10-vuotis hääpäivä

Eilen vietimme 10-vuotis hääpäivää.

Avio-elämä ja muun perheen henkilöllisyydet menee tämän blogin aihepiireistä ohi,

mutta ehkä muutaman sanasen voin juhlapäivän kunniaksi kirjoittaa.

Kuinka äkkiä nämä vuodet ovatkaan kuluneet!

Vastahan me oltiin nuoria opiskelijoita, ja mitä kaikkea onkaan sen jälkeen tapahtunut.
Kolmen lapsen syntymä, talon rakentaminen, paikkojen löytäminen työelämässä,

matkoja, arkea, juhlaa.
Ylämäkeä, alamäkeä, tasamaata.

yhteinen matka kahdesta nuoresta aikuisiksi, vanhemmiksi, rinnakkain, toista tukien.

Kuinka koko elämät kietoutuvatkaan yhteen - kokemukset, suvut, ystävät.

kaikki kolme yhdessä...

Olemme pisteessä jossa usein ei tarvitse kuin katsoa toista ja hymyillä

-molemmat tietää sanattomasti mitä toinen tarkoittaa.

Kuinka kiitollinen olenkaan näistä yhteisistä vuosista,

kaikista hienoista asioista joita olemme saavuttaneet ja kokeneet!

Pitkän liiton suoma varmuus elämän turvasta ja jatkumisesta tuovat tasapainoa ja seesteisyyttä.

Me molemmat tarvitsemme ison "oman tilan",

omiakin ystäviä ja rauhan tehdä asioita jotka kiinostavat - tai olla tekemättä,

ilman että toinen kyräilee, kyttää, kyseenalaistaa, että kaikkea pitäisi olla raportoimassa.

Yhdessä on luontevaa keskustella tai olla hiljaa.

Silti yhdessä tekemisen ja nauramisen täytyy pysyä luontevana ja helppona, 

samoista asioista kiinnostumisen ja innostumisen tulla luonnostaan.

Sitä kai on avioliitto parhaimmillaan.

Eri käsissä

Me molemmat olemme hyvin perhekeskeisiä.

Lasten toilailuille yhdessä nauraminen

ja toisaalta yhtenä rintamana seisominen tiukan paikan tullen 

lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Nämä ihanat me saatiin aikaan, nämä me huolehditaan kunnialla isoksi.

Termi "aviovuode"kin  on saanut aivan uuden merkityksen..
On noilla omatkin sängyt, mutta toisinaan meitä on aamulla viisi samassa sängyssä.
Tulkoot, ei ne enää varmasti lukiolaisina. ;-)

Ihan sama missä kaikki nukkuu, kunhan nukutaan.

Sovimme, että lahjoja ei osteta.
Mies sitten kuitenkin yllättä ihanalla lahjalla, timantti-sydän sormuksella.

Sovittelen vielä meneekö samaan sormeen kihla- ja vihkisormusten kanssa

vaiko vallan eri käteen.

Itse ostin melkein yhtä yhtä huomaavaisen lahjan,

koska kukapa mies ei haluaisi sisustus-sälää lahjaksi:

kehyksen 10-v. hääpäiväkuvalle.

Yllättävästi se ajan hammas on kymmenessä vuodessa purrut niin malliin kuin tyyliin..

Pönäkästi raskaana kun menee vihille 

ei voi ainakaan kukaan tulla sanomaan että avioelämä on lihottanut! ;)

Reissussa kaksin käytiin jo kesällä, ei kai se tässä kohtaa ole enää niin kuukauden päälle.

Lapset ovat odottaneet tätä päivää into piukassa,
lähinnä Näsineulan ravintolassa syömisen takia.

 Perheenä hääpäivän vietto sopii meille mainioisti.

  

Ja olihan siinä romantiikkaakin ilmassa..

Me ei olla kynttilän valossa silmiin tuijottelevaa tyyppiä,

totuus löytyy kuitenkin kaurapuurosta ja onni arjesta.

Sain minä 10 punaista ruusuakin.
Onnistuu tuo joskus vielä näköjään yllättämäänkin! ;)

Pitkää liittoa, syvää rakkautta, kunnioitusta ja yhteenkuuluvuutta
kuvaa mielestäni hienosti Juha Tapion biisi Kaksi Puuta:

kaksi ylvästä ja nuorta

varmoina on voimistaan

taivaan kantta kohti kasvaneet

ehkä vuodet ovat kuorta

ja talvet viimoillaan

hiukan ohuemmaks raapineet

kuinka onkaan kaksi lasta

matkan myötä muuttuneet

se ihme on kai vasta

oomme tänne selvinneet

ja sä viet mut ikkunan luo

ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää

katsoo kevääseen, seisoo erillään

ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää

katsoo kevääseen, seisoo erillään

ja jossain alla maan

ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Terkkuloin Taina
*joka ei vielä kymmenessä vuodessakaan ole tottunut "uuteen" sukunimeensä*
*joka ei siis ole Kotomo* ;-)

Happy End Näsineulan tyyliin. :-)