Mitä enemmän tätä ajatusta pyörittelen, sen paremmalta se tuntuu. Kyllä,
minä tarvitsen tän uuden harrastuksen, bloggailun. Viime vuosina
blogielämä on vatvonut pitkälti tuolla vauvankakka-aiheissa, ja
kavereihin tullut pidettyä yhteyttä facbookissa. Tällä tavalla uskoisin
(ja toivoisin) tavoittavani paremmin just niitä tyyppejä jotka on
kiinnostuneita samoista aihepiireistä ja tällaisesta kepeästä
hyvänmielen kirjoittelusta.
Mehän tosiaan rakennettiin tämä talo
itse. Kierreltiin ensin useampi
vuosi katselemassa valmiita taloja, mutta sopivaa sopivalla hinnalla
sopivalta alueelta ei tuntunut löytyvän. Lisäksi olimme jo kiintyneitä
tähän alueeseen jossa asuimme jo aiemmin rivitalossa. Tontti saatiin
ihan tästä vanhan kodin läheltä arvonnassa mielettömällä tuurilla 2008
ja
rakentaminen aloitettiin kesäkuussa 2009 - muuttamaan päästiin
pääsiäisenä 2010. Olin hokenut sitä ennen miehelleni n 10 vuotta että me
ei sitten taloa ikinä rakenneta, varmaan riideltäisiin niin että tulee
ero! Mutta toisin kävi, rakennusprojekti oli mukava yhteinen projekti
jossa pääsi tekemään ja suunnittelemaan yhdessä, puhaltamaan yhteiseen
hiileen, näki toisesta ihan uusia piirteitä ja taitoja, huomasi että
toihan on oikeesti aika hyvä ja taitava tyyppi.
Toisaalta oli mahtavaa
myös itse oppia uusia taitoja ja asioita. Ja kuinka rakkailta jokainen
nurkka tuntuukaan kun niitä on itse tasoitellut, pohjamaalaillut,
tapetoinut, listoittanut....
Mun sisko varoitteli aikanaan että pahin ei ole rakennus vuosi vaan
vuosi muuton jälkeen, ja se on kyllä totta. Rakentaessa on tietty
tavoite ja aikataulu, mitkä hommat on tehtävä että päästään muuttamaan.
Mutta sen jälkeen sitä hommaa vasta onkin! Sitten on voimat loppu ja
rahat loppu ja 1000 asiaa vaiheessa, pihat tekemättä jne. Siinä kohtaa
sitä kärsivällisyyttä sitten kysytään. Pitää vaan yhdessä päättää ja
sopia työmäärä, aikatalulu ja budjetti sellaiseksi ettei tule liikaa
ressiä ja sopu säilyy. Nyt todella vasta ymmärrän senkin mitä tarkoittaa
että omakotitalo on ikuinen projekti!
Mehän saatiin sauna valmiiksi
vasta jouluksi, 9 kk joulun jälkeen, ja työhuoneeseen tapetit ja
parketit viikko sitten, 1,5v muuton jälkeen. Nyt olen hoitovapaalla vielä yli vuoden ja tulot ovat siis minimaaliset.
Kaikki suuret projektit ovat siis jäissä. sitten kun on taloudellisesti
pakko mennä töihin jatkuu kodin laittokin: ostoslistalla on mm uusi iso
valkoinen lasipintainen ruokapöytä, tuulikaappiin toimivien kalusteiden
teettäminen, vessojen peilit ja kunnon valaistukset,
autotallirakennuksen rakentaminen ja sitä pihan laittoahan riittääkin
ihan loputtomiin..
Mutta kun rahat loppuu niin luovuus alkaa, ja
tätä meidän "kotomon" laittoa tässä blogissa aioin rennnolla otteella
seurailla. Kotiäidin elämä tietysti pyörii paljon lasten ympärillä joten
sitä aihepiiriä tulee väkisinkin. Kun nyt on sattunut tekemään noi
maailman parhaat lapset juuri itselleen, täytyyhän niiden rakkaidenkin
hommia ja juttuja kirjoitella!
Täksi viikonlopuksi on
suunnitteilla muutamia hommia. Olen tilannut Tampereen Pintavärin kautta
Decosin takkapinnoitteita joten tuo muurarin rappaama pinta pitäisi
vihdoin saada väriin. Ja tällaisella bimbo-otteella, kuinkas muuten kuin
glitter-valkoiseksi. No, luukun syvennykset sentään maalataan mustalla
tummumisen näkymisen välttämiseksi. Pinsiön taimistolta pitäisi käydä
varaamassa taimia, varata niille kuljetus ja kaivaa kuoppia. Tontin
rajalle laitetaan serbian kuusia ja pihlajaa, lisäksi tilataan
puistosyreenin piiskataimia jotka istutetaan sitten lehtien pudottua.
Jos olisi sitten keväällä jo vähän valmiimmalla mallilla tuo piha, tai
edes sinneppäin että voisi alkaa kunnolla laittamaan.
Yksi pieni
ompelu-projektikin tuossa viikonlopuksi olisi suunnitteilla. Rakkaan
mummini vanha keinutuoli sai jo muuton yhteydessä uuden olkkarin uusiin tyynyihin mätsäävän DG:n kankaisen
pehmusteen. Haluan koristella vielä sen reunan tupsunauhalla. vähän
söpöstelyä siis. Kyllä sitten kelpaa kiikkustella takan edessä kirjaa
lukemassa! Vuoden verran olen pyöritellyt tuota ajatusta - aivan täydellisiä, simpukankuori - helmi -hässäkkä reunanauhoja olisi löytynyt, tuolta 80-100 € hintaluokasta, joten yritän nyt päästä yli tästä mielleyhtymästä vanhemman keittäjän kalsarin väriin ja päättää että tämä 10 € /m maksanut tupsunauha on hieno, ja sillä sipulit.
Ja niin, minä en ole käsityö- enkä puutarha ihminen
ollenkaan, mutta toiminnan ihminen olen. Niin, ainakin sille päälle sattuessani... Katsotaan siis mitä näistä
tulee, yrityksen ja erehdyksen kautta! "Itte ku tekee saa justi sitä
mitä sattuu tuleen!"
Lisäksi saadaa ihana kummityttö viettämään
9-vuotis syntymäpäiväänsä meille, eli kikattavia siskonpetiläisiä ja
leivontaa olisi tiedossa. Lauantaina mun pitäisi raaskia erkaantua
"vauvaasta" muutamaksi tunniksi, kampaamo käynnin ajaksi. Alkaa olla
niin vauhdikas kaveri että tuollaisilla reissuilla on jo vähän
vaivalloinen pitää mukana kun kipeää ja vilistää joka paikkaan
silmänräpäyksessä. Kotijoukot pärjää kyllä, joten enköhän minäkin!
Sellaisilla meiningeillä tähän viikonloppuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos paljon käynnistä ja kommentistasi!