arkeen laskeutumista

Tyttöseltä äitienpäivä lahjaksi saatu koruteline

 Aamulla klo 8.15. Nukuin tyytyväisenä A-pikkuinen kainalossa. Mikä ihana puuhkuttava hyväntuoksuinen unimytty.
Mies oli lähtenyt jo töihin, vaikka olin luvannut nousta aamuisin keittämään puuron niin että hänkin ehtii sitä saada.
Tyttäreni tuli kädet puuskassa sängyn viereen esitelmöimään kuinka äidinkin on nyt alettava harjoitella näitä nousemisia kun ens viikolla pitää sit laittaa aamupala aikaisin.
Kesällähän saattoivat hoitaa aamupalat ja muut aamutoimet itse jos oli kiire kavereille ja me isoimmat ja pienin laiskoteltii (esim klo 8.30 saakka) mutta nyt on sovittu että koko perhe siirtyy aikaisiin heräämisiin, aamupuuroihin ja ajoissa nukkumaanmenoon.
joo-joo.

"korulehti" on äidin yöpöydällä

Ensiviikolla pitää kaikkien olla klo 8 töissä, eskarissa ja koulussa. Onneksi ei sentään mun! ;)
A:n ja mun kerhot alkaa aikaisintaan klo 9, siihen ehkä pystytään. Ja iltapäivät saan olla kaikkien lasten kanssa kotona. <3
Hyvä tästä tulee. Kun vaan totun näihin aamuihin.....

Vihdoin kun terassi on valmistunut on ollut aikaa myös äidin "ei niin kiireellisille" projekteille. Appiukolta jo keväällä lainattu hiomakone on lopulta päässyt käyttöön. Vanhat keittiöntuolit ja iänikuiset puutarhakalusteet ovat saaneet kyytiä.

Ehkä vielä joskus pääsen tekemään postauksen siitä kuinka ne on ehditty myös maalata tai öljytä.

Nyt keskityn siihen, että hullunkiilto silmissä hiippailen ympäriinsä etsimässä jotain hiottavaa. Olen nimittäin huomannut kuinka kätevää on laittaa kuulosuojaimet päähän ja sanoa että "äiti ei nyt pariin tuntiin kuule mitään kun on nämä kuulosuojaimet, että jos tarviitte jotain niin sanokaa isille!"

 (suosittelen kaikille perheenäideille toisinaan) ;)

 

 Tähän arkeensiirtymispostauksen henkeen sopinee kuvat näistä samoista iänikuisista nurkista. Tätä samaa. Vähän niinkuin arki - tuttua ja turvallista, vähän tylsää mutta itselle kumminkin mukavaa.

FB:ssä jo ehdin tuossa hetki sitten kehua kokkailutaitojeni kehittymistä. Ilmeisesti pahanruuan ruuanlaittotaitoni ovat kohentuneet. Tai sitten 6 v. poikani  on oppinut naisten imartelun jalon taidon:
"Äiti, tää ruoka ei oo ollenkaan niin pahaa, kuin silloin kun meillä viimeksi oli pahaa ruokaa. Tää ei oo melkein yhtään pahaa, pahaksi ruuaksi!"
Saavutus kai sekin. (kanaa ja riisiä vaan ei toimi lihaa ja perunoita miehelle)
Kuinkakohan käy tuon kotiruualle oppineen eskarin koulun ruokalassa einesten äärellä....
No, opettelua sekin. :)

Tuskatonta arkeenkaskeutumista toivottelee,
Taina

PS. etsin ohjaajakaveria Kurikankulman liikkuntasaliin tiistaisin klo 17-18 MLL:n taaperoiden aikuinen/lapsi "touhutuntia" (lähinnä temppurata-tyyppinen) vetämään. Anyone?