Nukkekoti-kohtaus

Kävi tuossa niin että sain aivan kohtauksen nukkekodin kanssa. Minulla oli lapsuudessani nukkekoti, jonka isä oli aikanaan rakentanut isosiskoilleni. Talolla on ikää siis se +40 vuotta. Alkuperäiskunnossa olevat materiaalit olivat palvelleet hyvin monta sukupolvea omia ja hoitolapsia. Mutta viimeisimmät vintti-säilytykset viimeistään olivat saaneet pintamateriaalit melko karuun kuntoon. Ja muotikin on jo vähän muuttunut.

 Eihän se toki lapsia näyttänyt haittaavan. Mutta koska olimme jäämässä mummolaan yökylään, kysyin voisinko vähän siistiä nukkejen kotia. Ja tietysti sain luvan.

Tainamaiseen tyyliin päätin että ei lähdetä liikaa hienostelemaan ja hienosäätämään. Kaikki mitä ei samana yönä löydy vintistä tai mikä ei kiinnity EriKeepperillä on liian fiiniä.
Mutta koska äiti on kuitenkin ollut sen reilu 30 vuotta perhepäivähoitaja ja muutenkin samanlainen värkkääjä kuin minä löytyi vintistä yhtä sun toista. Pari tapetti-kirjaa (kortti materiaaleja) kankaita, nauhoja..
Ja aamulla näyttykin jo tältä.

 Kellon lähestyessä puolta yötä selittelin äidille, että mä vaan en nyt pysty lopettamaan, ihan pakko tehdä. Äiti sanoi että olisi huolissaan jos en pystyisi lopettamaan esimerkiksi juomista, mutta jos kyseessä on nukkekodin tapetointi niin antaa mennä vaan. :)

Pitäydyin mahdollisimman helpossa "faceliftissä" ja verhotkin tein niin ettei mitään tarvinnut ommella.
Niinpä puolilta päivin näytti jo tältä.

Ei musta mitään nukkekoti harrastajaa tule, joka jaksaisi pipertää loputtomiin jonkun yksityiskohtien kanssa. Mutta pika-remonttina tämä oli mun mielestä ihan onnistunut. Tosin, lupasin lapsille, että jos innostuvat taloilla leikkimään, voin vähän kunnostella noita huonekalujakin....

 Että saas nyt nähdä mihin tämä vielä johtaa... ;) Mä en edes uskaltaudu mihinkään nukkekoti-blogeihin, pidetään tämä nyt vaan lasten leikkinä jossa äiti voi ihan pikkuriikkisen auttaa.

 

 Vaikka saahan ne äiditkin vähän leikkiä, ainakin sisustajaa, saahan? :)

Terkuin taina