Tulkoon valkeus - ja valkeus tuli

Kotiäitinä näitä omia nurkkia ehtii nähdä melko riittävästi. Meillä elämä keskittyy pitkälti tähän keittiö-ruokailu-olohuone tilaan. Ja vaikka kuinka rakastan noita meidän värejä ja materiaaleja verhoissa ja ruokatuolien päällysissä rupesi tekemään mieli uutta. Raikastusta, valoisuutta kevääseen.
Vaihtelua.

Niinpä pistin harmaat verhot talviteloille ja hain Ikeasta neljä perus-valkoista lenkkiverhoa. Tapojeni vastaisesti koitin tehdä lyhennysompelukset huolellisesti, ihan siltä varalta että kestäisivät JOS noi valkoiset unelmat vaikka vetäisi puoleensa räkänokkia ja tahmatassuja ja niitä saisi heitellä pyykkikoneeseen vaikka useamminkin.

Noihin keittiön tuoleihin (Ikeasta nekin, kun se on lähellä, ja halpa) ostettiin varmuudeksi myös valkoiset päälliset vaikka heti teetin niihin (Designers Guildin) kankaista päälliset jotka ovat tähän saakka olleetkin käytössä. Nyt kaivoin käyttöön vaihteeksi nämä valkoiset.
(okei noi alareunat pitää jaksaa vielä pingotella vähän paremmin, huomaan..)
Pöytäliinahan on kerniliina jonka heitän pari kertaa kuussa pyykkikoneeseen ja muuten pyyhkäisen rätillä kuten pöydän. Violetit liinat on Tiimarin joulu-poisto laarista -70% alella, mutta passaa tuo violetti meille muulloinkin kuin jouluna. :)

Mieskin huomasi että näyttääpä meillä valoisalta. Itse tykkään tästä, vaihteeksi. Katsotaan kuinka kauan! ;)

Eilen Sappeessa oli aivan mahtava kevät keli! Aurinko paistoi ja rinteet oli silti hyvässä kunnossa lapsillekkin, ei vielä liian mössöä. Ihana kevät-talvi päivä, ja A oli ollut hyväntuulisena mummolassa (kiitos isille ja äidille laskettelu-päivästä!).
Tänään onkin sitten ollut kunnon räntä-räpäskä keli. Ketä se sitten haittaa:

Positiivista ajattelua 6 v:n malliin: "Tänään on loistava pyöräilykeli!" Äidin yrittäessä jotain järjettömästä lumipyrystä perusteli: "Paljon parempi kuin esimerkiksi ukkonen. Tai 100 astetta pakkasta." 
Kaikesta sitä aikuisena keksiikin nipottaa. No, en antanut kelien sitten haitata itseänikään vaan roudasin petivaatteet ulos ja siivosin Aatun kanssa huushollin.

pieni ulkoilua rakastava nassikka, istui lapioimassa kun äiti tomutti petivaatteet

Pikku "crossi"-pyörän on jo saanut kaivaa esille. Tästä on jo viimekesänä sudittu takarengas kankaille..

Nyt tarvisin kuulkaas apua. Meillä on tuo rappukäytävä johon tarvitsisi verhon. Sälekaihtimet joutuu pitämään lähes aina jonkun verran raollaan koska muuten tuosta tieltä näkyy meille sisälle hyvinkin suoraan. Vaikkei liikennettä paljon ole, en halua silti että ollaan "näyteikunalla". Joku kevyesti "shiftaava" tyylikäs juttu joka voisi olla suurimman osan ajasta ikkunan edessä ja olisi myös tuolta alhaalta käytettävissä. Sälekaihtimiin on tuo valokuvien päälle laskeutuva kepakko ja naru. Toimisi näköesteenä mutta päästäisi valoa, ei niin tylsä kuin tuo sälekaihdin. Huonekorkeus tässä ylhäällä on 3 m, joten toi seinä on aika korkea pötkylä. Ehdotuksia?

Ja sitten niin ihanaan haasteeseen jonka sain Sannalta , kiitos vielä! :)
Haaste on kuvailtu näin:
"Rakkautta on... -sarjassa on ajatuksena koota kaikkia pieniä rakkaudesta kertovia tekoja arkielämässä. Melkoisen imelää, mutta minusta on ajoittain ihanaa pysähtyä ajattelemaan, millä hyvinkin pienillä eleillä osoitamme rakkauttamme lähimmäisiämme kohtaan. Rakkaudenosoitukset voivat olla puolisoa, äitiä, isää, sisaruksia, lemmikkiä tai vaikka itseään kohtaan. Tärkeintä on vain tuntea saavansa ja antavansa rakkautta. Teot eivät kaipaa selittelyä, vain se on tärkeää, että sinä itse tunnet sydämessäsi jotain niiden pienten tai vähän suurempien eleiden, hetkien, tekojen, ajatusten kautta." 

 Näitä on ollut hauska miettiä arjen tohelluksen keskellä, suosittelen jokaiselle! Siksi en nimeäkkään tätä kellekkään erikseen vaan toivon että mahdollisimman moni tarttuisi haasteeseen, oli blogia tai ei. Itse en jaksanut muotoilla näistä tuollaisia Kim Casali tyyppisiä kahden sanan viisauksia, mutta ajatus tärkein.
Tässä muutama mun "rakkautta on" mietteeni lähipäiviltä:

Rakkautta on... lapsen hymy neljällä hampaalla.
Rakkautta on... sunnuntai-aamun unet ja valmis aamupala.
Rakkautta on... äiti joka soittaa kysyäkseen tarvitsenko apua.
Rakkautta on... sisko joka ymmärtää puolesta sanasta.
Rakkautta on... mies joka ymmärtää ilman sanojakin.
Rakkautta on... ystävä joka kirjoittaa "moi" vain jotta tiedän hänen ajatelleen minua.
Rakkautta on... lapsi joka antaa vielä uuden kierroksen iltapusuja. 
Rakkautta on... miehen halaus kesken ruuanlaiton.
Rakkautta on... yllättävän paljon!

Mukava viikko tiedossa: 
perhekerhoilua A:n kanssa,
lapsilla kavereita tulossa kylään omien koulujensa ja kerhojensa jälkeen, ja viikonloppuna ehkä sitten koko perheelle,
 liikkarissa pidän huomenna yhteiskerran vanhemmille ja lapsille jolloin rakennamme temppuradan koulun saliin, 
ja pientä kummilasta odotellaan syntyväksi nyt ihan päivänä minä hyvänsä!

Toivotan oikein mukavaa viikkoa jokaiselle!
Terkuin Taina