lauantai 6. lokakuuta 2012

Arvontamuistutusta ja kuulumispläjähdystä


Olethan jo muistanut osallistua arvontaani joka päättyy maanantaina? Vielä ehdit hyvin! :)
Ulkona vihmoo vettä ja kovasti rupesi tekemään mieli valoa iltaan... kaivelin siis esiin noita talvivaloja. Tai sisustusvaloja.
Ne ei kuitenkaan ole siis jouluvaloja. ;) Koska olisi vähän hassua kaivaa esiin joulvalot kun lehdet on vielä puussa. Mutta sisustaahan aina voi.
Keittiön nurkkaan tuli nyt tuollainen turkoosi vyöhyke. Ainakin viikoksi. ;)

Kertoillaan "vaihteeksi" näitä meidän lapsiperhe kuulumisia.

Olen hyvin köykäisesti mukana MLL:n toiminnassa: tänä vuonna ei ole omia ryhmiä mutta sijaistuksia voin tehdä jos sopivasti sattuu kohille. Niinpä me A:n kanssa käytiin tällä viikolla paikallisessa perhekahvilassa aukomassa ovet, keittämässä kahvit ja "ohjaamassa" syysaskartelua. Äitejä ei ollutkaan tällä kertaa montaa, mutta ehtipähän itsekkin askartelemaan ja rupattelemaan. Otin mukaan kotoa pari helposti lasten kanssa toteutettavaa syysaskartelumallia ja ajattelin laittaa niistä kuvat tännekkin josko joku kaipaa lasten kanssa puuhaa sadepäiville.
sormiväritöitä pienimmän kanssa


säänalle kertomaan päivän säät
Hillopurkki kakkupaperi reunuksella

Pistely / leikkaus / värityskuvia, sateenvarjot jäi kuvasta uupumaan
Viikko meni mukavasti ja nopeasti! Peruskuviot toistuu: aampäivällä eskaria / koulua / kerhoa tai ulkoilua, iltapäivällä lapsilla on usein kavereita leikkimässä pienimmän nukkuessa.
Välipalat hoituu välillä "retkellä", lapsten mielestä kivaa ja jännää, ja äidin mielestä mukavaa että pysyvät huoneissaan ainakin jos lapsia on enemmän, kun pienin on päiväunilla suht. lähellä keittiötä. ;)

Töissäkin olen käynyt kahvit juomassa ja kaverit moikkaamassa. Toisaalta jo mieli polttelisi aikuisten maailmaan ja työkin olisi ihan kiinnostavaa. Silti koemme nyt meidän perheessä niin että äitiä tarvitaan eniten kotona. Että lapset saavat ne leppoisat iltapäivät kotona leikkien ja A saa vielä rauhassa olla pikkuinen. Oppia elämää olemalla osa ihan tavallista arkea.
Mies tekee paljo töitä, mutta sitä se tekisi joka tapauksessa. Nyt on tarjolla vähän "löysää kotihommista" kun äiskä pyörittää huushollia.
Stressihormonien minimointia siis kaikille. ;)
Kuva netistä, eikä millään tavalla liity oman työpaikkani asiakkaisiin. tietenkään.

Aatu ja mummi imuroi
Olen nyt sopinut nyt töissä että jatkan hoitovapaata vielä ensi syksyyn, yli seuraavien kesälomien.
Eli 9 kk pidempään kuin olin alun perin sopinut.

Jotkut pitävät kotiäitejä pahimman luokan työnvieroksujina ja kieltämättä joskus omatunto pistelee. Saako elämä tuntua näin kivalta ja lapsista ehtiä nauttia kiireettä? Eikö kunnon kansalainen paahda niska limassa ruuhkavuosiputkessa kiroten väsymystä kiukuttelevia kakaroita ja karseita duuneja?

Toisaalta, vaatiihan tämä uhrauksiakin. Oma urakehitys ja eläkekertymä eivät päätä huimaa, tietyistä mukavuuksista ja omista (maksullisista) hömpötyksistä saa luopua.
Ja jokainen lasten kanssa aikaa viettänyt tietää että ne toiset päivä ovat parempia kuin toiset.
Mutta silti juuri nyt vaakakupissa painaa enemmän positiiviset kuin negatiiviset asiat. Omaksi ilokseni minä lapset olen tehnyt ja talon rakentanut, nautin nyt niistä mitä olen saanut enkä keskity haluamaan asioita joita juuri nyt en saa!
Eli kotielämä jatkuu kotomolla vielä vuoden päivät! JES!
Ja vielä lisään, että tämä on meidän perheelle sopiva ratkaisu, en tahdo olla arvostelemassa tai arvottamassa muiden ratkaisuita.

Päätös tuntuu omalta ja hyvältä. Töitä ehdin silti tehdä ainakin 30 vuotta vielä. Lapset ovat pieniä nyt.







 Jonain päivänä rupesivat pikkumimmit vonkaamaan että pitäisi saada jotain hyvää.
Leipokaa! totesi tämä mamma.

Ja likathan leipoi -sairaan hyvää omenapiirakkaa (omenasose palojen alla ja kaura-toska päällä).

Helepoksi käy elämä, ei tartte ku sanoa ohjeet ja herkutella!

Ja itse en ehkä olisi keksinyt myöskään koristella omenapiirakkaa näin hienosti! ;)






Tänään olen räjäyttänyt varastot ja kaapit pitkin lattioita. Talvivaatteet käsille ja kesävaatteet perälle, pois menevien vaatteiden lajittelua (kuka saa tytön, kenellä on pieni poika, ketä odottaa äitiysvaatteet) sekä seuraavien kokojen ja talvivaatteiden läpikäymistä.
A:lle on vaatetta joka koossa niin paljon jemmassa että saa olla ihan tarkkana että tulee edes kaiveltua käyttöön kaikki ajallaan. Mutta hyvä näin, kierrätys kunniaan, meillä kavereiden kanssa vaatteet tulee ja menee edes takaisin - ja kaikki säästää.

Mies on myös isäni kanssa ollut tänään ahkerana, seuraava postaus taitaakin tulla paikasta jossa ennen komeili ne väliaikaiset 3 vuotta paikallaan olleet kuormalavat.....


Iloista viikonlopun jatkoa kaikille!
Taina

14 kommenttia:

  1. Sisustusvaloja on täälläkin, ihan pakko näillä keleillä :D
    Todella hienoa, että olet kotiäitinä!!! Ei mitään omantunnontuskia! Itse en hoitovapaalla ollut, mutta kummallakin kertaa äitiysloman jälkeen olin työkkärin osa-aikavapaalla (vai millä nimellä se kulki) ja lisäksi vielä silloin, kun koulut alkoivat. Tein siis 4h/pv ja sain olla heidän kanssaan enemmän :)
    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toi 4 pv /vko on kyllä fisku systeemi kanssa.
      Mukavaa viikkoa Marrulle!

      Poista
  2. Mullakin on jo sisustus/tunnelmavaloja esillä,sisustaa ja tunnelmoida kun voi ihan tai ainakin melkein aina;)
    Ihana,ihana piiitkä postaus,ja taas niin viisaita ajatuksia,sulla muuten usein on,oletko pannu merkille:)Elämän pitää tuntua just noin kivalta ja lapsista nauttia kiireettä kun siihen kerran on mahdollisuus,tuo on ihan kuin laittais rahaa pankkiin,valitettavasti ei kirjaimellisesti vaan kuvaannollisti,you know what I mean:D
    Ihanan herkun on pikkumimmit värkänneet ja voi mikä imurointukuva!
    Sä oot varmaan onnellinen kun oot päässy kuormalavoista eroon,kuvia ootellessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh, joo, no en oo huomannu! :D
      ajatuksia ku ajatuksia, tai aivopieruja, tai kuin vaan ;D
      joo mä oon sellaisen henkisenpääomanpankin tosi hyvä asiakas ;D

      Poista
  3. Hih! Kivoja nuo askartelujutut lasten kanssa. Voisin napata niistä ideoita meillekin päiväkotiin.

    VastaaPoista
  4. Minä en ole esimerkiksi koskaan edes ollut kunnon töissä. Olen aina ollut lasten kanssa kotona.
    Mitäs nyt vähän opiskellut ja tehnyt keikkahommia ja nyt sitten yrittäjänä. Mutta lapsethan ovatkin jo olleet silloin isoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no mä luulen että toi yrittäjyys nippanappa saattaa olla sitä ihan oikeeta työtä, eikä edes helpoimmasta päästä!

      Poista
  5. Kyllä kotiäitiys käy ihan kunnon työstä, todellakin. Ite olin 5 vuotta lasten kanssa kotona ja nyt tuntuu ihan lomailulta olla töissä aikuisten maailmassa. Ruuankin saa syödä lämpimänä! :D Mukavia kotiäitipäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mustakin tuntui edellisen 4 v koitiäiti-putken jälkeen huimalta syödä rauhassa, ja käydä yksin rauhassa vessassa. ja muut työpaikan ihmeet! ;D

      Poista
  6. Ole vain ihan ilman tunnontuskia onnellinen kotiäiti!

    Mä olin kotona vissiin jotain 10v, en tosin aina ihan niin onnellisena... =) Mutta kyllä se vaan on todellakin paljon kivempaa, kun ei tartte pieniä lapsia aamuisin hoitoon raahata. Mullakin oli niitä kuitenkin yhtä aikaa neljä alle kouluikäistä.

    Mä oon ehdottomasti sitä mieltä, että kannatti olla kotona, vaikka tosi tiukkaa välillä oli ja näen sen todellakin nyt vaikkapa eläkekertymässä. Mut hitto, oon myös sitä mieltä, että mitä tässä vielä eläkkeitä miettii, voi olla ettei niitä ees oo sillon kun me ollaan siinä iässä... Vaikka oon useimmiten sellanen "sitku"-ihminen niin taisin sentään osata kotiäitiaikana ajatella että "nytku". Ja jos totta puhutaan, musta tuntuu välillä vieläkin, että mun paikka olis kotona... vaik lapset on jo kuitenkin aika isoja (11-17v). Äideillä vaan on niin paljon hommaa. Mut on nyt kuitenkin jo aika ihanaa myös se työyhteisö, porukka mihin kuuluu, ja se aikuisten seura. Kotona oli välillä aika rankkaa, kun meilläkään ei ole lähellä juurikaan ollu ketään muita kotiäitejä.

    Mutta siis pitkän lurituksen sanomani on, että nauti, ihanaa kuulla että oot noin onnellinen siellä kotona!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä lurituksesta :)
      Kyllä äitiä (tai miksei ketä vaan turvallista aikuista) tarvitaan vielä 10 ikävuoden jälkeenkin.
      Meillä on onneksi lähellä paljon ilmaisia kerhoja joissa näkee muita kotiäitejä. ei pääse seinät kaatuilemaan päälle (toistaiseksi)
      eihän tämä aina autuasta ole, mutta eipä ole siellä aikuisten töissäkään.
      Ja mistä sitä tosiaan tietää koko eläkejärjestelmästä parin kymmenen vuoden päästä!

      Poista
  7. Samaa mieltä minä olen. Ei sinun tunnontuskia tarvitse siitä saada, että vietät luultavasti elämäsi parasta aikaa, sanokoot muut mitä tahtoo. Samoilla ajatuksilla olen kanssasi, en itsekkään tuomitse niitä, jotka menevät töihin heti kun se on mahdollista. Jokainen katsoo, mikä on heidän perheelleen parasta.

    Kyllä meilläkin on niitä hyviä ja huonoja päiviä. Meillä tahtoo mennä niin, että joka päivä jollakin on huono päivä, "parhaana" neljällä, niinkuin viikonloppuna:(

    Voisin kokeilla lasten kanssa jotain noita sun juttuja. Välillä tahtoo ideat loppua, kun näitä sadepäiviä on ollut nyt niin monta:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko sitten parempi että on neljällä huono päivä yhtaikaa ja sit kaikilla hyvä, vai yhdellä kerrallaan..
      vetelä suo siellä täällä, niinkuin koko tämä homma. :)
      tarvii tehdä vaan mikä itelle tuntuu oikealta. :)

      Poista

Kiitos paljon käynnistä ja kommentistasi!