iloja

 Ihan aluksi: uusia lukijoita on rekisteröitynyt, tervetuloa mukaan! <3 Ja kiitos kaikille kommentteja jättäville! Ne ilahduttavat kummasti aina päivää. :)

neilikoita saunan-porstuassa

Sain 3 viikkoa sitten 8. hääpäivänä kimpun vaalenapunaisia neilikoita. Alun hmm, yllättyneisyyden jälkeen olen ollut aivan super tyytyväinen noihin kukkiin! Nehän on säilynyt meillä hengissä kauemmin kuin moni ruukkukukka! Nyt ne alkaa jo vedellä viimeisiään, mutta vielä niistä sai kynittyä kahvikuppeihin pienet kimput kotia piristämään. Näistä tais tulla mun uudet lempikukat, on niin sitkeitä pirulaisia että väkisin on pitkään nättejä jos ei päästä kuivumaan.

neilikoita rappukäytävässä

 Eilen sosiaalisessa mediassa kiersi "tutkimus" jonka mukaan oli sitten KAIKISTA masentavinta aikaa, pimeää ja erityisesti maanantai, masentavuuden huippu. En allekirjoita tätä, joten päätin kirjata ylös muutaman piristävän jutun.
Ensinnäkin sain herätä 3 miehen vierestä aamuun kaikessa rauhassa. Pikkuisin haluaa vielä maitoa aamuyöstä ja jää sitten kainaloon nukkumaan (nukahdan aina itsekkin imettäessäni..), ja toiseen kainaloon kipusi aamun tunteina vielä Leevikin. Voisiko olla ihanampaa kuin mukuloita syli täynnä heti herätessä! Ja mieskin kotona.

Ja lasten sanomiset ne jaksaa aina naurattaa kanssa. Meillä lapset on vissiin hyvin ehdollistettu näihin sisustelu-juttuihin. Leevi nimittäin totesi marketissa lahjoja urheiluseuran hyväksi pakkaavista rouvista: "Olipa hassuja mummeleita, ne leikki tonttua ja jako tapetteja!". Tällaisille sutkautuksille sitä tulee hekoteluta pitkinä päivää kuin joku vähä-älyinen (no, ehkä olenkin). ;)

Ja kun me aikuiset meinattiin tuossa vähän vetää naamaa nutturalle kuullessamme että pitämämme lasten liikkarin salivuorot peruttiinkin loppuvuodelta niin lapset taas opasti ajatukset oikeille raiteille. Itse olin ensin vähän silleen että "Näin sitä ihmisiä kannustetaan vapaaehtoistyöhön, hmph.." vaikka miksi nyt saleille ei olisi joulun alla varausta.  No, keksittiin sitten ulkoliikuntaa. Koulun pihan laitteiden ympärille kootussa temppuradassa posket punaisena onnellisena heiluen luokseni pöllähti pieni tyttö joka silmät loistaen sanoi: "Täällä me vaan kuule jumppaillaan tähtitaivaan alla!" ja se oli hänen mielestään aivan super-juttu. Homma oli siis taas katsonta-kannasta kiinni!

Ja hyvälle tuulelle mut sai tänään mun rakas ystis jonka kanssa aamulla ulkoilutettiin Sulo-koiraa ja vaunuissa nukkuvaa Aatua. Ilahtui lahjaksi viemästäni kranssista johon keksin työntää omppu-koristeita mukaan (tuli ihan ok:n näköiseksi lopulta niin). Äitiyslomailu on sitten mukavata, vaikka taloudellisesti on tiukkaa aikaa saan kyllä mielettömästi voimavaroja lasten kanssa olemisen lisäksi mm. siitä että ehdin ulkoilla ja tavata ystäviä.
Ja koska Emma vei sen vaaleanpunaisen kranssin omakseen, täytynee askarrella-baskarrella lisää. Kaikenlaista on suunnitteilla! ;)

Taitaa olla tietynlainen virstanpylväs pikkuveljeydessä se kun saa olla isojen leikissä mukana, koirana tai päiväkodin lapsena.
Aatu alkaa olla onnekseen jos "siinä iässä".

Näillä aatoksilla, mukavaa viikkoa pimeydestä huolimatta!
Taina