torstai 2. helmikuuta 2012

Ystäväni yrtit


 Olen täällä jo joskus kirjoitellutkin surkeasta viherpeukalostani. Minua harvoin ruukkukukat piristää, päin vastoin, ne on aika masentavia, koska yleensä hoidossani ottavat ja kuolevat alta viikossa. Yrtit sen sijaan on loistavia! Niiden ei tarvitsekkaan olla ikuisia, senkun pönöttävät aikansa keittiössä kauniina, ja kun eivät ole enää kauniita ne voi syödä. Ja jos vallan kulahtaneeksi päätyvät niin ne voi aina silputa johonkin ruokaan muhimaan, ja maku senkun paranee.
Näiden tänhetkisten toivoisin tosin säilyvän jonkun aikaa koska näillä pakkasilla ei kaupasta kotiin säästy freesinä kuin pakastevihannekset.

A:nkin siirsin nukkumaan päiväunia viileään eteiseen vaunuissa kun mittari näyttää -25 C, eilen vielä nukkui pihalla -20 asteessa oikein tyytyväisenä, ja vällyistä kaivettassa lämpimänäkin. Mutta -25 on jo ehkä liikaa. Ja eilen olin vielä vaunulenkilläkin, mukavan raikas keli ja niin kaunista! Ainoa tuossa talviurheilussa on miinuspuoli se ältsi tunne kun on niinku hiki ja vähän vilu yhtaikaa.  Mutta silti nautin neljästä kunnon vuodenajasta ihan täysillä, nyt on mahtava talvi, ei haikailla kevään perään vaan otetaan ne suksettimet ja luistimet alle, eikös?
Mä en oikein jaksa ymmärtää sitä perus suomalaista meininkiä että talvella on liian kylmä ja liikaa lunta ja kesällä on liian kuuma ja syksyllä sataa liikaa ja on liian pimeää ja kevät on ihan liian hidas, tulisi jo kesä. Eikö voisi koittaa nauttia siitä mitä sattuu olemaan kun ei se valituksella kummiskaan muutu?
No, se pakkasista ja takaisin kukkiin.

Nimittäin muutama sinnikäs vihreä ystävä meillä elää. Tämän palmun lainasin (eli sain) äidiltä syksyllä lehtikuvauksia varten. Ajattelin että olis niin kivan ja kodikkaan näköistä jos täällä eläisi jotain vihreää. Optimoitiin, ja kuskattiin tää meille vasta 2 päivää ennen kuvausta, vaikka ei tämä sitten päätynyt mihinkään julkaistuun kuvaankaan. Siinä hötäkässä tää jäi keittiöön törröttämään, mutta tämä turjakeppa viihtyy siinä mainiosti. Nyt minä en uskalla enää vaihtaa sitä mihinkään muuhun huoneeseen, suuttuu pian ja kuolee pois. Eli meillä on keittiössä palmu. Ja toinen sinnikäs on tuo kasvi joka törröttää olkkarissa vitriinin päällä. Se on pysynyt hengissä jo monta vuotta, olen tappanut sinä aikana jopa kaktuksen, mutta tämä viihtyy meillä. Ja kiva niin.
Hieman kauhulla odotan kesää kun mun pitää ruveta laittamaan pihaa. Meillä on toki teetetty pihasuunnitelma kriteerein "halpoja super helppoja kasveja jotka viihtyy juuri meidän pihan olosuhteissa ilman hoitoa". Budjetin (olemattoman) puitteissa sitä aletaan sitten pikkuhiljaa toteutta.
Mitähän siitäkin tulee?
Taidan tästä mennä laittamaan (täysjyväriisi)pastat ja bologneesi kastikkeet. Olisi nimittäin tuota nuupahtanutta basilikaa joukkoon aika reilusti! ;)
Viikon jatkoja toivottelee,
Taina

10 kommenttia:

  1. täällä kans toinen kukan tappaja ;) sama sinnikko kultaköynnös mullaki vaan vuodesta toiseen, nyt nostin sen yläaapin päälle, saa nähä miten käy...
    nyt mulla on uus kodinonni, jota yritän pitää hengissä, se on niin söpö pikku lehtineen.
    Nuo yrtit on kyllä kivoja just tuolla periaateella :)
    Bon apetit :)

    VastaaPoista
  2. Vitriinin päällä oleva kasvi näyttää kultaköynnökseltä. Nimittäin meillä on kans tollanen kirjahyllyn päällä ja se kasvaa ja kasvaa... Kuulemani mukaan kultaköynnös puhdistaa ilmaa, tiiäpä sitten. :)

    (Sanavahvistus succa, hihi)

    VastaaPoista
  3. Voi sinua kukkien murhaajaa. Vain armosta meilläkin kukat pysyy hengissä. Ei ne kukoista, mutta kituen "ovat". ;) Yrtit ovat kauniita ja hyiä, kun ne voi lopuksi syödä.

    Pusmuiks!

    Sanna

    VastaaPoista
  4. Hih, näinpäs se meinaa mennä.. Samaa mieltä tuosta talvi/kesä höpinästä, nyt on ihan mahtavan kaunista ulkona, vaatetta vaan päälle! :D

    VastaaPoista
  5. Juuri kannoin kotio yrttejä ja toivon, etteivät kylmettyneet matkalla.. Ihan pakko saada jotain lisävihreää keittiöön.
    Miellä kans kultaköynnös on sinnitellyt ainoana kasvina. Ulkomuratit tosin kannan aina syksyllä sisään ja yks kerrallaan ne sitten kuivuu. vielä pari sinnittelee viime syksysistä elossa :)
    Aurinkoista päivää!

    VastaaPoista
  6. Neljä vuodenaikaa on niin ihana asia, kaikista nautin vuorollaan (mut voin näin sulle kuiskata, että nyt alkaa olemaan ihan pikkuriikkisen liian kylmää) ;))
    Mutta talveen kuuluu paljon lunta ja pakkanen - voi sitä ihanuutta, kun kevät ajallaan tulee!

    Meillä kans oli vuosia toi kultaköynnös, mutta kyllästyin ja otin siitä alkuja ja loput heitin pois! Nyt ollut juurtumassa (ties kuinka kauan) ja odottavat, että joku multaan tökkäis ;)

    Ihanaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  7. Nättejä nuo sinun yrttisi ja kivan näköinen lootakin niillä.
    Minä kuvittelin vuosia olevani ihan suht hyvä viherpeukalo, mutta sitten taloon tuli ilmalämpöpumppu. Eipä enää ole kuin muutama sitkein kasvi jäljellä : (
    Täytynee seuraavaksi alkaa noita yrttejä ostelemaan tai siirtyä suosiolla kuivakukkiin. Onneksi kesä tulee sitten joskus ja pihassa sentään kukat kukkivat.

    VastaaPoista
  8. Ihminen on siitä hassu, ettei se koskaan ole täysin tyytyväinen :) Siitä se vuodenaikojenkin sadattelu johtuu. Aina kaipaa sitä mitä just nyt ei ole.
    Mä oon kans aika hyvä tossa kasvien tappamisessa. Ennätys taitaa olla just se viikko ja rahapuusta tippu lehdet :D

    VastaaPoista
  9. KoivukujanRiikka, kodin onnesta minäkin oon haaveillu, vaan en oo vielä uskaltautunut... se olis söpö. elävänä.
    Janet: oliskin hienoa jos toi puhdistais ilmaa. oon kuullut vaan että on myrkyllinen (en vaan muistanut nimeä)
    Sanna: kaikki syötävä on niin jees!
    Ruususuun äiti: jep, ihanaa on ulkona. Mutta en mäkään ulkoile jos tulee -30! ;D
    Peppi: mä tapoin ne muratitkin parissa viikossa pihapyttyihinsä. :P
    Marru: aivan totta puhut. Ja joskus vielä ne "pikkuisetkin" pääsee sieltä ruukkuu. Keväämmällä vaikka? ;D
    Annukka: onneksi meillä ei oo ollu vielä varaa ilp:hen, kuolisi varmasti loputkin!
    Annina, voi ei, rahapuun pikakuolema kuullostaa vielä niin pahenteiseltä!
    Mutta lohdullista sinänsä tässä on etten ole ainoa kukka-murhaaja, kiitos siis myötä-eläjille eli murha-sisarille!

    VastaaPoista
  10. Mä sain ennen kaikki viherkasvit kuolemaan..

    Nykyisessä asunnossa kukat ja viherkasvit ovat kasvaneet ja kukoistaneet uskomattoman hyvin! Ihmettelin itsekin, kuinka hyvin ne voivat laiskasta hoidostani huolimatta..

    Asunnossamme paljastuikin laaja kosteusvaurio ja oikeastaan nyt remontin jälkeenkään ei mikään ilmanvaihto toimi ja asunto on TODELLA kostea sisäilmaltaan. Kasvit tykkää ja siinä varmaan syy siihen, ettei ne ole mun käsiini kuollut :D

    VastaaPoista

Kiitos paljon käynnistä ja kommentistasi!