Vaikka elämässä ei ole mitään suuria radikaaleja mahtavia ja säkenöiviä asioita menossa, niin on lukemattomat määrät pientä hyvää. Istuin juuri lasten ja lasten kavereiden kanssa syömässä välipalaa. Tarkastin läksyjä, kuulin päivän tapahtumista. Toki on helppoa olla kotona nautiskelemassa lapsista, kodista, elämästä, kun on äitiyslomalla. Mutta mun valintaa on olla myös hoitovapaalla niin kauan kuin se suinkin on mahdollista. Jätetään ne matkat tekemättä ja kalliit vaatteet ostamatta, ruoka oikeista puhtaista raaka-aineista ei itse laitettuna ei ole kallista verrattuna eineksiin, vaatteita voi hyvin kierrättää ystävien ja siskojen kanssa. Pienillä valinnoilla tinkiä "luksusta" saan roppakaupalla sitä elämän luksusta jolla sitten oikeasti on merkitystä.
Mutta arvostan myös rohkeutta olla tekemättä lapset jos niitä ei oikeasti halua. On surullista kaikille osapuolille jos lapset tehdään vain koska jossain vaiheessa se "kuuluu" kuvioon. Jos aikuisilla ei ole halua vanhemmuuteen ja mukavuudenhalu ei riitä johdonmukaiseen kasvattamiseen ja säännöllisen turvallisen elämän luomiseen niin missään nimessä ei lapsia kannata tehdä! Kyllä meitä itsekkäitä aina on jotka tätä maata täyttävät! ;D
Pitää yrittää tehdä niitä asioita joista pitää, ja pitää niistä asioista joita tekee.
No, kevyempiin aiheisiin ja kuulumisiin.
Sisustusrintamalla pientä uutta. Takka on nyt valkoinen, ja siitä tuli ihana, koko olohuone ikäänkuin kirkastui.
Viikonloppu meni mukavasti. Kelit oli mitä mahtavimmat ulkoiluun ja luonto upea - ruska parhaimmillaan.
Laitan tähän loppuun reseptin allergiamuffinseissa joita leivottiin lasten kanssa. 5-vuotias vehnäiseen tottunut yövieraammekin määritteli nää "elämän parhaiksi muffinsseiksi ikinä" :)
Allergialaisten hedelmä muffinssit (munaton, maidoton, vehnätön, soijaton)
6 dl sopivia jauhoja (esim 3 dl farina piirakkapohja seoista ja 3 dl sember fin-mixiä)
1 purkki mango-vauvansosetta
2 dl ananasmehua (päällys-säilykehedelmien purkista)
2 dl juoksevaa Sunnuntaita
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
vatkaa aineet sekaisin. Lapa silikoni-muffinssivuokiin. (tai muihin jämäköihin, taikina on melkoista flötköä)
Päälle reilusti purkki ananasta, persikkaa, päärynää. Nam.
Kohta lähden kuskaamaan pikkutyttöjä tanssitunnille ja pääsen itse siksi aikaa kuntosalille. Yöksi menen Aatu-vauvan kanssa mun vanhemille, äiti saa nukkua Aatun kanssa alkuyön ja minä saan nukkua noin yleensä. Ensimmäisten hampaiden teko on vaivannut öiseen aikaan niin että nukkumishommat on menneet ihan höpöksi viime öinä. Katkaistaan se kierre heti alkuun - äitini jaksaa tyynnytellä lasta sinne aamuyölle jolloin sitten vasta imetän, mies saa nukkua että jaksaa töissä ja vie lapset aamulla kouluun / kerhoon. Ja minä saan viettää illan rauhassa äiskän kanssa rupatellen. Oodi lähi-isovanhemmille!
Siitä se viikko taas kierähtää käyntiin!
Mukavaa viikkoa,
Taina
Oon niin kateellinen tosta takasta! Aivan ihana!!! Ja mikä onkaan sen mukavampaa kuin näill keleillä tuikata takkaan tuli ja vaan tuijottaa sitä ja kuunnella sen räiskyviä ääniä... kade mikä kade ;) . Leipomukset näyttävät myöskin herkullisilta, nam!
VastaaPoistaHieno kirjoitus, näin juuri, läsnäolo on niin tärkeää lapsille, eikä vain se että on olemassa samassa tilassa muissa maailmoissa... Itse myös toivon voivani olla mahdollisimman pitkään kotona, kirppiksiltä kyllä löytää myös sitä "luksusta" :) Ja upea vaalea takka, meidän takan valkaisi just viime viikolla mies! :)
VastaaPoistaMukava blogi;) ei vaan minun kohderyhmääni.
VastaaPoistaEksyin googlettamalla puoli vuotta...,ystäväni sai tänään tuollaisen diagnoosin ja ihmettelen mitä sanoa kasvokkain...