Askarteluja

Päivät soljuu omalla painollaan. Aamulla keitän puurot koko perheelle, aamupäivä ulkoillaan tai kerhoillaan pikkuisen kanssa. Puoliltapäivin pienin menee päiväunille ja isot pojat tulee lounaalle, mieskin usein kerholaista kuskaillessaan. Neiti tulee koulusta, välipalaa, läksyjä. Pyykkiä, kokkausta, siivousta. Sitten jo pienin herää ja talo on elämää täynnä, lapsia, kavereita, touhua.

*Silitystä, höpötystä, laastarointia, erotuomarointia, hekotusta, kinaamista ja sopimista, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.*


Välillä päivän mittaan mietin että kun lapset ovat nukahtaneet, tekisinkö crosserilla, jatkaisinko ikuisuusprojekteiksi muodostuneita maalaamisia, askartelisinko, vai mitä.
Mutta klo 20.30 jälkeen kun lapset ovat nukahtamassa ja keittiö raivattu sitä on niin poikki että kaikki kivat "omat" jutut päättää siirtää taas seuraavaan päivään.

 




Tämä on toki oma valinta - haluan olla kotona lasten kanssa puuhailemassa niin paljon kuin mahdollista. Omia harrastuksia ehtii kyllä. Ja sinne töihinkin.

Jotain sentään olen saanut näprättyä. Tein kesäksi lyhtyjä terassille. Ajattelin hakea metsästä oksankäkkyrän, maalata sen valkoiseksi ja ripustaa katon rajaan. Siihen sitten näitä lyhtyjä ja ledituikut sisään. Enää puuttuu se oksa. Niin, ja se terassi.

 Maalasin purkit kahteen kertaan huurre-vaaleanpunaisella lasimaalilla. Taivuttelin ripustuslenkin vahvemmasta rautalangasta ja lopuksi kieputin ohuella rautalangalla erilaisia helmiä ja nappeja koristuksiksi. Nuo raita-helmet ostin joskus Tiimarin poisto-korista muutamalla eurolla. Muut helyt ovat äidin varastoista kaiveltuja, ja äidin varastoissa on myös mummilta jääneitä helyjä. Minusta on kiva ajatus, että jos joku on säästänyt hajonneesta korusta helmiä tai vanhasta vaatteesta kauniin napin, ja nähnyt sen vaivan että on säilyttänyt niitä jopa vuosikymmeniä, että nuo kauniit pikku helyt saavat ne vielä "uuden elämän".

Olen myöskin testaillut toista askartelu-jutskaa. Liitutaulu spray-maali näyttäisi pysyvän lasissa. Niinpä tuunailen käyttämättä jääneistä kehyksistä pieniä liitutauluja joita lapset saavat viedä opettajille kevät lahjoiksi. Sellofaaniin ja pari liitua mukaan.

Tänään posti toi mitä hellyttävimmän kortin. Kutsu meidän tulevan kummipojan ristiäisiin. <3

Lahjoin juuri isot hoitamaan pienintä 20 minutiksi ja livistin kahvikupin kanssa koneelle. Oma-aika alkaa päättyä, joten mars munkin paistoon!
Ihanaa vapun aikaa kaikille!
Terkkuloin Taina
ps. Olethan jo osallistunut arvontaani? :)

vappua ja hölinöitä

Lapsi-kuulumisia ensin.  :)
Tässä on vietelty lääkäri painotteisia päiviä.
E:n kanssa käytiin koululääkärissä (hyvin menee) ja näin opettajankin (hyvin menee).
L:n kanssa käytiin hakemassa kunnon lääkkeet siitepölykauteen. Heti helpotti.

A:n kanssa meinasi tulla vähän murhetta. Nuha-köhä ei onneksi ole mennyt korviin (putket pelaa). Loppuviikosta kuitenkin kuume nousi, ja hengitys oli samanlaista "tiukkaa" kuin silloin kun on jouduttu sairaalaan. Turhan tutun kuulloista. Onneksi lääkäri totesi että tätä taustaa vasten ei jäädä odottelemaan vaan tuikattiin kortisoni-piikki välittömästi, ja heti on poika parempi.
Itselle meinaa ottaa vaan koville juuri tuon lapsen sairastaminen. Liian monta yötä on sairaalapedin vieressän saanut ekana vuotena päivystää, vaikka kaikki nyt hyvin onkin. Milloinkohan pääsen noista ekan vuoden pelosta yli?  No, kaikki ajallaan, koko ajan tuo kasvaa ja vahvistuu.

Kai se vaan vanhemmuuteen kuuluu tietty määrä huolta ja pelkoa.





Liikkari-lapsukaiset päästettiin jo kesälaitumille. Lahjaksi annettiin kaikille Angry Birds pallot. Mä kun olen työn puolesta, silloin kun en ole äitiyslomailemassa siis, no, aika läheisesti noitten kaasujen kanssa tekemisissä. Niinpä tulee vappuisin haettua omille ipanoille foliokuoria tukusta ja täyteltyä itse. Jättipalloillekkin tulee hintaa se pari euroa.

vanilja-maito / vadelma-  kerroskiisselit. Hyvää, halpaa, toimii.

 Kesän alkuun liittyy lapsiperheissä myös aina näitä tunteikkaita hetkiä. Haikea oli sanoa heipat kivoille liikkarin-täti kollegoille ja ihanille ipanoille. Tulevia balettinäytöksiä ja suvivirsiä ja kerhontätejen hyvästelemisiä ei uskalla edes ajatella, se on kyynelehtivä-äiti varoitus päällä välittömästi.
Miten te muut selviätte kaikista juhlista, meneekö itkuksi vai pystytkö nauttimaan tunnelmasta ilman Niagara-meininkiä?

Seuraavaksi todistusaineistoa. Turha tulla sanomaan ettei meidän pihalla kasva YHTÄÄN kukkaa! Todellakin kasvaa, vaikka kuinka monta leskenlehteä. *inspiroiva puutarha-blogi tunnustusta odotellessa...*

Tytär valitsi muuten kaverilleen tällä viikolla aivan loistavan synttärilahjan. Bling bling - korurasian jossa on lima-löllö sormus. Mun tyttäreni joka harrastaa balettia ja brasilialaista ju-jutsua. Suola ja sokeri samassa paketissa. :)
























On ihanaa että lapsilla on paljon kavereita. Ja kaverisynttäreitä vuodessa kymmenittäin, välillä useampia viikossa. Usein lahjaksi annetaan joku retki (viedään kaveri elokuviin, hoploppiin, delfinaarioon tms) mutta kaikkia ei millään ehdi. Osto-lahjoista me annetaan aina alle 10 € maksava lahja, joka tuntuu olevan tosi alakanttiin nykyään.
Millaista tapaa teidän lasten kaveripiirissä on, mikä teidän mielestä on sopiva summa kaverin lahjaksi?

Jonkunlaista vappu menyytä tarvisi varmaan alkaa suunnitella, tänään oli pakko tehdä perus kaali-laatikko kun oli niin ihania uuden sadon kaaleja Unkarista tullut kauppaan.

Mulla on huono tapa. En osaa pitää kotona sormuksia. Ihan viimeistään nappaan sormukset pois kun alan laittaa ruokaa. Kotoa lähtiessä olen tarkka että sormukset on, mutta tuntuu että täällä kotona on koko ajan kädet jossain vaipassa / tiskivedessä / ruuassa / rasvassa jne.
Sormuksia varten on keittiössä ihan oma kuppikin.

Jaahas, tulipa tästä sekava postaus! Ehkä poistun taka-vasemmalle, pikainen blogi-kierros ja ukon kainaloon elokuvaa katsomaan.  Oikein ihanaa vappua kaikille!
Taina

Kevätpäiviä

Mistä tiedät kevään saapuneen?

Grillissä tirisevistä makkaroista.

Muksuja pullollaan olevista tramboliineistä. Kaikkia leikkejä siellä mennään, pallojuttuja, tanssi esityksiä ja paini matseja. Voltteja sentään hypitään yksi kerrallaan. Hyvä investointi, joskaan ei naapureiden unelma.

Alkavista projekteista - seinän vierustalla n. kilometri lautaa, joista tulee lähi kuukausina alapihan terassi. Tuonne välikköön parvekkeen alle ja siitä pihaanpäin.

Yhä tiheämmin hurraavasta jätski-koneesta. Sinne vaan luomu-banskut, metsän marjat ja inkkarisokeria ja soija-maitoa perään, uppoo muksuihin kuin väärä raha. No joo, äitiin kanssa.  Hyvää, terveellista, edullista, ja allergialaisillekkin sopivaa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Neidille ei meinannut löytyä tarpeeksi ohutta kevätpipoa. Onneksi niitä saa aika kätevästi vanhoista paidoista. Jopa me ei niin taidokkaat käsityö-ihmiset. Paidan alareunassa on aina valmiiksi siistit käänteet, senkun vaan suruttaa neliön tai myssyn. Itsekkin tykkään näistä paita-pipoista lenkillä. Ja hihoista meillä tehdään pehmolelujen makuupusseja! :)

Mistä muuten tiedät olevasi äiti-ihmisiä? Kun esi-maistellut kuivatut hedelmät on ihan ok herkku päiväkahville.

Olen luopunut ajatuksesta siististä kodista. Puhdasta on kiva olla, ja ei kaoottista, mutta tällä hetkellä en edes haaveile siitä että koko ajan olisi siistiä. Isot rakentaa majoja, autoratoja, päiväkoteja, kaikkea, ja pienin kulkee ympäri kotia järjestelässä paikkoja mielensä mukaan.

Eräänäkin päivänä oli hakenut vessan kaapista tamppooni-laatikon ja siististi asettanut jokaiseen kenkään eteisessä tamppoonin. Ei oo auttanut vaikka Super Nannyä on katottu ihan lähietäisyydeltäkin.

Että tämmöistä tänne kuuluu.

On muuten ollut super kiva lukea teistä noissa kilpailu vastausissa! Kiitos kaikille kommenteista siellä ja muutenkin, vuorovaikutus on tän bloggailun suola ja sokeri. 

Mukavaa viikon jatkoa!
Terkuin Taina

Asenne

Törmäsin netissä kuvaan jossa on lähes täydellinen elämän asenne.

Tämän myötä, mukavaa lauantai-iltaa joka tönöön!

Terkuin Taina - tänään jo paremmalla meiningillä ;)

One of Those days. niin, ja ARVONTA!

innokas renkaan vaihtaja

Sovitaanko että kerran puolessa vuodessa saan tehdä oikein marina-ruikutus-postauksen?
Tänään on ollut oikein sellainen äitiyden pohjanoteeraus päivä.
Aamu alkoi sillä että kaikki olivat enemmän tai vähemmän pahalla päällä.
6-v vetkutteli kerhoon lähtöä, mies myöhästyi töistä.
Myöhästyin 1-v:n kanssa kerhosta.
Kerhossa 1-v päätti potea keskivaikeaa eroahdistusta, könötti tutti suussa äidin sylissä, ei syönyt, juonut, osallistunut leikkimiseen tai musiikki hetkeen. No, tulipahan käytyä.
Rämmin räntäsateessa kotiin, tunasin, lounas oli myöhässä. Mies myöhästyi taas töistä.
6-v päätti ilmotti muuttavansa kotoa koska äiti on niin tyhmä. Otin eteisessä syliin ja sanoin pitäväni niin kauan kunnes rauhoittuu. Se oli pitkä aika.
Kaikki kinasi, kaikki huusi, kaikki itki. Lopulta äitikin itki.
Onneksi äidin kanssa oli sovittu että tulee lapsia hoitamaan että pääsen jumppaan, helmikuussa viimeksi olin ja nyt taas menossa. (äidit <3 )
Päätin reipastua. Ei tässä oikeasti ole mitään hätää.
Hain muka samalla postista pakettia. Ei ollut sitä korttia mukana.
Psyykkasin itseäni automatkan. Nyt en valita muille. Nää "ongelmat" on ihan naurettavia.
Räntäsateen kunniaksi vein auton parkkihalliin. Autoa lukitessani onnistuin tiputtamaan avaimen. Kuulin että se kimposi johonkin kauemmas. konttasin ja pyllistelin. Ei missään. Lopulta siihen pysähtyi jotain miehiäkin. Kai minä olin aika säälittävä näky. Sain kännykänvaloa ja pyllistely seuraa. Avain oli kolmannen auton alla. Lisää konttailua ja pyllistelyä.
Jumppaaminen oli kuitenkin kivaa. Zumbasin ja BodyPumppasin kuin viimeistä päivää.

Kun tulin kotiin oli kaikki rauhoittuneet. Laitettiin lapset nukkumaan.
Kävin suukottamassa nukkuvia lapsia. Ne on niin suloisia nukkuessaan.
Viinilasin jälkeen jo vähän naurattaa.
Ehkä näitä pohjanoteerauspäiviä tarvitaan, jotta ihan ne tavallisimmat arkipäivät jaksaisi tuntua siltä parhaudelta jota ne 99 prosenttisesti ovat.

ARVONTA

Lupasin taannoin että kun 100 lukijaa on täynnä pidän arvonnan. Nyt on aika lunastaa lupaus!
Arvonkin oheisen jutskan, magneetilla kiinnittyvät blig-blig-koukut ja pienet enkelin siivet.

Ostin nämä viikolla Ideaparkista kun kävin hakemassa tramboliinin takuuvaihto-osaa. Mies evästi etten ostaisi mitään sellaista jota ei tarvita juuri nyt, vaan laitettaisiin rahat nyt terassi projektiin. Lisäsi vielä että esim. sellaista jota tarvitaan joskus vuoden päästä.
Kuinka hyvin tuo minut tunteekaan. Sydäntä riipaisi jättää kaikki ihanat -70% pääsiäiskamat kauppaan, ne olisi olleet niin ihania sitten vuoden päästä.
Mutta tämä arvonta voittohan oli ihan välttämätön ostos, kun olin sen kerta luvannut, eikös? ;)

Koska pidän tämän arvonnan ilahduttavan lukija määrän takia siihen voivat osallistua lukijat, joko bloggerissa tai facebookissa.
Koska kehun aina että tää blogi on sellainen henkireikä, että täällä netissä on niitä toisia aikuisia, niin toivoisinkin kommentiksi kuulla kuka olet. Olisi ihana tuntea ihan jokainen joka täällä käy. Tai jos on ihan ilmeistä kuka olet, kerro vaikka mistä tunnetaan tai joku muu hassu juttu matkan varrelta.
------------------------------------------------------------

ps. tässä postauksessa oli enemmän kuvia, ja tekstiä. mutta jotenkin onnistuin ryssimään tän homman. ehkä tästä jotain jää näkyviin. fb:hen ruuttaasin sen, ja huomasin myöhemmin että eihän koko bloggerissa ole tätä tekstiä.

SIIS: ole lukija. osallistu arvontaan. kerro kuka olet.
Arvonta suoritetaan 2.5.

Rentouttavaa viikonloppua, toivottelee Taina, joka ei koske mihinkään, eikä puhu kenellekkään, ennen huomista.

Pöytä

Olenkin unohtanut kertoa. Sain viime viikolla hauskan puhelun. Herttainen rouva jostain toiselta puolelta Suomea oli nähnyt joulukuun Kotiliedessä jutun kodistamme ja ihastunut pöytäämme. Oli yrittänyt etsiä sellaista kaikki Billnäs-kuvastot sun muut muttei löytänyt ostopaikkaa. Oli sitten numerotiedustelusta selvittänyt numeroni saadakseen kysyä lisätietoja. Jouduin kertomaan ettei tuollaista mistään huonekalukaupan valikoimasta valitettavasti löydy. Kerroin kuitenkin mitat ja muut tiedot joita minulla siitä on.
Kerron nyt teillekkin.

Pöydän on saanut joskus 60-luvulla mummoni ystävältään. Pöytä on peräisin kai 1930-luvulta. Lapsuuteni se oli huonokuntoisena vanhempieni yläkerrassa. Pinnan lakkaus oli vioittunut jossain kuljetuksessa, se hilseili kovasti ja pöytä oli aina liinalla peitettynä. Muuttaessamme tähän sain pöydän vanhemmiltani ja kunnostutin sen. Aikuiskoulutuskeskuksessa ottivat 100 € aineista ja työstä, joka oli mielestäni oikein soppeli hinta ottaen huomioon paljonko esimerkiksi maalinpoistoaine maksaa. Jaloille en antanut tehdä mitään, mutta pinnasta poistettiin vanhat lakkauksest ja siistittiin. Nyt öljyän sitä tiikki öljyllä noin kerran kuussa. (Eli joskus ja jouluna, kun muistan.)

Lopuksi myös se aikuiskoulutuskeskuksen kouluttaja olisi halunnut ostaa pöydän itselleen, niin ihana siitä hänenkin mielestään tuli. Ja samoin kun tuo rouva soitti viikonloppuna yritti mieheni huudella ja huiskia taustalta että "MYY, MYY"! Että jos 500 € vaikka saataisiin niin anna mennä! Mutta näinhän tässä on käynyt, että minä olen meidän pöytään nyt ihan rakastunut, tunnearvoineen päivineen, enkä siitä taida enää kovin helposti luopua.

Tällaista pöytä-asiaa tiistaihin. :)

Mukavaa päivän jatkoa toivotteleepi,

Taina

Eteinen - viimein!

uusi henkari-tanko

Meidän murheenkryyni tässä asunnossa on ollut tuo eteinen. Se on paikka jossa jouduin pohjapiirrustuksen kanssa tekemään kompromissia. Olisin halunnut super-ison tuulikaapin jossa kaikille on Elfa-koria pinossa harrastuskasseille, koulurepuille, pipo- ja villasukka armeijoille..
Mutta näilläkään neliöillä ei ihan joka kohdasta tullut sellainen kuin unelmissa.

eteinen viikko sitten

Tuulikaappi pieneni portaiden sijoituspaikan takia, joka taas johtui kantavien seinien paikoista ja ties mistä. Ja keittiöstä en halunnut lohkaista tilaa.

Sitten vielä lopussa minulle selvisi se mikä oli ilmeisesti ollut kaikille muille ihan selvää - ne eteisen kohdalla joissakin piirrustuksissa olevat rinkulat tarkoittivat jotain ilmastointien ym. läpivientejä, joka tarkoitti kotelointia eteisen kulmaan, joka vähensi tilaa entisestään.


Pian muuton jälkeen ilmoitti tulostaan herra iltatähti, jonka nukutusvaunuille pitikin varata koko tuulikaapin loppu. Eteisen laitto on siis ollut vähän vaiheessa.

Kulmaan hilattiin muuton yhteydessä vanha, Emman hoitopöydäksi tuolloin "kirsikka-aikakautena" ostettu lipasto, ja muutenkin tuo on ollut, no epätoimiva ja ruma.

Viikko sitten nappasin tällaisen autenttisen kaaos-kuvan juuri ennen kuin mies alkoi laittaa eteistä kuntoon.

Ja remontin aikana kaaos harvoin vähenee, meilläkin tuo eteisen tumppumeri lainehti olohuoneeseen saakka.


A:n kanssa järjesteltin laatikoita, loput talvikamat saatiin pakattua säilöön ja lippiksiä kaivettiin esiin.
Toki nyt on juuri se vuodenaika kun saatavilla on pakko olla tarviketta ja vaihtovaatetta lähes jokaista mahdollista sääolosuhdetta varten, eli hyvin täyttyi uusittukkin eteinen.

Minä mätin tavaraa laatikoihin, A riemusta kiljuen tyhjäsi ja hämmensi. No, yritetty on.


Mutta, tämä remppa oli vaivansa väärtti.
Tältä eteisessä nyt näyttää:

Bauhausissa sahautettiin puiset hyllyt ja ostettiin seinälle kiskot. Voi sitten vaihdella hyllyjen paikkoja ja vaihtaa vaikka joskus jotain korisysteemeitä noille kiskoille jos mieli tekee.

Alas laitettiin kaksi ritilää tumppujen ym kura-kaman kuivatusta varten sekä lisä-tilaksi kenkien säilytykseen. Säilytyskorit haettiin Ikeasta. Eihän nuo ikuisia ole, mutta ihan nätit ja riittävän reilun kokoiset. 

Eikä meinaa haise kura ja jalkahiki enää eteisessä, sen verran voimakas on tuo meriheinän tuoksu joka noista koreista lähtee. Onneksi tuulikaapin  oven saa kiinni ettei koko kämppä käryä meriheinältä. Pari päivää ne oli aluksi pihallakin tuulettumassa, toivottavasti ajan myötä haju vähän hälvenee.

Linnateräksestä olen ostanut noita sydän koukkuja joitka vihdoin pääsivät kaikki seinälle. Mun mielestä ne on aika söpöisiä, kotimaista käsityötä ja kullan sävyllä "ruostutettu".

Ongelmana on ollut myös vieraiden takit. Harva se päivä joku poikkeaa kylään eikä järkevää paikkaa takeille ole ollut. Oma henkarikaappi on tuossa sisäeteisen puolella ja koukut on täynnä kuraisia lastenvaatteita. Niinpä laitoimme tuohon aika ylös pienen tangon jossa on muutamia henkareita, niin että vieraiden takeille olisi aina joku sisti paikka.

Jalkalistat vielä joskus kun isäntä ehtii laittaa niin kiva juttu, mutta tämmöisenäänkin muutos helpottaa kummasti elämää! Varsinkin juuri tähän vuoden aikaan, kun jopa vähempi siivousintoisen on pakko imuroida eteistä joka päivä. Ainakin sen viidenen kerran jälkeen kun lapset pyörähtää kavereiden kanssa jotain tekemässä ja lähtee taas pyöräilemään.. Ehkä tämä eteinen toimii nyt vähän paremmin!

Lapset nukkuu, ja mulla on lauantai-illan hurjina suunnitelmina katsoa SuperMarjoa tahi vastaavaa aivoturruketta crosserin selästä, heilutella ehkä vähän kahvakuulaa ja mennä saunomaan ihan yksin ja rauhassa. Mies jo saunoi lasten kanssa tuossa ehtoolla mutta mä en ehtinyt siihen aaltoon mukaan. Nyt siis omaa aikaa!
(joo, löhöttiin me eilis-ilta  lasten nukahdettua sohvalla kuohari-sipsit-suklaa-kattauksen kanssa että sopivassa suhteessa kaikkea, ei tässä nyt aivan hikariksi oo olettu!) ;)

Oletteko muuten kuunnelleet Radio Aallon Lauantaidiscoa? Suosittelen, hauskaa musaa kaikille täti-ihmisille ainakin! ;)

Mukavaa lauantai-ehtoota joka mökkiin ja tupaan!
Taina

Kotomon mamman pusut (poliittisesti korrekti nimi)

Meillä leivotaan melko paljon. Mutta usein tulee tehtyä niitä samoja juttuja, marjapirakkaa jne, joiden resepti tulee "selkäytimestä". Päätinkin tässä päivänä muutamana kokeilla vaihteeksi jotain ihan uutta. Mielitekona on ollut jo tovin ns. "Neekerin pusut", eli mitä lie vanilja-suukkosia nykyään ovat nimeltään. Ja maidottomana ja gluteenittomana ne onnistuu seuraavan reseptin mukaan, kun käyttää pohjana Semperin Kola-keksiä ja kuorrutteessa maidotonta tummaa suklaata.

Nämä on oikeesti hyviä, ja täyte on hämmästyttävän "aito".


Kotomon mamman pusut 

6 munanvalkuaista

4 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria (tai mausta muulla tavalla)

n. 30 keksiä, esim marie tai allergia-vapaa sopiva versio

400g taloussuklaata, tai maidottomaan tummaa

n. 2 tl öljyä

Vatkataan ensin valkuaiset ja puolet sokerista. Toinen puoli sekoitellaan mukaan hissukseen. Lopuksi mauste, käytin vaniljasokeria ja vähän kaakaojauhetta.

Vaahdon pitää olla ihan kovaa niin ettei tipu kulhosta vaikka kääntelet.

Levitellään keksit pelleille ja työnnetään vaahto pursottimeen.

Puristellaan sopivat kököt vaahtoa keksien päälle.

Paistetaan 150 asteessa n. 7 min, eli että kökkeröt jähmettyy.

Viilennä.

Sulata suklaa (itse tein Tupperin mikro-kannussa) ja laita tilkka öljyä.

Dippaile pusut sulaan suklaaseen.

Jäähdytä pari tuntia.

Säilytä jääkaapissa.

Itsellä loppui suklaa kesken (kuorrutin aika huolella myös esim. sormiani) ja sulatin lopulta miehen suklaa-piilojen aarteet ja pääsiäismunien jämät että sain kaikki kakkarat kuorrutettua. Ja keksivarastotkin hupenivat ennen vaahdon loppumista koska en uskaltanut ruveta tekemään hervottoman isoja näistä ekoista testipusuista, ajattelin että levähtävät vielä jossain vaiheessa vaikka ei niin sitten käynytkään. Mutta onneksi kaapin perältä löytyi avaamaton paketti joulupipareita. Niille puristelin loput vaahdot.
Ja hyvää tuli!

Tainamaiseen tyyliin aloin tietysti tehdä näitä noin tunti ennen vieraiden saapumista. Jos siis törmää kiinnostavaan ohejeeseen netissä sitähän ei missään nimessä kannata lukea loppuun ennenkuin alkaa hommiin, vaan nää muutaman tunnin jäähdyttely-ajat tulee sit matkan varrella vähäh niinku bonuksena.
Ja kun pusut oli vihdoin saatu dippailtua ja jäähdytettyä oli vieraan jo kahvitettu perinteisin mustikka-piirakka menoin.
No ehtivät ne näitä pusujakin sentään maistella!

Tänä aamuna sain harvinaisen mieleistä seuraa kun hain Tukholman-siskoni lentokentältä pariksi päiväksi kylään tänne Tampesteriin.
Ei paljon koneelle tässä jouda, mutta mukavat viikot toivottelen kaikille!
Terkuin Taina
ps. pelkäsin että pusut jää pyörimään vaivoiksi asti kun olivat niin tosi makeita paukkuja, mutta maanantaina ne tein eikä niitä enää ole. Viikonloppuna sit uusi satsi!
pps. marketista saa jo aika makoisia manssuja! :)

Koti 2 v.

Pääsiäisenä 2010 muutimme tänne, kotiin. nyt tuntuu kuin olisimme asuneet täällä aina.
Jos nyt ei kaikkia keskeneräisyyksiä lasketa.
Muistan kuinka joskus rakentamisen ärsyttävimpinä tai väsyttävimpinä aikoina mietin mielessäni että voihan tän aina sitten myydä kahden vuoden päästä jos pää leviää. Kaukaisesti muistan että sellaistakin on ollut, vaikka nyt tietysti tuntuu että kaikki ponnistelut olivat vaivan arvoisia.

Nyt toivon että tässä saisi asua vielä kun tämä on meidän lasten mummola. Kuten omat lapsuudenkotimme ovat lapsillemme. Ehkä se on ajattelumalli johon olemme tottuneet, mutta tuntuu mukavalta näin.

Heinäkuu 2009

Ensin uhosin miehelleni että me ei ainakaan ikinä rakenneta, ero siitä tulee.
Mutta pari vuotta taloja kierreltyämme totesimme että rahat ei riitä ostamaan sellaista mitä haluamme, sellaiselta paikalta.
Sitten uhosin että jos ikinä rakennetaan niin se on joku avaimet-käteen juttu, en tosiaan tee mitään itse enkä halua että mies asuu raksalla.
No, sitten rakentamisen edetessä tuli aina niitä tilanteita että maksetaanko "simppelistä hommasta" jollekin 1000 tai 5000 € vai tehdäänkö itte... ja tehtiin itte. Ja niitä simppeleiksi laskettavia hommia on kyllä aika paljon. Lapiointia, siivoamista, maalaamista jne.
Olihan siinä tekemistä, oli molemmilla työt, lasten päiväkodit, mies vielä opiskeli yliopistolla opintojaankin vähän eteenpäin. Ja tietysti oli oma terveys (ja mielenterveys), ystävät ja ennenkaikkea lapset jotka tarvitsee, ja joille haluttiin antaa aikaa ja huomiota, ihan joka päivä. Meillä sattui todella hyvä onni kaikkien rakennusmiesten ja yhteistyötahojen kanssa. Pitkään jahkattu päätös teettää talo "pitkästä tavarasta" paikallisilla ammattiylpeyden omaavilla rakentajilla minkään talotehtaan sijaan osoittautui nappi-ratkaisuksi.


Onneksi meillä on nämä tukijoukot läsnä. Asuimme mun vanhempien talon yläkertaa viimeiset kuukaudet, arjen pyöritys onnistui ja lapsilla oli aina läsnä aikuisia joilla oli aikaa. äiti antoi maailman parhaan joululahjan kun otti hoitaakseen meidän perheen pyykit moneksi kuukaudeksi kaiken muun auttamisen lisäksi. Appiukko oli sunnuntait raksalla meidän kanssa hommissa (ja usein isäkin, äiti oli lasten kanssa), kuunnletiin Groove fm:n Jazz Aamiasta ja tapiseerattiin. Isäni kävi sädehoitojen välissäkin ajamassa roskakuormia ja naputtelemassa parketteja paikoilleen. Miehen siskokin oli toisinaan hommissa vaikka lapsia oli 3 kotonakin.

lokakuu 2009

Parisuhteelle tämä teki yllättäen hyvää. Oli yhteinen projekti, huomasi kuinka taitava tuo toinen on, kuinka helppoa on olla, toimia, tehdä päätöksiä yhdessä. Että ei niitä pelotteluita raksa-eroista kannata kuunnella!

Tammikuu 2011

 Muistan kuinka kaksi vuotta sitten istuimme tuossa olkkarissa kaikkien muuttokuormien keskellä lasten mentyä nukkumaan. sohva ja telkkari oli tietenkin laitettu heti. Olo oli epätodellinen. Talo tuntui niin isolta, avaralta, rakkaalta. Katselin seiniä ja nurkkia, kaikki niin tuttuja ja itse maalattuja ja rapsuteltuja, silti mietin voiko tämä olla nyt meidän, onko tämä oikeasti totta? Ollaanko me nyt niitä aikuisia? Keski-ikäistä keskiluokkaa, omassa talossaan onnellisessa lähiössä. Väsyneenä mutta onnellisena.

Pääsiäinen 2010

Nyt on asuttu täällä kaksi tapahtumarikasta vuotta. Taloa on saatu valmiimmaksi, on rakennettu sauna, laitettu pinnat loppuihinkin huoneisiin, tehty ulkomaalaus ja vähän pihaakin. Yksi vauvakin on saatu aikaan. Paljon on kesken, ja toisesta päästä jo pitäisi ruveta korjaamaan. Lapset tuo elämän jälkiä, mutta saa niitä tulla. Tämä on meidän kaikkien koti.

Kahden vuoden jälkeen siis talon saisi myydä. Toivon ettei sitä tarvitse myydä ikinä. Ja mikä onni on ollut saada olla kotona lasten kanssa. Antaa elämän tasaantua leppoisiin uomiin, laittaa kotia, nauttia perheestä ja siitä mitä meillä on.
Niin paljon, niin rakasta.
Uhrauksiakin se on vaatinut, mutta kaikki sen arvoisia.

Tammikuu 2011

 Kodin laittelu jatkuu pikkuhiljaa. Terassi, autotalli, piha, Aatun huone....paljon on tekemättä. No, onhan tässä muutama vuosikymmen aikaa. :)
Huomenna vapaa. Ystäviä tulossa kylään, luvassa oleilua ja eteisen remppaa. Sarjassamme "odottanut pari vuotta tekijäänsä". Siitä lisää tuonnempana.
Rentoa maanantaita toivottelee Taina