Isoja juttuja, pieniä juttuja

Päivät menee pikakelauksella. Kummoisia ei arjen pyörityksen lisäksi saa aikaiseksi, aina on jo yhtäkkiä ilta, ja sitten taas aamu, ja hups- ilta. Onneksi koululaisilla on syysloma (3 päivää meillä) ja lapset ovat päässeet nauttimaan mummoloiden rauhasta sekä kavereiden kanssa leikkimisestä tietenkin.
Ensimmäistä kertaa ikinä meillä oli kaikki 3 lasta yöhoidossa vanhemmillani ja hyvin meni, kuinkas muuten.
Ja mitäkö me tehtiin lapsivapaalla? Mies teki töitä, ja minä siivosin, kävin marketissa ja jumppasin. Ja sit me nukuttin kuin pienet possut. :) *aika villiä menoa*

Vaari oli vienyt lapset luistelemaankin, pikkuhiljaa saa siis kaivaa myös talviurheiluvälineitä esiin.

Tämän luistinkassin olen muuten tehnyt joskus jämä materiaaleista - verhonpätkistä, E:n punomista nauhoista, paripuolista napeista ja sukulaistädin tekemästä pitsiliinasta jota en pöydällä osannut pitää.

Meillä perhekerhossa on tosi kivoja askartelu ideoita. *kiitos aktiivisille ohjaajille*
Seuraava on helppo toteuttaa tällaisen käsityötumpelonkin. Tarvitaan heijastin kangasta, paksua huopaa, neula ja lankaa.
Heijastinta liimataan molemmin puolin huopaa ja palat kannattaa myös ommella kiinni. Koristella voi vapaasti esim. helmin ja pykäpistoreunoin.

Tein kaikille meidän lapsille "heidän näköisen" heijastimen - neidin lempivärit ovat vihreä ja pinkki, pienin on kova autofani ja keskimmäinen lievästi sanoen innostunut jalkapallosta. (toi jalkkiskuvio ei ihan onnistunut vapaalla kädellä mutta 6 vuotiaalle onneksi kelpasi..)
No, muutenkin mun ekaluokkalaisia opettava sisko on sanonut joskus kauniisti että mun käsityöt näyttää välillä samalta kuin hänen oppilaillaan, mutta en anna sen haitata! Kuvittelen, että sellainen vähän vinksahtanut on söpöä! ;D
Ajankohtainen ja helppo askartelu, kaikki tarvikkeet saa esim. Tiimarista. Kannattaa kokeilla!

 Muutaman pikku jutun olen ostanut. Nämä suloiset sydänvalot olohuoneeseen sekä kerrostarjottimen. Nämä sydänvalot heijastavat kauniit kuviot verhoon illalla, melkein tekisi mieli ostaa kaikkien neljän olkkarin verhon eteen samanlainen, mutta vielä ainakaan en ole raaskinut....
Kerrostarjotin (alempana) otettiin parempaan käyttöön, ehkä minäkin saan sen vielä joskus. ;)

Ajatukset ovat olleet vähän muualla kuin blogistaniassa.
Minut on vallannut urheiluhulluus ja usein tuleekin mahdollinen vapaaheti käytettyä jumppailuun (lähinnä crosserilla) koneella istumisen sijaan.

Lähipiiriimme on tällä viikolla saapunut sijoituksen kautta 2,5-vuotias pieni lapsukainen, ja paljon on ajatukset myös olleet näiden ihmisten luona, mukana eläen onnellista ja jännittävää aikaa.

Varastoja olen jälleen räjäyttänyt, ja talvivaatteiden esiin kaivelun lisäksi lajittelua olen tehnyt sopivien siistien vaatteiden esille kaiveluun myös tälle "uudelle" pienelle rakkaalle.

Lisäksi olen itse puntaroinut päätöstä  mahdollisesta leikkauksesta. Terveydellisesti minun olisi viisasta mennä operaatioon jonka seurauksena en enää ikinä voi saada lapsia.
Ja vaikka kuinka lapsiluku on täynnä, ja vaikka kuinka eräänäkin talviyönä lähetettyäni isot lapset pyjamissa naapuriin ja kurvaillessani jälleen huonosti hengittävän pienimmän kanssa ensiapuun miehen ollessa työmatkalla vannoin, että jos saan edes nämä 3 lasta pidettyä hengissä en enää pyydä yhtään uutta, silti.
Silti olen vasta 34 ja totaalisen vauvahullu. Ja se ajatus, etten voisikaan enää IKINÄ muuttaa mieltäni asian suhteen tuntuu niin kovin lopulliselta ja vähän ahdistavaltakin.

Tuntuu itsekkäältä miettiä sattuisinko vielä sittenkin joskus haluamaan lapsia kun lähipiirissä on ihmisiä jotka eivät niitä saa vaikka kuinka toivoisivat. Minä olen saanut jo kolme tervettä ihanaa rakasta. Mutta jokainenhan näitä asioita pohtii oman napansa ympärillä.
Operaatio olisi tarpeen, mutta onkohan minusta siihen kuitenkaan?

Ehkä viikonlopun kunniaksi saisin lainata likkojen leikeistä tuota uutta kerrostarjotintani ja leipoisin jotain kivaa. Saas nähä tuleeko inspistä!
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille,
Toivottelee Taina