Vaihteeksi valmistakin

Tajusin tuossa,elämän muuttuvan suorastaan aivan naurettavan helpoksi kouluruokailun myötä!

Jos mies ei tule kotiin lounaalle ja isot ipanat syö koulussa niin munhan ei tarvii laittaa enää kahta lämmintä ruokaa koko perheelle joka päivä!

Tosin, tätä kouluruokailun tuomaa helpotusta himmentää hieman nämä viikot jolloin mies on työmatkalla eikä siis vie eskaria aamulla: mun on suoriuduttava koululle kahdeksaksi, niin että koko tämä orkesteri on syönyt ja vaatteet oikeinpäin päällä ja oikeat tavarata mukana.

Tiedän toki että suurin osa ihmisistä tekee sitä joka päivä, joten eiköhän se tästä lähde suttaantumaan! ;)

Mutta jotain valmista sentään kodinlaittelu osastolla.
Olen saanut maalattua lisää noita tuoleja.
yhdenhän maalasin jo aiemmin Tytön huoneeseen, joten pinkkejäkin on nyt kaksi.

Toiset on lilaan taittuvia vaaleansinisiä.

Virallinen selitys väreille on, että halusin lapsille huoneisiinsa ns. kaverituolit. Kun istutaan porukalla tekemässä jotain kirjoituspöydän ääressä (askartelut, värittely, leegot, läksytkin) on kaikille kiva olla hyvä istuin.
Ihan valkoisiakin oli tarkoitus maalata muutama, mutta se vaan tuntui niin tylsältä etten sitten pystynytkään! ;)

Toki, ihan pikkuisen oli mielessä myös se että tulee aika paljon kivemman näköiset kattaukset kun tuolit on vähän tommosta huvikumpu-tyyliä sen entisen kirsikan sijaan. ;)
Meillä kun on omaa sakkiakin jo viisi ja monilla tutuilla lapsia enemmänkin, niin tuolejakin pitää olla riittävästi että kaikki mahtuu syömään.
Suunnitteillahan on myös isomman pöydän hankita, mutta siihen sitten kun on vähän säästetty....
Nyt olisi kirjaimellisestikkin kiireellisempiä rahareikiä tuossa etupihan puolella:

Tänä syksynä pitäisi noihin rahareikiin työntää vielä valuttaa portinpieliin tulevien kirsikkapuiden sekä pensasaitojen muodossa.
Että on se kiva kun mies on työmatkalla, voi sitten suunnitella taimi-kauppoja niilläkin tuloilla.. 

Viikonloppuna saimme olla paikalla kun supersuloinen serkkuvauveli sai ihanan nimen, ja juhlat olivat tosi kauniit kattausta myöten.  Kyllä meidän lasten kelpaa kun serkkukatras on ihan lähiseuduilla!

Viikonlopun kunniavieras oli tietysti kummipoika (ja koko ihana perhe samalla) ;), joka taitaa olla kieputtanut tämän kummitustädin pikkusormensa ympärille jo ihan lähtökuopilla! Mutta kukaan ei sitä varmaan ihmettele, vai mitä sanotte tästä hurmurista:

Mustikoita ja vadelmia on käyty pihanperältä ja lähimetsistä noukkimassa, mahtavasti on satoa aivan kotinurkilla. Kotiin kannettava saalis tuppaa tosin jäämään melko laihaksi, kun pikkuapulainen istuu kupin vieressä ja työntää marjoja kaksin käsin suuhunsa. Sen, mitä äiti saa  kerättyä nopeammin kuin 1,5 v ehtii syömään päätyy kotiin, piiraiksi ja kiisseleiksi.
Mutta eipä tuo meidän "metsäretkeily" niin kovin tiukkapipoisen tavoitteellista olekkaan.

Tämä viikko vierähtääkin syksyn aikatauluja synkkailessa lukkaireiden, harrastusten, mummolapäivien ja muiden suhteen. Ja niitä aamuheräämisiä opetellessa.
Mukavaa viikkoa kaikille täällä pyörähtäville!
Taina