Guulumisia

Tällä viikolla rupes ihan kauhiasti tekemään mieli tulppaaneja. Vaan niin oli vissiin tehnyt muillakin. Oli meinaan marketin tulppaani loorassa enää muutama ruppanen kimppu eilen jäljellä. Niinpä päädyttiin neiti-kauppaseuralaisen kanssa ostamaan A:n synttärin kunniaksi oikein ruusuja viikonlopuksi. On muuten niin ankeaa, kun jouluvalo-koristeetkin pitää keräillä pois. Ja on ne ihania, elävät kukat, niin kauan kuin pysyvät meikäläisellä hengissä.






Yhden valon silti päädyin jättämään. Toi tähti vaan sopii meidän makkariin niin hyvin, että se lakkasi juuri olemasta joulutähti, ja kulkee tästä lähtien nimellä sisustustähti. Olkoon talven tuossa, se vaan on niin söpö.
 

On tämä kuulkaa hassu paikka tämä internetti. Kotiäiti vuosina tämä on mulle se paikka jossa "tapaan" aikuisia, täällä pidän yhteyttä moniin ihmisiin. Täällä olen myös tutustunut moniin mukaviin tyyppeihin joista on tullut läheisiä ystäviä ihan tosi-elämässäkin. Enää en edes mieti mistä kukakin kamu on matkaan jäänyt, koulusta, netistä, harrastuksesta, mutta hyvä paikka tämä on löytää saman henkisiä tyyppejä. Aikuisiälläkin voi vielä saada uusia ystäviä. Samoin, kuin pitää osata luopua niistä jotka käyvät elämässä ikuisiksi energia syöpöiksi. Toki ystävät ihan hiekkalaatikolta saakka ovat kultakimpaleita elämässä, mutta ei pidä lukita ajatuksiaan kumpaankaan suuntaan - että aikuisena ei enää voisi oikeasti ystävystyä, tai että kaikkia ystävyys suhteita olisi pakko pitää yllä väkisin riippumatta siitä saako kumpikaan osapuoli siitä enää mitään.Tämän oppiminen on ollut minulle vaikeaa.

Mutta asia joka minut innoitti aihetta pohtimaan on eräs ihana pyyntö jonka saimme. Perhe, jonka rouvaan olen tutustunut netin kautta joskus vuosia sitten tuolla perhekeskeisillä foorumeilla allergia, imetys ym höpinöiden tiimoilta, ja tapaillut ensin työmatkojen puitteissa lounastreffi-tyyppisesti, sitten lopulta perheinä viikonloppu kyläillen, pyysivät meitä tulevan vauvansa kummeiksi. Aikuiset tulee juttuun, lapsilaumat tulee juttuun, on luontevaa olla yhdessä. Ja nyt me saadaan ihana pieni kummilapsi, se on suuri kunnia!
Että ei tämä netti mikään ihan turha paikka ole, vaan vallankin elämää rikastuttava! Siksipä uskaltauduin tätä blogiakin pitämään, uskon että täällä pyörii saman henkisiä mukavia tyyppejä, ja "irl-ystäviinkin" tulee pidettyä mukavasti yhteyttä kepeiden kuulumisten merkeissä. Ensisijainen tarkoitus ei ole haalia mahdollisimman suurta lukijakuntaa, vaan toivon tästä elävää, vuorovaikutteista paikkaa ystäville poiketa ja mielellään tietysti joku sananenkin vierailustaan muistoksi jättää, ehkä jopa saada aikaan keskustelua. Toki olen mielettömän iloinen ja otettu että blogilla on jo näin monta lukijaa ja mukavia tuttavuuksia olen jo saanut luotua, toivottavasti moneen teistäkin tutustun tässä ajan myötä ihan "oikeasti".

Romulyylin arvonnasta ihanat tutu ja veska

Ja on tästä blogistaniasta ollut iloa jo muullekkin perheelle! Voitin nimittäin Romulyylin arvonnassa ennen joulua tämän ihanan setin. En vaan voinut siitä etukäteen täällä hiiskua, neiti kun on vähän turhankin kiinnostunut siitä mitä äiti koneella aina puuhailee... Näin hoitovapaalla olevalle (lue rahattomalle) tämä oli hyvin ihana yllätys, neiti ilahtui ikihyviksi ja mekko päällä on jo tanssahdeltu monet kerran!

Hoitovapaalla ei ole myöskään oikein ispistä lähteä alennusmyynteihin. Ei erikseen tarvitse lähteä etsimään ostettavaa, rahat menee kyllä muutenkin aikas haipakkaa. Kuten nyt, kun E:lta hajosi kattolamppu.

Alakerta on rinteessä, kivitaloa, joten E:n 12 neliön huoneessa on vain yksi ikkuna. Valaisimen on siis annettava oikeasti hyvin valoa kaikkeen lattialla tapahtuvaan askarteluun ja leikkimiseen. Mitkään yhden lampun kivat tyttöjen kruunu härvellykset ei siis tulleet kysymykseen. Päädyttiin sitten plafondiin johon sai 3 tehokasta lamppua, mutta oli kuitenkin vähän kristallia reunassa ettei aivan ole tylsä. Mulla on vaan ongelma näiden plafondien kanssa joissa on nuppi keskellä: mun mielestä ne näyttää tissiltä. Ja koska en halua että mun tyttären katossa on tissi, olenkin suunnitellut että maalaan tuon keskinupin valkoiseksi ja virittelen siihen jotain kristalleja roikkumaan. (kunhan saan aikaiseksi tässä heti päivänä muutamana...)

Viikonlopuksi piti tulla ystäväperhe kylään, mutta näinhän se menee että elämä välillä päättää toisin. No, kahvitella saadaan kuitenkin muutamien ystävien ja sukulaisten kanssa, tarkoitus on ottaa muutenkin rennosti, leipoa pizzaa ja oleilla.

Yhden kahvi-vieraan ihanan vauva-masun tänään jo sain nähdäkkin. <3

Joulutavarat pitäisi järjestellä oikein ajatuksen kanssa talviunille. Ostaa ehkä muutama uusi säilytyslaatikko jotta noi varastot jonain päivänä olisi sitten selkeät ja hyvin organisoidut (onkohan lie ikinä mahdollista tällä luonteella...?).

 Ja koska juttujen mukaan moni live-kamu täällä käy (vaikkei sitä kommentilaatikosta juuri huomaa, vink vink*) niin laitanpa tähän taas parit kuulumiset lapsistakin.

 

Majat. Mistä näitä majoja oikein tulee? Selkänsä kun kääntää niitä on aina on sellainen johonkin noussut. Meillä on oikein säännötkin: maja ei saa estää ovien aukemista eikä sohvalla istumista. Yksi maja saa olla pystyssä viikon, sitten pitää päästä siivoamaan. Tällä hetkellä alakerrassa on tällainen:

A haluaa pallot takaisin kuuseen

A:sta tulee vielä hyvä jouluihminen. Koko joulun se antoi kuusen olla rauhassa, ja vielä loppiaisenakin yritti asetella palloja takaisin kuuseen.

ja mulla on kuulkaa nykyään kaksi lahjomatonta (lahjottua) personal traineria. Lupasin nimittäin muksuille että joka kerta kun houkuttelevat mut jumppaamaan ja jumppaavat mun kanssa tai hoitavat A:ta kun äiti jumppaa saavat mehujäät. Ja arvatkaas kuka joutuu jumppaamaan nykyään JOKA PÄIVÄ! Ja ketkä syö mehujäätä - joka päivä.  Ja lapset on aivan käsittämättömän innoissaan vaikka olisi mikä vatsa-peppu muokkaus menossa. Ne on sellaisia lihas-keppejä koko tyypit, kaikki liikunnallinen meno on niiden mielestä huippua. Ihanan viatonta lapsuus-aikaa vielä vietellään. L voi vielä jumpata äidin kanssa, tosin kuntopiirit ja muut jumpat joissa on myös miesohjaaja on parhaita. Ja äiti kelpaa vielä oikein hyvin oman liikkarinkin ohjaajaksi. Ja E, pieni balleriina, voi vielä painia pihalla naapurin poikien kanssa toppahaalarissa saparot viuhuten ja hekottaa menemään!

Ja niin onnekas minä olen että saan viettää vielä tämän vuoden lasten kanssa kotona! Sikäli kiva, kun tuli kummiskin tehtyä nää maailman parhaat muksut! ;)
(no ihan oikeesti, tykkään kyllä muittenkin muksuista ihan mahottomasti) ;)

Synttäri-iltanaan A sai muuten mukavan vieraan: kämppiksen TAYS:sista, vuoden takaa. Pieni ihana Sofia-neiti söpöliini. <3 

Mukavaa viikonloppua kaikille,
toivottelee Taina