Kylässä Kartanolla

Loistava idea nämä viistot kulmat kauniine valaisimineen

Tiedättehän niitä ystäviä, joiden kanssa voi mennä vuosia, ja sitten kun näkee on kuin olisi nähnyt viime viikolla?
Mulla oli ilo nähdä juuri sellainen ystävä tänään. Ehkä se että muiden toilailuiden lisäksi on aikanaan ulkomailla oltu yhdessä vaihdossa vääränkielisessä yliopistossa, jaettu asuntolassa pytty ja hella, luo sellaisen yhteyden ettei haittaa vaikka pari ruuhkavuotta menee välillä näkemättäkin.

Ja millaisen "Kartanon" nämä tyypit ovat itselleen remontoineet! Siis melko huonokuntoisesta vuonna 1932 valmistuneesta hirsitalosta tehneet muutamassa vuodessa oikean unelman! Toimiva vanha puuhella keittiössä, monta ihanaa vanhaa kakluunia, vanhoja hirsirakenteita näkyvissä.. toisaalta vaaleat katot ja lattiat, tyylikkäitä tapetteja ja yksityiskohtia, moderneja ripauksia siellä täällä.. Aivan mahtava kokonaisuus!
Ja vaikka paljon on kesken, tällaiset nyt varmaan on niitä perinteisiä "ikuisuus projekteja", paljon on jo valmiina. Tässä postauksessa kuvat siis ystäväni ihanalta huvilalta, olkaa hyvät!

vessan ihanat koristukset

 Meillä mies on työmatkalla ja isommat lapset olleet kolme yötä appivanhempien kanssa veneilemässä. Kotona on käsittämättömän hiljaista! Outoa, kun yleensä on neljä haluamassa koko ajan jotain, ja nyt ei tarvii kuin elellä ton pienimmän rytmien mukaan.
Hyvin vähän muutenkin meillä lapset missään kylässä kulkevat, joten vähän on sellainen "orpo piru"-meininki.

valoreelinki <3

Onhan tämä kevät ollut melkolailla toimintaa täynnä, ja nyt kun ei ole "pakko" juuri mitään huomaan että vetäisen ihan vapaalle itsekkin. Voisi siivota, laittaa pihaa, tehdä keskeneräisiä hommia, urheilla (esim päiväuniakiaan). Ja minä en saa aikaan mitään, senkun hiippailen täällä täydellisellä lomafiiliksellä!
Mutta näitäkin päiviä tarvitaan.

Olohuoneen leppoisaa tunnelmaa

Omia ystäviäkin ehtii näkemään. A:n kanssa voi hyvin käydä esim keskustassa pizzalla, kunhan valitsee terassin josta ajaa paljon autoja ja busseja ohi. Tai mennä piknikille puistoon kunhan on lääniä jossa tyyppi saa tallustaa ja heilua. Hän on melko letkeää lomaseuraa, ei osaa vielä paljon vaatiakkaan.  Kunhan äiti on näköetäisyydellä, ja ruuat ja unet tulee suht. silloin kun pitääkin.

Voi siis nähdä ystäviä, voi katsoa illalla telkkarista mitä haluaa, voi laittaa mitä ruokia haluaa (ei oo pakko olla 2 x vrk lihaa ja perunoita tyyppistä settiä), voi nukkua pikkupoika kainalossa päiväunia, voi käydä leppoisalla pyörälenkillä.

Ehkä lämmintunnelmaisin näkemäni ruokailutila ikinä

Onhan tässä ongelmia, kuten se miten saisi aurinkorasvaa selkäänsä (kiitos Maanvaiva vinkistä fb:ssä, vielä en levittänyt rasvaa lattialle ja kierinyt siinä) ;) tai ettei kukaan leikkaa nurmikkoa.
Mutta selviän kyllä, just just! ;)
Ihan kiva miniloma, ja olenkin "antanut itselleni luvan" lötköttelyyn. Nyt ei ole pakko yhtään mitään.

ruokahuoneen kakluuni

Ei voi kun olla onnellinen että meidän perheen tietokone-insinööri ei ole Nokialla töissä. Moni ystävä ja tuttuava sen sijaan on. Voimia ja tsemppiä kovasti kaikille perheille joita tuo ikävä Nokia-uutinen koskee.

Olohuoneen kakluuni

Tämän parvekkeen takia Milla oli lopullisen myyty tälle ihanalle vanhalle huvilalle. Vielä odottaa remppaansa, mutta tästä tulee niin ihana!

Ei kai sille mitään voi, vanhassa on omat hommansa, samoin näissä uusissa niin kuin meillä. Talot ja pihat taitaa lopulta elää ihan omaa tarinaansa.

Ihanat katit makkarissa

Kissat suorastaan täydentävät sisustusta. Vaikka todellisuudessa nämä ovat aivan mahtavia persoonia, talolla tai ilman!

Kodinhoitohuoneen yksityiskohtia

Saunassakin oli ollut vanhat karut lauteet, padat ja muut, ja nyt on tilalla ihana moderni tyylikäs juttu kaiuttimeen kaikkineen.

 Ja saunassa oli muuten just samat Anni-lauteet kuin meillä! Hirveen hyvä maku joillain! ;-)

 Tällaista vanhan talon henkeä ei kyllä rahalla saa.
Kiitos ihanasta päivästä Millalle, Garylle ja kateille! ;-)
Ihanaa kesä viikkoa kaikille, kohtahan se on kuulkaa juhannus!
Terkuin Taina