Pitsiliina-askartelut ja muut höpötykset

Mieli on jo pitkään tehnyt mieli koittaa pitsiliina-askartelua. Olen saanut lahjaksi ihania liinoja mutta en oikein osaa niitä pöydillä käyttää. Tuntuu kurjalta että joku on nähnyt kauhean vaivan tehdäkseen käsitöitä kaappiin pölyttymään.

Niinpä päätin pönköttää niitä liimalla koreiksi, ja kyllähän se toimi!

Päällystin leivontakulhon kelmulla, sit liimalla, laitoin päälle liinan ja vielä lisää liimaa.

Reunat jätin repsottamaan pehmeinä.

Yön yli kuivui nurinniskoin.

Eka testikappale pääsi eteisen lipastolle omille pipoille ja hanskoille telineeksi.

Voisihan noista tehdä vaikka lampunvarjostimia, mutta taitaisi olla miehelle vähän liikaa... ;)

Tällä viikolla on tullut sellaisia "Onnea on..." fiiliksiä.

Kuten: Onnea on talo täynnä ystäviä tavallisena maanantai-aamuna.

Muutamienkin ystävien talvilomailureissut osui tällä viikolla Tampereelle.

Huomattavasti vähemmän kaatuu saikkulaisella seinät päälle kun saa parina iltana "parantaa maailmaa"yön tunneille yökylävieraiden kanssa.

Kun kylässä on lapsi- ja allergiaperheitä tulee usein tarjottua tacoja. Siitä on helppo ronklata jokaisen ruokavalioon sopivat eväät, maustaa liha niin miedosti että pienetkin voi syödä, ja aikuiset voi lisätä tulisuutta omiin annoksiinsa kastikkein. 

Mutta me niin tarvitaan uusi ruokapöytä! Tälläkin viikolla on ystäväperhettä syömässä, likan 9 v synttäreitä ym. jossa tuo pöydän ääreen käyminen on yhtä sulloutumista nykyään (kun tää omakaan karavaani ei enää oo ihan pieni). ;)

Olen haaveillut isosta neliskulmaisesta, oikein massiivisesta valkoisesta pöydästä.

Vain rahoitus puuttu! ;)

Onnea on koti täynnä lasten leikkiä ja naurua. 

 Neiti vietti 9-vuotis synttärinsä serkkutyttöjen kanssa näytelmiä esittäen. Tässä "Omituinen naapuri" (joka kuvassa juuri nukkuu kodissaan). Hauska ikä tämä, tavallaan niin isoja, silti vielä ihan lapsosia.

Haluan kuvitella itseni suht sprottiseksi ja nuorekkaaksi mutsiksi. Tällä viikolla tuohon mielikuvaan meinasi tulla taas pieni klommo kun pitkästä aikaa pääsin yksin kaupoille. Sovittelin talviurheilukenkiä kun komea nuori myyjä lähestyi repliikillä 

"noi on tosi hyvät myös jos seisoskelee lasten kanssa pihalla". 

Että niin vahva se mun keski-ikäinen mamma-tantta-look kuitenkin on... 

Tarvii olla tosi tarkkana nykyään kun luettelee lasten ikiä, että ne on 2 JA 6 JA 9 ettei sano 2, 6, ja 9, kuten kaverini, jolta kysyttiin että asuukos se 26-vuotias vielä kotona...  

Mutta hauskinta silti taitaa olla meillä hulluilla jotka saadaan parhaat naurut itselleen nauramisesta, kuten tuo ystävä ja minä. ;) 

Tuon kenkäepisodin jälkeen oli pakko lohduttautua ihan vain pikaisesti pyörähtämällä lemppariputiikissa Olgan Puodissa... ja kuinka ollakkaan, taas oli jäänyt S-kokoisia Creamin kolttusia poistotankoon, lähtivät mukaan yhteensä muutamalla kympillä, pakkohan niille oli koti tarjota!

Ensi viikolla päästään kummittelemaan nimiäisiin, tarvihan sinne jotain päällepantavaa olla.... selittelin.

 Kävin myös Vauvan av-palstalla kommentoimassa blogiani koskevaa keskustelua. 

Olisi ehkä voinut jättää tekemättäkin, ketju oli ihan asiallinen ja aloitus oikein mukavakin, mutta kun omalla naamalla bloggaa niin kiinnostihan se käydä kurkkaamassa mistä yhtäkkiä satoja klikkausta ilman yhtään kommenttia oli tullut.  

Ja kun on hölppö niin pakko se on myös kommentoida! :)

No, eiköhän se pöly laskeutui nopsaan kun täältä ei tosiaan löydy muuta kuin tällainen tylsä kotiäidin amatööri-blogi. ;)

Onneksi blogeja löytyy joka lähtöön ja jokainen varmasti löytää mieleisensä!

Aikas rapsakka pakkanen pihalla, -26 astetta, tällaisena päivänä on ihan tyytyväinen että kotona on crosseri - eipä paljon houkuttelisi lähteä lenkille, tai edes autolla jumppaan.

Saikun loppu lähenee, hissukseen kärsii jo aloitella liikuntaa, kyllä tätä on odotettukkin!

 

 Kiitos ja mukavan viikonlopun toivotukset siis sinulle joka täällä poikkesit ja jaksoit ehkä lukeakkin! :)

Terkuin Taina