Aika on läsnä

Kävimme taannoin mieheni suvun vanhalla tilalla tunnelmoimassa.

Lapset kuuntelivat mumman tarinoita siitä

kuinka ennen on eletty,

ja tutkimme niitä rakennuksia joihin uskalsi vielä mennä sisään.

Vuosikymmeniin tuolla ei kukaan ole asunut,

mutta säännöllisesti tuolla käydään

ja kaikenlaisia aarteita on yhä tallessa.

Me saimme mukaamme yhden taulun.

Mumma oli melko varma että se on 1800-luvulta.

Taulun tarinasta ei ole tietoa,

mutta kuten mumman sanoi

eipä ole aika enää ollut aikoihin läsnä sille joka sen on tehnyt

tai sille jollen se on tehty.

Taulun takapahvi on rikki haurastunut

ja kirjainten hopeinen ja kukkien kultainen kimallepaperi osittain rapissut

sekä lasiin ja takapahviin kiinni liimaantunut

eikä juuri kestänyt koskettelua.

En edes yritä taulua sen kummemmin entisöidä,

putsasin vain varovasti ja laitoin seinään.

Paikaksi valikoitui työhuoneen seinä

johon olen suunnitellut pientä taulukollaasia.

Tämä olkoon ensimmäinen,

katsotaan mitä tuohon rinnalle kerääntyy.

Hyvä muistutus itsellekin aina koneelle istahtaessa.

Ajan rajallisuudesta ja läsnäolosta.

Mielestäni lause on kaikessa yksinkertaisuudessaan

pysäyttävä ja tunteita herättävä.

Ja ennenkaikkea on mukava tuoda 

pala lasten suvun historiaa kotiin.

Toinen, vähän arkisempi mutta kaivattu hankinta 

on uusi keittiön lamppu.

Olin jo totaalisen kyllästynyt siihen rottinkiseen,

joten perus harmaa Ikea-valaisin

valkoisella kangaspäällysteisellä johdolla miellyttää silmää.

Ruokailutilan valaisin näkyy myös olohuoneeseen

ja mielestäni tuo passaa myös kokonaisuuteen.

Venetsialaisia ei ole sen kummemmin tänä vuonna vietetty,

vaikka kynttilöiden polttelu kausi on toki aloitettu.

Toisaalta ihan ilman ilotulitteitakin on selvitty kun tupa on täynnä

lasten pieniä serkkuja pyjama-bile meiningillä.

Illalla kaikki saivat tehdä itselleen pizzan.

Oikaisin mutkat käyttämällä valmispohjia,

ja hyvin rennolla meiningillä tässä muutenkin mennään.

Siskonpetejä on pedattu pojille yksi ja tytöille toinen huoneellinen.

Hyvin nuo touhuavat keskenään ilman kummempaa paimentamista,

ollaan saatu miehen kanssa keskittyä kaiteiden rapsutteluun..

On meinaan ollut aika läsnä,

kuten sateet, lumet ja auringon porotuskin

noille meidän etuterassin ja parvekkeen kaiteille.

Maali alkoi kupruilemaan,

joten pakko on tehdä kunnon hionta ja uudelleen maalaus 

vielä ennen syksyä.

Joten näillä mennään tämä viikonloppu

- lapset leikkii ja aikuiset tekee omakotitalollisen hommia,

jotka ei kyllä tekemällä lopu

vaikka kuinka ottaisi rennolla otteella. 

Leppoisaa viikonlopun jatkoa,

terkuin Taina