Ystäväni yrtit

 Olen täällä jo joskus kirjoitellutkin surkeasta viherpeukalostani. Minua harvoin ruukkukukat piristää, päin vastoin, ne on aika masentavia, koska yleensä hoidossani ottavat ja kuolevat alta viikossa. Yrtit sen sijaan on loistavia! Niiden ei tarvitsekkaan olla ikuisia, senkun pönöttävät aikansa keittiössä kauniina, ja kun eivät ole enää kauniita ne voi syödä. Ja jos vallan kulahtaneeksi päätyvät niin ne voi aina silputa johonkin ruokaan muhimaan, ja maku senkun paranee.
Näiden tänhetkisten toivoisin tosin säilyvän jonkun aikaa koska näillä pakkasilla ei kaupasta kotiin säästy freesinä kuin pakastevihannekset.

A:nkin siirsin nukkumaan päiväunia viileään eteiseen vaunuissa kun mittari näyttää -25 C, eilen vielä nukkui pihalla -20 asteessa oikein tyytyväisenä, ja vällyistä kaivettassa lämpimänäkin. Mutta -25 on jo ehkä liikaa. Ja eilen olin vielä vaunulenkilläkin, mukavan raikas keli ja niin kaunista! Ainoa tuossa talviurheilussa on miinuspuoli se ältsi tunne kun on niinku hiki ja vähän vilu yhtaikaa.  Mutta silti nautin neljästä kunnon vuodenajasta ihan täysillä, nyt on mahtava talvi, ei haikailla kevään perään vaan otetaan ne suksettimet ja luistimet alle, eikös?
Mä en oikein jaksa ymmärtää sitä perus suomalaista meininkiä että talvella on liian kylmä ja liikaa lunta ja kesällä on liian kuuma ja syksyllä sataa liikaa ja on liian pimeää ja kevät on ihan liian hidas, tulisi jo kesä. Eikö voisi koittaa nauttia siitä mitä sattuu olemaan kun ei se valituksella kummiskaan muutu?
No, se pakkasista ja takaisin kukkiin.

Nimittäin muutama sinnikäs vihreä ystävä meillä elää. Tämän palmun lainasin (eli sain) äidiltä syksyllä lehtikuvauksia varten. Ajattelin että olis niin kivan ja kodikkaan näköistä jos täällä eläisi jotain vihreää. Optimoitiin, ja kuskattiin tää meille vasta 2 päivää ennen kuvausta, vaikka ei tämä sitten päätynyt mihinkään julkaistuun kuvaankaan. Siinä hötäkässä tää jäi keittiöön törröttämään, mutta tämä turjakeppa viihtyy siinä mainiosti. Nyt minä en uskalla enää vaihtaa sitä mihinkään muuhun huoneeseen, suuttuu pian ja kuolee pois. Eli meillä on keittiössä palmu. Ja toinen sinnikäs on tuo kasvi joka törröttää olkkarissa vitriinin päällä. Se on pysynyt hengissä jo monta vuotta, olen tappanut sinä aikana jopa kaktuksen, mutta tämä viihtyy meillä. Ja kiva niin.
Hieman kauhulla odotan kesää kun mun pitää ruveta laittamaan pihaa. Meillä on toki teetetty pihasuunnitelma kriteerein "halpoja super helppoja kasveja jotka viihtyy juuri meidän pihan olosuhteissa ilman hoitoa". Budjetin (olemattoman) puitteissa sitä aletaan sitten pikkuhiljaa toteutta.
Mitähän siitäkin tulee?
Taidan tästä mennä laittamaan (täysjyväriisi)pastat ja bologneesi kastikkeet. Olisi nimittäin tuota nuupahtanutta basilikaa joukkoon aika reilusti! ;)
Viikon jatkoja toivottelee,
Taina