Ilo-Purkki ja Wappu meiningit

Vihdoin sain toteutettua pitkään suunnittelun astellaa olleen Ilo-Purkin.

Perus kurkku-purkista tuunailin pitsi-teipillä vähän sievemmän,

kannen suhu-maalasin harmaaksi

(miehen vanne-hopealla kun ei muutakaan juuri siihen lähtöön löytynyt)

ja kuumaliimailin helmiä koristeeksi.

Ideana on että jokainen perheenjäsen kirjaa lapulle ainakin kerran päivässä

jonkun asian josta juuri sinä päivänä

 ovat iloisia, onnellisia, kiitollisia,

 tai muuten päivän kohokohdan.

Nuorimmaiselle joku toimii kirjurina kun supattaa ilon aiheensa salaisuutena korvaan.

Ajatuksena on että niitä ei kerrota etukäteen muille

vaan luetaan yhdessä joululomalla.

Toki olen kannustanut lapsia keksimään välillä muitakin asioita

kuin "kavereiden kanssa pihalla leikkiminen",

joka tuntuisi olevan se ensimmäinen mieleen tuleva asia joka päivä.

Näin koitan viljellä ja siirtää lapsillekin sitä ajatusta

että elämän hyvät asiat

ovat lopulta niitä pieniä arkisia pipanoita jotka kannattaa opetella näkemään,

eikä vain tavoitella niitä suuria "sitten kun"-juttuja

joita tavoitellessa helposti sivuuttaa paljon hyvää.

Omista kiitollisuuden ja ilon aiheista tältä viikolta voin paljastaa kuitenkin seuraavat:

Keskustelun herättäminen tärkeästä aiheesta.

Edellinen postaus pojan harrastuksen lopettamisesta on ottanut siivet alleen.

Selkeästi aihe koskettaa monia,

ja hyvää keskustelua on virinnyt kommentti-boksiin.

Kiitos kaikille postausta jakaneille ja keskusteluun osallistuneille

- toki se saa mielellään vielä jatkuakin!

Postauksen kirjoittaminen, 

keskusteluun kommentti-boksissa osallistuminen,

"yh-viikon" viettäminen (mies työmatkalla) ilman treeni-kuskaus järjestelyitä

ja pojan elämänilon seuraaminen,

kun posket punaisena hymyillen tulee iltaisin kotiin

kavereiden kanssa pihalla peuhuttuaan

ovat vahvistaneet näkemystä siitä 

että aktiivi-harrastamisen lopettaminen oli meille oikea ratkaisu.

Toinen etukäteen paljastettava ilon aihe olkoon nuo

tyttösen koulun käsitöissä tekemä tuikkukuppi ja kynttilän sammutin.

 

ja kolmas se että huomenna saadaan iskä kotiin työmatkalta.

 

 Mutta loput olkoot sentään salaisuuksia,

kun lapsetkin ovat niitä pystyneet pitämään!

Pirkka-lehdestä bongasin hauskan ja helpon vappuaskartelu vinkin.

Paperi taitellaan n. sentin paksuisesti viuhkaksi,

taitetaan puoliksi,

ommellaan taitoskohta kiinni,

(laiskuuttani kokeilin tietenkin ensin ilman ompelua, mutta ei onnistunut)

 liimataan käännökset yhteen ja naru väliin

(kuivumisen aikana klemmari oli hyvä apuväline).

Lopputuloksena on aika hauskoja viuhka-kukkia!

 

Meillä duunissa saadaan muutama vappupallo työsuhde-etuna.

Mullahan on huikean ihania työkavereita,

joista lapsettomat sinkku-miehet olivat niin huomaavaisia

että antoivat omat pallonsa meille "lapsellisille"

(jännä että heidän vappunsa kohokohta ei ole ilmapallot..).

 

Palloista ei siis ainakaan jää tämä vappu meillä kiinni!

Toivotan sinulle iloista vappua,

rauhallista tai riehakasta

- juuri sellaista joka sinut saa hyvälle tuulelle!

Taina