Ei tip top mutta tip tap

Tämä joulu meni kyllä super-rennolla otteella,
en viitsinyt stressata edes niistä asioista joista olisi kai voinut..
Joulua ei suoritettu, se nautittiin!

Meillä joulu koostuu sekä lapsuuskotien perinteistä
että omista, yhdessä meidän perheelle muodostuneista tavoista.
Jokainen joulu on toki erilainen, mutta tietyistä jutuista,
joulurauhan julistuksesta glögimukit kourassa, joulusaunasta ja tietyistä herkuista pidetään kiinni.
Tänä vuonna ei päässyt joulusaunasta hankeen kipittämään, mutta kuralätäkköön sentään! ;)

Äidillä on ihania vanhoja kuusenkoristeita,
muistoja jo omasta lapsuudestani sekä mummoloista.
Lapset saivat koristella kuusen sielläkin.

Meillä kuuseen pääsivät nyt ekaa kertaa nämä lasten kanssa tehdyt koristeet.
Uskon että nämä ovat juuri niitä joulutavaroita joita itse kaivelen esiin vielä mummunakin.

Kuusta alettiin koristella jo perinteiseen malliin,
eli meillä nauhat poikittain,
kunnes muistin että monena vuonna on jo pitänyt kokeilla noita pitkittäin kulkevia nauhoja.

Ja ihan hauskahan siitä tuli noinkin!
 




Joululoman aluksi vähän sairasteltiin.

Onneksi meillä häärii nuori herra tohtori joka paransi sekä länsimaisen- että vaihtoehtoisen lääketieteen keinoin. 

Jos ei kuume lähde korvassa roikkuvalla kuusenkoriseella ja vessaharjalla kainalossa niin ei sitten kuulkaa millään!
(onneksi oli vielä korkkaamaton, tuo harja..) 

Aattoaamu aloitettiin  pienellä aarteenetsintä leikillä.
Lapset laukkoivat ympäri kotia erilaisten vihjeiden perässä,
matkan varrelta löytyi mm. uudet joulukoristeet ja lopuksi yhdet isot paketit.
Vähän leikkasi sitä pahinta tohinaa aaton jännityksestä.

Mies oli sitten järjestänyt minullekkin oman aarteenetsinnän.
Vihjeet olivat kyllä aika vaikeita, esimerkiksi vihje
"Missä taianomaisesti tavarat korjaantuu?"
Johdatti miehen nikkarointipöydälle jota minä tuppaan kutsua rikkinäisten tavaroiden hautausmaaksi..

Ilmeisesti olin kuitenkin ollut aika kiltti tyttö koska viimeisellä rastilla odotti ihana yllätys
(tai sitten vaan muu perhe oli kyllästynyt heräämään kello kuusi vanhan viimeisiään vedelleen keittimen röpötykseen):
sain lahjaksi haveilemani söpöliinin, kahvikissan unelman!

Toinen osa lahjaa on melkoisen mukava kanssa,
mies on järjestänyt meille tammikuussa viikonlopun kestävät "treffit":
lapsille on varattu viikonloppu mummolassa,
ja meille parit pöytävaraukset Helsingissä ja Tampereella,
huone Hilttonissa, liput standuppiin ja muutakin mukavaa ohjelmaa.
 Vaikka onni löytyy arjesta, tekeehän se hyvää joskus rentoutua yhdessä 
miehenä ja naisena, ei vain isänä ja äitinä,
ja tehdä niitä yhteisiä juttuja irti arjen kuvioista, luoda uusia mukavia muistoja.
Ja kiva tietenkin että mies vielä haluaa viedä paikkoihin, pikku reissuille ja treffeille,
tehdä asioita yhdessä, kaksinkin.

pienet serkukset jakamassa lahjoja pukin jo lähdettyä

Tiedän että täällä pyörii monta valokuvauksen harrastajaa joten kerronpa myös seuraavan.
Koska valokuvaus, kuvien käsittely ja kuvien äärellä fiilistely on yhteinen harrastus,
joululahjana meille aikuisille on myös uusi (käytetty) järkkäri, Canon EOS 50D,
sekä yksi objektiivi lisää, "laajis" Sigma 10-20 mm.
(ja nyt olisi muuten Canon EOS 40D runko myynnissä, saa laittaa sähköpostia) :) 

lapsetkin muistavat ehkä kerätä vastaisuudessa sukkansa lattialta ennen karvaisten vieraiden saapumista.. :)

Objektiiveista miehen suosikki on yleensä Canon 70-200 mm ja mun 17-40 mm, 
mutta tämä on kyllä kiva uusi "lelu",
ihan erilaista kuvata uudemmalla kameralla ja tällaisella kalansilmä-tyyppisellä objektiivilla.
Mukava päästä harjoittelemaan itsekkin kuvaamista miehen harrastuksen siivellä,
vaikka se oma kuvaaminen aika köpöä vielä onkin. :)
Meillä on ihan pätevä pikkukamerakin, käsilaukkuun heitettäväksi ja videointiin,
mutta usein huomaan että harmittaa jos tilanteissa ei ole "oikeaa" kameraa mukana.
Ja meillähän otettiin pelkästään aattona yli 200 kuvaa..

Millä objektiivilla te tykkäätte kuvata?

 
 Lapsetkin saivat toivomiaan lahjoja ja joulu meni mukavasti uusilla leluilla leikkien ja pelejä pelaillen.
Kyllä se aikuisenkin joulufiilis löytyy viimeistään lasten intoa ja tohkeilua katsoessa! 
Meidän perheessä ei lapset juuri ruudun ääressä vietä aikaa,
mutta tämän joulun jälkeen se taisi juuri lisääntyä.
Vaan hauskaa yhteistä tekemistähän tuo tanssipelaaminen on!

Lahjoja tärkeämpää joulussa on kuitenkin, tietenkin, se tunnelma,
kiireetön yhdessä olo, ja tietysti herkuttelukin.
Vanhojen kotivideoiden äärellä yhdessä fiilistelyt,
takkatulet, ystävät, rakkaat.

Meillä on kyllä lähtenyt joulukuussa tuo juustojen syönti aivan lapasesta,
brietä, chevreä ja goudaa on mennyt kilokaupalla "myöhäisinä iltapaloina"..
Uuden vuoden jälkeen jos vähän tsemppaisi terveellisen ruokavalion suhteen
- tiedän että olen paljon energisempi kun syön hyvin ja ehdin liikkua.
Mutta joulu on kerran vuodessa vaan! :)

 

Jouluna saatiin nauttia rakkaiden seurasta läheltä ja kaukaa.
Siskoni perheineen ovat välimatkojen takia harvinaisia mutta sitäkin odotetumpia vieraita! 
Kaikki majoittuivat vanhemmillani vähän matkan päässä joten päivät oli tohinaa 
ja äidin herkkupatojen äärellä nautiskelua siellä,
ja illat ja hitaat aamut rentoilua kotona.

Jouluna koko perhe herkutteli vanhemmillani

Huomenna kun tulen töistä täällä onkin taas tupa täynnä vieraita,
ja lauantaina poitsun futisturnauksen jälkeen taidetaan kurvata yökyläilyreissulle ystäväperheelle. 

Uudeksi vuodeksi saamme ystäviä kylään meille,
mutta sitä ennen piipahdan kyllä vielä koneelle jonkun kaffepaussin pitämään,
kurkkaamaan miten blogi-kamut on joulua viettäneet 
ja tekemään sen perinteisen vuosi-kuvina-muistelopostauksen. :)

Toivottavasti sinunkin joulusi on ollut mukava, rento, 
rakkauden täyteinen ja tunnelmallinen
- ja rennot iloiset tunnelmat jatkukoot!

Terveisin Taina