Kotomon mamman pusut (poliittisesti korrekti nimi)

Meillä leivotaan melko paljon. Mutta usein tulee tehtyä niitä samoja juttuja, marjapirakkaa jne, joiden resepti tulee "selkäytimestä". Päätinkin tässä päivänä muutamana kokeilla vaihteeksi jotain ihan uutta. Mielitekona on ollut jo tovin ns. "Neekerin pusut", eli mitä lie vanilja-suukkosia nykyään ovat nimeltään. Ja maidottomana ja gluteenittomana ne onnistuu seuraavan reseptin mukaan, kun käyttää pohjana Semperin Kola-keksiä ja kuorrutteessa maidotonta tummaa suklaata.

Nämä on oikeesti hyviä, ja täyte on hämmästyttävän "aito".


Kotomon mamman pusut 

6 munanvalkuaista

4 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria (tai mausta muulla tavalla)

n. 30 keksiä, esim marie tai allergia-vapaa sopiva versio

400g taloussuklaata, tai maidottomaan tummaa

n. 2 tl öljyä

Vatkataan ensin valkuaiset ja puolet sokerista. Toinen puoli sekoitellaan mukaan hissukseen. Lopuksi mauste, käytin vaniljasokeria ja vähän kaakaojauhetta.

Vaahdon pitää olla ihan kovaa niin ettei tipu kulhosta vaikka kääntelet.

Levitellään keksit pelleille ja työnnetään vaahto pursottimeen.

Puristellaan sopivat kököt vaahtoa keksien päälle.

Paistetaan 150 asteessa n. 7 min, eli että kökkeröt jähmettyy.

Viilennä.

Sulata suklaa (itse tein Tupperin mikro-kannussa) ja laita tilkka öljyä.

Dippaile pusut sulaan suklaaseen.

Jäähdytä pari tuntia.

Säilytä jääkaapissa.

Itsellä loppui suklaa kesken (kuorrutin aika huolella myös esim. sormiani) ja sulatin lopulta miehen suklaa-piilojen aarteet ja pääsiäismunien jämät että sain kaikki kakkarat kuorrutettua. Ja keksivarastotkin hupenivat ennen vaahdon loppumista koska en uskaltanut ruveta tekemään hervottoman isoja näistä ekoista testipusuista, ajattelin että levähtävät vielä jossain vaiheessa vaikka ei niin sitten käynytkään. Mutta onneksi kaapin perältä löytyi avaamaton paketti joulupipareita. Niille puristelin loput vaahdot.
Ja hyvää tuli!

Tainamaiseen tyyliin aloin tietysti tehdä näitä noin tunti ennen vieraiden saapumista. Jos siis törmää kiinnostavaan ohejeeseen netissä sitähän ei missään nimessä kannata lukea loppuun ennenkuin alkaa hommiin, vaan nää muutaman tunnin jäähdyttely-ajat tulee sit matkan varrella vähäh niinku bonuksena.
Ja kun pusut oli vihdoin saatu dippailtua ja jäähdytettyä oli vieraan jo kahvitettu perinteisin mustikka-piirakka menoin.
No ehtivät ne näitä pusujakin sentään maistella!

Tänä aamuna sain harvinaisen mieleistä seuraa kun hain Tukholman-siskoni lentokentältä pariksi päiväksi kylään tänne Tampesteriin.
Ei paljon koneelle tässä jouda, mutta mukavat viikot toivottelen kaikille!
Terkuin Taina
ps. pelkäsin että pusut jää pyörimään vaivoiksi asti kun olivat niin tosi makeita paukkuja, mutta maanantaina ne tein eikä niitä enää ole. Viikonloppuna sit uusi satsi!
pps. marketista saa jo aika makoisia manssuja! :)