sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Koti 2 v.


Pääsiäisenä 2010 muutimme tänne, kotiin. nyt tuntuu kuin olisimme asuneet täällä aina.
Jos nyt ei kaikkia keskeneräisyyksiä lasketa.
Muistan kuinka joskus rakentamisen ärsyttävimpinä tai väsyttävimpinä aikoina mietin mielessäni että voihan tän aina sitten myydä kahden vuoden päästä jos pää leviää. Kaukaisesti muistan että sellaistakin on ollut, vaikka nyt tietysti tuntuu että kaikki ponnistelut olivat vaivan arvoisia.

Nyt toivon että tässä saisi asua vielä kun tämä on meidän lasten mummola. Kuten omat lapsuudenkotimme ovat lapsillemme. Ehkä se on ajattelumalli johon olemme tottuneet, mutta tuntuu mukavalta näin.

Heinäkuu 2009
Ensin uhosin miehelleni että me ei ainakaan ikinä rakenneta, ero siitä tulee.
Mutta pari vuotta taloja kierreltyämme totesimme että rahat ei riitä ostamaan sellaista mitä haluamme, sellaiselta paikalta.
Sitten uhosin että jos ikinä rakennetaan niin se on joku avaimet-käteen juttu, en tosiaan tee mitään itse enkä halua että mies asuu raksalla.
No, sitten rakentamisen edetessä tuli aina niitä tilanteita että maksetaanko "simppelistä hommasta" jollekin 1000 tai 5000 € vai tehdäänkö itte... ja tehtiin itte. Ja niitä simppeleiksi laskettavia hommia on kyllä aika paljon. Lapiointia, siivoamista, maalaamista jne.
Olihan siinä tekemistä, oli molemmilla työt, lasten päiväkodit, mies vielä opiskeli yliopistolla opintojaankin vähän eteenpäin. Ja tietysti oli oma terveys (ja mielenterveys), ystävät ja ennenkaikkea lapset jotka tarvitsee, ja joille haluttiin antaa aikaa ja huomiota, ihan joka päivä. Meillä sattui todella hyvä onni kaikkien rakennusmiesten ja yhteistyötahojen kanssa. Pitkään jahkattu päätös teettää talo "pitkästä tavarasta" paikallisilla ammattiylpeyden omaavilla rakentajilla minkään talotehtaan sijaan osoittautui nappi-ratkaisuksi.


Onneksi meillä on nämä tukijoukot läsnä. Asuimme mun vanhempien talon yläkertaa viimeiset kuukaudet, arjen pyöritys onnistui ja lapsilla oli aina läsnä aikuisia joilla oli aikaa. äiti antoi maailman parhaan joululahjan kun otti hoitaakseen meidän perheen pyykit moneksi kuukaudeksi kaiken muun auttamisen lisäksi. Appiukko oli sunnuntait raksalla meidän kanssa hommissa (ja usein isäkin, äiti oli lasten kanssa), kuunnletiin Groove fm:n Jazz Aamiasta ja tapiseerattiin. Isäni kävi sädehoitojen välissäkin ajamassa roskakuormia ja naputtelemassa parketteja paikoilleen. Miehen siskokin oli toisinaan hommissa vaikka lapsia oli 3 kotonakin.

lokakuu 2009


Parisuhteelle tämä teki yllättäen hyvää. Oli yhteinen projekti, huomasi kuinka taitava tuo toinen on, kuinka helppoa on olla, toimia, tehdä päätöksiä yhdessä. Että ei niitä pelotteluita raksa-eroista kannata kuunnella!
Tammikuu 2011
 Muistan kuinka kaksi vuotta sitten istuimme tuossa olkkarissa kaikkien muuttokuormien keskellä lasten mentyä nukkumaan. sohva ja telkkari oli tietenkin laitettu heti. Olo oli epätodellinen. Talo tuntui niin isolta, avaralta, rakkaalta. Katselin seiniä ja nurkkia, kaikki niin tuttuja ja itse maalattuja ja rapsuteltuja, silti mietin voiko tämä olla nyt meidän, onko tämä oikeasti totta? Ollaanko me nyt niitä aikuisia? Keski-ikäistä keskiluokkaa, omassa talossaan onnellisessa lähiössä. Väsyneenä mutta onnellisena.

Pääsiäinen 2010
Nyt on asuttu täällä kaksi tapahtumarikasta vuotta. Taloa on saatu valmiimmaksi, on rakennettu sauna, laitettu pinnat loppuihinkin huoneisiin, tehty ulkomaalaus ja vähän pihaakin. Yksi vauvakin on saatu aikaan. Paljon on kesken, ja toisesta päästä jo pitäisi ruveta korjaamaan. Lapset tuo elämän jälkiä, mutta saa niitä tulla. Tämä on meidän kaikkien koti.

Kahden vuoden jälkeen siis talon saisi myydä. Toivon ettei sitä tarvitse myydä ikinä. Ja mikä onni on ollut saada olla kotona lasten kanssa. Antaa elämän tasaantua leppoisiin uomiin, laittaa kotia, nauttia perheestä ja siitä mitä meillä on.
Niin paljon, niin rakasta.
Uhrauksiakin se on vaatinut, mutta kaikki sen arvoisia.
Tammikuu 2011
 Kodin laittelu jatkuu pikkuhiljaa. Terassi, autotalli, piha, Aatun huone....paljon on tekemättä. No, onhan tässä muutama vuosikymmen aikaa. :)
Huomenna vapaa. Ystäviä tulossa kylään, luvassa oleilua ja eteisen remppaa. Sarjassamme "odottanut pari vuotta tekijäänsä". Siitä lisää tuonnempana.
Rentoa maanantaita toivottelee Taina

20 kommenttia:

  1. Voi miten ihanalta teidän koti näyttää!Avara ja tilava..juuri sitä mistä minä haaveilen.Ehkä vielä joskus sen saan..

    VastaaPoista
  2. <3 <3 <3 ei pysty nyt parempaan ilmaisuun <3 <3 <3
    ps. noi on sit niinku sydämiä...

    VastaaPoista
  3. Mikä mahtava teksti! Ai että tuo tuli suoraan sydämestä ja osui täällä päässä suoraan sydämeen :) Tuosta minäkin haaveilen, mutta samalla ajattelen juurikin niin että ei uskalla - erohan siinä tulis :) No ei tulis mutta on siinä työmaata! :) Onnea teille kun sen olette tehneet :)

    VastaaPoista
  4. Repesin ihan tolle ekalle kuvalle... :D On se itse tehty vaan niin ihana!

    Nanna

    VastaaPoista
  5. Ihania muistelokuvia <3

    Ja tuo vauvarepussakuva valloittava <3

    VastaaPoista
  6. Ihana talonrakennustarina! Kiva lukea rakentamisesta muutakin kuin verta ja kyyneleitä :)

    VastaaPoista
  7. Upea postaus!!! Ihanaa uutta alkavaa viikkoa... niin ja onnittelut 2-vuotiaalle kodille :))

    VastaaPoista
  8. Ihana tuo teidän talo ja mukavaa, että rakentaminen sujui niin hyvin. Me mietimme pitkään raksaurakkaa lasten ollessa pieniä, mutta emme sitten siihen puuhaan uskaltautuneet.

    VastaaPoista
  9. Voi ei Taina, tiedätkö, mua alkoi ihan itkettämään, ja samalla vähän naurattaakin! Ja niinkuin minäkin oon vannonut joskus miehelle (remontoitiin muistaakseni meidän edellistä asuntoa) että me ei varmasti ikinä rakenneta itse! Eikä ainakaan mitään muuta kuin avaimet käteen -ratkaisua!

    No, nyt ollaan siinä vaiheessa että kaivinkone tulee parin viikon päästä kaivamaan talolle perustuksia. Parisen vuotta ollaan hiljalleen tehty suunnitelmia, piirretty kuvia, pyydetty tarjouksia, kilpailutettu rakennusliikkeitä jne jne. Talopaketti vaihtui 'pitkäksi tavaraksi', tosin rakentamisen hoitaa edelleen rakennusliike, mutta suunnittelua tuli roppakaupalla lisää. Juuri tänään rämmittiin räntäsateessa lumihangessa tontilla kun pihasuunnittelijan alustava luonnos ei sovi ei sitten mitenkään tontin muotoihin, ja teki mieli heittää kirves kaivoon. Tiedän kuitenkin että me pystytään tähän hommaan ja päästään sitten loppuvuodesta omaan kotiin! Sitä, mitä kaikkea ennen sitä tulee vielä tapahtumaan en tiedä, mutta otetaan se seikkailuna. Työlästä ja väsyttävääkin varmasti, mutta aivan varmasti kaiken sen arvoista, ihan niinkuin sanoit! :) Onnea teidän kaksivuotiaalle kodille!

    VastaaPoista
  10. Ihana postaus. <3 Kiitos vielä tunnustuksesta, sain sen viimein eteenpäin ihanille alle 200 lukijan blogeille.

    VastaaPoista
  11. Eksyin toisesta blogista tänne, ja rakastuin ensi silmäyksellä! Ihana lueskella ja nähdä kauniita kuvia elämästänne, niin se vain on, että arki on kaikista parasta! Täällä uusi lukija -ja varmasti myös pitkäaikainen! ; ) Ihanaa arkea teille, ja onnittelut 2v. komealle talolle! :)

    VastaaPoista
  12. Onnea teille ja teijän kodille!
    Kyllä koti on siellä missä kaikki rakkaat on, mutta varmasti rakkaampi koti, kun on itse tehty :)
    Ja aikaahan on. Eiks olis vähän tylsää jos kaikki olis jo IHAN valmista ;)

    VastaaPoista
  13. Tän kamalan raxapäivän jälkeen oli ihanaa luettavaa! Mäki teen sitte tuollaisen postauksen kun on kaks vuotta asumista jäljellä :D ihanaa on tosin se, että kun avaan sen raxan oven, tunnen tulevani kotiin ja tiedän siellä viihtyväni... kaikki on niin omaa, itse tehtyä ja itse valittua ja ennen kaikkea yhdessä tehtyä! vannon samaa kuin sinä, rakennusaika voi myös yhdistää pareja!
    leppoisia päiviä sinne :)

    VastaaPoista
  14. Olipa yhteenveto. Ihanasti kerrottu.
    Onnea 2-vuotiaalle kodille ja sen asukkaille!

    VastaaPoista
  15. KIITOS ihanista kommenteista! <3

    VastaaPoista
  16. Voi sentään, miten ihana postaus<3 Minäkin toivon, että saatte pitää tuon talon ainiaan ja saatte sitä vielä ylpeydellä lastenlapsillenne esitellä:') Mukavaa viikon alkua!

    VastaaPoista
  17. Hienoja ajatuksia jälleen =). Moni noista aatoksista pätee kyllä tälläiseen "jo valmiiseen" taloonkin muuttaessa. Meilläkin vaikka tämä talo on suht laitettu, siisti ja mieluinen niin silti pitää saada vähän sitä oman käden jälkeäkin, että tuntuu kodilta =)! Tänään juuri valmistui uusi kiviverhoiltu seinä olkkariin ja siis yksi haave taas toteutettu ;)! Onnea kaksveelle =)!!

    VastaaPoista
  18. Voi miten ihan liikutuin kun luin juttusi. On se rakentaminen ja remontoiminen niin raskasta, mutta myös iloista aikaa. Ja monella on siinä vielä ne pienet lapset. Teillä on ollut kyllä mahtava apujoukko, siitä on syytäkin olla kiitollinen. Kyllä tässä oli paljon samaistumisen aiheita.

    VastaaPoista
  19. Olenkin jo ehtinyt unohtaa kaiken tuon, meidän tönö on ollut pystyssä 11 vuotta.

    Ihania ajatuksia rakentamisesta. Jäin pohtimaan tarinasi luettuani, että ryhtyisikö projektiin uudestaan ja taitaisin kyllä ryhtyä :)

    VastaaPoista
  20. Oi, jälkijunassa onnittelut!! Oli teillä mahtava projekti, ja hienon lopputuloksen teitte!

    Uuden rakentaminen on aina jännää, vähän sellaista ruma ankanpoikanen -tyylistä karun miehekästä hempeilyä :D

    VastaaPoista

Kiitos paljon käynnistä ja kommentistasi!