Mistä näitä kortteja oikein tulee?

Joskus vaan iskee sellanen fiilis että on pakko tehdä jotain näpertely juttua.
Viime juhannusviikon ompelin yötä päivää kasseja. Siinä meni vanhat kankaiden jämät, tyynynpäälliset äidin vintiltä, mummin vanhat napit, E:n punomat nyörit jne.
Siihen hommaan tuli oikea himo, mutta sen koommin en oo kasseja ommellu. Sanottakoon, että kangaskasseja on tässä huushollissa toistaiseksi tarpeeksi.














Tämän viikon olen askarrellut kortteja aina kun silmä muilla välttää.
Korttien tekeminen on tarpeeksi suurpiirteistä hommaa. Tarpeiksi käy kaikki hylättä sälä - omat lapsuuden kiiltsut, vanhat paljetit ja "helmi"nauhat, pitsit, vaatteiden henkarilenkkeinä olleet silkkinauhan pätkät... Eikä tarvii aloittaessa niin tietää millainen lopputulos tulee olemaan. Toisin kuin vaikka sukkien kutomisessa, siinä pitää olla niin huolellinen ja järjestelmällinen.
Kortteja ei tarvii tehdä ikinä kahta samanlaista, siis juuri mulle sopivaa hommaa!

 Muutenkin viikonloppu on pyörähtänyt käyntiin mukavissa merkeissä. Perjantaina olin zumbassa ja Bodypumpissa, "äidin vapaailtaa" viettämässä, ja ah, niin ihana on reenata kunnolla edes välillä.
Zumbassa mun tulee aina ikävä baletti-tunnille, tai edes kunnnon tekniikka-salsaan, "oikealle" tanssitunnille.. mutta eiköhn niidenkin aika taas joskus tule. Ja onhan toi zumbakin ihan hauskaa, kun vaan koittaa pitää aivot narikassa.

Lapsia on kierrätetty yökyläilyn merkeissä naapuriin jos  toiseen, perinteisiä lakanamytyt kainalossa kulkevia lapsia sekä lähti että saapui illalla. On sovittu naapureiden kanssa että lapset rullaa petivaatteensa lakanan sisään yöreissuille, helpottaa mukavasti lakanapyykkiä.

Lapsille on niin isoja juttuja nuo yökyläilyt, vaikka samojen kavereiden kanssa leikkivät päivät pitkät. Hauskoja!

Mittari näytti aamulla -27 C, ei ihan vaunuissa nukuttamis kelit, joten otettiin miehen kanssa aamupäikkärit pienimmän kanssa kolmistaan sisällä. Ei laisinkaan tyypillistä toimintaa meillä, mutta makoisat oli unet ja tunnelmat kerrassaan leppoisat kanssa.

Melko leppoisaa rentoa perhe-elämää siis tänne, muuta en nyt kaipaisikaan.

Tosin kylpyläreissua on suunniteltu, yö hotellissa ja pulikoinnit pariin kertaan, se voisi katkaista mukavasti tätä arkea. Samalla olisi helppo poiketa ystäville kyläilemään kauemmaskin. Katsotaan nyt miten järjestyy. Lapset ovat keränneet sinnikkäästi "reippaus helmiä" purkkiin, pienistä kotiaskareista, pikkuveljen kaitsemisesta jne. Vastaavasti kiukutteluista ja tappeluista menettää helmen. Kohta on 100 helmeä molemmilla purkeissaan josta on palkinnoksi luvattu kylpyläviikonloppu. Ja äiti jakaa helmiä nyt aika avokätisesti, koska kylpylään tekisi itelläkin mieli.. 

 Huomenna mennään kyläilemään ystäväperheelle jossa rouva (L:n kummitäti) on ammatiltaan kokki.  Aikas mukavaa on päästä valmiiseen ruokapöytään!

Yksi asia on johon mulla meinaa mennä hermo.
Tää bloggeri heittelee nää kuvat tänne ihan miten sattuu!
Olisi varmaan syytä opetella käyttämään jotain kuvankäsittely ohjelmaa jolla saisi tehtyä nättejä kollaaseja...
Toistaiseksi mennään kuitenkin näin.
Eihän nää mun kortit mitään siloteltuja mestariteoksia ole, mutta kuvasimpa silti! ;)
Lyön siis tähän loppuun epämääräisen rimpsun näitä korttikuvia ja niiden myötä toivottelen kaikille mukavaa leppoisaa erityisen rentoa viikonloppua, ruuneberiä ja äänestyspäivää!
Terkkuloin Taina