Viikonloppu äidin lapsuusmaisemissa ja omilla juurilla

isosiskoni lapsuudenkodin maisemissa

Vietimme ihanan viikonlopun siskojeni ja äidin kanssa.
Annoimme siskojen kanssa äidille 70-vuotis lahjaksi viikonlopun yhdessä.
Jostain voi kuullostaa hassulta,
mutta me ajattelimme että aikuiset ihmiset eivät tarvitse tavaroita,
vaan yhdessä vietettyä aikaa.

Siskoni asuvat Ruotsissa ja Oulussa, me äidin kanssa Pirkanmaalla.
Todella harvoin olemme kaikki yhdessä, ja jos olemme, äiti hoitaa lapsia ja laittaa ruokaa.
Ensimmäisen kerran olimme aikuisina yhdessä ilman lapsia ja miehiä
äidin 65-vuotis lahjareissulla Tallinnassa.
Tällä kertaa halusimme kiertää Helsingin seudulla paikkoja joissa äiti on asunut,
missä olemme asuneet perheenä, kuulla äidin tarinoita lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Isämmekin joutui nyt keksimään omat menonsa viikonlopulle vaikka monet muistot hänkin jakaa,
ovathan vanhempani olleet yhdessä jo 56 vuotta - tämä oli kuitenkin tyttöjen viikonloppu.

Ja äitihän on täysin skarppi ja virkeä, en mitenkään voi käsittää että hän on jo 70-vuotias!
Mikä matka tuo olikaan äidin ja omaankin historiaan,
ja samalla loimme uusi rakkaita muistoja yhdessä.

Kiiruhdin perjantaina omista työmenoistani Helsingissä 
suoraan Vanhalle Ylioppilastalolle jossa tapasin äidin ja isosiskot.
Olimme varanneet liput Golden Abba showta katsomaan.
Äidille koko homma pysyi yllätyksenä ensi säveliin saakka.
Esitys oli oikein viihdyttävä, onhan nuo Abban biisit todella hyviä!
Hauska ilta jatkui illallisen kautta hotellille,
kaikki samaan huoneeseen tietenkin.

Lauantai meni rattoisasti Helsinkiä kierrellen.
Äidin lapsuudenkodit Katajanokalla ja Hernesaaren rannassa,
vanhempieni ensimmäinen yhteinen koti Kalliossa..
Kuulimme tarinoita siitä missä ja millaisia kauppoja oli 50-luvulla,
millaisia leikkejä leikittiin ja siitäkin, mitä salaa nuorena touhuttiin.

Äiti kertoi niin elävästi Johanneksen puiston rusettiluisteluista musiikin soidessa,
yksittäin myytävien kiiltokuvien ihastelusta Roobertinkadun paperikaupan kansiossa
ja sekatavarakaupan sokeritopasta lohkaistuista sokeriostostoksista
että melkein näki tapahtumat silmiensä edessä.

Myös Helsinki näyttäytyy minulle tästä eteenpäin eri valossa
- kuinka paljon tarinoita nuo vanhat kadut ja rakennukset kantavatkaan mukanaan!

Aivan mahtava sukellus äidin ja oman suvun historiaan,
samalla saaden kosketuspintaa Suomen ja Helsingin historiaan.

Sunnuntain vietimme ajellen lähiseuduilla.
Espoossa kävimme vanhojen lapsuudenkotien luona,
kävelimme siskojen alakoulun koulumatkan,
kiersimme vanhat leikkipuistot ja muistelimme onnellisia hetkiä.

Selvisi minullekin monia hauskoja juttuja.
Olen esimerkiksi luullut että olen ollut muutaman kuukauden ikäinen muuttaessani Tampereelle,
mutta selvisi, että olen asunut Espoossa kaksivuotiaaksi saakka,
kahdessa eri kodissa
joita molempia kävimme katsomassa.
Lisäksi luulin että toinen nimeni on vain valittu rimmaamaan etu- ja (tyttö)sukunimeni kanssa,
vaikka todellisuudessa se on isäni mummon etunimi.
Varmasti sitä itse ajattelee jonkun asian olevan jollain tavalla
ja vuosien myötä se muuttuu "totuudeksi".

Kävimme myös muissa tärkeissä yhteisissä paikossa
kuten vanhan kesämökkimme pihassa ja isovanhempien hautausmailla.

Päivät vierähtivät niin nopeasti!
Loputtomasti juttua, vedet silmissä naurua, syvällisiä keskusteluita,
hyvää ruokaa ja kuplajuomaa,
kaikkea ihanaa yhdessä oloa ja uusien muistojen tekemistä jatkui sunnuntai-iltaan saakka.

Mitähän keksimme äidin 75-vuotis synttäriksi? :)

Kuinka kiitollinen ja onnellinen olenkaan, että saimme tämän viikonlopun toteuttaa!

Oletko sinä perehtynyt oman sukusi historiaan?
Vietätkö aikaa sisarusten kanssa jos sinulla sellaisia on?

Minä talvi-ihmisenä olen aivan ensilumista hullaantunut!
Voikaahan hyvin, muistakaa villasukat ja heijastimet! :)

Iloista lokakuun loppua toivotellen,
Taina