askarteluja

Mielelläni vastaisi kysymyksiin lehdistä, ajankohdista jne, mutta näissä kuvioissa on aina monta mutkaa ja muuttujaa joten kerron sitten kun lehti on ostettavissa ja sitten vastailen mielellään kysymyksiinkin. :) Mikäänhän ei ole varmaa ennenkuin lehti on painettu joten ei viitsi kovasti etukäteen kommenteerata. Mukava tietysti että elätte hommassa mukana! :)

Eilen päivällä kun menin kurkkaamaan joko mun vauveli olisi herännyt niin siellähän se seisoi sängyssään ja virnuili, ja oli vedellyt kaikki kamat yövalosta lähtein mun yöpöydältä pois. mietin taas sitä ikuisuuskysymystä; kauanko vauvaa sanotaan vauvaksi? Kun täyttää 1-vuotta? sitten mulla on vielä 3 kk aikaa. Kun osaa pinnistää pisun potalla? meni jo 3 kk sitten. Kun painaa 10 kg? Meidän lapset siinä 3 vuotiaina.. Kun lopettaa tissinsyönnin? Jos menee kuten sisaruksillaan niin siihen olisi vielä vuosi. Kun oppii kävelemään? Nyt jo kävelee taaperokärryjen kanssa ja puita pitkin sujuvasti ja seisoskelee yhden käden tai reisillä nojaamisen varassa. Jos on kuin veljensä ei mene enää montaa viikkoa. Kun puhuu? Sisko puhui aikaisin, veli tosi myöhään. Vielä ei tule ensimmäistäkään järjellistä sanaa.
Miehen mielestä sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä, mutta äitinä sitä miettii tämmöisiä. Tämä todennäköisesti on mun viimeinen vauva, niin kauanko mulla on vauva, ja koska olen "vain" isojen lasten äiti. Silloin on peruuttamattomasti yksi rakas ihana elämänvaihe ohi. Raskaana olo ei todellakaan ole mun juttu, en todellakaan ole niitä naisia joilla tulee söpö pikku massu ja ovat elämänsä kunnossa. Mutta vauvat vaan on niin parhautta, todella haikeaa ajatella että tämä oli nyt se viimeinen vaikka melkoisen varma siitä olenkin.

Aatun lempipuuhiin kuuluu äidin auttaminen keittiössä (lue: tiskikoneessa kiipeily)

 

Ja rappusissa remkkaaminen - lujaa ylös, peruuttelua harjoitellaan..

 Sadepäivien ratoksi on tyttelin kanssa askarreltu. Poitsu on leikkinyt mielummin kavereiden kanssa leegoilla ja pikkuautoilla. Onneksi tässä kotikadulla on lapsilla hyviä ystäviä monta jotka ovat jo iltapäivästä kotona kuten meidänkin lapset.

Itse tyydyin askertelemaan perinteisiä kortteja. Heti lähettäväksi ja vähän varastoon. Tytöllä lähti luovuus lapsen tavoin kukkimaan - teki mun vanhoista kiiltsuista erilaisia juttuja, piirsi sarjakuvia ja ja teki tupsuista örkkejä. Myöhemmin askarteli kaverin kanssa vielä lisää örkkejä ja niille kodit litran jäätelörasioista tapetteineen päivineen.

Eilen oli mahtava syysmyräkkä. Piti ihan käydä kuistilla tarkastamassa että vaunut olivat paikoillaan kun pikkuinen nukkui kuistilla päikyt. Pihalla puutarhatuolit heitti volttia ja puut taipuili tuulen mukana. Iltapäivällä en edes uskaltanut ulos unille laittaa.

Mukavaa kun on viikonloppu. Ohjelmassa takkatulta, leipomista, miehen kainalossa sohvalla löhöilyä, äidin lainaamien aikakauslehtien selailua, ja perinteisesti tietty pieniä suloisia yövieraitakin on tulossa. Hyvää ruokaa, lasi hyvää viiniä lasten mentyä nukkumaan. Perheestä nauttimista, hidastelua. Vaikka tyylilleni uskollisena varmasti tulee kaikkea pientä puuhailtuakin, eipä sitä perheenäideillä paljon vaihtoehtoja ole. ;)
Ihanaa viikonloppua joka niemeen ja notkoon!
Terkkuloin Taina

(ja peeässä, olen tosi iloinen kaikista muistoista käynneistänne jotka kirjoituksen muodossa jätätte! ;) olen monia kavereitakin tänne kutsunut, olisi hauska tietää oletteko löytäneet perille)