Normaalia laajemmalla tunneskaalalla

Maanantaina oli meidän ekaluokkalaisella jalkkis-intoilijalla onnenpäivä.

Tiedättehän ne söpöt pikkupojat jotka isoissa peleissä saattelevat pelaajat kentälle.

No, maanantaina Ratinan Stadionilla pelattiin 4500 päisen yleisön edessä alle 21-vuotiaiden jalkapallon EM-karsintaottelu Suomi-Englanti.

Meidän poitsuhan se marssi Englantilaisen jalkkistähden kanssa käsikädessä kentälle.

Melkoisen iso päivä pienelle pojalle (ja ylpeälle äiskälle kanssa)!

Samaan aikaan meidän perheen iskä pötköttelikin sairaalassa odottamassa umpisuolen poistoleikkausta.

Perus meniniki, kun vihdoin suomalainen mies suostuu menemään työterveyshoitajalle sai lähtetteen acutaan, josta lähettivät hakemaan oman kunnan lääkäriltä lähetteen, siis keikka terveyskeskukseen ja sitten takaisin acutaan, (onneksi oli mun äiti kuskina mun ollessa töissä, mitähän olisi tehnyt joku muu, ajellut taksilla ympäri pirkanmaata?)
ja kun vihdoin pääsi sisään odotti vielä yli vuorokauden pääsyä leikkaukseen. 
Kun vielä akuutimpia tapauksia meni koko ajan jonossa ohi.

 No, puhkesihan se umppari, ja leikkattiinkin lopulta, ja nyt pötköttelee lasareetissa.

Olosuhteisiin nähden on ihan hyvässä hapessa, toivottavasti pääsee jo tällä viikolla kotiin.

Että on tämä ruuhkavuosijuttu sitten vähän sellaista erilaista jännää,

pienin kipuilee päivähoidon aloitusta ja itkee äidin perään (siis ainakin äidin aikana), 
sitten on kaikki lasten harrastusmenot ja vanhempainillat ja kaverisynntärikuskaukset ynnämuut, 
ja itselläkin olisi noita töihin paluuseen liittyviä reissuja ja koulutuksia...

Onneksi on lähi-isovanhemmat. Paremmin en voi sitä sanoa.

Enpä tiedä miten olisi tästäkin viikosta muuten selvitty.

Että aika iso tunneskaala äärilaidoista toisiin on ollut käytössä tällä viikolla.

  Mulla on sellainen huono taipumus,

että muutenkin olen vähän huono nukkuja,

ja jos on jotain jännittävää (reissuun lähtö aamulla, huolia, tms)

en sitten välttämättä juuri nukukkaan.

No, sellaisia öitä on nyt lähiaikoina ollut tarjolla.

Mutta kyllä vaan se unikin sieltä tulee kun tarpeeksi ensin valvoo! ;)

Onneksi on poika innostunut juuri jalkkiksesta,

vaikken mikään penkkiurheilija olekaan niin pakko se on myötää että kyllä minä tuolla pelissä viihdyin oikein hyvin!

Seura oli vähintäänkin loistavaa, pikkupoikien innostus mukaansa tempaavaa, 

eikä noi pelaajat nyt ihan varsinaisesti silmiin satukkaan...

vähempi huoli siipasta olisi voinut lisätä pelin seuraamisen nautinnollisuutta,

mutta siltä aika vahvasti näyttää ettei tämä jalkkis-homma ole ihan heti menossa ohi,

että eiköhän noita pelejä vielä tule..

Kortin askartelin kun naapuriin syntyi jokin aika sitten vauva.

Näköjän vähän reunat vinksottaa sinne ja tänne..

No, ei kai se oo niin justiinsa. ;)

Muuten on sisustus- ja askartelujutut aika kaukana toteutuslistalla,

keskitytään nyt vaan tähän perus arkeen, hengissä pysymiseen ja sellaiseen.
Että kaikki olisi suunnilleen oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikein varustein.
Ja että ehtisi halia niitä lapsia.
Kun tämä meidän paletti on kuitenkin suunniteltu aika vahvasti kahdelle läsnäolevalle vanhemmalle..

Ja jos vaikka nukkuis välillä?

Nämä aiemmin kirjastosta hakemani lukemiset tulee juuri nyt tosi tarpeeseen.
 

Mulla on yksi ihana arvontajuttukin tulossa,
mutta malttakaahan pidellä heppojanne vielä ensi viikkoon....

Ja mähän olen kuitenkin ihan syksy ihminen.
Luonto tarjoaa parastaan, on satoa ja kauneutta.
Kyllä kaikki järjestyy! :)

Mukavaa loppu viikkoa kaikille piipahtajille!
Muistakaahan pitää ittestänne huoli!

Terkuin Taina