maanantai 18. maaliskuuta 2019

Osittainen hoitovapaa - ruuhkavuosien helpottaja


Talvimaisema


Koen eläväni ruuhkavuosia. Ihanaa, täyteläistä ja toiminnallista aikaa elämässä, mutta myös sellaista, että vuorokauden lisätunneille 
olisi jatkuva tarve. Elämä on melkoista pyöritystä, on harrastuksia, koulut ja työt. Mies on ohjaajana molempien poikien partiossa, 
kaikilla viidellä perheenjäsenellä on urheiluharrastuksia, ja koululaisetkin meillä tykkää, kun kokeisiin kysellään ja läksyissä välillä autetaan.  

Omien terveyshaasteiden jälkeen viimeistään olen ymmärtänyt myös sen, että itsesään on pidettävä huoli, jo läheistenkin takia. 
Riittävä uni ja säännöllinen liikunta on asioita joista en enää tingi. sellaista, että vuorokauden lisätunneille olisi jatkuva tarve. 
Elämä on melkoista pyöritystä, on harrastuksia, koulut ja työt. Mies on ohjaajana molempien poikien partiossa, kaikilla viidellä 
perheenjäsenellä on urheiluharrastuksia, ja koululaisetkin meillä tykkää, kun kokeisiin kysellään ja läksyissä välillä autetaan.  
Omien terveyshaasteiden jälkeen viimeistään olen ymmärtänyt myös sen, että itsesään on pidettävä huoli, jo läheistenkin takia. 
Riittävä uni ja säännöllinen liikunta on asioita joista en enää tingi. 

Meidän iltatähti on ekaluokkalainen, joka mahdollistaa osittaiselle hoitovapaalle jäämisen. Osittaisella hoitovapaalla on mahdollista 

tehdä kuusituntista työpäivää tai nelipäiväistä työviikkoa. Palkka on 80 % normaalista, jota hieman tasaa veroprosentin laskeminen ja 
pieni Kela-korvaus hoitovapaapäiviltä. Tästä Osittaisesta hoitorahasta voit lukea lisää Kelan sivuilta


syksyn lehtiä perhe


Meidän perheen aikuisista minä olen se, jonka työ on työpäiviin ja tehtyihin tunteihin sidottua (eli ei tarvitse olla ”aina” käytettävissä), ja palkkani on pienempi. Näin ollen minä olen meillä se, joka on hyödyntänyt erilaiset hoitovapaat ja työajan joustot. Olen myöskin kokenut etuoikeudeksi sen, että leppoisampi ja läsnäolevampi arki on ollut näiden järjestelyiden kautta mahdollista, miehen paiskiessa enemmän töitä. Minulle vuodet ja päivät pois töistä eivät ole olleet siis henkilökohtainen uhraus vaan oma valinta joka onnekseni on ollut mahdollinen. Mies on tukenut päätöstäni, ja tällaiset asiat ovat tietenkin ensisijaisesti perheen yhteisiä päätöksiä. 

Meillä myös isä on aktiivinen ja osallistuva vanhempi kaikin tavoin, mutta niinä jaksoina kun olen koko- tai osittaisella hoitovapaalla on mielestäni vastuulleni kuulunut luonnollisesti suurempi osa kotihommista. 

Ensimmäisen kerran tein nelipäiväistä työviikkoa palattuani kuopuksen hoitovapaalta töihin. Hän oli silloin 2,5 vuotias, ja Kela maksaa joustavaa hoitorahaa alle 3-vuotiaan lapsen kotihoitopäivästä. Käytännössä tein tuolloin paljon töitä ja työmatkoja, jolloin en ehtinyt pitää hoitovapaapäiviä ajallaan, ja palasinkin viisipäiväiseen työviikkoon alle puolen vuoden jälkeen.
(Sinänsä harmi, koska kiire töissä jatkui yhtä lailla tämän jälkeenkin.)

Meidän keittiössä

Nyt toisella kerralla, kuopuksen aloitettua koulun, järjestely on toiminut paremmin. Nykyinen työnantajani suhtautui asiaan positiivisesti ja kannustavasti, ja järjestely on toiminut hyvin.
Päädyimme nelipäiväiseen työviikkoon siten, että olen maanantait hoitovapaalla. Sovimme myös, että päivää voidaan joustavasti muuttaa tai puolittaa sekä työnantajan tai minun tarpeiden mukaan. Kuusituntinen työpäivä ei olisi tuonut samaa helpotusta meidän elämään, koska mies tai isovanhemmat hakevat yleensä pojan iltapäiväkerhosta kolmen - neljän aikaan, tai toisinaan hän menee jollekin kaverilleen. Itsellä töistä ajoissa lähteminen tuottaa vaikeuksia, joten en usko, että olisin pystynyt häippäisemään töistä iltapäivällä kahden jälkeen.

Ensimmäisellä kerralla hoitovapaapäiväni oli perjantai, nyt maanantai. Molemmat ratkaisut ovat mielestäni loistavia siitä syystä, että viikonloppu on pidempi, ja itse viikonlopusta saa nauttittua paremmin perheen kanssa, kun lauantai ja sunnuntai ei mene edellisestä viikosta toipumiseen ja uuden valmisteluun, vaan kauppareissut saa hoidettua ja isoimmat pyykkivuoret pestyä hoitovapaan aikana.

Maisema työpöytäni äärestä

Yllättävän paljonhan on niitä päiviä kolmen lapsen kanssa, että joku vanhempainvartti, oikomishoitokuskaus tai vastaava osuu työpäivän ajalle.  Toki on omiakin menoja, esim. tayssin ajat ovat aina keskellä päivää. Tällöin on ollut kätevää siirtää hoitovapaa siihen, niin ettei työtunnit jää ”miinukselle”.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että vaihtoehtoisesti voin toki myös tehdä etäpäivän ja venyttää työpäivää tarvittavan määrän aamusta tai illasta, tai tehdä työtunnit toisena päivänä. Mutta koska vuorokaudet ovat muutenkin niin toimintaa täynnä, ei vaikkapa kuuteen illalla huvita tai ennätä tehdä töitä, eikä toisaalta jaksaisi kuudelta aamullakaan töitä aloittaa. Osittainen hoitovapaajärjestely on siis ollut loistava erilaisten kesken päivää olevien asiointien hoitoon ilman jatkuvia erikoisjärjestelyitä.



Mitä sitten olen puuhannut maanantaivapaillani, jos kouluihin tai lääkäreihin liittyviä asiointeja ei ole ollut?
Aamuisin olen laittanut lapsille aamupalat, palvelu, jota ei normaalisti arkiaamuissa ole paitsi nuorimmaiselle toisinaan.

Esimerkiksi banaaniletut ovat koko perheen aamiaisherkku.

Banaaniletut
1 banaani (isohko ja kunnolla kypsä) muussattuna
1 dl kaurahiutaleita
2 kananmunaa
(+ suklaan makuista luomu riisiproteiinijauhetta ainakin aikuisille)
paistetaan runsaassa kookosrasvassa
nautitaan puolijäisten marjojen kanssa
(no, joskus lapset saattavat lorauttaa vaahterasiirappiakin päälle)

Tätä teen isomman satsin, ja nuorimmaiselle kananmunan korvaan allergian takia esim. pienellä määrällä kermaviiliä.

terveelliset  banaaniletut


Hoitovapaapäivinä olen harrastanut curling-vanhemmuutta ja kuskaillut lapsia autolla kouluun, isompiakin kavereineen, jos on ollut pakkasta, sadetta, suksia, luistinkasseja tai muuta tarvetta ja toivetta autokyydille.

Kun lapset ovat koulussa, olen yleensä mennyt uimaan. Leikkausten jälkeen olen saanut ohjeistukset siitä, että kunnosta pitäisi oikeasti pitää huolta. Ei rajuilla liikuntamuodoilla, kuten vaikkapa kahvakuulan riuhtomisella tai tramppa hyppelyllä, vaan kropalle pehmeämmillä mutta tehokkailla lajeilla, kuten uinnilla. Niinpä ostin uimahalliin aamupäiväkortin, joka on sopivasti edullinen investointi itseensä, ja olen käynyt uimassa kolmen vartin verran itsekseen. Jokainen vanhempi tietää, että lasten kanssa tai itsekseen uimahallissa käynti on aika eri juttuja! Mukavaa kuntoilua ja hetki omaa aikaa, ja rentouttavat saunottelut päälle, vesijumpasta tulevien mummujen kanssa rupatellen.

Uimasta olen mennyt kauppaan, yleensä tekemään viikon isot markettiostokset. iltapäivällä kun ekaluokkalainen on päässyt koulusta, olen laittanut ison ruuan tai pari, niin että viikon arkipäivien työpäivän jälkeiset illalliset ja siitä kiireiset harrastuksiin lähdöt sujuvat jouhevasti. Pyrin edelleen pitämään kiinni siitä, että perhe ruokailee yhdessä vähintään kerran päivässä, ja valmiit ruuat helpottavat siinä pysymistä.

Tällaisia isona satsina tehtävät ja parvekkeella jää(h)dytettävät ruuat meillä ovat esimerkiksi makaronilaatikko, lasagne, keitot ja erilaiset perunalaatikkoruuat. Usein on tullut myös leivottua jotain. Muuten päivä on ollut sitten sitä perus puuhaa, pyykkiä, viikkausta, siivousta, kodin laittaminen siihen kuosiin, että arki rullaa leppoisasti. Ja tietenkin, ekaluokkalaiselle päivä, jolloin ei tarvitse jäädä iltapäiväkerhoon vaan voi tulla kaverin kanssa kotiin heti koulun päätyttyä.

Aamiainen yökyläilevälle ystäväperheelle

Tuntuu, että viikonloppuihin on jäänyt enemmän aikaa tehdä perheen kanssa yhteisiä juttuja, pieniä reissuja, laskettelupäiviä ja kyläilyitä, kun sunnuntaina ei ole tarvinnut vielä alkaa stressata siitä onko kaikki valmiina arkiviikon pusertamiseen.

Oma osittainen hoitovapaani kestää syyskuusta huhtikuun loppuun. Kernaasti sitä vielä jatkaisin, mutta kuukauden päästä on kuitenkin paluu täyteen työviikkoon edessä. Meillä on matkasuunnitelmia joiden kannalta täysi palkka on taas tervetullut, ja töissä on mukavia uusia haasteita tiedossa kun työviikkoon jää paremmin aikaa projekteille ja opiskelulle rutiinien lisäksi. 

Uran ja työnkuvan mielekkyyden kannalta myös töille on hyvä keskittää aikaa ja energiaa, äitiyslomailun ja hoitovapailun lisäksi, joita molempia olen ”harrastanut” paljon elämässäni. Työn ja perhe-elämän tasapainoinon löytäminen on varmasti monella muullakin se ruuhkavuosien ikuisuuskysymys.

Kesää kohti toki arkikin helpottuu, harrastukset vähenevät kesäksi (ehkä..), ja pian on koululaisilla jo kesäloma. Lapset pääsevät polkupyörällä helposti joka paikkaan, ja illat tuntuvat pidemmiltä valon lisääntyessä.



Itse koen, muun perheen kompatessa, että tämä on ollut meille loistava ratkaisu! Äiti on ollut jaksavampi ja enemmän läsnä, ja pullaakin on ollut useammin.

Suosittelen lämpimästi osittaista hoitovapaata kaikille joille se työn ja talouden puolesta on mahdollista. Mikä tuloissa menetetään, korvautuu helpommalla arjella ja jaksavammilla vanhemmilla. Päivähoitoikäisen lapsen kanssa säästyy yhdeltä arkirumbapäivältä tai hoitopäiviä voi lyhentää. Mutta kyllä se näin koululaisten perheessäkin tuo kaivattua helpotusta, ja tarvitsevat hekin aikaa ja huomiota!

Pikkukoululaisen koulupäivä kestää sen neljä tuntia, joka taas on omaa aikaa eli arjen luksusta aikuiselle, vaikka sitten sitä että saa pestä ikkunoita rauhassa. Vaikka kyllä siitä vähän on vitsailtukin, että minä olen hoitovapaalla hoitamassa itseäni maanantaiaamut, kun olen käynyt urheilemassa ja muutaman kerran hierojallakin. 

taidenäyttely

Oheinen kuva on Pohjanmaan museosta Vaasasta jossa kävimme eilen. Tämän Tiina Laasosen teoksen nimi on Naisen osa - Paikka!. Teos puhutteli minua, koska itse koen vahvasti, että naisen paikka on juuri siellä missä hän kokee haluavansa olla. On se sitten kotona lasten kanssa, töissä uraa rakentamassa, murtamassa ennakkoluuloja tai nauttimassa elämästä! Ja parhaimmillaan toki näitä kaikkia, mikäli se naista itseään sattuu huvittamaan. 

Perheen ja työelämän tilanteeseen sopivasti molempien vanhempien kannattaa näitä mahdollisuuksia hyödyntää. Toki kannatan kaikkia ratkaisuita, joilla ihminen saa tasapainotettua työ- ja vapaa-aikaansa omaan elämäntilanteeseensa sopivaksi, oli lapsia tai ei. Välillä tuntuu, että osalla ei ole töitä, vaikka kuinka työhaluja löytyisi, ja taas niillä, joilla on töitä, on töitä aivan liikaa. Niinpä erilaiset osa-aikaiset ratkaisut ja lyhennetyt työviikot voisivat lisätä työssä jaksamista ja sitä kautta jopa tehokkuutta muillakin kuin niillä, jotka ovat lasten iän puolesta oikeutettuja työviikkoaan lyhentämään. Esimerkiksi mahdollisuus vanhojen vanhempien hoidosta johtuvaan osittaiseen hoitovapaaseen on mielestäni loistava! Ja osa-aika työt sopisivat varmasti paremmin monen arkeen, kuin mitä se nyt on mahdollista. 


auringonlasku

Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta olla osittaisella hoitovapaalla!
Onko sinulla kokemuksia vastaavasta, tai mitä ajatuksia se sinussa herättää?

Postauksen kuvat ovat kännykän jemmasta löytyneitä kuvia viime syksystä eiliseen.

Iloista viikkoa kaikille, töissä, kotona, toivottavasti juuri siellä missä haluatkin olla!

Terkkuloin Taina

12 kommenttia:

  1. Hienoa, kun on mahdollisuus ottaa hoitovapaata. En ole ollut hoitovapaalla, mutta olen helpottanut arkea muilla keinoilla esim. käyttämällä säästövapaiksi kertyneitä lomapäiviä ihan vaan siihen, että saa kotona asioita järjestykseen. Sehän on oikeastaan melkein sama asia! Aika usein meinaa omat tarpeet jäädä viimeikseksi. On ihan hyvä opetella olemaan vähän itsekäs ja pitää huoli, että omasta itsestä huolehtimiseen on aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tunti sieltä toinen täältä ylitöitä kun tilanne vaatii, ja kohta on kasassa ylimääräinen vapaapäivä! Ja niin sen pitäisi toimiakin, joustavuutta ja luottoa molempiin suuntiin. :)
      Joskus omien asioiden hoitoon tosiaan tarvitsee päivän, kaikkea ei voi hoitaa nopeasti tai työajan ulkopuolella.
      Tuo itsekkyyden opettelu on ollut tavallaan ajankohtaista nyt minulle juuri terveydestä huolehtimisen kanssa. On turha venyä muiden tarpeet edellä nyt, niin että on itse aivan romu muutaman vuoden päästä. Eikä sitä kukaan vaadikkaan, paitsi oma korvienväli, muka.. Lopulta se perhekin hyötyy enemmän terveestä ja hyvinvoivasta äidistä!
      Iloista viikon jatkoa! <3

      Poista
  2. Hieno kirjoitus Taina! Ihanan tervepäinen mun mielestä. Ja kun tiedän, kuinka paljon teidän perheessä puuhataan ja harrastetaan yhdessä, niin ihan huippua se yksi ylimärääinen arkipäivä käytettäväksi kaikkeen siihen, mitä on jokatapauksessa joskus tehtävä, mutta mille ei meinaa jäädä mitään järkevää aikaa, koska on niitä muitakin tärkeitä tehtäviä (esim,. just se lasten kanssa puuhaaminen)

    Mulla on niin kauan noista ajoista, eikä silloin ollut mahdollisuutta, eikä tavallaan tarvettakaan pitää hoitovapaata, kun meillä meni niin mukavasti miehen kanssa työajat limittäin, että aina oli jompikumpi viemässä tai hakemassa poikia ilman, että vaati mitään sen kummempaa. Mutta tässä viimeaikoina olen tehnyt päivällä, tai joskus jopa kahdella, lyhennettyä työviikkoa (en just nyt, mutta vuodenvaihteen molemmin puolin), ja siitä tuli kyllä tosi paljon hyvää virtaa kaikelle sellaiselle hyödylliselle (esim. ikuiselle kaappien raivaukselle), mitä haluaisin tehdä, mutten oikein iltaisin töitten jälkeen jaksa, enkä viikonloppuna viitsi. Kunhan ensin olin päässyt pois siitä huonosta omatunnosta, jota koin, kun en ollut koko ajan työpaikalla (jossa ei edes olisi ollut koko ajan tekemistäkään). Ihan tyhmää potea sellastakin, kun en kuitenkaan niiltä päiviltä saanut palkkaakaan, mutta minkäs teet, kun on sellainen mikä on.

    Teidän perhe on mun mielestä sellainen yhdessäolon ja -puuhaamisen malliesimerkki, jolta kaikki tuntuu käyvän ihan luonnostaan, eikä mistään tehdä mitään ylimääräistä numeroa tai vedetä mitään marttyyrin roolia (niitäkin hetkiä varmaan on, mutta se ei näy päällepäin).

    Iloista mieltä aina ja kaikkialle Taina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana! <3 Tuo huono omatunto on kyllä jännä juttu, sitä tulee podettua aina vähän joka suuntaan. Kun on kotona on mielessä asioita joita töissä pitäisi tehdä, ja kun on töissä tulee mieleen kaikenlaista kotiin liittyvää hoidettavaa. Täytyisi vain entistä enemmän opetella sitä hetkessä oloa ja keskittymisen jaloa taitoa. Töissä olen nyt koittanut käyttää pomodoro-tekniikkaa. Joskus teen puoli tuntia pidemmän työpaipäivän vain siksi, että hoidan jotain lasten wilma-harrastus-ym viestejä puoli tuntia työpäivän aikana. Eipä noita kukaan kyttää, mutta kuten sanottu, kun on mikä on.. ja toisaalta, vain täydellä rehellisyydellä voi mielestäni hoitaa töitä joustavan työajan puitteissa.
      Kaappien raivaukselle pitäisi kyllä täälläkin vielä varata aikaa!
      Toistaiseksi vielä lapset lähtee mielellään perheen yhteisiin puuhiin, varmaan sekin jossain vaiheessa sitten muuttuu. Mielummin sitten tosiaan vapaapäivät niihin, ja pakolliset kotihommat kun muut on koulussa ja töissä. :D

      Marttyyrikohtauksen meinatessa iskeä koitan miettiä, kuka meillä haluaa että ko. homma pitää tehdä, ja juuri sillä tavalla, ja ketä haittaa, jos se on tekemättä. Jos vastus on, että kenenkään muun elämää homman tekeminen tai tekemättömyys ei hetkeuta, mikään ei mene rikki tai aiheuta taloudellista tappiota, niin silloin on aiheesta turha muille kiukutella. Joko tekee itse ja on tyytyväinen, tai antaa homman olla just niin vinksallaan kuin se on. :D
      Iloista mieltä ja ihanaa viikon jatkoa Atskulle! <3

      Poista
  3. Minä olen ollut pätkän lyhennetyllä työajalla, se oli hyvä juttu. Olen pyytänyt työnantajalta mahdollisuutta uudestaan lyhennettyä työaikaa vedoten siihen, että vanhat ja sairaat vanhempani tarvitsevat tukeani. Työnantaja kieltäytyi :(

    Työnantajani ei myöskään suostu vuorotteluvapaaseen. Sen sinänsä ymmärrän, että työttömän työntekijän palkkaaminen puoleksi vuodeksi organisaatioon, jossa on pelkästään asiantuntijoita, on tietysti todella haasteellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla. Tuon vuorotteluvapaan osalta toki ymmärrän myös työnantajaa. Lyhennetty työviikko tuolla perusteella olisi kyllä erittäin perusteltu, ja uskon että sen mahdollistaminen lisäisi myös sinun motivaatiota ja jaksamista töissä. Lopulta tuollaiset järjestelyt ovat mielestäni kaikkien etu. Toivottavasti tuo mahdollisuus saadaan joskus lakiinkin, vaikkei se valitettavasti sinun tilanteessasi nyt autakaan!
      Omat vanhempani ovat vielä hyvässä kunnossa, mutta asuvat samalla kadulla, ja mahdollista on, että huoltosuhde jossain vaiheessa muuttuu niin päin että me autamme heitä. Tällä hetkellä vielä heiltä saamme paljon apua arkeen. Silloin toivoisin, että lääkärireissut ja muut onnistuisivat yhdessä helposti ja mukavasti ilman vääntöjä työnantajan kanssa.
      Jaksamista sinulle ja aurinkoista viikon jatkoa! <3

      Poista
  4. Minusta on ihan mahtavaa, että otetaan hoitovapaita silloin kun se on mahdollista. Olisin itsekin halunnut osittaiselle hoitovapaalle silloin kun poika oli ekalla luokalla, mutta työnantajalle se oli mahdoton pyyntö, joten kuoppasin sitten pettyneenä toiveeni.
    Ihanaa tiistai-iltaa sinulle Taina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi ettei sinulla onnistunut aikanaan osittainen hoitovapaa. Nämähän on tosiaan työnantajan ja -tekijän välisiä sopimuksia, ja siksi olenkin tosi kiitollinen että nykyisessä duunissa tähän suhtauduttiin erittäin hyvin ja kannustavasti. Toimari sanoi jotain sellaista, että tottakai haluamme tukea kaikkia järjestelyitä jotka tukevat työntekijän ja heidän perheiden jaksamista. <3
      Mutta tilanteet, työt ja työpaikat on erilaisia, ja kaikissa paikoissa nämä ei ole valitettavasti oli järkevästi järjesteltävissä.
      Ihanaa aurinkoista viikon jatkoa Outille! <3

      Poista
  5. Onpa kiva kuulla, Taina, että olet päässyt näin mukavaan tilanteeseen. Työn ja perheen yhdistäminen vaatii paljon ja on hienoa, että on juurikin esim. osittaisia hoitovapaita tällaisia tilanteita varten. Nauti rauhallisemmasta ajastasi ja muista pitää tosiaan itsestäsikin huolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Kyllähän tämä sellaista tasapainoilua on eri velvollisuuksien ja mukavien roolien ja tekemisten välillä, hereilläoloajan puitteissa.. Mutta tänä talvena se on tuntunut tosiaan helpommalta. :)
      Ihanaa oloa ja kauniita kevätpäiviä sinne! <3

      Poista
  6. Kuulostaa kyllä hyvältä! Jos ja kun meille tulee lapsia, tämä kuulostaisi hyvältä jutulta. Hyvinvointi varmasti lisääntyisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saatte asiat järjestettyä perhettä ja hyvinvointia tukevaksi, sitten kun sen aika on! <3 Ei kannata vetää itseään jaksamisen äärirajoille, vaan jättää voimavaroja myös vanhemmuudesta nauttimiseen! :)

      Poista

Kiitos paljon käynnistä ja kommentistasi!