Tuoksuista ja tunnelmista

 

Järkkäilin tänään hajuvedet kuppikakku-tarjottimelle pukeutumishuoneeseeni.

(Just ton tasioseen puuhaan musta nyt on, kunhan pääsee taas kohta pötköttään, huoh.)

Rakas ystävä on sen sorttisessa duunissa että saan usein ihania tuoksuja lahjaksi, 

jotain on tullut toki (ostatettua) ostettua itsekkin.

Mulle tuoksut on tärkeitä ja valitsen hajuveden tilanteen ja fiiliksen mukaan.

Aika kepeitä ja kukkaisia ovat kuitenkin nuo lempparit kautta linjan, 

juhlaan valitsen jotain jonka kuvittelen olevan astetta elegantimpaa.

Aamutoimiin kuuluu kotipäivinäkin tukan kampaus, kevyt meikki, joku korukin ehkä, ja hyvä tuoksu.

Tulee itelle mukavanpi olo kun ei pyjamissa veny viikkotolkulla, näin saikullakaan.

 Tietyistä hajuvesistä tulee vahvat muistot jostain elämäntilanteesta, 

tai jotain tilanteita miettiessä tulee mieleen myös ne tuoksut: 

opiskelija-asunto ulkomailla, nuoruuden rakkaus, abi vuosi, laivamatka ystävien kanssa...

Muistan selkeästi minkä hajuveden kausi on ollut milloinkin menossa.

Ja niitä vahvasti tunnesidonnaisia tuoksuja ei voi enää käyttää, ne kuuluvat siihen aikaan. 

Millainen tuoksujen käyttäjä sinä olet? 

Käytätkö pulloa kerrallaan ja vaihdat sitten tuoksua, pitäydytkö samassa lempparissa vuodesta toiseen 

vai tarvitsetko eri tuoksun eri tilanteisiin ja tunnelmiin?

Tämän on tarkoitus olla mun hyvänmielen blogi, jonne kirjoittelen mukavista puuhista, hauskoista sattumuksista, iloisia muistoja.

Mutta nyt on pakko vähän valittaa. Narista ja kitistä. Sori ;)

Olen ollut nyt kuukauden sairauslomalla, joka lähtökohtaisesti kotiäidille on aika haasteellista.
En ole ajanut autoa, käynyt kaupassa, 

tehnyt mitään kunnon kotihommia, urheillut.

Lääkäri totesi että paraneminen on edennyt hyvin,
mutta silti pitää vielä pari viikkoa jaksaa olla nostamatta, hyppäämättä, ponnistamatta...
Sit pikkuhiljaa normaaliin elämään,
mutta näin isosta leikkauksesta toipuminen vie kropalta semmoiset 3-6 kk.
Voihan plörö.

Joku voisi miettiä että mahtava juttu, senkun makaa sohvalla ja antaa muiden tehdä hommat ja hoitaa lapset. Mutta kyllä tässä alkaa nyt olla vitsit vähissä. 

Koti kaipaa kipeästi järjestelyä, kroppa liikettä ja korvienväli toimintaa.

Koti näyttää ihan super tylsälle kun joulukoristeet on riisuttu, mutta eipä tässä nyt pääse mistään laatikoista tonkimaan piristäviä romuja esille, saatikka kauppaan.

Kaikki liikenevä raha menee matkakassaan, joten haaveilemani nettiostokset joita juuri nyt ehtisi klikkailla, uudet verhot ja muut, jäävät juuri siksi - haaveeksi.

Mies on työmatkalla ulkomailla joten joudun työllistämään näillä lasten harrastuksiin, neuovolaan, kaverisynttäreille, suksien kanssa kouluun ym kuskauksiin, lasten iltapesuihin, pyykin levittämisiin, ihan kaikkeen isovanhempia.Välillä kodinhoitajaa.
Kunnan kodinhoitaja on aivan mahtava tyyppi,
mutta kyllä silti kirpasee meikäläistä pyytää apua ihan pieninpäänkin arjen juttuun.
Olla näin saakelin avuton!

Mitenköhän tästäkin selvittäisiin ilman osallistuvia lähi-isovanhempia ja tukiverkkoa?
Olen toki kovasti kiitollinen kaikille, mutta alkaa tää jo vähän masentaa.

Loistavaan väliin saadaan nyt paritkin kivat yövieraat.
Palvelun taso tulee olemaan surkea mutta ystävät ymmärtää ja lapset ei sotkuista piittaa! :)

Ja tiedänhän minä että kyse on kuitenkin vain viikoista, vaikka matelevista sellaisista.
Kyllä se siis tästä!

Toivotan kaikille mukavaa viikonloppua!
Taina