Karkiton - sipsitön - alkoholiton 3 kuukautta

Vuosi 2019 alkoi pienellä FB-haasteella. Viettäisin niin monta päivää ilman karkkia, sipsiä ja alkoholia, sekä lisäksi harrastaisin liikuntaa tai kehonhuoltoa joka päivä vähintään puolen tunnin ajan, kuin päivitykseen tuli tykkäyksiä ennen vuoden vaihtumista. Päivässä tykkäyksiä kertyi sen verran, että pyöristin luvun itse hieman ylöspäin, tasan kolmeen kuukauteen.
Halusin tehdä lupauksesta riittävän julkisen, jotta siinä tulisi myös pysyttyä. Alkoholin ja herkkujen suhteen pysyinkin, mutta tuo liikuntahaaste meni hieman ”sinne päin”.

Mihinkään totaaliseen herkkulakkoon en halunnut alkaa, koska tavoitteena oli nimenomaan hakea korjausliikettä, en kuuria.
Minulle lasten kanssa leipominen, pizzalla tai hampparilla käynti tai take a way ruuat perheen kanssa tai reissun päällä on sitä arjen luksusta, josta nautitaan yhdessä. En halua olla äiti, ja esimerkki naisesta, joka pupeltaa salaattia kun muut syö pizzaa.

Minulle myös ns. herkkujen määritteleminen olisi ollut vaikeaa, koska meidän kotiruokiimmekin kuuluu toisinaan itse tehdyt piiraat, tortillat, tacot, pizzat ja pannarit.
(kännykkää selatessa tosin huomasin että olen näinä kuukausina kuvannut vain leivonnaisia, joten mennään kotiruokakuvien sijaan näillä.) :D

Viime vuoden alussa otin terveyskuurin Fitfarmin ohjeilla, siitä postaus täällä. Kesällä olin kuitenkin jälleen leikkauksessa (postaus), ja terveyshuolia ja kipuja sujuvasti tekosyynä käyttäen lipsuin terveellisistä elämäntavoista, ja pudotettu muutama kilokin hiipi hissukseen takaisin.

Oikeasti kuitenkin teidän, että kun liikun riittävästi ja syön pääsääntöisesti hyvin voin ja jaksan paremmin. Myös normaalipainon keskivaiheilla olo on hyvä ja vaatekaapin sisältö sopiva, mutta painon hivuttautuessa turhan lähelle normaalipainon ylärajaa olokin on huonompi, enkä halua vaatteitakaan lähteä kokonaan uusimaan.

Alla siitä, miten mun kolmen kuukauden karkiton-sipsitön-alkoholiton meni.

Karkki ja sipsit
Tämä ei oikeastaan ollut kovin paha. Toki tulee välillä suklaanpala tai pari napattua jälkkäriksi, tai tortillojen kanssa syötyä nachoja, mutta muuten karkit ja sipsit kuuluvat minulla juhliin ja erikoistilanteisiin, eivät päivittäisiin tapoihin tai aterioita korvaamaan.
Huomasin kyllä, että sokerihammas toisinaan ilmoitteli itsesään, ja ehkä hieman normaalia useammin tuli leivottua. ”Ihan vaan perheen iloksi”.
Jälkkäreiksi otin kuivattuja tai tuoreita hedelmiä jos piti saada ruuan päälle ”suu makeaksi” niin kuin meillä tavataan sanoa. Viikonloppuisin ja kylässä sitten saatoin herkutella pullalla tai vastaavalla, jos gluteenitonta sattui olemaan tai tarvitsin itse taikinaterapiaa.

Pelkkä karkkilakko on kyllä helppo kiertää kekseillä, jätskeillä ja pullilla niin halutessaan, joten laajensin määritelmää hieman ”turhien makeiden karsimiseen arjesta”.
Mutta esimerkiksi vieraille leivoin ja silloin itsekin maistelin, esim. näitä brownie-blondie ruutuja..

Alkoholi
Tässä tiesin olevan petrattavaa. Myönnän, että jos perjantaina on perjantaipizzaa sen kaveriksi usein kuuluu punaviini, samoin viikonloppuillan ”sohva treffeille” miehen kanssa. Samoin ravintolaillalliselle. Illanistujaisiin ystävien kanssa skumppa. Kylmä sidukkakin on aika maistuva kunnon saunottelun päälle. Jos on aikuistenjuhlat, en todellakaan siemaille kahta siideriä illan mittaan ja lähde kotiin klo 12. Iän kertyttyä huomaan myös, että unen laatu ja seuraavan päivän vireystaso kärsivät selkeästi jo lasillisesta viiniä. Ja kunnon juhlien jälkeen olotilat.. huoh.

Luin mielenkiintoisen Ylen artikkelin, jonka otsikko on ”Mistä tiedät, että keski-ikäinen lähtee lomalle tai viettää parisuhdeaikaa? Hän kertoo siitä skumppakuvalla somessa” Olen varmasti itsekin toiminut näin – alkoholikuvia viestittämässä erilaisista ”erityshetkistä”, vaikka joku muu kuva voisi olla ihan yhtä kuvaava. Tämä on asia, jonka aion jatkossa tiedostaa paremmin.

Ja lisään nyt tähän selvyyden vuoksi, että alkoholia en kuitenkaan joka viikko käytä ja juhlissa ja ravintolassa käyn myös autolla (jolloin en ota yhtään). Päätin kuitenkin opetella turhista tottumuksista ja mielleyhtymistä eroon kolmen kuukauden tipattomuuden aikana. Haluan, että alkoholijuomat ovat erikoistilanteiden herkkuja, jos myös seuraavana päivänä on sopiva päivä ottaa lungisti.
Opin, että fine dinning paikoissa saa upeita alkoholittomia kuohareita, että saunan jälkeen alkoholiton siideri maistuu aivan yhtä hyvältä kuin holillinenkin versio, että maku vichyt, mehut ja limut ovat oikein hyviä herkkujuomia viikonlopun herkkujen kaveriksi. Muutamia ravintolailtoja ja juhlia osui tähän jaksoon, ja aivan yhtä hersyvän hauskoja ne olivat alkoholittakin. Näköjään edellisestä raskaudesta ja imetysajasta oli sen verran aikaa, että nämä olivat jo päässeet vähän unohtumaan.

Absolutistina en meinaa jatkaa, mutta jatkossa se viinilasillinen saa enemmänkin olla se erityistilanteen erityisherkku.

Liikunta
Monipuolinen liikunta on ollut minulle aina tärkeä osa elämää. Opiskeluaikana tein tanssijuttuja työkseni, opetin ja tanssin esiintyvässä ryhmässä. Sittemmin treenit on keventyneet ja muuttuneet, työmatkapyöräily, kävelylenkit ystävän kanssa, laskettelu perheen kanssa ja joku kiva jumppa tai tanssitunti viikossa. Kroppa on pehmentynyt, ja kalenteriin on muka yhä vaikeampi raivata aikaa liikunnalle.
Pyrin suhtautumaan liikuntaan siten, että se ei ole rangaistus herkutteluista tai ”läskien tiristystä”, vaan hyvää mieltä ja oloa tuova stressin poistaja, tärkeä itsestäni ja toimintakyvystä huolenpitämisen keino.
Pyrin olemaan kehopositiivinen, mutta toisaalta olen päättänyt, että peffasta ei saa tulla sellainen kuin tarttuisi muovipussilliseen viiliä.
Tiedän, että olen parempaa seuraa, jos saan liikkua riittävästi, ja venyttelystä tulee aivan super hyvä olo! Niinpä päätin ottaa projektiksi järjestää aikaa liikkumiseen. Jonkun verran sain tämän suhteen petrattuakin. Iltaisin saatoin vielä ruveta kymmeneltä venyttelemään, jos ei päivään ollut ehtinyt liikuntaa mahduttaa - tympeää aloittaa, mahtava fiilis sen jälkeen!

Lajeissa päätin olla itselleni armollinen, ja tehdä vain niitä juttuja jotka saavat super hyvälle tuulelle, ovat tehokkaita mutta ei mitään suorittamista. Tiedän, että kuntosali olisi lihaskunnon ylläpitoon tällä iällä jo tärkeää, mutta kun se salille lähtö ei motivoi niin ei motivoi. Niinpä kävin erilaisilla tanssitunneilla, hiihdin ja laskettelin, kävin kavereiden kanssa kävelyllä. Maanantait olin hoitovapaalla, silloin kävin usein aamupäivällä uimassa.
Myös ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen on rakas ja super paljon positiivista energiaa itsellekin tuova harrastus, mutta omia vakkari tunteja en enää ota lisästressiä ja pakollisia lähtöjä tuomaan muutenkin täyteen kalenteriin. Sijaisuuksia teen sen sijaan mielelläni silloin tällöin kun pyydetään.

Järjestin myös meidän olkkarissa Method Putkisto ja Pilates ohjaajaksi opiskelevan ystäväni kanssa tiiviskurssin - äiti ja ystäviä treenikavereina ja ohjaajana lapsen kummitäti, ei tarvitse vaivautua poistumaan kotoa.. ei tämän parempaa treenitapaa voisi ollakaan!

Käytännössä kuitenkin, tämä osuus haasteesta ei onnistunut. Reissupäivinä en herännyt viideltä aamulla treenaamaan, flunssassa en jaksanut edes venytellä, jonain päivänä ehdin liikkua useamman tunnin, mutta sitten arki painoi päälle niin ettei seuraavana päivänä ehtinyt mitään ”omaa”. Liikuntaa kuitenkin lisäsin syksyyn verrattuna, ja siihen olen tyytyväinen.

Motivaattorina toimi myös synttärilahjaksi saatu Polar A370, jonka avulla koitin ainakin kerätä sen 10 000 askelta päivään ja välttää liian pitkiä yhtämittaisia istumisia. Usein ne päivän ”aktiivisuudet” siinä saakin täyteen ihan reippailla kävelyillä bussille työpäivinä ja puuhailemalla illan kotiaskareita. Kotitoimistopäivinä ilman kauppareissuja tai siivoamisia toisaalta askeleita saattaa kertyä vain muutama tuhat, silloin kyllä tekikin illalla mieli lähteä vähän kävelylle tai hiihtämään.

Liikuntahaastetta koitan rennolla otteella jatkaa, hyvä tavoite tuo puolituntia on toki ihan toimintakyvyn ylläpitoon. En kuitenkaan aio ottaa stressiä treeneistä tai liikkua riittävän unen kustannuksella, vaan varata niitä hetkiä arkeen, jolloin ehtii ja jaksaa pienenkin liikuntapyrähdyksen tehdä.

Uni
Unta on riittänyt. Paljon. Lisääntynyt liikunta ja ulkoilu ovat selkeästi lisänneet myös unen tarvetta, ja viikonloppuina illat eivät ole venähtäneet puolille öin elokuvan äärellä viiniä siemaillen. Uni- ja vuorokausi rytmi ovat viikon ympäri olleet samat, ja aamuisin on herännyt pirteänä yleensä aina ennen muuta perhettä. Hyvin nukutut yöt taas lisäsivät energiaa ja jaksamista päiviin, jolloin jaksoi vähän kuntoilla, jolloin taas illalla nukutti hyvin – erittäin positiivinen kierre siis! Aktiivisuusrannekkeen mukaan uni on hyvin yhtenäistä ja rentouttavaa, syke käy yleensä yöllä noin 45:ssä. Työstressi tai myöhäinen liikunta toisaalta vaikuttavat selkeästi unen laatuun heikentävästi, tällöin yön alhaisin syke on ollut siinä 56 paikkeilla.
Hyvät unet olivat tämän kokeilun ehdottomasti parasta antia.

Paino ja sentit
Koska syön jo valmiiksi aika terveellisesti, ei tämä kolmen kuukauden jakso vaikuttanut radikaalisti kroppaan. Minulle terveellinen on siis 4-5 ateriaa päivässä, joista jokaisella runsaasti kasviksia, hyvää hiilaria ja rasvaa, laadukasta proteiinia. Vaaleaa viljaa ja lisättyä sokeria pyrin syömään vain pari kertaa viikossa. Tämä paremminkin vahvisti näkemykseni siitä, että painon saisin tippumaan ja kroppaa sutjakammaksi parhaiten ”älä santsaa” dieetillä, pienentämällä annoskokoa, karsimalla hiilareita ja kasvattamalla lihasta.
Minulle toisaalta on erittäin tärkeää näyttää lapsille (omasta mielestäni) normaalia ja terveellistä suhdetta ruokaan, syödä perheen kanssa yhdessä vähintään kerran päivässä (ja samaa ruokaa), kykyä herkutella juhlahetkinä hyvillä mielin, se ettei laihduttamisesta jauheta tai kenenkään vartalosta, edes omasta, puhuta rumasti.
Mutta lukuina, painoa lähtipari kiloa, ja ”uimarenkaan” ympärys kapeni 5 cm, peffan 3 cm. Maaliskuun lopussa lasketteluhousut ei kiristänyt samalla tavalla kuin alkutalvesta, kuten tavoite oli. Ihan kivahan se on.

Jatko
Ostanko 1.4. levyn suklaata, sipsipussin ja karkkipussin, ja kulautan ne pullollisella punkkua alas? No en! Ja niin, onhan se maanantai, ja tiistaina mennään juniorin kanssa ohjaamaan Kehonpaino Perhe-tuntiakin töiden jälkeen. Mutta viikonloppuna varmasti maistelen tauolla olleita herkkuja.

Normaaliin elämään kuuluu herkut, ja juhlahetkiin toisinaan myös alkoholi. Tämä oli hyvä tapa kyseenalaistaa omia tottumuksiaan ja opetella turhista tavoista pois, mutta mitkään ismit ei minulle sovi, joten kaikkea kohtuudella jatkossa, kiitos!
En pistä pahakseni ,jos saan vielä muutaman kilon karistettua kun työmatkapyöräilykausi alkaa, mutta en myöskään aio kituttaa nälässä tai ruveta punnaamaan ja kyttäämään jokaista suupalaa. Ja jos paino hiipii takaisin, niin otetaan taas ensi vuoden alussa pieni terveyskuuri.
Tämän suuntaisena aion kuitenkin tapoja pitää, koska olo on ollut energinen ja hyvä.

Tulikos sinun tehtyä uudenvuodenlupauksia, ja pitivätkö ne?
Tai onko tapanasi muuten ottaa välillä "terveyskuureja"?

Iloista viikon jatkoa!
Terkuin Taina