tiistai 31. tammikuuta 2012

Kälyisiä ruunebergejä kälyille

 OT: Tyttäreni meinasi tikahtua nauruunsa kun näki nää kahvikupit ekaa kertaa. "Äiti jua kahvia kukkaruukusta, hoohoohoo!!!"
 
Eilen tuli illalla soffalla isännän kainalossa herkuteltua, kun katsottiin loistavaa sarjaa Game Of Thrones.
Aika vähän tulee kyllä telkkua katottua, mun "pahe" on enempi tää koneella möllöttäminen. Mutta aina välillä on kiva olla joku sarja digiboksilla jota voi katsoa yhdessä.
Ajattelin sitten tänä aamuna että josko sitä muutaman päivän oikein tarkkailisi syömisiään. Turhia naposteluja pois ja sitärataa. Että kesään mennessä jos karistelisi näitä viimeisiä raskauskiloja - parikymmentä on taas lähtenyt, pari jäljellä. Raskaus tekee musta aina valaan, no can do.

(malliksi tässä kuva reilu vuoden takaa, tätä pötsiä olisi vielä vähän jäljellä vaikka vauva jo täytti vuoden..)

Mutta sitten muistin että iltapäivästä tulee miehen siskot ja liuta muksuja kylään ja päätin lopettaa moiset laiharit heti aamupalaan. Imettävä äiti ja kaikkee, jos sitten keväämmällä! ;D
Ja on se niin kiva saada vieraita, juttuseuraa ja tupa täyteen tenavia - tarviihan ne hyvänen aika pullaa!

Ja sitten se taas iski. Kätevä emäntä- kohtaus. Joskus niistä seuraa ihan hyviä juttuja, toisinaan, kuten tänään, ei. Näppäränä tyttönä aloin soveltaa normaalia ruuneberin tortun ohjetta gluteenittomaksi, ilman siihenkään soveltuvia aineksia. Ja sitten vähen säveltelin, ja unohdin osan aineista, ja sit ... voi voi.
Lapset lohdutti, että älä äiti välitä, ei se ulkonäkö aina meinaa mitään, ja että äiti on maailman paras leipoja. Ja söivät niitä molemmat tänään 5 - kun en antanut enempää. Tosin ne oli aika pieniä torttuja. Ja ruunebereiksi ihan uskomattoman litteitä. Lähes keksejä. En osaa ihan päättää kumpi oli eksoottisempi, rakenne vai ulkonäkö. Vähän kävi sääliksi nuo suloiset violetit polka dots-muffarivuuat joita oon säästänyt ihan erikoistapausta varten.
Vaikka kyllähän tää oli, vähintään erikoinen tapaus.
Tein minä sitten ihan suunnilleen ohjeen mukaan päärynäpiirakkaakin, että tuli edes jotain normaalia pöytään (normaalia luonteisesti gluteenitonta ja maidotonta).
Ja lohdutukseksi vielä lapsille rusinaleivän iltapalalle.

Tuon violetin lasikulhon sain eilen äidiltä. Ihan muuten vaan. Oli löytänyt vitosella alesta ja miettinyt että sopisi meille. Äidit on niin parhautta! <3

Mukavaa viikon jatkoa kaikille,
Taina

15 kommenttia:

  1. Tassunjälki minulta ja Sulolta:)

    VastaaPoista
  2. Työpaikan kahvihuoneessa keskustellaan usein tuosta gluteenittomasta leivonnasta. Itse en sitä juurikaan ole joutunut "harrastelemaan", mutta taitaapi olla aika haasteellista puuhaa.

    VastaaPoista
  3. Jenni ja Sulo <3
    Annukka: mä oon viimeiset 8 v leiponut vain gluteenitonta, mulle haasteellisinta on seurata reseptejä ja mitata. :)

    VastaaPoista
  4. No mutta yrityshän on se pääasia ja tekeminen, hyviä leipomuksia oli varmasti =)!!! Mennään taas vanhalla tutulla teemalla; kesäksi rantakuntoon, mut ei oo varmuutta miksi kesäksi...ainoo varmuus on ettei ainakaan ensi kesäksi ;)...kyllä nää meidän vauvakilot tästä karisee, ei hoppua ;)!

    VastaaPoista
  5. Todella kaunis kattaus! Olisipa ihana istahtaa tuohon kahvipöytään:)
    Masukuva on aivan ihana!:)

    VastaaPoista
  6. Mä jo ajattelin, että mitä multa on jäänyt huomaamatta:)
    Tuo gluteeniton leipominen on aika haastavaa... hatunnosto sinulle!

    VastaaPoista
  7. Riikka, päästään lenkille kun nää pakkaset vähän helpottaa!
    Kiitos Susanne, noi masu kuvat on JÄLKEENPÄIN ihan kivoja, raskaana olo ei niinkään. :)
    Mia: Aina voi noita leiomuksia yrittää, ja sit itte ku tekee saa just mitä sattuu tuleen! ;D

    VastaaPoista
  8. Kaunis kattaus! Mitä väliä miltä näyttää, jos kuiteskin maistuu :))

    VastaaPoista
  9. Hauska leipomiskertomus :) Minä en osaa säveltää keittiössä ilman ohjetta mitään, peukalo on niissä hommissa aivan keskellä kämmentä ;)

    Iloista pakkasviikon jatkoa!

    VastaaPoista
  10. Mä toki katoin kuvat ennen lukemista ja mietin, että mitä ihmettä :D :D Aivan järkyttävän ihana toi violetti kippo <3 sopis tänne mullekin :)

    VastaaPoista
  11. Marru, Kiitos, kyllä ne ihan syötäviä tosiaan on! (oli..) ;)
    Merja, mun olisi syytä opetella säveltämään vähän vähemmän keittiön puolella! :D Iloista pakkasviikkoa sinnekkin!
    Mia: ylläri että violetti kelpaisi! ;D

    VastaaPoista
  12. Kiva kun kävit meillä, niin löysin tänne!
    Miusta noi ruuneberit näyttää just sopivan kokoisille. Monesti ne korkeat tötteröt on liian kuivia. Voisin makeasta tykkäävänä pitää näistä enemmän, kun hillon määrä suhteessa pohjaan on suurempi :)

    VastaaPoista
  13. Jep, nää oli makeita ja hilloisia, tottamaar! Kiva kun kävit, tervetuloa! :)

    VastaaPoista
  14. :D Maanmainio kommentti tyttäreltä!

    VastaaPoista
  15. Toi violetti on kyllä kiva...Pitäsköhän munkin repästä kevään lähestyessä ja muuttaa vähän tätä beige/valko/ruskee sisustusta.
    Vihree on kans alkanu kiinnostamaan enemmän.

    VastaaPoista

Kiitos paljon käynnistä ja kommentistasi!