Tavis-bloggarin fiiliksiä blogitapahtumasta

Viikonloppuna mulla oli tosiaan ilo ja kunnia päästä 

Indiedaysin järjestämään Bloggers' Inspiration Day -tapahtumaan.

Odotin melko tasapuolisesti bloggaja-kamujen tapaamista, yhteistyöjuttujen näkemistä ja fingerfoodeja.

Iltapäivä kuluikin ihanan rattoisasti Maanvaivan ja Teijan kanssa

tarjoiluista nauttien ja muihin bloggareihin ja yhteistyö-firmoihin tutustuen.

Mukaan lähti erilaisia näytteitä ja tuotelahjoja kosmetiikasta leipiin ja karkkeihin.

Muutamasta yhteistyö-postauksestakin innostuin joten ennen joulua varmaan joku 

tuote-testaus-postaustakin on tulossa.

"Kaikki" blogit ovat nyt täynnä toinen toistaan hienompia postauksia tuosta tapahtumasta,

joten jätän tarkemman raportoinnit niille jotka sen paremmin taitavat.
Omat kuvanikin epäonnistuivat täysin, joten Maanvaivan kuvilla tässä mennään.

Ehkäpä paikalla oli enemmän niitä muodista kiinnostuneita pääkaupungin sykkeestä
eläviä ja hengittäviä bloggareita kuin sen genren jota itse seurailen, 

mutta kyllä minä itseni hetkittäin onnellisen ulkopuoliseksi tunsin.

 Edessä siis paatoksellinen monologi bloggaamisesta. :)

 Vaikka tilaisuus ja ihmiset oli aivan loistavia
koen silti että minun elämäni on niin kaukana tuosta hypestä.

En ajattele ensisijaisesti olevani joka hetki bloggari, 

olen perheenäiti joka sattuu harrrastelemaan bloggailua
kun joutaa ja sille päälle sattuu.
Suurin osa elämästä tapahtuu ja jää blogistanian ulkopuolelle.

Työyhteisönikin koostuu 90-prosenttisesti sini- ja neonkeltapukuisista miehistä 

joiden seurassa on huomattavasti oleellisempaa että osaa
siteerata sopivassa paikassa Kummelien Rattopoikien Ranea
kuin se ovatko farkut tämäntalven vai toissakesän muotisävyä.

 Tarjolla oli myös laadukkaita luentoja,
mutta en osaisi kaivata luentoa siitä miten saan blogistani suositumman.

Naivisti uskon että ne keitä nämä jutut ja aiheet kiinnostaa kyllä löytävät ja palaavat.

En kaipaa ilkeily-viestejä ja suurta massaa random-selailijoita,
en koe sisällöntuottamis velvoitteita
tai halua muotoilla postauksista mahdollisimman helppoja selailla.

Mielummin haluan aitoja ystävyyksiä, tuttavuuksia, ajatusten vaihtoa ja vuorovaikutusta.
Äippä ja kaverit voivat käydä kurkkaamassa ne hyvän päivän kuulumiset,
ja jos joku muu jaksaa kiinnostua niin hieno homma.

 

Itse-sensuuri ja aiheiden rajaaminen ovat kuitenkin kasvaneet lukija lukijalta.
Kolmelle päivittäiselle kävijälle kirjoittelin hyvin avoimesti lukuisin lasten kuvin,
kolmellekymmenelle mietin jo vähän mitä aivopieruja tänne päästelee,
 kolmelle sadalle jo miettii että ketä oikeesti kiinnostaa..
Mutta silti postaan ihan mitä lystään!
(tosin esim. muiden tarkemmat henkilöllisyydet, raha-asiat, matkojen tarkat ajankohdat,
päivätyö ja parisuhdeasiat rajautuvat pois pinta raapaisuja lukuun ottamatta) 

 
Ihailen toki bloggareita jotka ovat osanneet sopivasti "tuotteistaa" itsensä
ja tienaavat tai jopa elättävät itsensä vain blooggaamalla,
ja niitä joiden blogi, kuvat ja postaukset ovat aina kauniita, tyylikkäitä ja viihdyttäviä!

Mutta vaikka olin melkoinen maalaishiiri blogi-kerman joukossa
ja blogini on hyvin kotikutoinen ja selailu-epäystävällinen
aion pitää sen juuri tällaisen koska juuri näin se on rehellisesti minä,
- mun hyvän mielen kuulumiset.
Ja jos mainoksia tai yhteistöitä on ne on juttuja joiden takana voin aidosti seistä.

Kirjoittaminen on ollut mulle aina rakasta ja tärkeää,
pitkät tekstit saavat siis puolestani karsia lukijoita.

Valokuvaskurssille kyllä olisi ollut tarvetta, sen myönnän! 

Toisaalta, jos malttaisin kuunnella edes joskus miehen tai ystävien ohjeita 

niistä järkkärin säädöistä voisi kuvat parantua kummasti ihan kotikonstein..
 

Kuuluisampien bloggareiden ilta jatkui hienolla blogi gaalalla. 

Itse ajelin vielä illalla kotiin, vaihdoin verkkareihin, 

söin kasan makkaraperunoita ja katsoin kakrut kainalossa vanhan Vain Elämää-jakson.

Ja tunsin itseni oikein onnekkaaksi.

Olen oikein iloinen että pääsin osallistumaan tuohon mukavaan ja inspiroivaan tilaisuuteen,

ja päivä Maanvaivan kanssa oli oikein hauska alusta loppuun saakka!
Ja Maanvaivan blogsita voi käydä lukemassa viihdyttävämmän tarinan päivän tapahtumista. :)

Aina kun uuteen lähtee oppii jotain itsestään, ja elämästä. :)

Kiitos!
Taina