perjantai 9. maaliskuuta 2012

Ihana kevät?

No okei, helmililjat ON aika ihania kevätkukkia

Mä en voi varsinaisesti sanoa lukeutuvani kevät-ihmisiin.
Lisääntyvä valo paljastaa kaikki sutut ja pölyt, on se järjetön duuni kun pitäisi siivota kaapit ja käydä läpi kaikkien lasten kaikki vaatteet - mikä säästetään seuraavaan talveen, mikä lähtee kiertoon mihinkin osoitteeseen, mikä palautetaan kenelle.
Sain sentään itsestäni irti että hankin nyt noista 50-70% aleista lapsille ensi talven toppa-asut ja rukkaset. Ei paljoo haittaa vaikka sävyt ei olisi ihan just sen kauden jos 100 € takin saa 30 €:llä..
Ja Kangoroos kenkiäkin poistivat sopuhinnoin trendikkäämpien värien alta.
Pakotin L:n sitten sovittamaan löytämiäni uusia kevätkenkiä, kaveri tempaisi ne vääriin jalkoihin, juoksi takan ympäri ja totesi että hyvät on. Tyyppiä ei paljoo pikkujutut puristele. Esim se että tän vuoden mustassa mallissa on se musta ja harmaa vähän eri kohdissa.
Ja ulkovaatteita meillä tosiaan tarvitaan, lapset on usein sen 5 tuntia päivässä kavereiden kanssa tuolla lumikasoissa.
Ja lumen sulaessa piha alkaa paljastua, tai siis tuo hiekka-kura-sepeli alue josta joku näppärä saattaisi puutarhankin loihtia. Alapihalle olisi terassin rakentaminen seuraavana projektina kun lumet on sulaneet, ja vissiin kaikenlaista istutusta ja kuopsutusta olisi tiedossa. monellakohan satasella sitä onnistuu yhtenä kesänä tappamaan taimia...?
No, meillä on kyllä pihasuunnitelma teetetty toivein "niin helppohoitoinen kuin mahdollista", sitä ruvetaan toteuttelemaan pikkuhiljaa. Parhaiten meillä kyllä pärjää tällaiset, sain söpöt silkkikukat siskoltani lahjaksi. Pääsivät makkarin yöpöydälle tutti-kipon seuraksi. (niitä saa yöpöydällä olla kipollinen, muuten on varma ettei löydä yhtään jos pitää lasta rauhoittaa yöllä.)

Olo on sairastamisesta vielä itelläkin vähän hutera, mutta kai tää kevät-angsti tästä voitetaan. Viikonlopuksi pitäisi jaksaa järkkäillä uusi yritys sukulaissynttäreillekkin, vaikka osa vieraista on palannut Ouluun, osa reissannut Dominikaaniseen, ja viimeviikonlopun siisti koti on muisto vain.
Mutta pääasia on kuitenkin se lasten riemu kemuista, ei se onko joka nurkka puhdas ja pöydässä seitsemää sorttia tarjottavaa. Laitetaan siis mitä jaksetaan.

En tiedä kannattaisiko edes lähteä kommentoimaan blogistaniaa järkyttänyttä  kuolemaa. Äiti, bloggaaja-mamma, joka kuoli synnytykseen. Mutta koska olen hölösuu, teen sen silti.

Haluaisin välittää osanottoni kaikille omaisille. Elämä on tosiaan käsittämättömän epäreilua välillä.

Todella järkyttävä tapaus, joka muutaman muun jutun kanssa pisti taas miettimään elämän rajallisuutta. Sitä tosiasiaa, että meistä jokainen voi vain elää kuin juuri tämä olisi se viimeinen päivä. Elää niin että ne "elämässä tärkeät asiat" näkyisivät arjessa eivätkä jäisi sanahelinäksi.
Ei elää eilisessä tai huomisessa. Elämä on nyt.
Toivottelen kaikille mukavaa ja leppoisaa viikonloppua, nauttikaahan niistä rakkaistanne!
Terkuin Taina


6 kommenttia:

  1. Välillä elämä pysäyttää.
    Mukavaa viikonloppua Sinullekin!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa viikonloppua ja yritetään nauttia joka hetkestä ♥

    VastaaPoista
  3. Minun täytyy tunnustautua kevätihmiseksi. Vaikka kaikki pöly ja lika tulee näkyviin, koirat kantaa rapaa sisään kilo kaupalla ja piha alkaa vaatimaan määrättömän määrän työtunteja, niin silti valo ja kesän odotus saavat minut piristymään. Keväällä vielä uskon toteuttavani ne kaikki ihanat suunnitelmat, joita teen joka kevät saadakseni pihan kukoistamaan. Kesällä sitten huomaan, ettei kaikki vaan aina mene ihan suunnitelman mukaan : D

    Elämä on rajallista, joten otetaan ja nautitaan juuri tästä illasta.

    VastaaPoista
  4. Mä nautin valosta (mutta en tästä liasta) mutta huomasin yksi päivä lasten ohjelman syysaamusta kaipaavani jo syksyä, niitä ensimmäisiä kirpeitä syysaamuja kun saa pukea lämmintä taas päälle. Ja talvikaan ei ole vielä ohi :D

    Mut pysäyttää aina nuo surulliset uutiset. Niin surullista :(

    Mukavaa viikonloppua!!

    VastaaPoista
  5. Kevät on jees lisääntyvän valon ja fiiliksen takia, mutta eihän tuo ainainen esiinpuskeva lika, kamalat tavararöykkiöt (kun oltava monenlaista moneen säähän monelle muksulle) jne ole niin kivoja, mutta elämää. Ei stressata.

    Elämä ei ole reilua. Mäkin kävin itkemässä tuon tapauksen johdosta. Mies ei oikein ymmärrä, kun näillä viikoilla pitää itseään kiduttaa, mutta minkäs sitä itselleen voi.

    Halipus!

    Sanna ja möhis rv 39+

    VastaaPoista

Kiitos paljon käynnistä ja kommentistasi!