Arvontamuistutusta ja kuulumispläjähdystä

Olethan jo muistanut osallistua arvontaani joka päättyy maanantaina? Vielä ehdit hyvin! :)
Ulkona vihmoo vettä ja kovasti rupesi tekemään mieli valoa iltaan... kaivelin siis esiin noita talvivaloja. Tai sisustusvaloja.
Ne ei kuitenkaan ole siis jouluvaloja. ;) Koska olisi vähän hassua kaivaa esiin joulvalot kun lehdet on vielä puussa. Mutta sisustaahan aina voi.
Keittiön nurkkaan tuli nyt tuollainen turkoosi vyöhyke. Ainakin viikoksi. ;)

Kertoillaan "vaihteeksi" näitä meidän lapsiperhe kuulumisia.

Olen hyvin köykäisesti mukana MLL:n toiminnassa: tänä vuonna ei ole omia ryhmiä mutta sijaistuksia voin tehdä jos sopivasti sattuu kohille. Niinpä me A:n kanssa käytiin tällä viikolla paikallisessa perhekahvilassa aukomassa ovet, keittämässä kahvit ja "ohjaamassa" syysaskartelua. Äitejä ei ollutkaan tällä kertaa montaa, mutta ehtipähän itsekkin askartelemaan ja rupattelemaan. Otin mukaan kotoa pari helposti lasten kanssa toteutettavaa syysaskartelumallia ja ajattelin laittaa niistä kuvat tännekkin josko joku kaipaa lasten kanssa puuhaa sadepäiville.

sormiväritöitä pienimmän kanssa

säänalle kertomaan päivän säät

Hillopurkki kakkupaperi reunuksella

Pistely / leikkaus / värityskuvia, sateenvarjot jäi kuvasta uupumaan

Viikko meni mukavasti ja nopeasti! Peruskuviot toistuu: aampäivällä eskaria / koulua / kerhoa tai ulkoilua, iltapäivällä lapsilla on usein kavereita leikkimässä pienimmän nukkuessa.
Välipalat hoituu välillä "retkellä", lapsten mielestä kivaa ja jännää, ja äidin mielestä mukavaa että pysyvät huoneissaan ainakin jos lapsia on enemmän, kun pienin on päiväunilla suht. lähellä keittiötä. ;)

Töissäkin olen käynyt kahvit juomassa ja kaverit moikkaamassa. Toisaalta jo mieli polttelisi aikuisten maailmaan ja työkin olisi ihan kiinnostavaa. Silti koemme nyt meidän perheessä niin että äitiä tarvitaan eniten kotona. Että lapset saavat ne leppoisat iltapäivät kotona leikkien ja A saa vielä rauhassa olla pikkuinen. Oppia elämää olemalla osa ihan tavallista arkea.
Mies tekee paljo töitä, mutta sitä se tekisi joka tapauksessa. Nyt on tarjolla vähän "löysää kotihommista" kun äiskä pyörittää huushollia.
Stressihormonien minimointia siis kaikille. ;)

Kuva netistä, eikä millään tavalla liity oman työpaikkani asiakkaisiin. tietenkään.

Aatu ja mummi imuroi

Olen nyt sopinut nyt töissä että jatkan hoitovapaata vielä ensi syksyyn, yli seuraavien kesälomien.
Eli 9 kk pidempään kuin olin alun perin sopinut.

Jotkut pitävät kotiäitejä pahimman luokan työnvieroksujina ja kieltämättä joskus omatunto pistelee. Saako elämä tuntua näin kivalta ja lapsista ehtiä nauttia kiireettä? Eikö kunnon kansalainen paahda niska limassa ruuhkavuosiputkessa kiroten väsymystä kiukuttelevia kakaroita ja karseita duuneja?

Toisaalta, vaatiihan tämä uhrauksiakin. Oma urakehitys ja eläkekertymä eivät päätä huimaa, tietyistä mukavuuksista ja omista (maksullisista) hömpötyksistä saa luopua.
Ja jokainen lasten kanssa aikaa viettänyt tietää että ne toiset päivä ovat parempia kuin toiset.
Mutta silti juuri nyt vaakakupissa painaa enemmän positiiviset kuin negatiiviset asiat. Omaksi ilokseni minä lapset olen tehnyt ja talon rakentanut, nautin nyt niistä mitä olen saanut enkä keskity haluamaan asioita joita juuri nyt en saa!
Eli kotielämä jatkuu kotomolla vielä vuoden päivät! JES!
Ja vielä lisään, että tämä on meidän perheelle sopiva ratkaisu, en tahdo olla arvostelemassa tai arvottamassa muiden ratkaisuita.

Päätös tuntuu omalta ja hyvältä. Töitä ehdin silti tehdä ainakin 30 vuotta vielä. Lapset ovat pieniä nyt.

 Jonain päivänä rupesivat pikkumimmit vonkaamaan että pitäisi saada jotain hyvää.
Leipokaa! totesi tämä mamma.

Ja likathan leipoi -sairaan hyvää omenapiirakkaa (omenasose palojen alla ja kaura-toska päällä).

Helepoksi käy elämä, ei tartte ku sanoa ohjeet ja herkutella!

Ja itse en ehkä olisi keksinyt myöskään koristella omenapiirakkaa näin hienosti! ;)






Tänään olen räjäyttänyt varastot ja kaapit pitkin lattioita. Talvivaatteet käsille ja kesävaatteet perälle, pois menevien vaatteiden lajittelua (kuka saa tytön, kenellä on pieni poika, ketä odottaa äitiysvaatteet) sekä seuraavien kokojen ja talvivaatteiden läpikäymistä.
A:lle on vaatetta joka koossa niin paljon jemmassa että saa olla ihan tarkkana että tulee edes kaiveltua käyttöön kaikki ajallaan. Mutta hyvä näin, kierrätys kunniaan, meillä kavereiden kanssa vaatteet tulee ja menee edes takaisin - ja kaikki säästää.

Mies on myös isäni kanssa ollut tänään ahkerana, seuraava postaus taitaakin tulla paikasta jossa ennen komeili ne väliaikaiset 3 vuotta paikallaan olleet kuormalavat.....


Iloista viikonlopun jatkoa kaikille!
Taina