Loves posti-Pate, ja pikkusormi tarroille

Onkin kuulkaas paikallinen posti-Pate tuonu kivoja paketteja! Olen voittanut Sentimental journeyn Kaisan  arvonnassa ihanat askarteluvärkit ja Arjen iloja etsimassä blogin Marjukan  arvonnassa nami-nami teetä, suklaata ja servettejä! Aivan ihania piristyksiä päivään! Kiitos naiset kivoista arvonnoista! Lupaan kyllä että kun mulla on tuo 100 lukijaa täynnä täräytän itsekkin jonkun arvonnan pystyyn, on nää niin ihania piristyksiä!

Myöskin posteljooni toi tarran jonka ystävällinen Maanvaiva minulle diilasi. Todella hieno, kiitos ja kumarrus! Tämä päätyi nyt E:n huoneeseen, mutta pahasti näyttää siltä että jäin tarra-koukkuun.. monta paikkaa jo on tullut mieleen johon näitä voisi läiskiä! Pitäähän se nyt äidille muillekkin lapsille omat saada!

Viime viikolla kirjoitin sarkastiseen sävyyn omasta keski-ikäistymisestäni fb:hen, koska parhaat nauruthan saa kun nauraa itselleen! (Ainakin me semisti hullut.) Siitä kuinka vapaa-aikana riennän hiihtoladulle ja shoppailutkin on vaan jotain leivontaan tai kodin laittoon liittyvää. Ja että paras lähteä keinutuoliin takan eteen, jonka tein. Sain siihen vastauksia mm. siitä että kai on Ainot jalassa (pinkit Reinot laskettaneen) ja että onko tulppaanit aaltomaljakossa. No, just sillä hetkellä ei tulppaaneja ollut, mutta nyt taas on!

Tuija rv 40+

Saatiin ne viikonloppuna ihanilta vierailta. Tuija alkoi olla aika mahtavassa kuosissa. <3
Vaikka sydämestäni inhoan yliaikaviikkojen raskaana kituuttamista, niin yllättäen huomasin ihan miniriikkisen kateuden, sellaisen hyväntahtoisen vain, käväisevän mielessä. Kohta noilla on vauva!

Miten tuntuu että kaikki muut saa vauvoja?
Ihanan tekstarin sain tänään eräältä ystävältä, että rakenne-ultrassa oli killit bongattu. <3

Mun vauvani alkaa olla niin iso jo, sniif...

Tiedän, etten kestäisi enää yhtään raskautta tai synnytystä. Mutta vauvat vaan on niin parhautta! Ja sama tuska se olisi varmaan neljännenkin vauvan jälkeen, joskus kai niiden tekeminen vaan pitää osata lopettaa. Kun nyt saisi nämä kunnialla maailmalle, eikös?

Mutta silti. Vähän pitää huokaista näiden äitiyden ihmeiden äärellä.

Ja huomenna taidetaan käynnistää maailmaan meidän tuleva kummi-lapsi, täytyy rakastaa ja rutistella häntä ja odotella sitten niitä lapsenlapsia! ;D









Puran siis energiaa näihin muihin projekteihin. Maalia on saanyt pintaan miehen vanha korituoli ja meidän ekaan yhteiseen kotiin ostettu keittiöntuoli.
Niistä ja muista lisää tuonnempana kunhan tulee valmista.
"Omaa" musiikkiakin on pakko nykyään kuunnella kuulokkeilla itekseen kun jo 6-vuotiaskin kommentoi (Anna Erikssonia) "Äiti täähän on ihan karmeeta musiikkia! Pistä ny Radio Rockille!"

Musta ei kovin edustavia kuvia löydy. Kaikissa näytän vanhalta, paksulta ja vihaiselta, joka luonnollisesti johtuu vain kuvaajasta ja kuvakulmasta, ei laisinkaan siitä että näyttäsin oikeasti vanhalta, paksulta tai vihaiselta! ;D

Tämän viereisen tyylisiä ne kuvat tuppaa olemaan joissa edes äiteetä vilahtaa.
Mutta lapset ne paljon kiinnosvampia onkin. :)
Viereisen kuvan tunnelmissa, syöksytään päin arkea!

Oikein mukavaa viikkoa kaikille toivottelee Taina