaan päärynäpiirakkaakin, että tuli edes jotain normaalia pöytään (normaalia luonteisesti gluteenitonta ja maidotonta).
Ja lohdutukseksi vielä lapsille rusinaleivän iltapalalle.

Tuon violetin lasikulhon sain eilen äidiltä. Ihan muuten vaan. Oli löytänyt vitosella alesta ja miettinyt että sopisi meille. Äidit on niin parhautta! <3

Mukavaa viikon jatkoa kaikille,
Taina

Viikonlopun puuhia + Tunnustus

Miehen matkalta paluun kunniaksi me tehtiin sitä oikein urakalla.  
Pitkään, hartaasti, koko päivä.
Välittä tietty hoidettiin lapsia ja syötiin, sit taas jatkettiin hommia.
Ja pakko se on sanoa että ihan kiva oli illalla kun koti oli KUNNOLLA SIIVOTTU.
Lattiat pesty, petivaatteet olleet päivän pihalla, jne.
Siivouspäivä teki ihan hyvää tälle huushollille!

No, pitihän se vähän leipoakin, lapset halusi taas rusinaleipää. :) Tässä on 3 dl tattarijauhoja, 2 dl riisjauhoja ja vettä, hiivaa, rusinoita, öljyä ja siirappia, reilusti. Ja melkeinhän tuo kertaistumalta meni. Ja myöskin kuvassa mun tän viikon investointi, Tarjotin ikeasta 2,75 €.
Ettei voi väittää etten IKINÄ ostelisi mitään sisustusjuttuja.

Mulla on ystävänpäivänä synttärit joten olen aina saanut aika paljon kortteja. Ihmisten tietty normaalia helpompi laittaa ja muistaa se synttäri-ystävänpäivä kortti, ja sit ittellä on tullut tavaksi lähetellä niitä reilusti kanssa. Lasten kanssa on jo aloitettu askartelut, ja niiden visiot ja toteutukset on taas ihania, joskun hyvin erilaisia joita äiti oli suunnitellut. Mutta luovuus kunniaan!

 Ja mun A:nikin 1 vuotta ja 3 viikkoa on tehnyt ekat oikeat askartelunsa. Noilla geeli-liiduilla on pikkuisenkin helppo väritellä.
(itse tosin saa olla aika valppaana vieressä, kynää on tietty suussa ja huonekaluissa ja vaatteissa jnejne)
Aika tohkeissaan toinen oli, on se muka niin iso jo!















Sain hauskan tunnustuksen Pinkin tyohuoneen Marialta. Tunnustuksen ja haasteen ideana on kertoa suosikkiblogeistani joilla on alle 200 tilaajaa/kirjautunutta lukijaa. Tässäpä siis pieni lista ja samalla haastetta eteenpäin näihin blogeihin. :) Valitsin nyt ohjeen mukaan viisi blogia tähän mukaan, ja haastetta kerrakseen oli valita vain 5. Monessa muussakin vierailen viikottain, mutta nämä tuli nyt ekana mieleen:

1: http://villatolli.blogspot.com/
 Eve oli aivan huippu tyyppi opiskelu aikana, ja ilokseni löydettyäni hänet Blogistaniasta voin todeta että sama hyvä meininki jatkuu.
2. http://villawallin-anne-mari.blogspot.com/
 Miten voi 50 neliön kodista saada aina vaan ihania kuvia kun tuntuu että omasta 250 neliöstä ei tahdo löytää kuvattavaa?
3. http://ruususuu.blogspot.com/
Aina yhtä ihana, herkkiä kauniita kuvia, tekstejä ja tunnelmia.
4. http://kristalli-idea.blogspot.com/
 Täällä pääsen fiilistelemään raksa aikaa, kuvat on kauniita ja tekstit hauskoja.
5. http://marru-matkanvarrelta.blogspot.com/
 Marrun ihania juttuja ja kuvia.

Kohta tulee mies ja isot ipanat jujutsu-treeneistä ja A heräilee vaunuista aamu-uniltaan. Taidan mennä laittamaan lounaan, ja iltapäivällä olisi tarkoitus tehdä miehen kanssa vielä vähän sitä alakerrassa. Ainakin pestä lattia. 
Leppoisaa sunnuntaita joka niemeen ja notkoon!
Taina

ice ice baby

Sen kerran kun kukkia saa (tai no, siis ostaa lapsensa synttärin kunniaksi) pitää niistä ottaa kaikki ilo irti. Suomen talvessa on se loistava puoli että kaiken voi jäädyttää! Niinpä meillä on viikonlopun keltaiset ruusut päätyneet lasipallojen kanssa jääpalikoiksi.

Ja näin ne tehdään: vesi kiehautetaan ja jäähdytetään pari kertaa jotta jääpaloista tulee kirkkaita. Sitten vaan tyhjään maitotölkkiin haluamasi romppeet, se on helppo repiä sitten pois kun kalikka on valmis.

Itse teippailin nuo kukat oikeaan asemaan, meinasivat pullahtaa pintaan. Kääräisin valmiisiin kalikoihin paperinarua, ehkä vaihdan kauniimmat narut jahka pääsen joku päivä kauppaan hakemaan. Nyt saa mennä noin.


Roikkuviakin voisi tehdä ja vaikka minkä muotoisia, esim. silikoni vuuilla, tyrkkää vaan narun veteen mukaan jäätymään. Tämmöistä askartelu meininkiä tällä kertaa.

Olen taas saanut makeat naurut itseni kustannuksella. Pihipäisyyksissäni hain Durex kondoomi testaajaksi. Ilmaisia kumeja ja osallistuminen hotelli viikonlopun arvontaan, ei paha (mahtaa olla muitakin hakijoita, lähdin kuitenkin kokeilemaan arpaonnea). Mietin sitten että täällä kun monet bloggarit saavat vaikka mitä ihania juttuja kokeiluun, niin tää on taas niin Tainaa. Joku muu postaa "sain testiin tällaisen vaatteen/korun/kameran..." niin meitsi postaa "no tuli taas laatikollinen näitä skordareita, että arkista aherrustahan tää on ollut.." No joo, en mä niitä postaisi. ;D Mutta säästö se on katsokaas pienikin säästö. ;)

Mukavaa viikon jatkoa!
Terkuin Taina