Tyypit sai pipot

Meillä on makkarissa pieni kokoelma tuollaisia Willow Tree tyyppejä. Kaikilla on joku oma merkitys, pieni tarina. Masu-tyypin ostin esikoista odottaessa, pariskunnan viidentenä hääpäivänä, äidin ja pojan keskimmäisen synnyttyä ja pikku-ukon kun tuo viimeisin pikku-ukko meille syntyi. Osa näistä on siis myös lahjoja mulle. Silleen "hienovaraisesti" hoidettuna, että olen sanonut miehelle esim. jotta "sukkalaatikossasi on paketti jonka voit antaa lasten kanssa mulle äitienpäivä aamuna.". :D
Tilkkulaatikossa oli tuollainen punainen kankaan pala, ja kekkasin sitten että niistähän tehdään tyypeille tonttuhatut.
Ihailen kovasti vaaleita sisustuksia. Rakennusprojektin alkaessa jo kaavailin että tekisin koko kodista valkoisen, mutta ei se olisi ollut ihan meidän näköinen juttu. Makkari sai sitten jäädä mun vaalean sisustuksen toteutuspaikaksi, ja mukavan rauhoittava se onkin. Onneksi mieskin suostuu nukkumaan mun verhosänky-unelmassani. ;)

 Makuuhuoneen seinällä on Anne Geddes tyyppinen kuvasarja meidän lapsista, sekä yksi kuva jossa Emma 2 v halii äitin vauvamassua.

Lasten kanssa on puuhasteltu (aina kun malttavat kavereiden kanssa leikkimiseltään äidin kanssa puuhata). On tehty kortteja ja leivottu. Yksi miehen lapsuuden joulumaku-perinne on taatelikakku. Siitä saa helposti luontaisesti gluteinittoman ja maidottoman niin että sitä ei "tavikset" edes huomaa. Ja näin se tehdään:
Taatelikakku 
Keitä:
1 paketti taateleita paloiteltuna
3 dl vettä
2 dl sokeria
Lisää:
2 dl maidotonta margariinia (esim Sunnuntai)
2 munaa
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliini sokeria
3,5 dl jauhoja (esim semper fin mix)
vatkaa, paista 175 C asteessa n 1 h.
nauti

Mun vauvastani on kovaa vauhtia tulossa taapero. Huomenna jo 11 kk. Mihin tämä aika juoksee...? Kuvat napsin tänään kun oltiin ulkoilemassa, nyt nukkuu päikkäreitään. Väsyi pikkuinen tuosta ulkona taapertamisesta.

Pikkujouluja olisi ollut mutta tänä vuonna nekin jää multa väliin. Miehellä on juuri tähän joulun alle pakollisia menoja, mm. työmatkaa Ameriikkaan, joten nyt mennään näin. Yhdet kemut sentään kävin, kun paikallinen MLL tarjosi meille vapaaehtoisille kylpylät ja ruuat joihin liikkarin-tätinä myöskin pääsin mukaan. Muutamien kavereiden kanssa on ollut puhetta että voisi käydä syömässä ja istumassa vähän iltaa vaikka viikolla. Ehkä se järjestyy. Ja jotenkin, ei toi juhliminen nyt tunnu kovin tärkeältäkään. Toki kavereita ja tuttuja on aina kiva nähdä ja kunnon rytyytysjuhlat virkistää toisinaan mieltä, mutta kyllä niitä juhlia on ollut, ja kyllä niitä ihan varmasti vielä tulee! Tänään tulee yksi tyttökaveri viinipullon kanssa yökylään kun mies on reissussa. Taitaa lasten nukahdettua maailma taas vähän parantua! ;)
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille,
Terkkuloin Taina